Pankki kysyy rahojen alkuperää – mutta tiesitkö historian? (Koska terrorismi #säästitklikin)

Kävin joskus 1990-luvun lopulla tallettamassa mummolta synttärilahjaksi saadut rahat, olisiko ollut 200 markkaa, pankkiin. Ystävällinen Forssan Merita-pankin virkailija kysyi:

Haluutko sä et mä kirjoitan tilin saldon tähän kuitin nurkkaan? Jos sulla on joku henkkari niin se onnistuu.

En muista enää mitä vastasin (koska tuohon aikaan saldon näki jo nettipankistakin*), mutta tapahtumasta jäi mieleen, että rahan tallettaminen pankissa onnistui ilman henkkareita, mutta pankkisalaisuuden alainen tieto (kuten tilin saldo) vaati henkilöllisyyden todistamisen, rahojen nostamisesta puhumattakaan. Muistaakseni talletuskuittiin piti joku nimi rustata, mutta siihen sai kirjoittaa vaikkapa Matti Virtasen.

Sitten vierähti vuosia, ja joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kiinnitin huomiota Tapiolan Osuuspankin katosta roikkuviin plakaatteihin, joissa valistettiin säädösmuutoksesta, jonka mukaan myös rahaa talletettaessa pitää nykyään esittää henkkarit. Tämä taisi viitata Euroopan unionin asetukseen nro 1781/2006, joka mainitaan lyhyesti Oikeus ja kohtuus -blogissa vuonna 2008. Asetus tuli voimaan 1.1.2007. Vuotta myöhemmin tuli laki, jonka mukaan jopa rahojen alkuperää saatetaan kysyä, nimittäin

laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä.

Muistan naureskelleeni että taas on terrorismilla pelottelemisella saatu uusi ihmisen yksityiselämää ronkkiva laki läpi. Kaikkia ei naurattanut: keskustelupalstoilla rupesi nopeasti leviämään tarinoita pankin uteluista:

  • Varhaisimpia keskustelupalstamainintoja löytyy vuodelta 2009: Suomi24:llä joku kertoo joutuneensa täyttämään lomakkeen rahojen alkuperästä, kun vei S-pankkiin kolme tonnia.
  • Vauva-palstalla vuodelta 2010: Ette usko, kun vein 2500 € tilille niin pankista kysyivät, että mistä ne on peräisin????????Olin aika monttu auki :O

    Enpä ole ennen moista tavannut, ettei saisi edes omalle tililleen tallettaa rahaa ilman alkuperän selvitystä.

  • Suomi24 vuonna 2012: Tee käteistalletus – olet Nordean mielestä rikollinen
  • Myös yhdelle kaverille tapahtui sama tiskillä. Kaveri loukkaantui ja vei rahat toiseen pankkiin, jossa ei kysytty mitään.
  • Lisää keskustelupalstakokemuksia ja uutisia löytyy googlaamalla ”pankki kysyy rahojen alkuperää”. Talletusautomaatilla tehtyjä talletuksia on mm. kyselty ennenkin – jopa kuukausitolkulla jälkikäteen.

Ei ole tietenkään pankkivirkailijan vika, mitä lainsäätäjä on säätänyt. Sen sijaan pankit ovat kusseet tapauksen viestinnän täydellisesti. Koska rahoja on saanut vuosikymmeniä tallettaa pankkiin ilman että tarvitsee edes henkkaria näyttää, on melkoinen muutos että yhtäkkiä kysytään henkilöllisyystodistusta ja rahojen alkuperää. Annankin yksinkertaisen neuvon: ”Mistä rahat ovat peräisin?” -kysymyksen sijaan voisi aloittaa:

Nyt on tällainen uusi laki, jonka mukaan minun pitää kysyä sinulta rahojen alkuperää? Ai mummilta lahjaksi? Okei, kiitosss.

