Vain läpimätä juntti lyö lastansa

Eilen aamulla uutisoitiin, kuinka äiti oli saanut pahoinpitelytuomion koska oli lyönyt lastaan vitsalla:

Lapsi ei totellut. Niinpä äiti käski tätä laskemaan housunsa alas. Sen jälkeen äiti otti noin 50-senttisen ohuen, taipuisan puunoksan ja näpäytti sillä kerran lapsen pakaralle.

Kun tapaus tuli sosiaaliviranomaisten tietoon, siihen puututtiin ja käräjäoikeus lätkäisi äidille sakot ja korvaukset. Äiti valitti tästä hovioikeuteen (mihin hänellä on tietenkin täysi oikeus), joka vahvisti tuomion.

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1984. Jostain syystä asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti juuri tässä asiassa. Esimerkiksi aviopuolison raiskaaminen kriminalisoitiin vasta 1994, enkä ole kuullut kenenkään puolustavan että ”hei, kyllä nyt sentään oma vaimonsa pitää saada raiskata”. Sen sijaan ihmettelen, että ensinnäkin Iltalehti kysyy:

vitsaa-lapselleOlisi vaikea kuvitella kysymystä ”saako oman puolison maata väkisin” – siitä repeäisi melkoinen raivo ja aiheesta. Toiseksi ihmettelen vastausprosentteja: 84 % vastanneista näyttää hyväksyvän vitsanantamisen. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen kysely enkä tiedä, onko prosenttien takana Ylilaudan trollausoperaatio, mutta kun Arman jakoi kuvakaappauksen kyselystä suositulla Facebook-seinällään, kommenttien sisältö ja määrä tuki ikävästi noita prosentteja. Jaoin kuvan itsekin ja sama töröily jatkuu sielläkin. Muutama poiminta:

Mikä sua vaivaa? Koivuniemen herraa ja tukkapöllyä on tääläkin saatu enkä mä normaalia enempää ole kieroon kasvanut. Ja väkivaltaisuudesta ei tietoakaan. Fyysinen kuritus ei ole kasvatuskeino, se on viimeinen voimakeino. Ja sitäpaitsi, saahan valtiokin kurittaa tottelemattomia asukkejaan koska muuten me oltain ihan anarkiassa, miten se eroaa vanhemmista niinkuin perusperiaatteiltaan?

Kuinkakohan kuriton kusipää olisin, jos en remmiä olis koskaan saanu?

Kuri pitää olla. Sen kyllä nykyajan kakaroista näkee tämän vapaankasvatuksen ja päähän silittelyn tuloksen. Ite olen piiskaa pentuna saanu ja ihan aiheesta. Hyvä niin.

Siinäpä varmasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi opettajat valittavat koululuokkien olevan niin vaikeasti hallittavia nykyään. Miten lapset ja nuoret osaisivatkaan käytäytyä kerran edes kotona ei ole osattu näyttää kuria? Vitsa ja luunappi ansaitsevat hyvin paikkansa kotikasvatuksessa aina kun tarve vaatii.

Mukana on myös järjen ääniä:

Ei pidä unohtaa sitäkään, ettei tottelevaisuus ole mikään itseisarvo. Suomalainen luterilainen kasvatusihanne on auktoriteetteja kumartava, huonolla itsetunnolla varustettu alistujakansalainen, joka ei pidä itsestään ääntä ja tyytyy vähään. Otetaan iskut vastaan ja käännetään toinen poski mukisematta sen sijaan, että mietittäisiin onko tämä oikein ja kysyttäisiin miksi – puhumattakaan siitä, että taisteltaisiin vastaan.

Kun ihminen tekee pahaa toiselle, hän tekee sen koska itse kärsii ja pelkää. Hänen käytöksensä ei parane rankaisemalla ja kurittamalla, koska se vain pahentaa hänen pahaa oloaan, joka jo nyt tulvii ylitse muihin hänen ympärillään.
Hän tarvitsee apua. Rakkautta ja ymmärrystä. Me kaikki tarvitsemme. Siinä ei ole mitään hävettävää, ei vaikka olisit ”aikuinen” jo. Todellinen soturi on se joka rohkenee rakastaa.

