Löpinä ”eurooppalaisista juomatavoista” on höpöä – matkusta jos et usko!

Teini-ikäisenä minulla ei ollut varaa matkustaa ja silloin harvoin kun matkustin, kyse oli simppelistä perhelomasta vanhempien kanssa. Hotellille palattiin aikaisin illalla eikä yöelämään tullut tutustuttua. Tämän takia joka puolella toistettava urbaanilegenda siitä kuinka vain Suomessa örvelletään ja muualla Euroopassa juodaan sivistyneesti upposi sukkana. Usko koki pienen kolauksen saksalaisissa opiskelijabileissä ja murtui lopullisesti kolmekymppisenä työmatkoilla.

Alkoholijuomia myydään muuallakin kuin Suomessa, niitä juodaan ja niistä tullaan humalaan. Niin Puolassa matemaatikkojen konferenssissa, paikallisten professorien kanssa Saksassa tai opiskelijoiden formulakisojen iltabileissä. Venäjältä, Japanista ja Britanniastakin kuulee hurjia juttuja. Tai Italiasta. Ja omiin kokemuksiin sitten voi lisätä kollegoilta ja kavereilta kuullut jutut – ja Facebookissa jutskaillaan lisää.

Siispä joka kerralla naurattaa, kun luen kirjoituksen jossa parjataan suomalaisia juomatapoja ja verrataan niitä eurooppalaisiin. Tuoreimpana esimerkkinä Helena Petäistön kolumni, joka on otsikoitu Vain Suomessa humaltuminen ei ole häpeällinen teko. Ai jaa?

Oman kokemukseni mukaan alkoholinkäyttö riippuu ihan tilanteesta ja porukasta. Niin Suomessa kuin Saksassa voidaan mennä työpäivän jälkeen lasilliselle ja siitä autolla kotiin. Tai vetää perseet keskiviikkoiltana. Kolumnisti on MTV:n uutisten Pariisin-kirjeenvaihtaja, joten kyse lienee vahvistusharhasta eikä siitä, että hän ei ole matkustanut Suomen ulkopuolella. Ehkä hänen paikallinen kaveriporukkansa Pariisissa vain käyttää alkoholia vähän? Itse en millään tavalla ihannoi kunnon kännien vetämistä, mutten tuomitsekaan. Mutta se, että tämä kännien tuomitsemattomuus olisi joku suomalainen juttu, on höpöä.

Tämä siis noin omiin ja kavereiden kokemuksiin perustuen. Koska joku tivaa pian kuitenkin sitä tiede- tai asiantuntijanäkökulmaa tähän, niin lukaiskaa:

Lääketiede kehittyy – AIDS-kammo istuu ihmisissä kuin paskatatti

Luin Long Playn uusimman jutun (tiivistelmä tässä) Vaarattomat rikolliset, joka kertoo oikeuslaitoksen ja poliisin suhtautumisesta HI-positiivisiin. Koko jutun voi ostaa Long Playn sivuilta. Maksuttomasta sivuääni-jutusta voi lukea kovaa kritiikkiä tuoreehkosta Korkeimman oikeuden HIV-tuomiosta: Rikosoikeuden asiantuntija ja infektiolääkärit: Korkeimman oikeuden tuore hiv-tuomio on virheellinen.

Suosittelen taas ostamaan ja lukemaan koko jutun – se on sen kaljatuopin hinnan arvoinen, kuten edellinenkin suosittelemani Long Play tekopenissarvilla höystettyihin saatananpalvontatouhuineen.

Kaikki joiden työmatkan tai kauppareissun varrella sattuu olemaan iltapäivälehtien lööppiteline, muistavat varmaan HI-virusta tahallaan levittäneet Aki Hakkaraisen ja Steven Thomaksen ja HIV-raiskaaja George Kingsin.

Viruksen levittäminen tarkoituksella on asia erikseen, joten en puutu siihen tässä (kuten ei juuri puututtu Long Playn jutussakaan). Mutta nykylääketiede mahdollistaa, että HI-positiivinen voi viettää turvallisesti seksielämää, myös ilman kondomia.

