Kaksi salaliittoteoriaa mobiilisäteilystä – ja niiden tolkuttomuus

Viime keväänä rakastamani aihe, mobiilisäteily ja siihen liittyvä huuhaa, on ollut vähän tauolla kun sillä sektorilla ei ole oikein tapahtunut merkittävää uutta. Aktivistit lähinnä pyörittävät somessa samaa levyä, enkä jaksa ruveta toistelemaan omia argumenttejani. Opettaja-lehdessä käytiin aiheesta keskustelua, johon osallistuin parin alan professorin kanssa.

Bloggaaminen on muutenkin ollut nyt vähäisempää, kun viimeistelen tietokirjaa sähköautoista. Lisäksi: tällä hetkellä vastaanottokeskuksiin kohdistuva terrori (siihen liittyvine ilmapiireineen) on monta kertaluokkaa suurempi ongelma kuin säteilyhörhöily, mutta tästä muut osaavat kirjoittaa niin paljon paremmin kuin minä, että oman kirjoittelun sijasta jakelen heidän kirjoituksiaan somessa (parhaista kirjoittajista löytyy lista tämän kirjoituksen lopusta).

Nyt silmiini sattui Sähkömagneettinen terveys -ryhmässä käyty keskustelu, joka ansaitsee pienen kommentin. Keskustelu liittyy uutiseen erään kunnanjohtajan sähköherkkyydestä. Ensin joku lataa:

Mikroaaltosäteily lisääntyy koko ajan, ihmiselle ja ympäristölle haitallisten taajuuksien käyttö on mielestäni tarkoituksellista (populaation vähentäminen).Samaa mieltä on mikroaalto-aseiden asiantuntija Fysiikan tohtori Barrie Trower.

Tämä menee suoraan samaan kategoriaan kuin rokote- ja AIDS-foliohattuilu. Tähän kommentoi Juhana Harju (joka muuten on toistaiseksi selväjärkisimmän oloinen netissä kohtaamani säteilyuskovainen):

En jaksa uskoa tuollaiseen salaliittoteoriaan. Ajattelen mikroaaltoteknologiaa kehitetyn pääasiassa siksi, että se on tarjonnut yrityksille mahdollisuuden laitteiden myyntiin ja sitä kautta tuloksen tekemiseen (liikevoittoon). Haitoista terveydelle on vaiettu, koska niistä puhuminen olisi haitannut kännyköiden ja muiden langattomien laitteiden myyntiä.

Alku on asiaa, mutta rupesin pohtimaan viimeistä lausetta. Sillä kuuluisalla ”maalaisjärjellä” mietittynä näin todella olisi. Arkijärki sanoo, että jos kännykkäsäteilyn vaarallisuudesta löytyisi näyttöä, se vähentäisi kännyköiden myyntiä. Mutta onko todella näin? Luopuisitko sinä kännykänhipelöinnistä, jos jostain löytyisi vahvaa näyttöä sille, että mobiilisäteily on vaarallista? Ja jos vastaus on ”kyllä”, niin luuletko, että teitä olisi paljonkin?

Itse uskon (mielestäni perustellusti), että jonkun terveyshaitan löytymisellä ei olisi mitään oikeasti merkittävää vaikutusta kännyköiden myyntiin. Ensinnäkin, se ehkä mahdollisesti joskus löytyvä terveysriski on mitättömän pieni, koska jos mobiililaitteiden säteily olisi terveydelle haitallista, tämä näkyisi jotenkin populaatiotasolla jo nyt esimerkiksi syöpien lisääntymisenä.

Toiseksi, viime syksynä IARC luokitteli punaisen lihan luokkaan 2A, todennäköisesti syöpää aiheuttava (ja prosessoidun lihan luokkaan 1, syöpää aiheuttava). Lehdistö yritti vääntää tästä jotain kohun tynkää, mutta kohu kuivui nopeasti kasaan. Miksikö? Koska suurta yleisöä ei kiinnostanut. Ja koska riski on niin pieni että se ei aiheuta viranomaistoimenpiteitä.

