Mitä tälle maalle on tehty?

Mikä on se maa, jossa pääministeri saa päättää valtion omaisuuden myynnistä saatavien miljardien käytöstä eduskunnalta kysymättä? Mikä on se maa, jota muut maat joutuvat ojentamaan sen rikkoessa kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia?

Ei, se ei ole Turkki, Puola eikä Unkari, vaan kyllä se on Suomi. Edes oppositio ei tajunnut, että pääministerille siirrettiin miljardien edestä valtion rahojen käyttöoikeutta eduskunnan budjettivallan ulottumattomiin. Asiasta kertoo Kauppalehti.

Jatkossa valtion yritysten myynnistä saatavat tulot ja osa osinkotuloista siirretään uudelle valtion kehitysyhtiölle. Tämä Vake Oy toimii kokonaan eduskunnan budjettivallan ulkopuolella ja määräysvaltaa käyttävät pääministeri ja valtioneuvosto. Valtio siis myy omaisuuttaan, mutta myynnistä saatujen miljardien käytöstä ei päätä eduskunta, vaan hallitus ja käytännössä omistajaohjausministeri eli pääministeri Juha Sipilä. Hallitus kokonaisuudessaan päättää tuloutetaanko voitoista euroakaan takaisin budjettiin.

Näin tehtiin vallankaappaus, jolla pääministerille luotiin ikioma miljardibudjetti käytettäväksi hallituksen kärkihankkeisiin. Ne sitten voivat olla mitä tahansa, kuten viime aikoina on nähty.

Eilen uutisoitiin, että Irak ei hyväksy Suomen toteuttamaa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautusta. Irakin mukaan Suomen toiminta on vastoin kansainvälistä oikeutta, eikä Irak suostu ottamaan Suomesta pakkokäännytettyjä kansalaisiaan takaisin.

Ministerit Paula Risikko ja Timo Soini jumiutuivat jankuttamaan, että laittomasti maassa olevat eivät voi olla maassa, vaan heidät on poistettava. Kumpikaan ei kertonut minne poistetaan sellaiset henkilöt, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan. He eivät kerro, koska eivät tiedä. Kukaan ei tiedä, sillä vastausta ei ole olemassakaan.

Hallitus on törmännyt itse aiheuttamaansa ongelmaan. Hallitus painosti muuttamaan muutamien maiden turvallisuusarviointia ja sen seurauksena Migri on tehtaillut kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Kielteisen päätöksen saaneista osa ei uskalla palata eikä heidän kotimaansa edes ota heitä vastaan.

Suomi tekee hallituksen linjauksella näistä ihmisistä paperittomia ja sulkee heidät kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Varmuuden vuoksi neljän ministerin työryhmä määräsi heihin sovellettavasta ihmisjahtiin verrattavasta erityiskohtelusta. Ministerityöryhmän linjauksiin ei kaikilta osin ole lansäädännöllisiä valtuuksia, joten entisistä virheistään viisastuneena hallitus kokeilee uutta virhettä. Se muuttaa ohjeistuksella viranomaiskäytäntöjä ja laatii muuttuneen käytännön pohjalta lakiesitykset jälkikäteen.

Suomen tilasta kertoo paljon se, että kaikista maista juuri Irak joutuu ojentamaan meitä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden vastaisesta toiminnasta – ja on vieläpä oikeassa. Hallituksemme ei kuitenkaan hätkähdä tästäkään, sillä eihän se ole piitannut omasta perustuslaistammekaan muuten kuin pakon edessä.

Ja nyt sitäkin pakkoa on ruvettu kiertämään ottamalla eduskunnalta budjettivaltaa pois ja antamalla pääministerille ikioma miljardibudjetti.

Joskus on vaikea uskoa mitä tälle maalle on tehty parissa vuodessa. Meistä on kovaa vauhtia tulossa tunkkainen ja sisäänlämpiävä oligarkia.

