Säteilyaktivisti taas työnantajani kimpussa – vaatii asiallista keskustelua

Lähiesimieheni tuli alkuviikosta käytävällä vastaan ja pyysi keskustelemaan – hän oli saanut puhelun Erja Tammiselta, joka oli kritisoinut kielenkäyttöäni, kokien muun muassa epäasialliseksi sen, että olen nimittänyt häntä ”säteilyhörhöjen keulahahmoksi”*. Esimies oli sitä mieltä, että se on aika ikävää.

Ymmärrän esimiestäni hyvin – Erja ei kertonut puhelun aikana, että:

  • Hän on itse nimitellyt minua ”Valelääkäriksi TKK:lta” ja ”Microsoftin ostamaksi”. (Ja sen kun nimittelee, ei minä rupea soittelemaan hänen naapureilleen tai kumminkaimoilleen.)
  • Hän on heitellyt vastaavansuuntaisia lahjontasyytöksiä tai -vihjailuja Aalto-yliopiston professoreista, niin että siellä päässä on harkittu oikeustoimia jos touhu jatkuu.
  • Hän on käyttänyt uskottavuutensa pönkittämiseksi mielipidekirjoituksissaan ynnä muissa ulostuloissaan titteliä ”Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen”, joka on ollut kyseiselle yhdistykselle (johon minäkin muuten kuulun) varsin kiusallista ja yhdistys kehotti lopettamaan tämän.
  • Tamminen itse kommentoi blogiani ”Vessan linjaksi” (heh heh), mutta ottaa yhteyttä työnantajaani, jos kutsun häntä ”säteilyhörhöjen keulahahmoksi”.
  • Joskus hän tivasi mitä mieltä äitini on kielenkäytöstäni, ja jopa anoppiakin yritti sotkea mukaan (kumpikaan ei ole julkisuuden henkilö, ja ensin mainittu on kuollut 10 vuotta sitten):

Erja Tamminen

Erona minun harrastamallani nimittelyllä ja Erjan harrastamalla on, että – vaikka nimittely on ilkeä ja epäkorrekti tapa – minun harrastamallani nimittelyllä on faktapohja, Erjan harrastamalla ei. Minä en ole saanut penniäkään Microsoftilta, enkä ole valelääkäri. Eikä minulla ole ilkeää anoppia. Tamminen toimii kuin koululainen, joka heittää luokkatoverinsa repun vesilätäkköön ja menee kantelemaan opettajalle, kun toverilta pääsi voimasana.

Kun ei pärjätä argumentaatiossa, yritetään pärjätä uhkailemalla. Kun ei pärjätä tutkimuslaboratoriossa, yritetään pärjätä oikeussalissa. Odotan innolla Erjan lupaamaa poliisin yhteydenottoa.

* En ole kuullut puhelua nauhalta enkä nauhoittanut esimiehen kanssa käytyä keskustelua, joten menee ulkomuistista.

Tämän(kin) takia rakastan kirjastoa: varoittaa asiakasta huuhaasta

Teen taas lehtijuttua sähkömagneettisiin kenttiin liittyvästä huuhaasta, ja lähteitä tarkastaessani törmäsin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-hakupalvelussa erästä alan kirjaa koskevaan huomautukseen. Kirja on Erja Tammisen, Päivi Rekulan ja Matti Juuselan Sähköä ilmassa, joka sisältää katteettomia väitteitä sähkö- ja magneettikenttien vaarallisuudesta. Muun muassa sanomalehti Kalevan kriitikko Markku Siivola kirjoitti ensimmäisen painoksen ilmestyessä:

Arkkitehti Päivi Rekula ja insinööri Matti Juusela näyttelevät kirjassa sivuosia, toki samanhenkisiä kuin kirjasta leijonanosan laatinut tiedottaja Erja Tamminen, Suomen Sähköyliherkkien hallituksen varajäsen*. Hän totisesti tiedottaa tuutin täydeltä.

Suomen sähköyliherkkien yhdistyksissä suurin ammattiryhmä on tietotekniikkaa työssään käyttäneet naiset ja IT-alan ammattilaiset, kertoo jäsenkysely. Ne viittasivat tietokoneen, television tai kännykän olevan herkimpiä sairauden laukaisijoita. Televisioiden palonestoaineet ovat korkealla epäiltyjen allergeenien listalla. Voimalinjat lisäävät syöpää, matkapuhelinmastot aiheuttavat tieteistarinalle vertoja vetävää kuolemankylvöä maatilalla, jossa lehmät tanssivat, linnut ja puut kuolevat eikä siinä vielä läheskään kaikki ihmeet.