Laki ei tietenkään enää ole ”uusi” samalla tavalla kuin uusi auto tai kännykkä, mutta kun itsekin tulee talletettua rahaa pankkiin ehkä kerran kymmenessä vuodessa, niin siihen suhteutettuna se on uusi. Säännöllisesti käteistä pankkiin kuskaavat joko tietävät laista tai pankki tietää heidät, niin että turhia ei kysellä. Aiheesta voisi myös lyödä käteen jonkun tiedotteen, mikä säästää toivottavasti pankkivirkailijaa pahimmilta tunteenpurkauksilta.

Myös media voisi kantaa vastuunsa tästä. Tässä Hesarin uutisessakin – joka pohjautuu tämänaamuiseen mielipidekirjoitukseen – puhutaan ympäripyöreitä ”pankin velvollisuudesta” eikä mainita lain uudehkoudesta ja taustoista. Linkittäkää vaikka siihen lakiin!

 

* Olen vieläkin hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti – jo 1990-luvun puolessa välissä kun internet oli vasta tekemässä tuloaan kaiken kansan kapineeksi – suomalaispankit kehittivät ja toivat markkinoille nettipankin. Ala kun on muuten patakonservatiivinen ja nihkeä uudistuksiin: seuraava isompi innovaatiohan eli reaaliaikainen rahansiirto alalla tehtiin (tai on luvattu tehdä, odotellaan!) vasta 20 vuotta myöhemmin – viitisen vuotta sen jälkeen kun sama temppu rupesi onnistumaan amatöörien kehittämän Bitcoin-virtuaalivaluutan kanssa. Ehkä tämä puskista tullut ”kilpailija” pisti vähän painetta päätöksiin?

P.S. Osuuspankki sun muut, voisitteko ottaa Nordean tunnuslukusovelluksesta mallia, päästäisiin niistä paperilistoista pikku hiljaa eroon?

Median ja Sebastian Tynkkysen kadonnut suhteellisuudentaju

Edit 16.11. klo 12.50: Lisätty maininta tviiteistä joissa Tynkkynen utelee missä toimipisteessä törkykampanjan kohde on töissä.

Edit 17.11. klo 14.15: Korjattu väärään paikkaan osoittanut linkki (Työoikeuden professori… vei vanhempaan uutiseen jolla ei ollut tekemistä proffan haastattelun kanssa – Iltalehti tosiaan julkaisi ensimmäisen potkukriittisen uutisen). Lisätty myös maininta prosessimokasta joka johti tai vähintäänkin myötävaikutti Tynkkysen yksipuolisen haastattelun julkaisuun.

Suosittelen lukemaan myös Pontus Purokurun tekemän työntekijän haastattelun.

***

Viime viikonloppuna tapahtui yksi viime aikojen eriskummallisimmista ja samalla vastenmielisimmistä somekohuista: nuori Hesburgerin työntekijä sai potkut twiitattuaan nimimerkkitilin takaa:

20 minuuttia ennen sulkemisaikaa sisälle astuu jäbä Make America Great Again -lippalakki päässä. Ois tehnyt mieli sylkästä sen purilaiseen.

Twiitistä otettua kuvakaappausta levitettiin Ylilaudalla, työntekijän henkilöllisyys ja työnantaja Hesburger kaivettiin esille, minkä jälkeen alkoi organisoitu palauteryöpytys Hesburgerille. Keskustelukommentteja lukemalla ei jää epäselväksi, että henkilön sukupuolivähemmistöön kuuluminen oli keskeinen ellei keskeisin motivaattori lokakampanjalle. Sonnanheittoon osallistui myös sukupuolivähemmistöjä halveksivista ulostuloistaan jo vanhastaan tuttu Sebastian Tynkkynen, joka oikein laati levitettävän kuvan nimine ja kasvokuvineen työntekijästä.