Nimittäin: sitten noiden 1990-luvun tapauksien tiede on vahvistanut, että jos HI-positiivinen on asianmukaisessa lääkityksessä, virus ei tartu. Eli HI-positiivisen kanssa voi ihan turvallisesti harrastaa seksiä ilman kondomia, jos hän käyttää lääkitystä.

Ylipäätään HI-virus ei tartu kovin helposti. Itsekin olin vielä muutama vuosi sitten kuvitellut (olen sitä ikäluokkaa joka katseli alakoululaisena tätä telkkarista) että tauti tarttuu tuosta vain, vaikka asia on juuri päinvastoin: suuseksissä HIV-tartuntariski on lähes nolla, penis vaginaan -seksissä alle promillen ja peppupenetraatiossakin luokkaa prosentti per laaki. Riskiä nostaa, jos sukuelimissä on (esimerkiksi muiden seksitautien) aiheuttamia haavaumia. Yllättävä yksityiskohta ainakin minulle oli, että peppuseksissä vastaanottavana osapuolena riski on suurempi kuin huumeneulan jakamisessa.

HIViin ja AIDSiin liittyvä tieto kaipaisi itse kullakin päivittämistä. Long Playn jutussa tartutaan erinomaisesti myös toiseen ongelmaan: viranomaisten rasistiseen suhtautumiseen (lihavoinnit minun):

Charityn [afrikkalainen seksityöntekijä] tapauksessa Iltalehti julkaisi kuvatekstissä ohjeen:

”Oletko ostanut seksiä tai ollut muuten tekemisissä tämän naisen kanssa? Ota välittömästi yhteys poliisiin.

Infektiosairauksiin erikoistuva sisätautien erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Ville Holmberg  puhui kollegoidensa kanssa, että jos poliisi oli oikeasti huolissaan miesten terveydestä, sen olisi pitänyt tiedottaa näin: jos sinulla on ollut suojaamatonta seksiä prostituoidun kanssa, kannattaa mennä hiv-testiin.

Holmberg ihmettelee, onko olemassa miehiä, jotka eivät tiedä, että prostituoidun kanssa kannattaa käyttää kondomia.

”Eikö sitä voi edellyttää suomalaiselta mieheltä?”

(Seksityöntekijöitä auttavan Pro-tukipisteen selvitysten mukaan ehdotukset suojaamattomasta seksistä tulevat pääosin asiakkailta.) [Yllättyneitä ovat?]

Holmbergin mielestä lehdet kirjoittavat rasistiseen ja sovinistiseen sävyyn naisista, jotka usein ovat heikossa asemassa.

Jutussa kerrotaan myös tapauksesta 1990-luvun lopulta, jossa suomalaispariskunta oli tutustunut Bangkokissa thaimaalaisnaiseen, harrastanut hänen kanssaan seksiä ja järjestänyt hänet kotikaupunkiinsa 74-vuotiaan miehen aviovaimoksi. Suomessa thaimaalainen nainen oli seksisuhteessa paitsi aviomiehensä myös hänet maahan tuoneen pariskunnan ja kahden muun miehen kanssa.

No, sitten hänellä todettiin HIV-tartunta. Seuraus: mediamyllytys + syyttäjä vaati naiselle rangaistusta neljästä tapon yrityksestä. Oikeudessa todistajana olleen lääkärin mukaan

oikeudessa kävi ilmi, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen suomalaisista seksikumppaneistaan. Nyt näistä suomalaisista oli tullut naisen epäiltyjen rikosten uhreja, jotka vaativat vahingonkorvausta hiv:n pelon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.

Eli jännästi muljautettiin ihmiskaupan uhri (tuohon aikaan ihmiskauppaa ei juuri tunnistettu) rikolliseksi ja vielä maksamaan korvauksia… niin, HIV ei tarttunut kehenkään, mutta HIV-tartunnan pelon aiheuttama henkinen kärsimys oikeutti muutaman sadan euron korvauksiin ”henkisestä kärsimyksestä”.

