Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Päättäjänä omassa asiassaan

Entinen kansanedustaja ja kaksinkertainen ministeri Suvi Lindén ei tunnu millään ymmärtävän esteellisyyden käsitettä. Ollessaan ensimmäistä kertaa ministerinä hän myönsi valtion avustusta golfkentälle, jossa itse oli osakkaana. Nyt hän on ollut koulutuskuntayhtymän hallituksen puheenjohtajana hyväksymässä oman palkkionsa muuttamista laskutusperusteiseksi.

Lipsahduksestaan ministerinä hän joutui eroamaan ja nyt hänen outo palkkionsa menee uuteen käsittelyyn, joten siinä mielessä huolimattomuus tuottaa hyötyä. Jokainen saa tietenkin tehdä virheitä, mutta saman virheen toistaminen kertoo oppimiskyvyttömyydestä.

Tällä kertaa minä poikkeuksellisesti ymmärrän, miten virhe pääsi syntymään. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita menettelyn hyväksymistä.

Asia meni tietääkseni näin: Lindén sopi koulutuskuntayhtymän johtajan kanssa, että hänen kuntayhtymän puheenjohtajana saamansa vuosi- ja kokouspalkkiot muutetaan laskutusperusteiseksi. Näin hänen saamansa kansanedustajan sopeuttamiseläke ei alene, kuten muuten tapahtuisi. Johtaja teki asiasta kirjallisen päätöksen.

Virkamiesten tekemät päätökset menevät luottamushenkilöelimen vahvistettaviksi. Näin tapahtuu jokaisessa kunnassa, kaupungissa ja kuntayhtymässä jatkuvasti, joka kokouksessa. Yksittäisiä päätöksiä ei kuitenkaan esitellä erikseen, vaan kaikki tuodaan nipussa vahvistettavaksi. On ihan luottamushenkilöiden omasta aktiivisuudesta kiinni, tutkivatko he päätösten sisältöä. Yleensä sitä ei koeta tarpeelliseksi, koska päätökset ovat rutiiniluonteisia.

Kaikki virkamiespäätökset hyväksytään yhdellä nuijankopautuksella ja useimmiten ilman mitään keskustelua. Näin syntyy helposti tilanne, jossa luottamushenkilö tulee vahingossa olleeksi päättäjänä omassa asiassaan. Lindénin palkkiojärjestely oli juuri tällaisten kerralla vahvistettavien päätösten joukossa. Kun koko palkkion omituisus tuli julkisuuteen, selvisi myös esteellisyyden aiheuttama päätöksen lainvastaisuus.

Ihan sama virhe tapahtui Matti Vanhaselle hänen ollessaan valtioneuvoston puheenjohtajana päättämässä Nuorisosäätiön avustuksista. Kaikki avustusasiat esiteltiin pitkänä luettelona ja siinä joukossa oli myös vaalitukea Vanhaselle myöntäneen Nuorisosäätiön avustus. Sekunnin murto-osan torkahdus aiheutti melkoisen metelin.

Tällaiset rutiiniluonteiset massapäätökset vaativat sekä päättäjiltä että kokouksessa läsnäolevilta virkamiehiltä erityistä tarkkaavaisuutta, mutta juuri niissä se tarkkaavaisuus herpaantuu. Lindénin olisi pitänyt tietää, että hänen oma palkkioasiansa on vahvistettavien päätösten joukossa. Koska hän ei ottanut siitä selvää, olisi jonkun virkamiehen pitänyt mainita hänelle asiasta. Sen jälkeen Lindénin olisi pitänyt luovuttaa puheenjohtajan nuija varapuheenjohtajalle ja poistua kokouksesta oman asiansa käsittelyn ajaksi.

Näin helppoa olisi hoitaa asiat laillisesti. Onneksi tässä tapauksessa päätös tuli vahingossa tehtyä lainvastaisesti, joten kuntayhtymän hallitus pääsee käsittelemään koko palkkioasian uudelleen. Toivottavasti puheenjohtaja silloin ymmärtää olla osallistumatta päätöksentekoon.

