Kela-kaaos olisi ratkaistavissa mutta sitä ei haluta: esimerkkinä ”Kuohittu karhu”

Usein sosiaalisessa mediassa fanittamani, syvällistä laatujournalismia tekevä Long Play -julkaisu (jonka tuorein aikaansaannos on juttu sukupuolivähemmistöjen valtiotason sorrosta – kannattaa lukea) julkaisi kerran mielestäni hutijutun – tai siis itse juttu oli ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta siihen liittyvä analyysi ei.

Tämä juttu oli nimeltään Kuohittu karhu (ja se on maksullinen – MTV3:n puolella voi tutustua aiheeseen maksutta), ja se kertoi siitä, kuinka Verohallinto joutui käsittelemään paljon veroilmoituksia automaattisesti jotta käsittelyaikataulussa pysyttiin. Tämä tulla napsahti kestotilaajan sähköpostiin joulukuussa saatteella:

Juttu on normaalia Long Play -juttua on lyhyempi, mutta julkaisemme sen sen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi.

Ajattelin, että nyt tulee jotain raflaavaa. Mutta ei. Jokainen taloushallintoalan kanssa jotenkin tekemisissä oleva tietää, että veroilmoituksista suurin osa käsitellään – ja on käsitelty jo pitkään – täysautomaattisesti, jos luvuissa ei ole mitään hämärää. Jutun kirjoittanut toimittaja kommentoi:

Minut yllätti se, että miljoonista veroilmoituksista vain satojatuhansia tutkitaan oikeasti. Ilmoituksia siis valvotaan koneellisesti, mutta virkailijat tutkivat vain tuon verran.

Siis oikeasti vai? Tämän tuleminen uutena juttuna selittää sen, että juttu tuntui suuremmalta skuupilta kuin mitä se oli. Korostan vielä että itse juttu oli hyvin kirjoitettu mutta mikään megaskuuppi se ei ollut.

Kun systeemi nosti esille veroilmoituksia, virkailija käytännössä vain klikkaili ne valmiiksi, jos esimerkiksi tulonhankintakulut olivat alle 5000.

Juuri näin se menee, ja näin sen pitää mennäkin, koska noiden ilmoitusten syynääminen käsin maksaa sekin. Salailukin on ihan järkevää: eihän noita automaattisen käsittelyn yksityiskohtia kannata huudella: muutenhan voi tulla kiusaus ravistaa hihasta veroilmoitukseen tulonhankkimiskuluja 4999 euroa ja hurrata, jos se heilahti läpi. Poliisikaan ei paljasta rikostutkintamenetelmistään kaikkea, vaikka oikeudenkäynnit ovat julkisia.

Miksi tämä nousi mieleeni nyt? Koska toimeentulotuen Kela-kaaos ja sen käsittely nostaa esille räikeän epäkohdan: keskiluokkaisten tulonsaajien veroilmoitusten käsittelyaikataulussa pysyminen oli niin tärkeä juttu, että valvontaa kevennettiin ja veroilmoitukset hyväksyttiin sukkana – ja myös puuttumisrajaa säädettiin:

Myös puuttumisrajaa nostettiin 1500 euroon. Toisin sanoen, jos asiakkaan vaatimaa vähennystä olisi pitänyt laskea alle 1500 euroa, asiaan ei puututtu, vaan vaatimus hyväksyttiin asiakkaan vaatimuksen mukaisesti.

Kela-kriisi olisi ratkaistavissa ihan samalla tavalla: kliksutellaan ei-epäselvät tai vain pieniä epäselvyyksiä sisältävät tapaukset sukkana läpi. Ei välitetä jostain puuttuvasta liitteestä. Ei tämä olisi nykytietojärjestelmillä mahdotonta. Kyllä, joku voi saada ”liikaa rahaa”, mutta se on huomattavasti pienempi paha kuin nälässä kituminen tai reseptilääkkeittä jääminen. Näin ei vaan tehdä tehdä, koska Kelan johdossa on tehty arvovalinta: köyhät kärsikööt ilman ruokaa.

100-vuotiaassa Suomessa on tärkeämpää että verotuspäätöslappu tulee palkansaajalle syyskuussa kuin että tulottomilla ihmisillä on ruokaa ja reseptilääkkeet.

Ja anteeksi Long Play (ja MTV3:n toimittaja), ei se juttu ollut hutijuttu, mutta se oli tärkeä vasta nyt.