Vastaavanlainen rasistinen suhtautuminen paistoi läpi Tampereella työskennelleen seksityöntekijän tapauksessa:

Vuonna 2010 iltapäivälehdet mässäilivät Itä-Afrikasta kotoisin olevan tamperelaisnaisen tapauksella. Poliisi epäili häntä törkeästä pahoinpitelystä ja 17:stä sellaisen yrityksestä. Poliisin mukaan toistakymmentä miestä oli ollut naisen kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä ja yhdellä oli hiv-tartunta. (Tartunnan syntytapa oli kuitenkin epäselvä, eikä syyttäjä siltä osin nostanut syytettä.)

Naisen kuva ja koko nimi julkaistiin iltapäivälehdissä. Lehdet kertoivat hänen toimineen eroottisena tanssijana ja käyttäneen taiteilijanimeä Rachel. Lehtijutuissa häntä kutsuttiin yksinkertaisesti ”HIV-Racheliksi”.

Iltalehden mukaan nainen oli suostunut poliisin ehdotukseen hänen kuvansa julkaisemisesta. Jutussa ei käsitelty sitä, minkälainen mahdollisuus tutkintavankeudessa olevalla afrikkalaisella naisella oli ollut vapaasti punnita poliisin ehdotusta.

Olisi vaikea kuvitella, että jos itse päristelisin kuukausikaupalla menemään Kallion yössä ja saisin positiivisen HIV-testituloksen, pärstäkuvani olisi iltapäivälehdessä HIV-Vesana. Tai oikeampi vertaus olisi niin päin, että tietäisin olevani positiivinen ja käyttäisin estolääkitystä. Juttu jatkuu:

Vuonna 2011 nainen sai hovioikeudelta kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion vaaran aiheuttamisesta. Kolme vuotta myöhemmin nainen sai samantyyppisistä teoista kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Hänet tuomittiin maksamaan 1 500 euron vahingonkorvaus miehelle, joka ei saanut hiv-tartuntaa. Nainen käytti hiv-lääkitystä.

Valkoisen heteromiehen henkinen kärsimys pelkästä testituloksen odottelusta oli 1500 euron arvoinen.

Vuonna 2008 sveitsiläislääkärit julkaisivat kannanoton, jonka mukaan tutkimusnäyttö vahvistaa, että HIV ei tartu eteenpäin, mikäli viruspitoisuus on lääkityksen ansiosta niin pieni ettei se ole mitattavissa. Lääkärikunnassa näkemys on nykyään kiistaton, ja se on saanut taakseen laajan tutkimusnäytön. Lääkäri Ville Holmberg onkin sitä mieltä, että koulujen AIDS-valistusta pitäisi muuttaa:

Kouluissa pitäisi opettaa, että lääkityksellä oleva hiv-positiivinen, jonka virusarvot ovat mittaamattomissa, ei tartuta. On piilomoralismia olla kertomatta se. Ylipäänsä mielestäni yhteiskunnassa voi esittää moralistisia argumentteja, mutta silloin pitää sanoa, että ne ovat moralistin mielipiteitä.

Oikeuskäytäntöön nämä tutkimustulokset eivät valitettavasti ole vielä valuneet, kuten viimevuotisista Korkeimman oikeuden päätöksistä voidaan päätellä. Long Playn jutussa asia puretaan auki yksityiskohtaisesti – kaikkine ongelmineen. Suosittelen lukemaan. Jos tiivistän, niin ongelma on seuraavanlainen. Hesarin jutussa seisoo:

”Pelkästään asianmukaisesti noudatettu lääkitys ei kuitenkaan merkitse, ettei suojaamattomaan sukupuoliyhdyntään hiv-positiivisen kanssa liity rikoslaissa ja oikeuskäytännössä tarkoitettu konkreettinen ja vakava vaara”, KKO huomautti.

