Lyhyt kommentti poliisijärjestön aivoripuliin

Päivän puheenaiheena on hallituksen puoliväliriihen lisäksi ollut Suomen Poliisijärjestöjen liitto (SPJL) edustajan erikoinen käsitys itsekriminointisuojasta:

Suomen Poliisijärjestöjen liitto (SPJL) edellyttää, että haalarikameroiden käytössä varmistetaan poliisin itsekriminointisuoja. Se tarkoittaa kansainvälisten ihmisoikeuksien takaamaa oikeutta olla todistamatta itseään vastaan.

Käytännössä kysymys on siitä, että poliisit haluavat oikeuden poistaa haalarikameraan tallentuneen videokuvan ja äänen, jos niille on tallentunut poliisin itsensä tekemä virkavirhe.

Ennen kuin juridiikan asiantuntijat pääsevät ääneen (toimittajille vinkkinä: tästä saa yhdellä tai kahdella puhelulla paljon lukijoita vetävän jutun, älkää missatko), niin kommentoin noin yleisellä tasolla, että samalla logiikalla voisi:

  • Opettajalla tai vaikka ylioppilastutkintolautakunnan sensorilla olla erikseen oikeus hävittää opiskelijan tenttipaperi, ettei häntä voida syyttää virkavirheestä vaikka syrjivän arvosteluperusteen muodossa.
  • Lääkärillä olla erikseen oikeus hävittää röntgenkuvat tai vaikka kaikki potilastiedot ettei häntä voida syyttää hoitovirheestä.

Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä tai syytteessä olevaa saa pakottaa tai painostaa myötävaikuttamaan omalla toiminnallaan syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuojan tarkoituksena on suojata syytettyä viranomaisten epäasiallista pakottamista vastaan. En nyt vain mitenkään onnistu pudottamaan todistusaineiston erikseen kirjattua hävittämisoikeutta tuohon määritelmään.

Eikä mikään estä nytkään poliisia vaikkapa murjomasta kameraansa palasiksi, voihan rekkakuskikin tuikata piirturin kiekon tuleen kolarin jälkeen. Tämä vain voidaan tulkita ja tulkitaankin oikeudessa syyllisyyttä tukevaksi seikaksi, eikä ”itsekriminointisuojan käyttämiseksi”. Osoittaa lähinnä poikkeuksellista röyhkeyttä, että tällaista oikeutta ruvetaan erikseen penäämään kirjattavaksi johonkin.

Haastattelu oli muutenkin jännää luettavaa:

SPJL:n järjestöpäällikkö Mika Nygård muistuttaa, että inhimillisiä virheitä sattuu kaikille.

Juu niin sattuu ja niistä rangaistaan tarvittaessa. Poliisinko pitäisi olla jotenkin erikseen suojattu tätä normaalia käytäntöä vastaan?

Pitää muistaa, että jos poliisi syyllistyy johonkin moitittavaan tekoon, niin onhan siinä kuitenkin partiokaveri ja todennäköisesti muitakin osapuolia paikalla, ja hän saa varmasti sen rangaistuksen, joka hänelle kuuluu, Nygård sanoo.

Olisihan se siistiä jos näin olisi. Lisäksi: jo työilmapiirinkin takia on parempi että poliisin haalari päällä heiluva rikollinen saadaan tuomiolle kuvamateriaalin perusteella eikä duunikaverin todistuksen perusteella.

”Hui, terroristi” – ihmiset pelkäävät täysin vääriä asioita

Olen viimeisen vuoden sisällä meinannut päästä ainakin kaksi kertaa hengestäni:

  • Ohitan harvaa autojonoa moottoritiellä 120 km/h, kun yhtäkkiä oikealta kaistalta kuorma-auto hyökkää eteeni niin että joudun tekemään hätäjarrutuksen. Väliin jää vain muutama metri, jos ajatus olisi harhaillut hiemankin jossain, olisin ajanut kyseisen kotteron perään (mikä ei vielä tarkoita varmaa kuolemaa mutta sinne päin).
  • Meinasin väsyneenä kompastua oman kodin rappusissa omiin jalkoihini ja lentää selälleni alakertaan.

Tieliikenteessä kuolee vuosittain reilu 200 ihmistä, ja kaatumisiin ja putoamisiin yli 1000 ihmistä. Pelkkiä lukemia ei voi tuijottaa sokeasti, kun miettii omia riskejään: esimerkiksi tapaturmaisiin kaatumisiin kuolleista kolme neljästä on yli 70-vuotiaita. Omanikäisteni miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha (täytin tosin juuri 35 vuotta – graafissa puskivat ”muut syyt” ja lähivuosina myös sydän- ja verisuonitaudit ohi!).

Väkivaltarikoksissa kuolee Suomessa satakunta ihmistä vuosittain. Suurimpaan osaan tapauksia liittyy alkoholi, jonka kanssa en juuri läträä, joten väkivaltaisesti kuoleminenkin on erittäin epätodennäköistä.

Loogisinta olisi siis pelätä tai varoa sydän- ja verisuonitauteja, liikennettä ja tapaturmia.

Silti: varsinkin somekeskusteluissa ihmisiä pelottaa tai vaikuttaa pelottavan eniten terrori-iskut. Tämä nosti päätään erityisesti Tukholman terrori-iskun jälkeen.

Aihe nousi mieleeni, kun heti herättyäni luin blogikirjoituksen Millaiseen maailmaan minäkin olen lapseni synnyttänyt. Otsikon kysymys pyörii minullakin mielessäni (kun vaihtaa synnyttämisen tilalle siittämisen), mutta ei koskaan terrori-isku-uutisia lukiessa, vaan:

  • hallituksen koulutusleikkauksia,
  • vähemmistöihin kohdistuvaa someraivoa,
  • sosiaaliturvan leikkauksia ja
  • ympäristön paskomista

koskevia uutisia lukiessani. Siinä ovat ne todelliset uhkat, joiden kanssa lapsemme joutuvat elämään. Toki edellä mainitut toimenpiteet ruokkivat myös terrorismia.