Pelottavan moni on vastannut kyllä. Miten ihmeessä joku voi aiheuttaa tahallaan kipua ja tuskaa lapselle?

Itse vastustan ruumiillista kuritusta sekä moraalisesta että tieteellisestä näkökulmasta.

Ensinnäkin, itse hyväksyn väkivallan ainoastaan itsepuolustustarkoituksessa ja siinäkin koitan välttää sitä viimeiseen asti. Yritän ylipäätään vältellä tilanteita, joissa voi saada turpaansa. En esimerkiksi soita suutani nakkikioskin jonossa enkä hakeutunut esimerkiksi poliisiksi, sotilaaksi tai vartijaksi. Lapseen kohdistuvan väkivallan tekee erityisen raskauttavaksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, lapsi ei voi valita vanhempaansa. Hän joutuu asumaan siinä kodissa mihin on sattunut syntymään. Ilkeää naapuria tai kollegaa pääsee (yleensä) karkuun vaihtamalla asuin- tai työpaikkaa, mutta lapsi ei pääse vanhemmastaan eroon ellei vanhempi tee mitään niin vakavaa, että lapsi otetaan huostaan. Toiseksi, lapsi on fyysisesti heikompi eli kyseessä pitäisi olla paatuneimmankin juntin mielestä epäreilu matsi.

Lisäksi kannattaa miettiä, mikä on se sanoma joka menee perille kun lyöt lastasi? Onko se ”oi voi, minä tein väärin ja ansaitsin tämän” vai ”aha, tuo on isompi ja vahvempi, hänellä on siis oikeus lyödä minua”, tai ”henkilö A ei tehnyt mitä henkilö B sanoi, henkilöllä A on siis oikeus lyödä henkilöä B”.

Ruumiillisen kurituksen vaikutuksia on tutkittu, ja asiantuntijajärjestöt pitävät sitä vahingollisena. Lisäksi se kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: väkivalta ei todellakaan tee lapsista ”parempia kansalaisia”, vaan fyysisesti rangaistut lapset tapaavat olla aggressiivisempia vanhempiaan, sisaruksiaan, ystäviään – ja lopulta myös puolisoaan kohtaan. Jos aihe kiinnostaa lisää, englanninkielisestä Wikipediasta löytyy linkkejä tutkimusartikkeleihin.

Lyömällä kasvatetaan siis väkivaltaisia juntteja, ei ”kunnollisia kansalaisia”.

Miksi sitten joku lyö toista, ja vieläpä omaa lastaan? Keittiöpsykologina heitän, että kyse voi olla eräänlaisesta Tukholman syndroomasta: omat vanhemmat ovat lyöneet, ja koska omia vanhempiaan arvostaa ja rakastaa, arvostaa kaikkia heidän tekojaan, myös väkivaltaa.

Maalaisjärjen ja omasta kokemuksesta yleistämisen sijaan kannattaa muistaa, että asiaa on todella ihan oikeasti tutkittu. Kuritusväkivallasta on haittaa. Piste.

Jos omassa kodissa sinua on pahoinpidelty lapsena, tapa saattaa siirtyä eteenpäin. Tärkeämpää kuin saada väkivaltaisia ihmisiä leivättömän pöydän ääreen on saada heidät lopettamaan toimintansa. Siihen on tarjolla apua.

Girl_sufferedwithburnwounds

Feministien vastustajat ovat saatanan typeriä – tai ilkeitä

Feminismi on yksi maailman väärinymmärretyimmistä sanoista tai aatteista. Sanaan liittyy vahvoja tunteita: kun kirjoitin Hesarin yleisönosastoon feminismistä, sain ennätysmäärän palautetta eri foorumeilla (printtilehden mielipidekirjoituksiin tulee palautetta korkeintaan yhden vastauskirjoituksen muodossa, yleensä ei sitäkään).