Tämä ei pidä lääketieteen valossa paikkaansa. Ja sitten tämä:

Mies ei myöskään kertonut sairaudestaan kumppanilleen, jolloin tämä olisi itse voinut päättää suhteeseen ryhtymisestä ja käytettävistä varotoimista.

Miksi tätä sovelletaan vain HIV/AIDSiin? Pitäisikö minun sanoa aina kaverilleni, että olen muutaman kerran meinannut ajaa kolarin autolla ja pidän itseäni vähän sohlona kuskina? Ja entä muut seksitaudit? Kuten Long Playn jutussa todetaan:

Lääkäreiden mukaan hiv alkaa olla verrattavissa muihin infektiotauteihin. Esimerkiksi klamydia voi aiheuttaa lapsettomuutta ja herpeksestä seuraa joillekuille hyvin hankalia oireita. Tartunnan saaneet eivät kuitenkaan tee rikosilmoituksia.

Että milloin ne HIV:tä koskevat asenteet saadaan päivitettyä 1980-luvulta 2010-luvulle? Niin oikeuslaitoksessa, seksivalistuksessa kuin arkielämässäkin. Hoidettu HIV ei tartu.

Wlan-kielto taloyhtiössä ja fanipostia

Kaveri vinkkasi Ylilaudalta löytyvästä kuvasta (ks. myös keskustelu), jossa on kuva eilen päivätystä taloyhtiön päätöksestä. Itse asiassa tätä kuvaa on tarjottu jo toistakymmentä kertaa minulle eri reittejä pitkin, mistä en sinänsä ole yllättynyt…

Koska kyseessä on selvä feikki (missään taloyhtiössä ei ole tuollaista määrää pykäliä järjestyssäännöissä (52 kpl) ja vaikka taloyhtiöskenessä liikkuu valta-asemissa jos jonkinlaista viiripäätä, noin totaalinen pihallaolo tuntuu epäuskottavalta), ajattelin olla blogaamatta ollenkaan mutta kun tämän saa kätevästi niputettua saamaani fanikirjeeseen, niin tehdään tällainen kieli poskessa -postaus perjantaipäivän kunniaksi.

Tuohon taloyhtiölappuun voi (feikkiyden lisäksi) todeta vain, että moisilla lippulapuilla voi pyyhkiä takapuoltaan, ei ole olemassa lakia jonka perusteella taloyhtiö voisi kieltää wlanin käyttöä tai mitä tahansa muutakaan normaaliin elämään kuuluvaa toimintaa. Toiveita voi toki esittää, kuten viime vuonna joku valpas asukas taisi tehdäkin, ja onpa moista kaipailtu ihan Hesarin yleisönosastollakin. Loppujen lopuksi taloyhtiö voi kieltää aika harvoja juttuja (klik, klik).

No tuo lappu lienee 99,9 % varmuudella pila (kuten joku Twitterissä väitti jo selvinneen), mutta tällainen tuli postissa minulle ihan oikeasti:

faniposti

faniposti 2

Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla. En tiedä mutta luulen, että lähettämisen triggerinä toimi postaukseni Chickin traktaateista. Sama tyyppi on ollut ilmeisesti asialla ennenkin, silloin varoiteltiin ”homotouhuista”.

Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se sen kummallisempaa ole

Vienti ei vedä ja innovaatioita ei synny. Suomen kilpailukyky syöksyy. Mistä tämä johtuu? Pääuutislähetyksessä haastateltu postinkantaja Pete kertoo, että vika on suomalaisissa yritysjohtajissa. ”Ei vaan uskalleta ottaa riskejä. Jostain syystä nykyjohtajat ovat veteliä. Ei seurata miten maailma muuttuu. Kun minä siirryin aikanaan työelämään, johtajat osasivat hommansa”, Pete toteaa.

