Aito avioliitto ja roskatutkimukset: henkistä laiskuutta vai tahallista valehtelua?

Edelliseen bloggaukseeni tuli lähes heti sen julkaisun jälkeen muutama kommentti, joiden sisältö oli suunnilleen ”kato tää tutkimus, lol, where is your Furman now?”, eli näin:

Tässä uuden laajan tutkimuksen tulokset vastineeksi Ben Fuhrmanin väitteille. ”New study on homosexual parents tops all revious research”

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Ja heti perään:

”Uskomusasiat eivät muutu tutkimustiedolla. Vaikka sitä kaataisi saavilla ihmisten päälle.”

Tämän väittämän jälkeen olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet seuraavasta:

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Vastasin aika töksähtävästi molempiin. Miksikö? Koska olin mulkerolla tuulella ja koska kyseisen linkin lähettäneet ovat:

  • tuskin lukeneet koko tutkimusta ja
  • tuskin – edes pikaisella googlauksella – tutkineet sen saamaa kritiikkiä.

Tiedettä kun voidaan ”lukea väärin” – joko tahallaan tai vahingossa – ainakin kahdella tavalla:

  • Vedetään alkuperäisestä tiedeartikkelista (höpö)johtopäätöksiä, joita siinä ei ole ja joihin tutkimuksen perusteella ei ole aihetta.
  • Takerrutaan tutkimukseen, jonka tulokset on myöhemmin kyseenalaistettu tiedeyhteisössä.

Tämä on malliesimerkki molemmista. Jo pikainen googlaus taputtelee tämän tapauksen, siis Regneruksen tutkimuksen, johon tuossa FRC:n postauksessa viitataan. Paholaisen asianajaja käsitteli tapauksen jo 2013. Puolimatkalle tutkimus kelpasi oikein mielellään, ja Lilja Tammisen debunkkauskirjoituksessa kerrotaan osuvasti mistä oli kyse:

Puolimatkan ylpeästi siteeraama Regnerus, Mark (2012) on tunnettu roskatiede-esimerkki, jossa toteutettiin suuri kyselytutkimus, jonka viattomaksi puetut ainoat vastausvaihtoehdot kysymykseen vanhempien parisuhdekäyttäytymisestä tarkoittivat Regnerus:in mielestä:

A: Olen rikkinäisestä perheestä koska äitini on joskus rakastunut naiseen
B: Olen rikkinäisestä perheestä koska isäni on joskus rakastunut mieheen
C: Olen terveestä heteroavioperheestä

Tästä ilmiselvästä ansasta huolimatta sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat linkittelevät tutkimusta innoissaan minkä ehtivät tueksi huuhaalleen.

Että näin. Patheos-blogi käsittelee Regneruksen tutkimusta vielä tämän vuoden toukokuussa, kun se jatkuvasti tuntuu nostavan päätään.

Viime perjantaina Iltalehti teki jutun tasa-arvoisen avioliittolain kannattajien ja vastustajien keulahahmojen väitteistä. Huomioni kiinnittyi seuraavaan Rahkosen sitaattiin:

Psykologiliiton lausunnosta puuttuu viimeisen viiden vuoden tutkimus lähes kokonaan. Konsensus vallitsee, kun huomioidaan kaikki 60-luvun jälkeinen tutkimus. Isättömyyden ja äidittömyyden kielteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin on yksi yhteiskuntatieteen kaikkein varmimmin todistettuja tosiasioita.

Rupesin miettimään, missä olen kuullut tuon aikaisemmin. Ja tässä kirjallisuuskatsauksessahan se (joskin eri kielellä):

Rarely is there as much consensus in any area of social science as in the case of gay parenting, which is why the American Academy of Pediatrics and all of the major professional organizations with expertise in child welfare have issued reports and resolutions in support of gay and lesbian parental rights.

Yksi tarkimmin syynättyjä juttuja yhteiskuntatieteissä on ei-heteroparien haitattomuus lapsille, ei Rahkosen väittämä isättömyys tai äidittömyys. Ellei sitten isättömyydellä ja äidittömyydellä tarkoiteta tilanteita joissa huoltaja, johon lapsi on jo kiintynyt, katoaa lapsen elämästä riitaisan avioeron, sairauden, sodan tai sen semmoisen takia. Läheisen ihmisen menettäminen on raskas juttu sukupuoleen katsomatta.