Nyt aihe on taas pinnalla. Lotta Aarikan viimeperjantaisesta bloggauksesta Miten Otaniemi teki ihmisestä feministin nousi sosiaalisessa mediassa paskamyrsky, joka sai lisää tuulta purjeisiin hänen maanantaisesta follow-up-kirjoituksestaan. Myös Nyt-liite tarttui aiheeseen.

Silmiinpistävin ja samalla ärsyttävin piirre feminismiä koskevassa keskustelussa on se, että siinä missä feministit kritisoivat rakenteita ja ilmiöitä, antifeministit käyvät henkilön, hankalan ämmän, kimppuun, usein brutaalilla tavalla raiskausuhkauksineen ja hyvin henkilökohtaisiin asioihin menevine kommentteineen. Esimerkki: Aarikka sanoo Nyt-liiteen haastattelussa, että

Tilanne on jatkunut jo niin kauan, että siitä on tullut normaalia.

”Kun olen haastatellut tuntemiani kerholaisia, jotka ovat todella skarppeja, hyväsydämisiä ja järkeviä nuoria miehiä, yksikään ei ole pystynyt lopulta sanomaan, että tämä perinne olisi ongelmaton”, Aarikka sanoo.

”Kyllä he tietävät sydämessään, ettei tämä ole oikein.”

Ja kommentointi on sitten tätä:

Kuka laski haastateltavan keittiöstä? 😀 …

Miksi Suomessa voi vuonna 2015 olla esim. vain naisille suunnattuja kuntosaleja? Mullakin paloi käämi, koska mielestäni tämä asia on objektiivisesti todettavissa epäoikeudenmukaiseksi toiminnaksi noin puolessa sekunnissa.

No voihan jee, voisikohan sitä järkyttymisen ja kiukuttelun sijaan oikeasti tehdä jotakin konkreettista ja perustaa omat kerhonsa? Ei ketään voi pakottaa ottamaan jäseniä omiin yhteisöihinsä.

Seuroilla ja yhdistyksillä on oikeus valita jäsenensä. Miehiäkään ei hyväksytä esim. naisasialiitto unioniin tai muihin feministien noitapiireihin. Toivoisin että hyväksyisit itsesi naisena: peniskateus voi pilata elämän.

Naisasialiitto Unionista on pakko kommentoida sen verran, että jäsenyyden avaaminen miehille on nostettu esille yhdistyksessä ja lupaan hieroa kourallisen paskaa naamaani jos miesten jäsenyys ei ole mahdollista vuoteen 2020 mennessä. Kuten mikä tahansa aate, feminismikin kehittyy koko ajan.

Feministit eivät ole miesvihaajia joille elämän päämäärä on ilkkua puutteessa oleville miehille. Feminismi on naisten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ajava liike. Kuta kuinkin kaikki muu liikkeeseen liitetty on hihasta vedettyä propagandaa tai yksittäisten sekopäiden mielten tuotoksia. Näihin sekopäihin tietenkin tartutaan mielellään ja heitä esitellään todistuskappaleina aatteen haitallisuudesta. Kun valkoinen heterosetä puhuu sekavia, hänestä ei tehdä vastaavaa numeroa tai muita perätä kollektiiviseen vastuuseen hänen sanomisistaan.

Lyhyesti: naisten tasa-arvo ei ole miehiltä eikä keneltäkään muultakaan pois. Päin vastoin, kun naisten asema paranee, miehetkin hyötyvät siinä sivussa.

Kun kritisoitte jotain aatetta, ottakaa selvää, mitä se pitää sisällään. Minäkin tein niin mobiilisäteilyaktivismin kanssa, tehkää te sama feminismille. Ensimmäinen näistä on pseudotieteellistä paskaa, jälkimmäinen ei.