Samoilla linjoilla on luokanopettajana 20 vuotta työskennellyt Kaisa. ”Ihan uskomatonta että tätä ei saada kuntoon. Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se liiketoiminta sen vaikeampaa ole. 7-vuotiaskin osaa tämän”, Kaisa kertoo A-studion haastattelussa.

Kuulostaako absurdilta? Sitaatit olivat tietenkin tekaistuja. Postinkantajaa ja luokanopettajaa ei ainakaan muistaakseni ole päästetty televisioon kertomaan koko Suomelle, mikä yritysten kilpailukyvyssä kusee. Jostain syystä toiseen suuntaan homma toimii. Yritysjohtajana toimiminen tekee ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan, jolle lyödään megafoni käteen. Tuoreimpana esimerkkinä Ylen Kova talous -haastettelu, jossa puimuritehtailija Timo Prihti pääsee ääneen:

– Kun on ikänsä nähnyt ihmisiä töissä, niin selvästi huomaa, että töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin. Joukkoon on pesiytynyt sellaisia, joita ei työt kiinnosta, sanoo Prihti suoraan Kova talous-verkkohaastattelussa.

Prihti epäilee haastattelussa syiksi liian anteliaita sosiaalietuuksia, jotka eivät kannusta työntekoon, ja sitä, että kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa.

– Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa. Siellä tehdään merkittävästi enemmän töitä samalla palkalla. Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä, Prihti kertoo.

Huomatkaa toimituksen sanavalinnat. Prihti sanoo ja kertoo. Ei esimerkiksi väitä tai arvele. Syyksi moiseen vetelyyteen Prihti sentään epäilee ”liian anteliaita sosiaalietuuksia”. Jostain syystä työttömistä saa kuka vain sanoa ihan mitä vaan ja normaali lähdekritiikki jää pois, edes sitä ”toista näkökulmaa” ei esitellä. Kunnon ongelmaksihan tämä muodostuu, kun väitettä toistetaan jatkuvasti, ja se muuttuu todeksi. Toimittajat Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru kirjoittaavat ilmiöstä osuvasti uutuuskirjassaan Luokkavallan vahtikoirat:

Koska media on rakenteellisesti suuntautunut toistamaan ja heijastamaan hierarkioissa ylempänä olevien näkemyksiä, ”mielipiteiden kilpailu” ei ole millään tavoin tasaveroista. Keskustelussa eivät voita parhaat argumentit, vaan useimmin ja vakuuttavimmin toistetut argumentit. Toisamiseen ja vakuuttamiseen on mahdollisuus heillä, joilla on valtaa ja rahaa. Heidät kutsutaan puhumaan, koska he omistavat mediat, heillä on ”uskottavuutta” ja heitä pidetään puolueettomina. Journalistit haluavat olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Heillä on turvattu toimeentulo ja kaikin puolin paremmat lähtökohdat kohdata julkisuuden vaatimukset ja paineet kuin suurimmalla osalla ihmisistä.

Kun mielikuvaa ”laiskoista työttömistä” toistetaan jatkuvasti, se muuttuu todeksi. Paljon vähemmän palstatilaa saa se, että avoimia työpaikkoja on vajaa parikymmentätuhatta, kun työttömiä on satoja tuhansia.

Jos mediassa kirjoitetaan vaikkapa homeopatiasta tai tuulivoimaherkkyydestä, jutussa muistetaan ainakin yleensä haastatella asiantuntijaa, joka kertoo että kyseessä on höpöhöpö*. Voisiko siis tästä Ylen uutisesta tehdä follow-upin, jossa kysytään ihan oikeilta asiantuntijoilta:

  • Onko totta, että ”töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin”?
  • Onko totta että ”Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa”? Asia ei ole mitenkään yksiselitteinen, kuten Talouselämä kirjoittaa.
  • ”Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä.” Millaiset ne ovat?
  • Onko Suomessa ”liian anteliaita sosiaalietuuksia” ja miten ne vaikuttavat työntekoon?
  • Onko niin että ”kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa”? (Tämän kyseenalaistaisin jo perstuntumalta, missä stressaavimmat ja rankimmat työt ovat elleivät kaupungissa?)