Sunnuntai-iltana tapaus päätyi toimitetun median käsittelyyn – ja journalistinen harkinta ohitettiin herkullisen klikkiotsikon perässä. Ensimmäisenä haaskalle tuli Iltalehti, jonka mukaan:

Hesburgerin työntekijä uhkasi Twitterissä sylkeä asiakkaan hampurilaiseen.

Ei uhannut. Kyseessä on uhkaus yhtä paljon kuin jos minä puuskahtaisin jälkikäteen:

Joku torvi melkein ajoi päälleni suojatiellä tunti sitten. Ois tehnyt mieli lyödä sivupeili säpäleiksi.

Kyseessä olisi ”uhkaus” jos olisin juossut autoilijan kiinni liikennevaloissa ja uhannut lyödä sivupeilin säpäleiksi – tai selvittänyt autoilijan yhteystiedot ja uhkaillut häntä vaikkapa puhelimitse. Työntekijän tviitti oli tunteenpurkaus, ei uhkaus.

Kun valhe on kerran sanottu ääneen, se jatkoi omaa elämäänsä. MTV hyppäsi kelkkaan oikein otsikoimalla työntekijän ”ällöttävästä uhkauksesta asiakkaalle”, päätyipä sama vielä Talouselämään sekä MTV:n lopulliseen potku-uutiseen. Otsikot ja uutisten alut lukaisemalla jää kuva, että henkilö olisi uhkaillut asiakasta paikan päällä – mikä olisi jo ihan eri tason juttu kuin jälkikäteen asiasta puuskahtaminen. Ilta-Sanomat oli asiallisemmalla linjalla.

Tapaus päättyi potkuihin, joiden oikeutus kyseenalaistettiin välittömästi:

  • Iltalehti haastatteli heti maanantaina työoikeuden professoria, joka vertaa tapausta heti Valavuoreen, mutta toisin kuin monella nettiöyhöttäjällä (”saihan Valavuorikin potkut, mitä valitatte”), professorilla on suhteellisuudentajua: ”Meillähän on tämä tapaus Valavuori, jossa Aleksi Valavuori irtisanottiin urheilujoukkueesta tviitin takia. Se tviitti oli kuitenkin vakavampi tapaus kuin tämä.” Koskinen näkee Hesburgerin tapauksen lievempänä. ”Ei tämä minusta ole irtisanomisen aihe. Tässä pitäisi olla seurauksena puhuttelu ja irtisanomisen alainen varoitus.”
  • Suomen luetuin bloggari Sakari Timonen sivaltaa purevalla verbaaliveitsellään:Hän [Tynkkynen] on pelkkä väärin ajattelevia, väärin pukeutuvia ja väärin puhuvia vaaniva hyypiö, joka kaikkien onnettomuudeksi pääsee jatkuvasti julkisuuteen esittelemäään omaa käsitystään sananvapaudesta. Ja sehän on se tuttu: Minulla on oikeus kaikkeen, mutta kanssani eri mieltä olevilla ei ole oikeutta mihinkään.
  • Myös Palvelualojen ammattiliitto älähti tapauksestaPam toivoo yrityksiltä, työnantajilta sekä kaikilta muiltakin malttia. ”Valemedialle, uhkailulle tai ihmisten pelottelulle ei saa antaa jalansijaa.”
  • Lakimies Jussi Kari on professorin ja ammattiliiton kanssa samoilla linjoilla:Vaikka työntekijä onkin loukannut lojaliteettivelvoitettaan, olen yllä mainitulla tavalla taipuvainen katsomaan, että työsuhteen purkaminen on tapauksessa tapahtunut lainvastaisesti. Työntekijälle olisi ensin tullut antaa varoitus.

Koko jutussa meni pahiten pieleen se, mihin PAM tiedotteessaan kiinnittää huomiota: selvästi transfobisista motiiveista lähteneen lokakampanjan annettiin päättyä loanheittäjien voittoon.