”Ajan lasten ja nuorten oikeuksia – kunhan ovat heteroja”

Jokainen kunnallisvaalityön kanssa tekemisissä oleva tietää, että vaalikoneita saa täytellä oikein urakalla, kuten myös erilaisten järjestöjen sitoumuksia. Yksi jälkimmäisistä on usean lastensuojelujärjestön huoneentaulu.fi, jossa ehdokas lupaa muun muassa:

  • Lapsilla ja nuorilla on heille mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia.
  • Kuunnellaan lasten ja nuorten viestejä ja kehitetään monipuolisia osallistumismahdollisuuksia.
  • Opettajien koulutusta yhdenvertaisuuden edistämisestä, syrjintään ja kiusaamiseen puuttumisesta ja demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksesta lisätään.
  • Jokaisen lapsen ja nuoren elämässä on turvallisia aikuisia, joiden puoleen kääntyä. Kunnassani ehkäistään syrjäytymistä ja kavennetaan hyvinvointi- ja terveyseroja.
  • Kunnan yhdenvertaisuussuunnitelmassa huomioidaan lasten ja nuorten moninaisuus.

Minulle herää kolme kysymystä: Lukevatko ehdokkaat ollenkaan, mihin sitoutuvat? Entä ymmärtävätkö lukemaansa? Esimerkiksi eräs ehdokas (arvatkaa puolue) Virroilta allekirjoittaa mielellään huoneentaulun

Näyttökuva 2017-02-21 kello 8.22.28

mutta jutut moninaisuuden huomioimisesta ja syrjintään ja kiusaamiseen puuttumisesta on ilmeisesti jäänyt lukematta tai luettu ymmärtämättä:

Näyttökuva 2017-02-21 kello 8.27.47

Koko keskustelun voi lukea Aito avioliitto -väen julkiset aivopierut -sivulta, joka kertoi tapauksesta ensimmäisenä. Sen sijaan että oltaisiin iloisia rohkean nuoren saamasta palkinnosta, vaahdotaan lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, kehitellään omaa laintulkintaa:

Näyttökuva 2017-02-21 kello 8.31.45

ja mitä olisikaan kunnon fundamentalismi ilman alapääjuttuja:

Näyttökuva 2017-02-21 kello 8.33.00

Sanoin edellä, että minulle herää kolme kysymystä. Se kolmas on, että valvovatko järjestöt näitä allekirjoittajalistoja mitenkään? Jos esimerkiksi rasismirikoksesta tuomittu (ja tapojaan uskottavasti muuttamaton) perussuomalaispoliitikko lisäisi allekirjoituksensa jonkun järjestön manifestiin, jossa hän sitoutuu toimimaan rasismia vastaan, saisiko se olla siellä? Se syö samalla koko listan uskottavuutta. Minä ottaisin ylläpitäjänä nimen pois tuolta: poliitikot toki valehtelevat, mutta ennen vaalipäivää valehtelemisessa menee mielestäni raja.

Pankki kysyy rahojen alkuperää – mutta tiesitkö historian? (Koska terrorismi #säästitklikin)

Kävin joskus 1990-luvun lopulla tallettamassa mummolta synttärilahjaksi saadut rahat, olisiko ollut 200 markkaa, pankkiin. Ystävällinen Forssan Merita-pankin virkailija kysyi:

Haluutko sä et mä kirjoitan tilin saldon tähän kuitin nurkkaan? Jos sulla on joku henkkari niin se onnistuu.

En muista enää mitä vastasin (koska tuohon aikaan saldon näki jo nettipankistakin*), mutta tapahtumasta jäi mieleen, että rahan tallettaminen pankissa onnistui ilman henkkareita, mutta pankkisalaisuuden alainen tieto (kuten tilin saldo) vaati henkilöllisyyden todistamisen, rahojen nostamisesta puhumattakaan. Muistaakseni talletuskuittiin piti joku nimi rustata, mutta siihen sai kirjoittaa vaikkapa Matti Virtasen.

Sitten vierähti vuosia, ja joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kiinnitin huomiota Tapiolan Osuuspankin katosta roikkuviin plakaatteihin, joissa valistettiin säädösmuutoksesta, jonka mukaan myös rahaa talletettaessa pitää nykyään esittää henkkarit. Tämä taisi viitata Euroopan unionin asetukseen nro 1781/2006, joka mainitaan lyhyesti Oikeus ja kohtuus -blogissa vuonna 2008. Asetus tuli voimaan 1.1.2007. Vuotta myöhemmin tuli laki, jonka mukaan jopa rahojen alkuperää saatetaan kysyä, nimittäin

laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä.