Kolmanneksi: IARCin luokitus ottaa kantaa vain siihen, aiheuttaako joku syöpää todistettavasti (1), todennäköisesti (2A) tai mahdollisesti (2B). Jos taas jonkun asian karsinogeenisyydestä ei ole mitään näyttöä se kuuluu luokkaan 3, ja jos asian syöpää aiheuttamattomuudesta on näyttöä, se luokitellaan ryhmään 4 (voit tarkistaa itse tarkat määrittelyt sivulta 22). Luokittelu ei ota kantaa siihen, kuinka paljon ja pahasti asia aiheuttaa syöpää. Esimerkiksi alkoholi kuuluu luokkaan 1. Tiesitkö? Minä en. Tai olen minä varmaan joskus sen tuolla nähnyt mutta otan silti sen punaviinilasillisen pihvin kanssa.

(Tähän väliin on syytä huomauttaa, että lihan syönnin lopettaminen esimerkiksi eettisistä syistä ei ole huono veto lainkaan.)

Mobiilisäteilyhän on jo vuosia sitten luokiteltu luokkaan 2B. Tätä säteilyaktivistit toistelevat mielellään. Vuosia on kulunut, eikä luokitus ole esimerkiksi noussut luokkaan 2A. Ja vaikka nousisikin, se ei ota kantaa riskin määrään.

IARC on koonnut sivuilleen erinomaisen Q&A:n lihan syöpäluokituksesta. Se kannattaa lukea, koska se avaa luokitusten merkityksen. Erityisesti seuraava kohta on niin tärkeä, että se kannattaa nostaa tähän:

Q: 9. Processed meat was classified as carcinogenic to humans (Group 1). Tobacco smoking and asbestos are also both classified as carcinogenic to humans (Group 1). Does it mean that consumption of processed meat is as carcinogenic as tobacco smoking and asbestos?

A: No, processed meat has been classified in the same category as causes of cancer such as tobacco smoking and asbestos (IARC Group 1, carcinogenic to humans), but this does NOT mean that they are all equally dangerous. The IARC classifications describe the strength of the scientific evidence about an agent being a cause of cancer, rather than assessing the level of risk.

Myös kohta 12 kannattaa lukea. Melko pienistä kuolinluvuista puhutaan. Tietenkin tulee muistaa, että nyt puhutaan vain syövistä. Esimerkiksi tupakointi ja ilmansaasteet aiheuttavat paljon muitakin sairauksia kuin syöpää. Sen sijaan mobiilisäteilyn muusta vaarallisuudesta ei ole edes köykäisiä viitteitä.

Alussa mainittu Yle Svenskan – jonka Helsingin toimitus on kunnostautunut huuhaan vastustamisessaVaasan toimituksen juttu on taas malliesimerkki siitä, että aiheeseen perehtymätöntä toimittajaa on viety kuin pässiä narussa. Juttua on sentään korjattu lukijapalautteen perusteella:

Artikeln har korrigerats 26.12.2015 kl.11.30. En länk till Strålskyddsstiftelsen har tagits bort eftersom stiftelsen felaktigt kallades för en myndighet.

Strålskyddsstiftelsen on hörhöjärjestö, ei viranomainen.

Kortsuja, liukuvoidetta, kalenteri ja Tesla

Valitin joskus viime kesäkuussa, että minulle ei vyöry ilmaiskrääsää kuten suosituille muoti- ja lifestylebloggareille.

Vika olikin lyhytjänteisyydessäni eikä missään muussa. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Ja nyt joulun alla satoa rupesi viimein tulemaan!

Tänään sain elämäni ensimmäisen pikakirjeen – siellä oli Mustikan upea Queer-kalenteri:

(EDIT: tämä oli kaverini tilaama joululahja, ei markkinointiviestintää! Kiitos!)
queer-kalenteri

Ja Durexin viestintätoimistolta tuli nätti lahjapaketti:

joululahja

jossa oli suklaata, kortsuja ja liukugeeliä – oi tätä onnen päivää:

kortsuja

Oikein toimivaa tavaraa – erillismainta vielä sille, että luikkari lähti helposti pyyhkimällä takapenkistä jälkiä jättämättä.

Nyt nimittäin kelpasi testata, kun Illuminatin ja mobiilisäteilyteollisuuden muodostama kollektiivi lähetti viimein keväällä lupaamansa lahjan:

vesa linja-ahon tesla

Ehdin jo huolestua, että sovittu palkkio propagandakampanjasta juomaveteen ja hammastahnaan ihmisten kapinanhalun kukistamiseksi lisättävän fluorinmaailmanlaajuisen säteilyihmiskokeen sekä RFID-sirujen vauvoihin istuttamisen puolesta olikin kusetusta, mutta kyllä tämä porukka oli sanansa mittaista.