Perussuomalainen on väärässä: ennen oli perseestä – syvältä ja poikittain

Rikollisuus sen kuin lisääntyy! Suomi on turvattomampi kuin ennen! Vaaralliset epidemiat jylläävät! Ja niin päin pois päin. Tuomiopäivän julistaja on siitä kiva ”ammatti”, että:

  • jos tuomiopäivänennustus toteutuu, pääsee ylpeilemään oikeassaolollaan
  • jos se ei toteudu, voi korjata pisteet siitä että nosti asian esille ja sille tehtiin jotain – tai sitten voi olla muuten vain iloinen että se ei toteutunut.

Todellisuudessa maailma kehittyy koko ajan kivammaksi paikaksi elää. Haasteena on tietysti se, että ”kivuutta” on vaikea mitata objektiivisesti, mutta aina voidaan yrittää.

”Ennen oli paremmin” -näkökulman viljelijät vetoavat siihen, että he poimivat muutaman asian jotka olivat ennen paremmin – ja sivuuttavat kaikki positiiviset muutokset. Ihan niin kuin rokotehörhö nostaa esiin rokotteiden huonot puolet (joista merkittävä osa on lisäksi ravistettu hihasta) ja unohtaa rokottamattomuuden haitat.

Tuoreimpana esimerkkinä pinnalle nousee PS-nuorten 1. varapuheenjohtaja Aleksi Hernesniemen bloggaus, jossa kahden listan on tarkoitus osoittaa, että ennen oli paremmin. Hänen mukaansa ennen ”ovia ei lukittu yöksi”, oli ”laadukasta taidetta”, ”oikeita vankiloita” ja niin päin pois päin. Nyt on ”avioeroja”, ”harmaata taloutta” ja ”hiihtotaidottomuutta”. Ja niin päin pois päin. Minäkin nyt vähän valikoin, koko lista kannattaa käydä lukaisemassa hänen blogistaan.

Näissä listoissa on samat kaksi vikaa kuin pseudotieteilijöidenkin väitteissä: listalla olevat hyvät ja huonot puolet on valikoitu otos koko todellisuudesta. Esimerkiksi itsemurhista ei puhuta listoissa mitään: ei tietenkään, koska itsemurhien määrä on romahtanut lähes puoleen, jos verrataan 1990-luvun alun huippuun.

Mistä päästäänkin kolmanteen vikaan: se on siinä, että ”nyt” tarkoittaa vuotta 2015 ja ”ennen” voi tarkoittaa mitä tahansa tarkemmin määrittelemätöntä aikaa menneisyydessä. Avioeroja oli varmasti vähemmän vuonna 10000 eaa, kun ei ollut avioliittojakaan. Itsemurhatilastot saadaan aina näyttämään omaan agendaan sopivalta, kun valitaan sopiva vertailuvuosi. Tässäkin on mahdollista vielä jymäyttää: 1930-luvun alun lähes 700 itsemurhaa on paljon, kun otetaan huomioon, että Suomen väkiluku oli silloin vain 3,5 miljoonaa. Nykyväkilukuun (5,5 miljoonaa) suhteutettuna se tarkoittaisi 1100 itsemurhaa vuodessa.

Otoksen valikointi on toki kätevä retorinen temppu ihan lyhyilläkin listoilla: kun kommunisti ja libertaari väittelevät julkisen ja yksityisen sektorin paremmuudesta, libertaari heittää pöytään Applen ja Apotin, kommunisti Apollo-ohjelman ja Wincapitan.

Mutta takaisin alkuun: todellisuudessa rikollisuus sen kuin vähenee, Suomi on turvallisempi kuin ennen ja vaaralliset epidemiat on saatu kuta kuinkin kitkettyä pois.