Psykiatri Ben Furman tyrmää väitteet homoliittojen haitoista lapsille

Kuluneella viikolla on nähty, että Aito avioliitto –ryhmittymän väitteet eivät kestä kriittistä tarkastelua, ja ne on revitty palasiksi yksi kerrallaan:

  • Ensinnäkään, lapsella ei ole mitään mystistä ”oikeutta isään ja äitiin”.
  • Toiseksi, se paljon peräänvinguttu lapsivaikutusten arviointi on jo tehty, peräti kahdesti. Tulokset vain olivat jotain muuta kuin mitä Aidon avioliiton kannattajat haluaisivat…
  • Kolmanneksi, tutkimus jolla Aito avioliitto –aloitteen vireillepanija perusteli avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä, oli höpöä.
  • Neljänneksi, porukka tuntuu itsekin huomaavan että heidän argumenttinsa eivät kestä kritiikkiä, kun haluaisivat yksin eetteriin ilman hankalien kysymyksien esittäjiä.
  • Viidenneksi, he eivät ole mikään ”hiljainen enemmistö”, vaan enemmistö suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.

Koska ”lapsen etu” tuntuu olevan porukan kärkiargumentti, kysytäänpä vielä viimeiseksi naulaksi arkkuun asiantuntijakommentti kokeneelta psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanilta.

Furman kertoo lukeneensa jo parikymmentä vuotta sitten tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että hyvin nämä lapset pärjäävät. ”Yhtä hyvin elleivät jopa paremmin kuin heteroperheiden lapset.”

”Jos vaikka osoitetaan joskus, että tietyn perhekuvion ja lapsen hyvinvoinnin välillä olisikin jokin tilastollinen yhteys, on se vasta ensimmäinen askel. Seuraavaksi pitää miettiä mistä tuo yhteys voisi johtua”, kertoo Furman. ”Se ei nimittäin ole yhtään varmaa, että tuo yhteys johtuu siitä, mitä ihmiset ensimmäisenä ajattelevat.”

Furman ei ole näkemyksineen yksin, vaan edustaa tiedemaailman konsensusta asiasta. Esimerkiksi kolme psykologian yliopistoprofessoria: Raija-Leena Punamäki, Christina Salmivalli ja Pekka Santtila kirjoittivat Helsingin Sanomien mielipideosastolla viime marraskuussa:

On saatavilla meta-analyysejä tutkimuksista, jotka vertaavat samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kehitystä. Tutkimustulokset osoittavat, että ryhmien välillä ei ole eroja useimpien lasten kehitykseen liittyvissä seikoissa.

Monikymmenvuotinen tutkimus samaa sukupuolta olevien parien ja homojen ja lesbojen vanhemmuudesta ei tue näkemystä lapsen kannalta kielteisistä seurauksista. Sen sijaan on olemassa runsaasti tutkimustietoa kiusaamisen ja syrjinnän kielteisistä seurauksista varsinkin nuorten henkilöiden kohdalla.

Kirjoitus ei poikinut vastalauseita tiedeyhteisöltä. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien päätä tieteen konsensus ei kuitenkaan tunnu kääntävän. ”Uskomusasiat eivät muutu tutkimustiedolla. Vaikka sitä kaataisi saavilla ihmisten päälle”, toteaa Furman.

Vakavasti sairas tarvitsee hoitoa, ei lässytystä ”positiivisesta asenteesta”

Bongasin Skepsiksen fb-ryhmästä keskustelun Hunks-Janin päätöksestä suostua leikkaushoitoon, kun syöpä ei parantunutkaan huuhaakonsteilla.

Joissain kommenteissa on aistittavissa vahingoniloa, mutta itseäni tapaus lähinnä itkettää (siis konkreettisesti – kyynelkin tuli, uskokaa tai älkää). Huuhaaseen voi sortua uskomaan kuka tahansa eikä se tee kenestäkään huonoa ihmistä. Itsekin uskoin nolosti puhuvaan käärmeeseen. Tämä huuhaauskomus ei vienyt (onneksi) fyysistä terveyttäni.

Toivon että leikkaus onnistuu ja Jani paranee mahdollisimman vähillä vaurioilla.

Skepsiksen keskustelusta kuitenkin on pakko nostaa esille yksi juttu, nimittäin asenteen vaikutus paranemiseen. Kommentti:

Miten ja missä tuota on tutkittu, ettei hyvä olo ja tunne hallinnasta edesauta paranemista? Tuntuu uskomattomalta väitteeltä, suoraan sanoen.

Kiva fiilis voi helpottaa sairaan ja omaisten oloa, mutta fyysisen sairauden paranemista se ei tutkimustiedon mukaan edistä. Kirjassa 50 Great Myths of Popular Psychology on kokonainen luku tästä aiheesta lähteineen. Ei auta ei.

Syöpäsairas tarvitsee laadukasta lääketieteellistä hoitoa, ei lässytystä ”tsemppaamisesta” tai ”taistelemisesta”.

Kokonaan toinen juttu on, että sairaala on hemmetin tylsä paikka olla, joten käykää katsomassa sairaalassa olevia kavereitanne, viekää kivoja tuliaisia jos mahdollista ja viettäkää aikaa heidän kanssaan.