Sotesotku pahenee

-Valinnanvapaus on sitä, että tarvitessaan lääkäriä ihminen valitsee oven, josta kävelee sisään.

– Ei lääkärifirma tule määrämään sinua asiakkaakseen, vaan sinä valitset.

Näin yksinkertaisesti poliitikot selittävät ilmeisen yksinkertaisena pitämälleen kansalle valinnanvapautta. Selitykset kertovat siitä, että poliitikot eivät itsekään tiedä mitä ovat tekemässä. Toinen vaihtoehto on, että he luottavat kansan tietämättömyyteen. Kansalaisen on lähes mahdotonta pysyä mukana sote-uudistuksen kiemuroissa.

Yritetään kuitenkin pysyä kärryillä.

Valinnanvapauden nykymalli tuli mukaan kokoomuksen vaatimuksesta ja poliittisen pelin kompromissina. Keskusta sai maakuntamallin ja kokoomus valinnanvapauden. Valinnanvapauden valmistelulle tuli tavaton kiire, sillä se pitäisi saada voimaan jo vuoden 2019 alusta.

Nyt kriisi alkaa kärjistyä. Valinnanvapautta valmistelevat virkamiehet ovat sitä mieltä, että aika ei mitenkään riitä perustuslain vaatimukset täyttävään valmisteluun. Lakiluonnos on täysin keskeneräisenä lausuntokierroksella, ja valmistelevat virkamiehet tekevät siihen koko ajan muutoksia. Näistä muutoksista ei aiotakaan pyytää lausuntoja. Niinpä esimerkiksi kunnat joutuvat lausumaan asiasta, jonka lopullista sisältöä eivät tiedä ja jonka lausunnolla oleva sisältö saattaa olla jo muuttunut.

Nyt on paljastunut kaikkien pahin virhe, jota voi pitää jo huijauksena. Lausunnolla olevan lakiluonnoksen vaikutusarviointi on tehty siten, että valinnanvapaus toteutuisi hitaammin ja kahdessa vaiheessa: perustason palvelut vuonna 2021 ja laaja valinnanvapaus 2023.  Kuitenkin hallitus haluaa laajan valinnanvapauden voimaan viimeistään jo vuoden 2021 alussa. Lakiehdotuksessa ei kerrota mitä vaikutuksia näin nopealla aikataululla olisi, sillä virkamiehet eivät ehtineet kiireen vuoksi päivittää vaikutusarviointia. Asiasta kertoi Yle.

Yritetäänpä suomentaa tämä. Hallitus siis pyysi lausuntoa lakiluonnoksesta, jota se ei aikonutkaan esitellä siinä muodossa, josta lausuntoa pyydettiin. Tästä eroavaisuudesta mainittiin vain ohimennen, sen tarkemmin selittämättä.

Kuitenkin on kyse ihan perustavaa laatua olevasta erosta. On iso ero siinä, tuleeko täydellinen valinnanvapaus voimaan heti vai vasta kahden vuoden harjoitteluajan jälkeen. Hallitus huijasi lausunnonantajia, koska on kiire.

Hallitus kysyi lausunnonantajilta mitä mieltä nämä ovat asiasta, jota ei olla ennätetty miettiä ja jonka tarkkaa sisältöä ei tiedä hallitus eivätkä edes lakiesityksen valmistelijat. Ihan vain siksi, että poliittisesti on sovittu tällainen uudistus. Pääministeri Juha Sipilä sanoi joskus sen osuvasti: Tehdään nyt tämmöinen laki ja katsotaan mitä siitä tulee.

Mitäkö siitä tulee? Mummovainaani kielellä siitä ei näytä tulevan lasta eikä paskaa. Ja parempi onkin, sillä jo ensimmäisellä lukemisella huomasin lakiluonnoksessa monta kummallisuutta. Suurin kummallisuus on se, että hallitus myöntää luonnoksen perusteluissa koko uudistuksen vesittävän juuri ne asiat, jotka sen piti korjata.