Oma tekopyhyytensä on tietenkin vielä siinä, että samaan aikaan kun pelätään terrorismia, on täysin ok palauttaa turvapaikanhakijoita (myös alaikäisiä) paikkoihin joihin ei itse uskaltaisi kuunaan matkustaa, kuten Afganistaniin.

Infraäänet, persut ja tuulivoima – eli näin luet valikoivasti standardia

Matkapuhelinsäteilyhörhöjen kanssa olen jo tottunut siihen, että somepostauksissa ja blogeissa viitataan tutkimuksiin joko tahallaan tai vahingossa väärintulkiten tai valikoivasti siteeraten. Mikäli tämä tehdään tahallaan, ilmeisenä toiveena on, että kukaan ei pääse tai vaivaudu tarkistamaan alkuperäistä lähdettä, jolloin höpökäsitys jää elämään totuutena.

Standardeihin väärinviittaaminen on siitä näppärää, että standardit ovat maksullisia joten niitä ei pääse lukemaan tuosta vain. Tästä saatiin esimerkki taas kuluneella viikolla, kun ”uutinen” infraäänten vaarallisuudesta levisi huuhaa-blogista Perussuomalaisten äänenkannattaja Suomen Uutiset -lehteen, joka otsikoi raflaavasti (lihavointi minun):

Infraäänen vaikutuksille virallinen vahvistus: Kuntien laitettava tuulivoimaloiden kaavoitus ja rakennusluvat jäihin – ”Ihmisten pinna alkaa loppua”

Itse tekstissä sanotaan:

Kansainvälisen standardisoimisjärjestö ISO:n standardi kuitenkin todistaa, että ihmisten tuulivoimaloiden aiheuttamiksi kokemat oireet ovat todellisia. ISO vahvisti jo vuonna 1996, että alle 1 Hz:n (hertsin) infraääni aiheuttaa ihmisille oireilua.

Ja:

Tuulivoimalat tuottavat alle 1 Hz:n matalataajuista infraääntä, joka liikkuu säännöllisesti toistuvina sykäyksinä ja on ihmiskorvien ulottumattomissa. ISO 9996:1996 standardin mukaan alle hertsin infraääni aiheuttaa meritautia, matkapahoinvointia, huimausta ja ahdistuneisuutta.

 

Tästä päästään taas säteilyhörhöilystä tuttuun suuruusluokan hahmottamisongelmaan. Infraääni (kuten mikä tahansa ääni) on vaarallinen, mikäli se on riittävän voimakas. Tämä pitää paikkansa melkein minkä tahansa asian kohdalla.

Esimerkkejä:

  • Hiljainen musiikin kuuntelu ei ole vaarallista, mutta trumpetilla suoraan korvaan tööttääminen on.
  • Tuolilta hyppääminen ei ole vaarallista, mutta katolta hyppääminen on.
  • 60 watin hehkulampun valossa loikoilu ei ole vaarallista, mutta päiväntasaajan auringossa loikoilu on.
  • Matkapuhelimeen puhuminen ei ole vaarallista, mutta pään työntäminen mikroaaltouuniin on.
  • Vesilasillisen juominen ei ole vaarallista, ämpärillisen on.
  • Yhden diapamin syöminen ei ole vaarallista, koko purkillisen on.
  • Ja niin edelleen.

Mutta mennäänpä katsomaan, mitä mainitussa standardissa sanotaan. Standardi ei kuulunut työnantajan kirjaston valikoimaan, joten piti pyörähtää SFS:n kirjastossa. ISO-standardi 9996 vuodelta 1996 on todella voimassa, eli sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi uudistaa.

Mitä siellä sanotaan infraäänistä? Ei yhtään mitään. Luin koko standardin läpi varmistaakseni, että näin todella on, koska heti suorilta tekemäni sanahaku pdf:ään sanoilla ”infra” ja ”sound” tuotti nolla osumaa. Kuten standardin nimikin (Mechanical vibration and shock — Disturbance to human activity and performance — Classification) jo kertoo, standardi käsittelee ihmisten altistumista mekaaniselle värähtelylle ja iskuille. Ei infraäänille. Äänikin on toki mekaanista värähtelyä, mutta tässä yhteydessä mekaanisella värähtelyllä tarkoitetaan esimerkiksi paineilmaporakoneen käyttäjän altistumista suoralle työkalunsa tärinälle. Tai vaikkapa sitä kun laivassa joutuu nukkumaan tärisevällä alustalla. Mikään standardin tekstissä ei viittaa siihen, että nyt oltaisiin käsittelemässä infraäänien vaikutuksia.

Koko standardi on tekijänoikeuslain suojaama ja sitä en voi laittaa tähän teidän tarkistettavaksenne, mutta käytän tekijänoikeuslain suomaa sitaattioikeutta ja siteeraan tähän olennaisimmat kohdat. Sivulta 2:

infraääni-1Ja sivulta 6:

infraääni-2

Jos näistä vetää johtopäätöksen ”ISO:n standardi kuitenkin todistaa, että ihmisten tuulivoimaloiden aiheuttamiksi kokemat oireet ovat todellisia”, kyseessä on jo vakava tieteellisen lukutaidon puute. Standardi koskee suoraan kehoon kohdistuvaa värähtelyä, ei matalaintensiteettistä infraääntä, jota ei edes keho havaitse.

Riittävän voimakas infraääni toki saa kehon tärisemään ja aiheuttaa oireita. Kuten pään työntäminen mikroaaltouuniin.