Muistan naureskelleeni että taas on terrorismilla pelottelemisella saatu uusi ihmisen yksityiselämää ronkkiva laki läpi. Kaikkia ei naurattanut: keskustelupalstoilla rupesi nopeasti leviämään tarinoita pankin uteluista:

  • Varhaisimpia keskustelupalstamainintoja löytyy vuodelta 2009: Suomi24:llä joku kertoo joutuneensa täyttämään lomakkeen rahojen alkuperästä, kun vei S-pankkiin kolme tonnia.
  • Vauva-palstalla vuodelta 2010: Ette usko, kun vein 2500 € tilille niin pankista kysyivät, että mistä ne on peräisin????????Olin aika monttu auki :O

    Enpä ole ennen moista tavannut, ettei saisi edes omalle tililleen tallettaa rahaa ilman alkuperän selvitystä.

  • Suomi24 vuonna 2012: Tee käteistalletus – olet Nordean mielestä rikollinen
  • Myös yhdelle kaverille tapahtui sama tiskillä. Kaveri loukkaantui ja vei rahat toiseen pankkiin, jossa ei kysytty mitään.
  • Lisää keskustelupalstakokemuksia ja uutisia löytyy googlaamalla ”pankki kysyy rahojen alkuperää”. Talletusautomaatilla tehtyjä talletuksia on mm. kyselty ennenkin – jopa kuukausitolkulla jälkikäteen.

Ei ole tietenkään pankkivirkailijan vika, mitä lainsäätäjä on säätänyt. Sen sijaan pankit ovat kusseet tapauksen viestinnän täydellisesti. Koska rahoja on saanut vuosikymmeniä tallettaa pankkiin ilman että tarvitsee edes henkkaria näyttää, on melkoinen muutos että yhtäkkiä kysytään henkilöllisyystodistusta ja rahojen alkuperää. Annankin yksinkertaisen neuvon: ”Mistä rahat ovat peräisin?” -kysymyksen sijaan voisi aloittaa:

Nyt on tällainen uusi laki, jonka mukaan minun pitää kysyä sinulta rahojen alkuperää? Ai mummilta lahjaksi? Okei, kiitosss.

Laki ei tietenkään enää ole ”uusi” samalla tavalla kuin uusi auto tai kännykkä, mutta kun itsekin tulee talletettua rahaa pankkiin ehkä kerran kymmenessä vuodessa, niin siihen suhteutettuna se on uusi. Säännöllisesti käteistä pankkiin kuskaavat joko tietävät laista tai pankki tietää heidät, niin että turhia ei kysellä. Aiheesta voisi myös lyödä käteen jonkun tiedotteen, mikä säästää toivottavasti pankkivirkailijaa pahimmilta tunteenpurkauksilta.

Myös media voisi kantaa vastuunsa tästä. Tässä Hesarin uutisessakin – joka pohjautuu tämänaamuiseen mielipidekirjoitukseen – puhutaan ympäripyöreitä ”pankin velvollisuudesta” eikä mainita lain uudehkoudesta ja taustoista. Linkittäkää vaikka siihen lakiin!

 

* Olen vieläkin hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti – jo 1990-luvun puolessa välissä kun internet oli vasta tekemässä tuloaan kaiken kansan kapineeksi – suomalaispankit kehittivät ja toivat markkinoille nettipankin. Ala kun on muuten patakonservatiivinen ja nihkeä uudistuksiin: seuraava isompi innovaatiohan eli reaaliaikainen rahansiirto alalla tehtiin (tai on luvattu tehdä, odotellaan!) vasta 20 vuotta myöhemmin – viitisen vuotta sen jälkeen kun sama temppu rupesi onnistumaan amatöörien kehittämän Bitcoin-virtuaalivaluutan kanssa. Ehkä tämä puskista tullut ”kilpailija” pisti vähän painetta päätöksiin?

P.S. Osuuspankki sun muut, voisitteko ottaa Nordean tunnuslukusovelluksesta mallia, päästäisiin niistä paperilistoista pikku hiljaa eroon?