Lounastin eilen Hotelli Tornissa HAARP-projektin parissa työskennelleen Illuminatin puhehenkilön kanssa, ja hän sanoi, että ilman tätä aivoripuliani olisin saanut uuden Tesla P90DL:n, mutta nyt pitää tyytyä sijaisautona palvelleeseen P85D:hen. Toinen vastaava moka niin saatan kuulemma kadota.

Näin siis pilke silmäkulmassa! Teslan (ja muidenkin sähköautojen) vaiheista voit lukea Tuulilasin blogini puolella, missä meininki on vähän hillitympää – mutta toivottavasti yhtä mielenkiintoista – kuin täällä Imagen blogissa.

Iloista joululomaa ja liukkaita mutta turvallisia ajokelejä kaikille lukijoille!

P.S. Ja tosikoille: hammastahnan fluori ei ole vaarallista vaan ehkäisee tehokkaasti kariesta, Suomessa juomaveteen ei sekoiteta fluoria, rokottaminen on hyvä juttu, mobiilivimpainten käyttö ei ole vaarallista ja Teslan ostin ihan itse osamaksulla ilman mitään somejulkisuus- tai vastaavia salaisia diilejä. 

P.P.S. Blogini on päivittynyt aika laiskasti kun muut kirjoituspuuhat ovat vieneet vapaa-ajan.

Mikä antirasistien vastamielenosoituksessa meni pieleen?

Kuten kaikki uutisia edes jollain tarkkuudella seuraavat tietävät, poliisi ampui itsenäisyyspäivän iltana mielenosoittajia uudella ”vähemmän tappavalla” FN303-mellakantorjunta-aseella.

Mikä meni pieleen mielenosoituksessa ja poliisin toiminnassa ja sen jälkipuinnissa?

Antirasistien puolelta mielenosoituksessa oikeastaan ainoa kunnolla pieleen mennyt juttu oli, että siellä oli liian vähän ihmisiä mukana. Järjestäjien mukaan kolmisen sataa, mikä on ihan hyvin sekin, mutta natsimarssi (käytän tätä termiä vaikka riimu- ja hakaristiliput sun muut oli jätetty kotiin) keräsi 400 osanottajaa.

Olen itsekin tähän osasyyllinen koska kaivelin nenääni kotona lasten kanssa, mutta ensi vuonna lupaan olla mukana jos en ole sairaana tai muuten ylivoimaisesti estynyt.

Kuka muistaa vielä Hetero Priden? Vastamielenosoituksessa oli monikymmenkertainen määrä ihmisiä ja uusnatseista ja muista pösilöistä koostunut porukka joutui televisiokameroiden edessä naurunalaiseksi. Eikä vastaavaa ole sen koommin järjestetty.

Poliisikin hoiti siellä homman asiallisesti: mielenosoitukset päästettiin huutoetäisyyden päähän toisisistaan, jolloin molemmat pääsivät käyttämään sitä paljon puhuttua sananvapauttaan.

Yllättävän vähän huomiota mediassa sai poliisin uuden mellakka-aseen käyttö: tämä on ensimmäinen kerta – ainakin tällä vuosituhannella – kun poliisi käyttää jotain muuta kuin kilpiä, pamppua tai kaasusumutinta mielenosoittajia vastaan.

Odotin iltapäivälehtiin perinteisiä ammattigraafikon piirtämiä kuvia joissa näkyy mistä ammutaan, montako laukausta ja mihin kaikkialle osui, mutta ei. Tapahtumista raportoitiin lähinnä poliisin näkökulmasta, jos ei lasketa Yle Svenskan juttua. Hesarin juttukin oli asekeskeinen, joskin pisteet siitä että äärioikeistolaisten kulkuetta uskallettiin kutsua äärioikeistolaisten kulkueeksi. Uutisoinnin kielenkäytön analysointi olisi kokonaan toisen blogauksen aihe, poliisi ”joutui turvautumaan” uuteen aseeseensa ”anarkisteja” vastaan – ikään kuin kaikki mielenosoittajat tai edes enemmistö olisivat anarkisteja.