 

Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Ydinosaamista

Jokainen tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Ikävä kyllä nykyiset poliittiset päättäjät osaavat tehdä monenlaisia asioita, mutta kelvollista politiikkaa eivät osaa. He eivät edes tunne perustuslakia, saati sitten muuta lainsäädäntöä tai yleisiä oikeusperiaatteita. Jääviyskysymykset ovat heille käsittämättömiä ja rikostuomiokin  on joillekin vain keino saada lisää ääniä.

Maan hallitus päätti kaksinkertaistaa valtion saamat sakkotulot päivä- ja rikesakkojen roimalla korotuksella. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen, koska valtiontalouden sopeuttamistoimia ei voida sellaisenaan pitää hyväksyttävänä syynä säätää tällaisia muutoksia rangaistusjärjestelmään. Suomeksi sanottuna sakkojen tarkoitus ei ole valtion tulojen maksimointi. Niinpä hallitus peruu tämän esityksensä ja korottaa sakkoja huomattavasti aiottua vähemmän.

Jos hallituksessa olisi edes yksi juristi, niin hän olisi voinut kertoa tämän heti. Jo Olaus Petrin 1530-luvulta peräsin olevissa tuomarinohjeissa se sanotaan:

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahan tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo olla ennemmin rikkomattomana kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi.

Lakiesitysten antaminen ei ainakaan ole maan hallituksen ydinosaamisaluetta, mutta lobbaaminen näyttää olevan lähellä pääministerin sydäntä. Viime helmikuussa hän lobbasi menestyksekkäästi Intiassa yritystä, josta hänen lapsensa omistavat siivun.

Annan puheenvuoron Fb-kaverilleni Igor Virtakankaalle:

Annas kun arvaan. Sipilällä ei ollut mitään tietoa siitä, että matkalla oli mukana hänen lastensa omistama yritys. Hän ei ollut jäävi lobbaamaan diiliä perhetutun ja omien lastensa pilotoimalle yritykselle, eikä siinä ole mitään väärää, että Suomen valtio maksoi matkat sekä hommasi audienssin paikallisten päättäjien luokse, joiden kanssa keskustelemaan pääseminen olisi muuten voinut olla kempeleläisyritykselle haastavaa, mutta pääministerin siivellä ovet aukesivat.

Tässä on kyse ainoastaan median ajojahdista ja heti kun jollain on vähän massia päällä, niin alkaa joku läski vinkuu.

pentti-koyri

Pääministerin tuohtumusta odotellessamme voimme vilkaista Tampereen perussuomalaisten kunnallisvaalistrategiaa. He lähtevät vaaleihin liputtamalla avoimesti lain rikkomisen puolesta. Yhdistyksen puheenjohtaja Terhi Kiemungin saamaa rikostuomiota pidetään vaalitäkynä, jonka odotetaan tuovat paljon ääniä. Kiemungin itse itsestään tekemän esitutlkintapyynnön seuraksena annettua rangaistusta pidetään poliittisena ja samalla uhataan poliittisia vastustajia tulevilla poliittisilla oikeudenkäynneillä.

15965549_10211575551934379_4096072804985134421_n

Odotettavissa lienee kansantuomioistuimia, kunhan ”iso laiva kääntyy”.

Tuomioistinten toiminnan väittäminen poliittisesti värittyneeksi on erityisesti näiden rikoksista tuomittujen suosiossa. He eivät suostu ymmärtämään rikkoneensa lakia ja saaneensa lakiin perustuvan rangaistuksen. Tällainen toiminta kertoo luonteen alhaisuuden lisäksi poliittisesta opportunismista. Lisäksi se kertoo täydellisestä piittaamattomuudesta lain säännöksistä.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Siten, että politiikkaan on pesitytynyt valtakunnan ylintä johtoa myöten ihmisiä, joiden ydinosaamisaluetta on tunarointi.

***

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.