Tuli luvatuksi kavereille

Alkujaan hallitus suunnitteli työttömien kolmen kuukauden määräajoin tapahtuvien haastattelujen ulkoistamista kokonaan yksityisille yrityksille. Sitten hallitukselle selvisi, että haastattelu on viranomaistoimintaa, joka voidaan siirtää pois viranomaisilta vain lailla. Hallitus perui aikeensa ja ilmoitti, että haastattelut pysyvät viranomaistoimintana.

Hallitus päätti kuitenkin ostaa viidellä miljoonalla eurolla yksityisiltä yrityksiltä ”työllistymistä tukevia palveluita”. Kukaan ei tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta konsulttitoimistot rekrytoivat täyttä päätä ja suurin odotuksin henkilöstöä hoitamaan nimenomaan näitä määräaikaishaastatteluja, joita ne siis eivät voi lain mukaan hoitaa.

Taloussanomat etsi selvitystä tähän ristiriitaan. Ensin kukaan ei ottanut vastuuta mistään, vaan syytti muita väärinymmärryksestä. Yritykset ymmärsivät väärin, ely-keskus ymmärsi väärin, TE-toimistot ymmärsivät väärin. Lopulta selvisi, että kaikki olivat ymmärtäneet oikein. Haastattelut kilpailutetaan ja tarjouspyynnössäkin puhutaan määräaikaishaastatteluista.

hilma

Yritykset pääsevät tekemään työttömien määräaikaishaastatteluja vastoin lakia. Lakia kierretään, kuten maan tapa on. Se käy näin:

Työttömät ohjataan enintään kuuden kuukauden työllistymispalvelujaksoille, joista vastaavat yksityiset yritykset. Ajanjaksolle osuu vähintään yksi TE-toimiston pakollinen määräaikaishaastattelu, joka lain mukaan on TE-toimiston tehtävä. Se hoidetaan lyhyellä puhelulla, mutta muuten työttömät ovat konsulttiyrityksen omaisuutta. Heitä voidaan haastatella ja tentata, heidän terveystietojaan tutkitaan, heitä voidaan ohjata työllistämistoimepiteisiin tekemään palkatonta työtä.

TE-toimiston määräämästä toimenpiteestä ei voi kieltäytyä ilman sanktioita, mutta yrityksen määräämästä voi. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Pessimistinä oletan, että vastaan hangoittelevasta lähtee TE-toimistoon niin negatiivinen lausunto, että TE-toimisto viran puolesta päättää antaa työttömysetuuden maksatuksen keskeyttämistä suosittelevan lausunnon. Tämä tarkoittaa karenssia.

Tämä kaikki vain sen takia, että maan hallitus ennätti luvata yrityksille sievoisia tuloja työttömien selkänahasta ja veronmaksajien kukkarosta.

 

 

Ulkoistettua kyykytystä

Työttömille kolmen kuukauden välein pidettävät määräaikaishaastattelut alkavat. Hallituksen tarkoituksena oli ulkoistaa haastattelut markkinoilla toimiville konsulttiyrityksille, mutta se tyssäsi perustuslakiin. Hallitukselle tuli yllätyksenä semmoinen pikkuasia, että viranomaistoimintaa ei voi ulkoistaa.

Nyt haastattelut järjestetään tuttuun tapaan TE-toimistoissa, ja pelin henki näyttäisi olevan karenssien määrän maksimoiminen. Näin voisi päätellä Tampereen TE-toimiston lähettämästä kutsusta asiaa koskevaan infotilaisuuteen.

te

Esteestä pitää ilmoittaa viikko etukäteen. Työttömän on siis tiedettävä mahdollinen sairastumisensa ja juuri tuona päivänä sattuva bussin aikataulusta myöhästyminen työttömuusetuuden menettämisen uhalla. Myöhästyä ei saa, sillä ovet lukitaan kymmenen minuuttia tilaisuuden alkamisen jälkeen. En sitten tiedä aiotaanko sieltä päästää ketään pois, vai viedäänkö kaikki paikalle tulleet johonkin tuntemattomaan paikkaan käsiteltäviksi.

Myönnän, että tuo oli ikävä mielleyhtymä. Työttömien kohtelu on kuitenkin mennyt niin ala-arvoiseksi syyllistämiseksi ja tylytykseksi, että ikäviltä ajatuksilta ei voi välttyä.

Haastattelujen ulkoistaminen meni myttyyn, mutta alan konsulttikavereille tuli luvatuksi sievoisia tuloja. Lupauksen pitämiseksi haastattelujen tukitoimintoja kilpailutetaan parasta aikaa.

te kilp

Hankittavan palvelun tavoitteena on hakea markkinaratkaisuja asiakkaiden työllistymiseksi ja ulkoisilta palveluntuottajilta hankitaan ensisijaisesti tulosperusteisia, työllistymiseen tähtääviä palveluja. Hankittavan palvelun tavoitteena on ensisijaisesti asiakkaan työllistyminen, mutta palkkio voidaan maksaa myös muista toimista, jotka edistävät asiakkaan työllistymissuunnitelmassa asetettuja tavoitteita.

Melkeinpä uskaltaisin lyödä vetoa, että ilmoituksen laatijakaan ei tiedä mitä tuo tarkoittaa. Työttömän asiakkuus kuitenkin siirretään määräajaksi yksityiselle toimijalle, joka ei saa hoitaa viranomaistehtäviä. Se saa vain etsiä niitä markkinaratkaisuja työllistymiselle, ja palkkio maksetaan kaikista toimista, joiden voidaan katsoa edistävän työllistymissuunnitelmassa asetettuja tavoitteita.