Kun ennen vanhaan perheenisä puukotti vaimonsa ja naapurinsa hengiltä, asia oli pikku-uutisena jossain paikallislehdessä. Nyt siitä on ensin uutuuslööppi, seuraavana päivänä on lööppi jossa naapurit päivittelevät tekoa ja kolmantena päivänä lööpissä esitellään surmaajan taustoja. Tässä lienee taustalla kaksi asiaa:

  • vakavat henkirikokset ovat niin poikkeuksellisia, että niissä ylipäätään on uutisoitavaa
  • media toimii nykyään tehokkaammin, kiitos mm. tekniikan kehityksen

Henkirikosten määrä on laskenut. Osasyy voi tietenkin olla myös lääketieteen ja liikenteen kehitys: puukonisku ei johda kuolemaan yhtä helposti kuin 1930-luvulla, kun uhri saadaan huippusairaalaan ambulanssilla tai helikopterilla.

Neljäs juttu on vielä se, että henkirikollisuus on monimutkainen ilmiö johon ei pidä tarjota yksinkertaisia höpöratkaisuja. Ilmiön monimutkaisuuteen tutustumisen voi aloittaa jo tuolta tilastosivulta:

Henkirikollisuuden pitkän aikavälin kehityksessä on ollut kyse nimenomaan miehiin (ja lapsiin) kohdistuneiden henkirikosten vähentymisestä. …

Pahinta tuollaisissa listoissa on se, että siinä missä tuollaisen listan oksentaa paperille puolen tunnin ideointisessiossa, listan jokaisen kohdan läpikäyminen ja todenperäisyyden selvittäminen vie aikaa puolesta tunnista tuntiin per kohta. Otetaan esimerkiksi ”harmaa talous”. Muistan kun lapsena jossain Kari Suomalaisen pilapiirroskirjassa oli kuva otsikolla ”verottaja iski kuutamourakointiin”. Harmaata taloutta oli jo ennen ”nykypäivää” ja se lienee yhtä vanha keksintö kuin verotuskin.

Itse asiassa jokaista kohtaa ei edes pitäisi lähteä perkaamaan, vaan Aleksi Hernesniemen tehtävä olisi vähän avata listaansa ja vastailla kysymyksiin, kuten:

  • Kuinka paljon harmaa talous on lisääntynyt aikavälillä X ja mitä se merkitsee ihmisten hyvinvoinnille?
  • Miksi avioerojen määrän tai hiihtotaidottomuuden lisääntyminen on huono asia?
  • ja niin edelleen

Niin, siihen alkuperäiseen aiheeseen: maailma (Suomesta puhumattakaan) muuttuu koko ajan paremmaksi paikaksi, vaikka vielä on paljon korjattavaa ja uuttakin korjattavaa putkahtelee sieltä täältä. Palkittu tutkija Hans Rosling on visualisoinut tätä kivasti. Ja Hesarin Ilkka Malmberg kirjoitti vähän (tai aika paljonkin) pidemmin aiheesta jo pari vuotta sitten – tässä pikku ote:

Vuoden 1953 sanomalehdissä näkee ilmoituksia, joissa halkomottien ja rattaiden välissä tarjotaan reipasta yksivuotiasta tyttöä tai kilttiä poikavauvaa, hyvään perheeseen. Suomesta vietiin lapsia ulkomaille vielä 1960-luvulla. Eivätkö vanhemmat välittäneet lapsistaan yhtä paljon kuin nyt?

Pulma muistuttaa, että sama koski 1970-luvun auto-onnettomuuksia. Silloin kuoli nelinkertainen määrä ihmisiä liikenteessä, vaikka liikenne oli murto-osa nykyisestä. Silti pakattiin lapset autoon ja ajettiin kovaa. ”Ja turvavyöpakkoa vastustettiin.”

Pedofilia oli yleistä. Kikkelikallet säikyttelivät tyttöjä ja namusedät vaanivat pikku uhrejaan.

Summa summarum. Ennen ei ollut paremmin. Ennen oli ihan vitun perseestä. Se ei ehkä silloin tuntunut siltä, koska ei ollut mitään mihin verrata. Aika kultaa muistot.