Kannustinloukkuja on olemassa ja jutussa mainittu Viron yritysverotus on selvästi investointeihin kannustavampaa. Mutta mikä on näiden merkitys muuten kuin perstuntumalta heitettynä? Näihin kysymyksiin vastauksia löytyy vaikkapa taloustieteen ja sosiaalipolitiikan professoreilta, ei minulta eikä sinulta.

* Oma lukunsa on sitten vielä se, että kannattaako huuhaalle ylipäätään antaa mediatilaa ollenkaan.

P.S. Tämän blogikirjoituksen otsikko on ex-kollegaltani, joka oli juuri valmistunut tohtoriksi kun aloitin informaatioteorian jatko-opintoja ja kysyin häneltä, mihin hän suuntaa nyt väitöskirja on valmis. Hän kertoi menevänsä esimiestehtäviin erääseen yksityiseen yritykseen. ”Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se bisneksen tekeminen sen kummallisempaa ole”, oli vastaus ihmettelyyni moisesta ”alanvaihdoksesta” matematiikan yliopistotutkijasta yksityiseen yrityksen päällikkötasolle.

Huonot lakimiehet, vetelä poliisi vai mikä tässä maksaa?

Jokainen nettiaktivisti muistaa varmaan poliisin kotietsinnässä takavarikoiman pikkutytön läppärin ja nuorisolle napsahtaneet kymmenien tai satojen tuhansien korvaukset leffapiratismista.

Pidän moista kohtuuttomana rikoksen vakavuuteen nähden. Siitä huolimatta herää kysymys, että jos kotipiratismiin puuttumiseen on tuollaiset muskelit, niin miten yhtä MV-”lehteä” ei saada suljettua?

Vielä kun tekijäkin asemapaikkoineen on tiedossa. MV-julkaisu kun häpeilemättä piratisoi toisten tuottamaa sisältöä sivustolleen, ja vieläpä ansiotarkoituksessa. Tuoreimpana esimerkkinä ex-muslimien blogikirjoitus piratisoitiin rasistiseen käyttötarkoitukseen. Parjaamansa valtamedian juttuja MV kopioi jatkuvalla syötöllä.

Toiminta täyttää tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkit. Laissa peräti seisoo, että …teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, mikä toteutuu kirkkaasti, koska joku voi luulla, että uhri on tarkoituksella kirjoittanut ko. lehteen.

Itse tuomiot tekijänoikeusrikoksista eivät ole kummoisia (yleensä sakkoa tai ehdollista vankeutta), mutta kunnon korvauslasku voisi riittää pillien pussiin pistämiseksi. Espanja on EU-maa, joten esimerkiksi täällä ulosottoon menneet korvaukset ovat ulosottokelpoisia myös siellä. Toisaalta, toiminnan laajuus ja se, että hommaa tehdään ansiotarkoituksessa, voisi mahdollistaa rangaistusasteikon tiukemman pään soveltamisen, kuten Seppo Lehdon tapauksessa tapahtui. Lisäksi lain mukaisista koventamisperusteista ainakin suunnitelmallisuus ja etnisyydeen kohdistuminen täyttyvät, mahdollisesti muitakin.

Osan teksteistä, esim. tekaistut uutiset rodullistettujen ihmisten rikoksista, luulisi täyttävän kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit, ainakin kokonaisuutena tarkasteltuna. Mutta tämän päättää tuomari. Tekijänoikeusrikokset taas ovat varsin selvä tapaus.

MV-lehden toimintaan olisi siis mahdollista puuttua. Miksi mitään ei tapahdu? Onko syynä:

  • Suomen viranomaisten vetelyys selvittää asiaa?
  • Espanjan viranomaisten vetelyys selvittää asiaa?
  • Se, että kaikki tekijänoikeusrikoksen uhrit eivät tee rikosilmoitusta?
    • Ja jos tekevät, niin niiden tutkintaa ei ole keskitetty?
  • Suomalaislehtitaloilla on kädettömämmät juristit kuin TTVK:lla?
  • Muu, mikä?