Suhteellisuudentajun puute on ehkä pahin tynkkysläisiä riivaava tauti. Erityisen tarkkana suhteellisuuden kanssa pitää – tai siis pitäisi – olla, kun käytetään valtaa: esimerkiksi panssarivaunua kivillä heittelevää pikkupoikaa ei saa ampua konetykillä vaikka vihollisen sinkotaistelijaa voi, poliisi voi ampua henkirikosta yrittävän henkilön muttei karkuun juoksevaa tikkarinnäpistäjää, ja niin edelleen.

Sama periaate pätee myös viestinnälliseen vallankäyttöön: kun julkkispoliitikko käyttää somenäkyvyyttään parikymppisen ei-julkisuuden henkilön julkiseen mollaamiseen ja potkujen järjestämiseen, touhulla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden tai seurausten suhteellisuuden kanssa.

Vähemmistöjä ahdistelevalta roskasakilta suhteellisuudentaju puuttuu täysin, ja logiikka on tasoa ”kyllähän transihmisistä saa vääntää vitsiä kun kerran insinööreistä ja lakimiehistäkin voi”. Ei näin.

Suhteellisuudentaju tuntui (ks. myös seuraava kappale) olevan hukassa myös Iltalehdellä, joka antaa Tynkkyselle kokonaisen jutun verran tilaa selitellä tekemisiään ilman faktantarkistusta (juttua sentään päivitettiin myöhemmin vähän neutraalimpaan suuntaan). Kuten Veikka Lahtinen osuvasti kiteytti, Sebastian-hirviölle annetaan mediassa tilaa viihdyttävyyden (ja sen tuomien klikkien) takia, miettimättä ratkaisun yhteiskunnallisia seurauksia eli vihapuheen normalisoitumista.

Lisäys 17.11.: Ennen Tynkkysen haastattelua Iltalehti tosiaan julkaisi jo edellä mainitun työoikeuden professorin haastattelun (kuten myös PAMin kriittisen kannan), mistä pisteet heille. Tynkkysen yksipuolisen haasttattelun julkaisu taas johtui toimitusprosessissa tapahtuneesta kämmistä (joita sattuu aina välillä, nyt vain ikävässä saumassa).

Tynkkysen paskapuheen levittämisen sijaan olisi voinut käydä läpi tapausta ja sen taustoja – nyt keskityttiin yhteen twiittiin, sen sijaan että olisi käsitelty kuinka julmasta tempusta oli kysymys. Kuten nimimerkki Pullaqueeri kirjoittaa Twitterissä:

Transihmisten doxxaus (eli henkilötietojen ja yksityisasioiden selvittäminen ja julkistaminen) on maailmalla yleinen transfobisen väkivallan muoto. Tässäkin tapauksessa doxxaaja tiesi henkilön olevan transsukupuolinen, ja julkaisi tarkoituksellisesti tämän deadnamen (vanhan nimen). Tämän tarkoituksena on nöyryyttää, nujertaa ja hiljentää. Sebastian Tynkkysen johdolla leviämään lähti siis transihmisen vanha nimi, mikä on vielä ekstraleveli lisää kammottavuutta yksityishenkilön henkilötietojen levittelyn päälle.

Tämän transfobisen vihamotiivin käsittely loisti poissaolollaan kaikissa uutisissa, vaikka sen näki jo otsallaankin kun luki aiheeseen liittyvän ylilautakeskustelun ja ilmiantotweetit sukupuolivähemmistöihin kohdistuvine solvaavine termeineen. Vaikuttaa siltä, että Tynkkynen aivan tieten tahtoen valitsi lokakuvakollaasiinsa henkilön vanhan nimen, jotta oikein saisi käänneltyä veistä transnuoren haavassa. Likaisen lisämausteensa soppaan heittivät vielä Tynkkysen kyselyt sen perään, missä ravintolassa henkilö on töissä – ja mukana on taas törkykampanjan kohteen kuva (sensurointi minun):