Tavoitteita edistäviksi katsottavia toimia löytyy takuulla ja minä voin suomentaa tuon liirumlaarumin. Se tarkoittaa sitä, että työtöntä jututetaan ja hänet ohjataan turhalle kurssille. Siellä tietotekniikan insinööriä opetetaan avaamaan tietokone ja muut opettelevat sanomaan käsipäivää. Koulutuksen järjestää sama firma, jolle työttömän osa-asiakkuus on ulkoistettu. Koulutus ei tietenkään kuulu kilpailutuspakettiin, vaan siitä laskutetaan erikseen TE-palveluja eli veronmaksajia. Ainoita työllistyviä ovat taas kerran nämä yritykset.

Tätä touhua markkinoidaan valinnavapautena ja sen pääasiallinen tarkoitus on kerätä kokemuksia tulevaa maakuntahallintoa varten. Maakuntahallinto lopettaa TE-toimistot kokonaan ja siirtää niiden tehtävät maakuntien vastuulle. Maakunnat hoitavat sitten itse viranomaistehtävät ja ulkoistavat kaiken muun kyykytyksen yksityisille toimijoille.

Kyykytys yksityistetään ja siitä ruvetaan maksamaan tuloksen mukaan. Ei hyvältä näytä.

 

 

Riskitön bisnes

Bernerin suunnitelmissa valtion omistamat tiet, rautatiet ja meriväylät olisivat erillisen liikenneverkkoyhtiön (suunnittelupapereissa Live) omistuksessa jo vuoden kuluttua.

Yhtiö myisi teiden käyttöoikeutta tukkuhinnalla ”operaattoreille”, jotka myisivät ajokilometrejä erilaisilla palvelupaketeilla autoilijoille.

Näin kertoi Helsingin Sanomat. Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee tieverkon yhtiöittämistä. Yhtiö myisi tienkäyttöoikeutta operaattoreille, vakuutusyhtiöille, autokauppiaille ja muille toimijoille, jotka sitten myisivät kuluttajille eli tiet kustantaneille veronmaksajille kilometrejä. Liikkumista seurattaisiin jokaiseen autoon asennettavalla seurantalaitteella, jonka auton omistaja joutuisi itse maksamaan.

Tiemaksulla kerättäisiin rahaa Liikenneverkkoyhtiölle teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten. Yhtiö voisi myös ottaa lainaa tieomaisuutta vastaan, jolloin  velka ei näkyisi valtionvelkana.

Tietenkin tienkäyttäjien palveluiden luvataan paranevan:

Jos väyläyhtiö perustetaan, pohdimme pystymmekö tarjoamaan asiakkaalle siihen liittyviä palveluita niin, että ne tuovat heille lisäarvoa.

Tämähän kuulostaa tutulta. Televisolähetykset digitalisoitiin vuosituhannen vaihteessa. Digitalisoinnin mukana piti tulla kaikenlaisia palveluja interaktiivisista tv-ohjelmista alkaen. Niitä ei koskaan tullut, mutta kuluttaja joutui ensimmäiseksi ostamaan digiboksin ja maksaa kanavapalveluista eli pelkästä ohjelman vastaanottamisesta koko ajan yhä enemmän.

Samalla Ylen Jakelutekniikka yhtiöitetiin Digitaksi. Vuonna 2003 yhtiö myytiin ranskalaiselle TDF Groupille 300 miljoonalla eurolla. Vuonna 2011 Digita teki 91 miljoonan euron liikevaihdolla noin 21 miljoonan euron nettotuloksen. Yhtiöllä on käytännössä monopoli suomalaisen television digiverkon jakelussa.  TDF myi Digitan vuonna 2012 ja australialaiselle sijoittajaryhmälle ilmeisesti aika suurella summalla.

Miten arvelisitte käyvän Suomen liikenneverkostolle? Digitan esimerkkiä noudattaen ensin yhtiöitetään, sitten myydään halvalla. Siinä sivussa tietysti vakuutusyhtiöt ja muut kilometrikauppiaat rahastavat. Ei mene monta vuotta, kun tiet omistaa jokin kansainvälinen suuryritys ja Suomeen jää vain niiden käytöllä rahastaminen. Ylläpidosta vastaa kansainvälinen omistaja, jota ei kiinnosta tippaakaan muu kuin voitto.

Tienkäyttömaksu eli ajettavien kilometrien myyminen on riskitön bisnes näille tienkäyttöoikeuden myyjille. Tieverkon omistajalle se on jättibisnes, sillä se voi monopolinsa turvin korottaa operaattoreille jälleenmyytäväksi kaupattavan tienkäyttöoikeuden hintaa. Kun operaattori haluaa oman siivunsa voittoa, niin kuluttaja joko maksaa tai ei liiku tiellä.

Jos hän liikkuu, niin liikkumista voidaan seurata reaaliajassa. Ainakin tällä hetkellä tietoturva on niin olematon, että kuka tahansa voi seurata autoa, jossa on musta laatikko. Tulevaisuudessakin seurannan on oltava ihan samalla tavalla kartalle piirrettävää, jotta osataan laskuttaa vain nykyisin valtion ja tulevaisuudessa ties kenen omistamien teiden käytöstä. Kuntien ja yksityisten tiekuntien omistamien teiden käytöstä voivat rahastaa vain niiden omistajat.

Bisnes on varmaa ja tuottavaa kaikille muille paitsi tietä käyttäville kansalaiselle. Hän maksaa mitä vaaditaan ja luovuttaa kaupan päälle kaikki oikeudet seurata itseään reaaliajassa.