 

 

 

 

 

Isäntä soittaa hanuria

Juha Sipilän hallitus aloitti rehvakkaasti. Piti näyttää kansalle, että Suomi nousee leikkauksilla ja kovalla työllä. Hallitus itse päätti näyttää esimerkkiä ja aloittaa säästämisen leikkaamalla ministereiden määrää. Salkkuja yhdisteltiin, ja kaikkien järjettömin keksintö oli yhdistää oikeus- ja työministerin salkut. Vielä sitäkin pahempi virhe oli antaa se salkku Jari Lindströmille.

Minä nimittäin pidän Lindströmiä hallituksen rehellisimpänä ja tunnollisimpana ministerinä. Arvostan ihmistä, joka myöntää suoraan omat puutteensa ja tekee valtavasti töitä korjatakseen niitä. Lindström on monta kertaa myöntänyt, ettei ymmärrä kaikkia juridikan koukeroita, mutta osaa kysyä virkamiehiltä neuvoa. Monesti Lindström on näyttänyt selvästi ahdistuneelta selittäessään medialle hallituksen työvoimapoliittisia toimenpiteitä, jotka ainakin tähän asti ovat näyttäneet työttömien kyykytykseltä.

Maassa on virallisesti 350 000 työtöntä ja tosiasiassa heitä on puolisen miljoonaa. Samaan aikaan hallitus rupesi sysäämään perustuslain kannalta arveluttavia lakihankkeita, joista monet ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Lindström on oikea mies väärässä paikassa. Hänen tilalleen olisi pitänyt valita tyhmä tai psykopaatti, koska tyhmä ei ymmärtäisi ja psykopaatti ei välittäisi. Lindström ymmärtää ja välittää, joten ei ihme, että verenpaine nousi vaarallisiin lukemiin.

Nyt hallitus yrittää paikata tämän yhden salkkujaon virheen ottamalla kolme ministeriä lisää. Näin on pakko tehdä, koska jokaisen hallituspuolueen on saatava saman verran. Kimmo Tiilikainen ja Sanni Grahn-Laasonen eivät ole valittaneet yhdistelmäsalkun painoa, mutta se ei merkitse mitään. Jos yksi saa, niin kaikkien on saatava.

Lindströmin sairastumista en epäile, mutta se pakotti hallituksen muuttamaan käsikirjoitusta sopivasti juuri silloin, kun ministerinpestiinsä rakastunut Timo Soini ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät, mutta haluavansa jatkaa ulkoministerinä. Hänellä näyttää olevan sellainen käsitys, että 20 vuoden kovalla työllä saavutettu ministeriys on syytinkioikeus. Niinpä uudelle puheenjohtajalle on saatava paikka hallituksessa ja se tarkoittaa sitä, että muidenkin hallituspuolueiden on saatava yksi paikka lisää.

Se siitä säästämisestä sitten. Hallitus toimii kuten vanha isäntä heinäpellolla eli näyttää kansalle mallia työvauhdista, mutta uupuu itse hetkessä. Huohottaen hän vetäytyy syrjään ja sanoo, että näin niitä töitä tehdään. Jatkakaapa te siitä, niin minä rupean huilaamaan.

Kun nyt vanhoista isännistä rupesin puhumaan, niin puhutaan vielä Timo Soinista. Tv:n puoluejohtajien vaalikeskustelussa hän oli kuin vanha ja leipääntynyt stand up -koomikko, jolle kukaan ei enää naura, mutta joka uskoo voivansa vetää shown vanhasta muistista ja entisellä suosiolla. Markkinamatkat tämä vanha isäntä haluaa hoitaa itse hanuria soitellen. Varsinaiset talon työt hän jättää muille. Kyllä kansa maksaa.

 

Vahtikoira kahleisiin

”Poliitikot haluavat, että poliitikoilla olisi enemmän valtaa Ylen asioihin. Siispä poliitikot kasaavat poliitikkotyöryhmän valmistelemaan asiaa. Valmistelun tuloksista poliitikot tekevät lakiehdotuksen, josta poliitikot päättävät.”