Tapauksen kriittinen mediakäsittely jäi lähinnä vasemmistolaisen Kansan Uutisten käsiin. Pontus Purokuru blogahti aiheesta pariin otteeseen osuvasti. Lehden toimitetun aineiston puolella poliisi saa vastaansa nipun tiukkoja kysymyksiä, ja hermot tuntuvat kiristyvän:

Pyysitte toimittajia poistumaan alueelta ja sivullisia olemaan menemättä sinne. Kuka valvoo poliisin toimintaa, jos ketään ei ole katsomassa, mitä tapahtuu?

– Lähtökohta on se, että ketään ei poistettu, vaan pyydettiin poistumaan alueelta, niin kuin sä sanoitkin pyydettin, mitä suurin osa tottelikin, kiitos hei.

Tänään ilmestyneessä Kansan Uutisten printtiversiossa on haastateltu aseesta silmäänsä saanutta mielenosoittajaa. Juttu ei ole vielä verkossa, mutta alla pari sitaattia:

Silmästä löytyi 20 vierasesinettä, mitkä lääkäri poisti. Lääkärien mukaan ne olivat tinan oloista metallia, joilla on selvä muoto.

Eli se poliisin teoriasta, että ”vamma on voinut tulla monesta muustakin syystä”. Juttu on lukemisen arvoinen myös niille, jotka jaksavat vinkua siitä, miksi monet antifasistit menevät mielenosoituksiinsa naamioituneina:

Tappouhkauksia on tullut varmaan 50 tämän jälkeen. Joku on kuulemma ottanut mun pieksämisen elämäntehtäväkseen. Kun mielenosoitukseen mennessäni näin naamioituneita, sanoin, että mä ainakin menen omalla naamalla, mulla ei ole mitään hävettävää. Nyt ymmärrän, miksi moni oli naamioitunut.

Kokonaan oma lukunsa on se, että mitä liikkuu ihmisen päässä, jonka mielestä jo kertaalleen silmään ammuttu sivullinen* henkilö ansaitsee vielä tämän päälle tappouhkauksia tai pieksämisen.

Poliisi ei käytä Suomessa tuliaseita kevyin perustein. Yksi syy sille on pahasti päin persettä mennyt Mikkelin panttivankidraaman hoito, josta otettiin opiksi. Toivottavasti itsenäisyyspäivä 2015 aikaansaa saman oppimisprosessin myös tämän ”vähemmän tappavan” lelun käyttöpolitiikassa. Oikeuslaitoksella on ratkaiseva rooli tässä – kuten linkkaamassani Mikkeli-jutussa sanotaan:

[Poliisin voimankäytöstä väitelleen rikostarkastaja Markus Tereniuksen mukaan] suomalainen poliisi ei ole aina ollut yhtä varovainen, mutta muutos tapahtui 1980-luvulla ja 1990-luvuilla, kun tuomioistuimet antoivat poliisille joitakin langettavia tuomioita virheistä voimankäyttötilanteissa.

Erityisesti huomiota sai panttivankidraama, joka päättyi yöllä 9. elokuuta 1986 Mikkelin torilla. Helsingin Jakomäessä edellisenä päivänä pankin ryöstänyt mies räjäytti itsensä ja yhden panttivankinsa sen jälkeen, kun poliisi oli avannut tulen häntä kohti. Kukaan ei oikein tiennyt, kuka oli aloittanut ampumisen ja kuka oli antanut siihen valtuutuksen. Korkein oikeus tuomitsi piiritystä johtaneen Karhu-ryhmän komisarion kuolemantuottamuksesta ja virkavirheestä sakkoihin.

”Nämä tuomiot otettiin hyvin opiksi poliisin koulutuksessa”, Terenius sanoo.

Otetaanhan nytkin? Muuten voi käydä niin, että ensi vuonna metallinpalasia voi olla sinun tai minun tai naapurin mummon silmässä.

Mielenosoituksen onnistumisen kannalta tärkeintä on, että sinne mennään ensi vuonna sankoin joukoin. Ne Linnan juhlat voi sitten katsoa vaikka Yle Areenasta seuraavana iltana. Nähdään siellä!

* Mikään lähde toistaiseksi ei tue väitettä että haastateltu olisi heittänyt poliiseja tai natseja millään.