Olipa totuus mikä tahansa, niin teos itsessään on epäluotettava johtuen pingotetusta omaan pussiin puhumisesta, jossa sähköallergiaan viittaamattomat tulokset selitetään aina tavalla tai toisella virheellisiksi, ja sähköallergiasta vakuuttaudutaan heppoisin perustein. Käytännössä miltei jokaista tutkimusta on sangen helppo syyttää luettelemalla vaikka satamäärin tekijöitä joita ei ole otettu mutta jotka pitäisi ottaa huomioon. Näin kirjoittajat menettelevät vesiperän vetäneiden tutkimusten kohdalla käyttäen myös jossittelutekniikkaa: jos olisi tehty niin, niin tulos olisi voinut olla positiivinen.

Kirja on luokiteltu luokkaan 613.3/59.24 Sosiaalilääketiede. Ympäristöterveys. Joskus kyselin (kirjastossa paikan päällä suullisesti) onko tämä ihan perusteltua, mutta kuulemma kirjasto ei voi ottaa kantaa kirjan sisältöön vaan luokitus menee otsikon ja aihepiirin perusteella. Mutta ei hätää! Kirjasto on lisännyt kirjan Helmet-tietoihin erittäin tarpeellisen huomautuksen:

Kirjoittajat toimivat ns. ”sähköyliherkkien” yhdistyksessä ja liiketoiminnassa. Tiedemaailmassa ”sähköyliherkkyyttä” ei ole kyetty osoittamaan.

Tätä soisi harrastettavan enemmänkin. Jos kirjasto ottaa kyseenalaisia väitteitä sisältävän omakustannekirjan hyllyynsä, on mielestäni ihan kuluttajansuojan kannalta tärkeää, että kirjan tausta kerrotaan lyhyesti:

Sähköä ilmassa

 

Pisteet kirjastolle!

 

 

Kuva tietokirjan sivuilta.

Kuva tietokirjan sivuilta.

* Nykyisin Sähköherkät ry, ja Tamminen on edennyt puheenjohtajaksi.

”Painajaishammaslääkärille” tuntuva määrä päiväsakkoja käräjäoikeudessa

Kirjoitin aiemmin mediassa painajaishammaslääkärinä tunnetusta, jonka epäilin ajallisen yhteensattuman vuoksi sekaantuneen erääseen toiseen rikosjuttuun. Tämä osoittautui perättömäksi (ks. viimeinen kappale), vaan kyse oli kahdesta erillisestä tapauksesta.

Laitoin kuitenkin kalenteriin tämän hammaslääkärin rikosjutun käsittelypäivän, sen piti olla nyt helmikuun alussa. Mutta eipäs ollutkaan, Helsingin käräjäoikeudesta kerrotaan, että juttu on ratkaistu jo viime lokakuussa.

Käräjäoikeuden asiakirjasta käy ilmi, että samalla on käsitelty kaksi rikosta: luvaton terveydenhuollon ammattitoimen harjoittaminen ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Hammaslääkäri kun oli päästellyt Kehä-III:lla 80 km/h nopeusrajoitusalueella 145 km/h nopeutta keskellä päivää kyydissään yksi henkilö puhuen samanaikaisesti puhelimessa. Käräjäoikeus katsoi, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen turvallisuudelle ja tuomitsi törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Syytteen luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta tuomittu kiisti. Hän kertoi olleensa siinä käsityksessä, että hän oli voinut hoitaa keskeneräiset potilaansa loppuun asti. Hänen mukaansa lääkäri-potilassuhteen säilyminen on erittäin tärkeää ja ei ollut vaarantanut potilaiden terveyttä. Hän oli toiminut potilaiden tahdon mukaisesti ja myös halunnut hoitaa aloittamansa hoidon loppuun asti. Hän kertoi kuitenkin olleensa tietoinen kysymyksessä olevasta Valviralta saamastaan päätöksestä.

Käräjäoikeus totesi, että sillä, kuinka kauan syytetty on harjoittanut ammattiaan ja sillä, oliko hän halunnut tehdä aloittamansa hoidon loppuun asti tai sillä, oliko hän tosiasiallisesti vaarantanut potilaiden terveyttä heitä hoitaessaan sekä pysyvällä lääkäri-potilassuhteella ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Syytetty oli myöntänyt tienneensä, että hän oli saanut Valviralta päätöksen ammattitoimen harjoittamisesta ainoastaan toisen laillistetun hammaslääkärin johdon ja valvonnan alaisuudessa. Päätöksestä on myös ilmennyt, että se on tullut heti täytäntöönpantavaksi. Näin ollen syytetty on menettelyllään syyllistynyt syytteen mukaiseen luvattomaan terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamiseen.

Rangaistus teoista oli 100 päiväsakkoa. Sakkomääränä tämä on tuntuva, mutta hammaslääkärin nykytuloilla – kun klinikka on suljettu – sakkoja tuli maksettavaksi minimimäärä, 600 euroa.