 

Ahdasmielisyyden aarreaitta

Mitä yhteistä on huumeilla, vapaamuurariudella, abortilla, islamilla, homoudella, evoluutioteorialla, katolilaisuudella ja avioliiton ulkopuolisella seksillä – roolipeleistä ja hevimusiikista puhumattakaan? No tietysti se, että kaikki vievät helvettiin, ainakin mikäli Jack T. Chickin traktaatteja on uskominen. Tai hieman täsmällisemmin: helvettiinhän vie vain Jeesus-uskon puuttuminen, ja edellä mainitut asiat tarjoavat kyseiseen paikkaan päätymiselle kivan kehyskertomuksen.

Chickin traktaatit ovat klassikkokamaa ja suomenkielisiä versioita on jaettu muistikuvani mukaan ainakin 1990-luvun alusta lähtien, todennäköisesti jo 1980-luvulla. Pidin tätä jotenkin historiaan kuuluvana juttuna, kunnes sosiaalisessa mediassa kiersi pari viikkoa sitten kuva, kun jollekin oli tällainen läystäke lyöty käteen Helsingissä. En nyt löydä enää kuvaa somen syövereistä, mutta se palautti mieleen, että minullakin löytyi näitä pussillinen kellarikomerosta. Näytelajitelma vain, ei näitä kehdannut jakaa edes uskovaisena. Tässä parhaat (?) palat.

Tämä hauska kaveri -trakussa Suski saa AIDSin, kun hairahtuu esiaviolliseen seksiin:

chick aids

Armoa ei herunut edes seksiin yllyttäneeltä naapurin tädiltä, joka epäili tautia ensin tippuriksi:

chick aids

No, tiede on vähän vesittänyt tätä, kun HIV:ta voidaan hoitaa lääkkeillä käytännössä eliniänodotteen kärsimättä. Traktaateissa ei mainita, että HIV tarttuu todella nihkeästi, vaikka Kari olisi huidellut paljaalla. Kondomin käyttö pudottaa noita ennestään pieniä todennäköisyyksiä hulppeasti lisää.

Nuorison lisäksi samaistumismatskua löytyy myös meille setäikää lähestyville ja sen saavuttaneille. Traktaatissa Kahlittu Vapaamuurari saa tietää sairaalassa palvovansa itseään Bafometia:

bafomet

M-m-m-mikä Bafomet? Onneksi ystävällä on kuva hänestä autossa:

chick taas

Demoneilla ja muilla pirulaisilla pelottelu on Chickin leipälaji. Näin seiskan kuviksesta aina saaneena on pakko myöntää että taitavastihan heppu piirtää – tämä helmi on vihkosta Lopunajan merkit:2016-04-28 07.35.08

Kyytiä saavat myös katoliset kristityt. Öylätin kirjaimet IHS eivät suinkaan tarkoita Jeesusta vaan egyptiläisiä ”epä”jumalia Isistä, Horusta ja Sebiä:

2016-04-28 07.37.33

Tarina kuulostaa niin hyvältä, että mitä sitä faktoja tarkistelemaan. Näitä löytyy vaikka kuinka. Rasist… eikun siis maahanmuuttokriitikoiden hörhösiiven keskusteluissa törmää vähintäänkin satunnaisesti väitteeseen ”Allah on kuujumala”? Mistä väite on rantautunut Suomeen? Ettei vaan Chickin traktaatista:

2016-04-28 07.44.12

Että semmoista. Englanninkielisten versioiden sisällöt (esim. yllä oleva islamfoliohattuilu) löytyvät Chickin nettisivuilta. Kaikkien aikojen klassikko taitaa olla roolipelivastainen Dark Dungeons, jota ei muistaakseni löydy suomeksi ja jonka pohjalta on tehty parodialeffakin.