4d6e2c93-e8f8-4a77-b79b-63bb45a19313

Sanon vielä lopuksi saman asian minkä olen jo aiemmin todennut erilaisten huuhaamaakarien kanssa vääntäessä. Nämä kun aina vaativat ”asiallista keskustelua” ja ”ei saa mennä henkilöön”. Tämä asiallisen keskustelun vaatimus ei kuitenkaan koske heitä itseään. ”Henkilöön meneminen” taas on täysin perusteltua tilanteessa, jossa kyseinen henkilö – tässä tapauksessa Sebastian Tynkkynen – nostaa päätään vessanpöntöstä aina samoine vastenmielisine ja/tai perättömine mielipiteineen.

Seuraava sarjakuva kiteyttää oivasti Tynkkysen ja hänen aatetoveriensa toimintatavan:

mies-ei-synnyta

Eli lyhyesti: sanotaan jotain törkeää mutta muotoillaan se näennäisen kohteliaaseen ulkoasuun, toisin sanoen poliittisesti korrektisti. Kun joku sorrettuun vähemmistöön kuuluva reagoi tähän – täysin oikeutetusti – paskanhaistattelulla, persusetä uhriutuu ja valittaa, kun ”näistä asioista ei voi keskustella asiallisesti”. Ei voikaan, mutta kiitos tästä kuuluu kaiken maailman sebutynkkysille, ei feministeille.

Piirros: Anna Nummi

Säteilymafian hätäkakka ja professorin vastapallo

Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä (numero 8/2016, juttua ei valitettavasti löydy verkosta) on erinomainen juttu kännykkäsäteilyn vaaroista – tai siis kyseisten vaarojen olemattomuudesta. Onko kännykkä vaaraksi? löytyy lehden sivuilta 54–56. Toimittaja on onnistunut välttämään käytännössä kaikki terveyslehtien yleiset virheet ja tehty laatukamaa:

  • Jutussa on haastateltu kahta alan professoria, Tapio Ala-Nissilää ja Jukka Juutilaista. Mukaan ei ole pyydetty ”toista näkökulmaa” säteilyn vaaroihin lujasti uskovalta aktivistilta.
  • Jutun rakenne on informatiivinen ja hyvin popularisoitu: siinä on ensin lyhyt säteilystä huolestuneen ihmisen asiallinen kysymys, johon professori vastaa.
  • Jutussa käsitellään myös säteilyllä pelottelijoiden yleisimmät argumentit, mutta ei päästetä itse pelottelijoita ääneen. Käsitellään muun muassa kännykkäsäteilyn perusteeton 2B-”syöpäluokitus”.
  • Juttu on aidosti skeptinen: lopussa myönnetään, että aina on mahdollista että joku tutkimus tulevaisuudessa löytää lievän yhteyden (vahvahan näkyisi jo!) kännykkäsäteilyn ja syövän välillä, mutta todetaan että se on mitätön kaikkiin muihin arkielämän riskeihin verrattuna – jos siis sellainen joskus löytyy.
  • Jutussa suhteutetaan asiat – niin säteilytehot kuin mahdolliset riskitkin – oikeaan suuruusluokkaan.

No, kaikkialla ei jutusta tykätty. Säteilyaktivistien suljetussa Facebook-ryhmässä on ilmeisesti käynyt melkoinen sutina ja sitten tuli vastinetta – Turun Sanomiin! Sunnuntaina 6.11. julkaistiin Dariusz Leszczynskin mielipidekirjoitus, joka alkaa:

Olin yksi IARC:n työryhmään kutsutuista 30 tiedemiehestä, jotka 2011 luokittelivat matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi.

Fysiikan professori Tapio Ala-Nissilän haastattelut, Turun Sanomissa (29.10.2015) ja Voi hyvin lehdessä (8/2016), herättävät hämmennystä.

