Tappaako seuraava lama lehtien aamujakelun?

Aamun Hesarissa oli mielipidekirjoitus Lehtien jakaminen yöllä on vaarallista ja tarpeetonta. Vaarallista: kyllä. Tarpeetonta: ei ainakaan vielä, koska kerran ihmiset ovat siitä valmiita maksamaan.

Ja miksi ovat? Paatuneena teknologianrakastajanakin myönnän, että paperilehti on käyttöliittymältään mielettömän kiva: sitä on erittäin nopea selailla, sitä voi paiskoa ja taitella miten haluaa ja siitä ei lopu akku. Ja monella aamulehden lukemisessa on kyse pinttyneestä tavasta.

Jossain vaiheessa se kuitenkin tapahtuu: painomusteen tuoksuun tottuneet aamuhesarin lukijat harvenevat pikku hiljaa, ja viimeistään seuraava suurempi lama pakottaa lehtitaloja tekemään tunteita nostattavan päätöksen: printtisanomalehdet jaetaan vastedes aamupostin mukana yhdeksän maissa. Milloin tämä tapahtuu? Heitän hatusta, että tyyliin 2021.

Säteilyhöpöimperiumin hätäkakka: olen trolli-toimittaja, koulukiusaaja, ”toimittaja”, …

Tietokirjailija Hannu Rytilän henkilökohtaisuuksiin menevä törähdys mielenterveysaiheisessa blogikirjoituksessani johdatti minut Mikko Ahosen kirjoitelmaan, joka on otsikoitu räväkästi Miksi Talentum edistää ihmisten syrjintää ja tutkijoiden häirintää?

Aluksi mietin, kannattaako höpöpurkaukselle (joka on julkaistu perjantaiaamuna mutta ei ole levinnyt somessa) antaa ilmaista lisänäkyvyyttä, mutta käsitellään muutama käsittelyä kaipaava kohta lyhyesti. Strategia on sama kuin ennenkin: viittaillaan abstraktisti ”tutkimuksiin” mutta ei – lällällää – kerrota sen tarkemmin että mikä niissä tutkimuksissa johtaa kynäilijän johtopäätökseen ja miten. Sama tauti muuten vaivasi Kauppalehdessä läpi livahtanutta höpökirjettä – pelotellaan, mutta lähdeviitteet ”unohtuvat”.

Ahonen kirjoittaa:

Printtimediassa ilmestyviä vastineita näille kirjoituksille eivät Talentumin lehden päätoimittaja ja toimituspäällikkö salli. Lehdissä rikotaan jatkuvasti JSN:n Journalistin ohjeita.

Päätoimittaja ja toimituspäällikkö eivät salli vastineita, koska huuhaasta kirjoittaminen ei tuota minkään journalistisen käytännön tai ohjeen mukaan vastineoikeutta (eli oikeutta huuhaan levittämiselle). Esimerkiksi jos lehti kirjoittaa holokaustista, se ei tarkoita, että lehden pitäisi julkaista uusnatsien ”vastine”, jossa holokaustin tapahtuminen kiistetään.

Jos Ahonen on ihan oikeasti ja rehellisesti tuota mieltä (eikä kyseessä ole retorinen temppu), että Journalistin ohjeita rikotaan, hän tehköön kantelun Julkisen sanan neuvostolle.  Tosin edelliselle kävi hassusti ja toista ei ole vielä käsitelty. Kantelu on maksuton, helppo tehdä ja Henrik Elonheimo auttanee mielellään muotoilussa.

Ahonen kirjoittaa myös:

Ovatko Talentumin mediat kokonaan painostuksen alla? … Kysynkin: Onko Suomessa tapahtumassa nyt päinvastaista, maksimoidaanko häirinnällä teollisuuden mainostulot eri mediatalojen medioissa, johdon huomaamatta?

Haastan Mikko Ahosen ottamaan käteensä MPC:n (vaikka R-kioskista hiplattavaksi, ei ole pakko ostaa!) ja laskemaan montako mainosta siinä on. No, paljastan sen verran, että MPC:ssä ei niitä (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta) juuri ole, vaan lehti pysyy pystyssä ihan tilausmaksuilla. Ai miksikö pysyy? Koska lukijat ovat valmiita maksamaan säteilyjuttuni kaltaisesta laatujournalismista.

Jos et ole vielä lukenut juttua, voit tehdä sen maksutta täällä.

Olen pettynyt Ahosen kirjoitukseen. Siellä käytiin kaikki mahdollinen foliohattuilu läpi, kännykkäteollisuuden mainostulot ja Julkisen sanan neuvostokin mainittiin, muttei kertaakaan uhattu poliisilla. Onneksi luin myös blogin kommentit ja tulihan se sieltä:

poliisi mikko ahonen

Ehdotan, että poliisille perustetaan oma hätänumero johon voi soittaa kun tutkimustulokset ovat ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa.

Säteilyhöpö sai arvoisensa käsittelyn Julkisen sanan neuvostossa

Lilja Tamminen kirjoittaa Facebook-seinällään, että hänen Skeptikko-lehteen kirjoittamastaan jutusta oli tehty kantelu Julkisen sanan neuvostolle. Itse juttu on vain printti-Skeptikossa, mutta se pohjautuu Liljan ansiokkaaseen ja perusteelliseen blogikirjoitukseen samasta aiheesta. Kantelussa

sähköallergia-aktivisti Eva Jansson oli laatinut kantelun Julkisen Sanan Neuvostolle perusteluna, että artikkeli on asiaton ja loukkaava, ja ”väittää sähköyliherkkiä luulosairaiksi kestämättömin perustein”.

Jos Eva Jansson ei ole tuttu, tutustuminen kannattaa aloittaa tästä artikkelista. Kantelu sai kuitenkin asianmukaisen käsittelyn – JSN ei nimittäin ottanut koko kantelua käsittelyyn, koska:

Kantelijalla on ollut mahdollisuus vastata jutussa esitettyihin väitteisiin ja puolustaa omaa näkökulmaansa sekä tarjota mielipidettään julkaistavaksi Skeptikossa. Näin hän ei kuitenkaan ole tehnyt.

Kuten Lilja kiteyttää postauksessaan:

Erinäisen huuhaan levittäjiä harvoin kiinnostaa väittely tieteellisten argumenttien tasolla, koska tieteellinen maailmankuva enemmän tai vähemmän kiistetään (vaikka usein käytetään näennäis-tieteellistä kieltä huuhaata levitettäessä). Järkiargumentoinnin ja analyysin sijaan yritetään tieteellistä kritiikkiä esittäviä uhkailla, mustamaalata ja hiljentää. Se muistuttaa kovasti skientologeista ja muista kulteista.

Oma lukunsa tietenkin on, kannattaako näiden kanssa ruveta väittelemään ollenkaan. Ei julkkisprofessori Esko Valtaojakaan haaskaa aikaansa litteään maahan uskovien kanssa väittelyyn.

Minun kirjoittelustani tehdystä kantelusta ei ole kuulunut vielä mitään, mutta ilmeisesti uutta kantelua pukkaa taas. Stay tuned!