Näin osuvan kuvauksen Yleisradiota koskevaan lakiin tulevista muutoksista näin Facebookissa. Lakiesitys perustuu  Yleisradion tehtäviä ja rahoitusta arvioineen parlamentaarisen työryhmän esitykseen. Tulevaisuudessa Ylen hallitus ei enää päätä strategiasta, vaan tehtävä siirtyy hallintoneuvostolle. Lisäksi yhtiön tehtävistä poistuu maininta monikulttuurisuuden tukemisesta. Sen sijaan Ylen tehtävänä on tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta.

Tässä tiivistetysti muutokset, joiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.

yle

Näiden muutosten takana on ministeri Anne Bernerin asettama ja Arto Satosen vetämä työryhmä, johon ovat kuuluneet mm. sellaiset politiikan vilttiketjulaiset kuin Ritva ”Kike” Elomaa ja Teuvo Hakkarainen. Hakkaraisen mukaan Ylen uutisointi on nojannut liikaa vihervassarien näkökulmaan, ja nyt asiaan tulee muuutos. Näin toteutuu lupaus, jonka Olli Immonen antoi heti tultuaan valituksi hallintoneuvostoon. Hän sanoi pitävänsä huolen siitä, että Yle rupeaa lähettämään kansallismielistä ja isänmaallista ohjelmaa.

Nyt loppuu viimeinkin se vihattu monikulttuuri eli mokutus ja sen tilalle saadaan isänmaallista ohjelmaa. Jo Hommafoorumin alkeiskurssilla nuivaliston alokkaat oppivat, että Suomen laki vaatii mokuttamista. Tästä on todisteena juuri Yleisradiolaki, kuten minullekin on kymmeniä kertoja sanottu. Lakiesitykseen on kuitenkin otettu toinen vihattu sana eli suvaitsevaisuus. Seuraavaksi varmaan ratsastetaan torvet soiden sitä vastaan.

Tuolla viilauksella ei ole käytännössä mitään merkitystä. Paljon vakavampi juttu on strategiasta päättämisen siirtäminen hallitukselta hallintoneuvostolle. Tähän asti asiasta päättäneeseen hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä, jotka eivät saa olla hallintoneuvoston jäseniä eivätkä kuulua yhtiön muuhun ylimpään johtoon. Lisäksi heidän tulee edustaa riittävän monipuolista asiantuntemusta ja molempia kieliryhmiä.

Hallintoneuvosto koostuu pääosin poliitikoista, joille ei aseteta minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia. Nykyisen hallintoneuvoston kokoonpano löytyy täältä.

Jos Olli Immonen ja Jari Ronkainen saisivat päättää, niin luultavasti ajankohtaisohjelmat korvattaisiin Työmiehen tuumaustunnilla ja Pikku Kakkosessa luettaisiin Elias Simojoen Palavaa pensasta. Uutisissa kerrottaisiin mahtipontisella äänellä nerokkaiden johtajiemme loistavista teoista, joilla maatamme uhkaavat viholliset torjutaan, ja lopuksi soitettaisiin Maamme-laulu. Asiasta kertoo vähän vakavammin Jussi Korhonen blogissaan.

Ymmärrän kyllä, että perussuomalaisille tämä lakimuutos on ihan kohtalon kysymys. He ovat puhuneet koko ajan Yleisradiota vastaan ja syyttäneet sitä vihervasemmiston linnakkeeksi. Heille on tärkeää saada aikaan edes jotain näkyvää. Tosin he saattoivat tehdä itselleen karhunpalveluksen, sillä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen he menettävät vaikutusvaltansa myös Ylen hallintoneuvostossa. Sitten on vaarana, että uusi hallintoneuvosto tekee toisenlaiset linjaukset ja tuutista rupeaa tulemaan taas sitä kammottavan punavihreää mädätystä.

Mutta mikä on muiden hallituspuolueiden motiivi puuttua Ylen ohjelmasisältöön? Sitäpä ei tarvitse kauan miettiä. Riittää, kun muistelee pääministeri Juha Sipilän yhteentörmäyksiä Ylen kanssa. Poliitikot ovat selvästi päättäneet panna vallan vahtikoiran kahleisiin.