Kikkailun käytäntö

Entinen ministeri ja kansanedustaja Suvi Lindén saa kansanedustajan sopeuttamiseläkettä noin 5 000 euroa kuukaudessa. Koska eläkeläisellä on hyvä olla harrastuksia, hän toimii erilaisissa luottamustehtävissä. Yksi niistä on Oulun seudun koulutuskuntayhtymän puheenjohtajuus.

Luottamustoimista maksettavista kokous- ja vuosipalkkioista maksetaan työeläkemaksu ja muut normaalit lakisääteiset maksut. Palkkio myös vähentää kansanedustajan sopeuttamiseläkettä. Nyt Lindén on sopinut koulutuskuntayhtymän kanssa, että hänen luottamustoimesta saamansa palkkio muutetaan toimenpidepalkkioksi. Hän siis laskuttaa jokaisesta puheenjohtajana tekemästään asiasta erikseen, olipa kysymys kokouksen johtamisesta tai vaikka edustamisesta.

Tällä tempulla hän säästää 4 250 euroa vuodessa, koska toimenpidepalkkio ei vähennä sopeuttamiseläkettä. Myös kaikki lakisääteiset maksut jäävät tällä järjestelyllä pois. Pieneläkeläisen on näköjään pakko vähän kikkailla, jotta rahat riittäisivät.

Lindénin mukaan kyse ei kuitenkaan ole mistään kikkailusta, vaan ihan järjen sanelemasta ratkaisusta. Muussa tapauksessa sopeuttamiseläke pienenisi. Lindén siis sanoo, että kyse ei ole kikkailusta, vaikka vähän pitääkin kikkailla. Käytäntö on kuulemma ihan tavallinen kaikilla sopeuttamiseläkeläisillä.

Jokin tässä nyt sotii kansalaisen yleistä oikeustajua vastaan. Entinen kansanedustaja laistaa kaikki lakisääteiset maksut ja laskuttaa luottamustoimen hoitamisesta toimenpidepalkkion. Kaiken hän tekee ihan sen takia, että eläke ei pienenisi ja koska kaikki muutkin niin tekevät.

Laskutukseen perustuvaa työtä voi olla ihan niin paljon kuin Lindén itse haluaa. Kuntayhtymän puheenjohtajan tehtäviin kuuluu kokousrutiinien lisäksi myös edustamista. Nyt Lindén kirjoittaa laskun jokaisesta tilaisuudesta, johon hän osallistuu kuntayhtymän puheenjohtajana. Reipas eläkeläinen järjestää äkkiä itsensä niin  lukuisiin kissanristiäisiin, että palkkioita kertyy paljon vuosipalkkiota enemmän.

Ihan samaa tehdään myös työelämässä. Esimerkiksi Juuan kunnan useiden yhteistyötahojen kanssa vetämän ikäihmisten palvelukeskuksen yritys- ja yhdistyskoordinaattori tekee laskutustyötä. Hän käy päivittäin työssä osaamiskeskuksessa, puhelin ja sähköposti ovat kunnan, mutta hän ei ole kuntaan eikä minnekään muuannekaan työ- tai virkasuhteessa. Hänen yhden miehen yrityksensä nimittäin voitti työstä järjestetyn tarjouskilpailun. Menestymistä tarjouskilpailussa saattoi hiukan edistää se, että hänen yritykseltään tilattiin jo toiminnan suunnitteluvaiheessa yritys- ja yhdistyskartoitus kiireellisenä, ilman tarjouskilpailua.

Tässäpä oivallinen keino kaikille työtätekeville välttää työeläke- ja muut maksut. Sovitaan työnantajan kanssa, että kaikki työ laskutetaan erikseen. Tai perustetaan yhden henkilön yritys, joka käy töissä ja laskuttaa konsulttipalkkiot tehdystä työstä. Ei se ole kikkailua, kuten Lindén ja monet muut voivat todistaa.