Ilmeisesti Ala-Nissilän nimeä on googlailtu ja sitten on löydetty Turun Sanomien vuoden takainen kirjoitus, jonka innostamana kirjoitus on saatu ujutettua laajalevikkiseen sanomalehteen. En yhtään ihmettele, että säteilyaktivistipiireissä on vedetty jutusta herneet nenään:

Ala-Nissilä muistuttaa, että myös ihminen säteilee mikroaaltoja – moninkertaisesti enemmän kuin tukiasema.

– Sähköallerginen ihminen olisi siis allerginen itselleen paljon voimakkaammin kuin tukiasemille.

Leszczynski on Säteilyturvakeskuksen entinen tutkimusprofessori, josta kirjoitin viime vuonna MPC-lehteen (nykyinen MikroBitti) seuraavasti:

Ainoa alan koulutuksen saanut aktivisti on Dariusz Leszczynski, joka irtisanottiin Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorin virasta pari vuotta sitten. Leszczynskin mukaan potkujen syynä on sensuuri. Sanomatta jää, että ”sensuuripyrkimyksien” syynä voi olla myös se, että Leszczynskin näkemykset eivät ole vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaisia ja Säteilyturvakeskus ei halua leimautua harhatiedon levittäjäksi.

Potkujen varsinainen syy oli matkapuhelinsäteilyn terveysvaikutuksia koskevan tutkimuksen lopettaminen: ei ole järkeä käyttää verorahoja ikuisesti terveyshaittojen etsimiseen sieltä, mistä niitä ei näytä löytyvän.

”Darius toimii ikään kuin hän olisi asettanut elämäntehtäväkseen osoittaa heikkojen sähkömagneettisten kenttien karsinogeenisyyden”, kertoo Leszczynskin entinen kollega MPC:lle.

Sama dosentti oli myös vauhdissa skeptikko Lilja Tammisen blogin kommenttilaatikossa, kun Tamminen kirjoitti tyrmäävän artikkelin säteilyhuuhaasta blogiinsa.

Tarina (tai tarinan tämä erä) päättyy makeasti: Turun Sanomat julkaisi tänään professori Ala-Nissilän vastineen Leszczynskin mielipidekirjoitukseen, joka on melkoista verbaali-ilotulitusta ja kielellistä turpasaunaa. Suosittelen lukemaan sen kokonaan, mutta tässä maistipala:

Dosentti Darlusz Leszczynskin mielipidekirjoitus (TS 7.11.) herättää hämmennystä. Hän kirjoittaa asian vierestä ja tosiasioista tietämättä tai niitä vääristellen. Hän on itse julkaissut aiemmin tutkijana ollessaan lukuisia tuloksia siitä, että kännyköiden säteilyllä ei ole solutason vaikutuksia. Jos nämä tulokset ovat vääriä, pitäisi julkaisut perua hyvän tieteellisen tavan mukaisesti.

Ja:

Jos kerran mysteerinen ”modulaatio” on syynä haittavaikutuksiin, niin miksi ”sähköallergiset” kuitenkin väittävät saavansa oireita kaikesta heikosta säteilystä – ja vain silloin, kun tietävät tai luulevat olevansa lähellä säteilylähdettä? Nämä eivät ole uskonasioita, vaan tutkimustuloksia.

Ja tosiaan: IARC:n 2B-luokassa (=”mahdollisesti syöpää aiheuttava”) kolmatta vuosikymmentä roikkunut kahvi poistui viime kesänä kyseiseltä listalta:

En ole oikein varma, miksi kahvi alunperinkään oli päätynyt korkeampaan kategoriaan, syövän ja kahvin yhteyttä tutkinut epidemiologi Owen Yang Oxfordin yliopistosta toteaa.

Kun odotellaan muutama vuosi, saanemme vastaavan kommentin, kun mobiilisäteily poistuu 2B-luokasta, jonne se on perusteettomasti päätynyt.