Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Laki, hyvä hallintotapa ja poliittinen vastuu

Heidi Hautala erosi ministerin tehtävistä, koska hänen luottamuksensa loppui. Juridiselta kannalta hän ei välttämättä toiminut vastoin lakia. Aloite rikosilmoituksen perumisesta Greenpeace-aktivisteja vastaan tuli ilmeisesti poliisilta ja Hautalan alaiset virkamiehet hoitivat viestittelyn valtion kokonaan omistaman yhtiön johdolle. Osakkeenomistajat voivat vaihtaa yhtiön johdon halutessaan, joten sillä uhkaileminen ei sinänsä ollut vastoin lakia.

Moraalisesti toiminta oli kyseenalaista, joten eroaminen oli paikallaan. Nyt nähtiin selvästi se paljon puhuttu poliittisen vastuun kantaminen paitsi omista, niin myös alaisten tekemisistä. Tätä soisi tapahtuvan useamminkiin.

Joiltain sitä poliittista vastuuta näköjään vaaditaan enemmän kuin toisilta tai sitten joidenkin luottamus vain on suurempi kuin toisten. Pääministeri Jyrki Katainen ja hänen alaisensa virkamiehet junailivat Pekka Himaselle 700 000 euron arvoisen sopimuksen tulevaisuusselonteosta ohi kaikkien tavanomaisten kanavien. Suomen Akatemiaa painostettiin ottamaan projekti tutkimusohjelmaan. En tiedä uhattiinko ketään mitenkään, mutta ainakin annettiin ymmärtää, että näin nyt joka tapauksessa tehdään.

Asiasta kanneltiin oikeuskanslerille ja hallitukselle tuli kiire hyväksyttää eduskunnalla menettelyn lainmukaisuus. Näin sidottiin oikeuskanslerin kädet ja hän pystyi tämän päätöksen jälkeen tutkimaan asiaa vain hyvän hallintotavan kannalta. Hän totesi menettelyn hyvän hallintotavan vastaiseksi. Asia haudattiin eikä poliittista vastuuta pantu puntariin.

Valtiovarinministeriön kuntaosastoa johtaa kuntaministeri Henna Virkkunen. Kuntaosaston esistyksestä valtioneuvosto teki viime keväänä lainvastaisen päätöksen. Viime syksynä Joensuu ja Outokumpu käynnistivät vapaaehtoisen kuntaliitosselvityksen. Valtioneuvosto määräsi kevättalvella myös Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven osallistumaan tähän selvitykseen vastoin kuntien tahtoa, vaikka voimassaoleva laki ei tälläistä määräystä oikeuttanut. Määräystä perusteltiin sillä hetkellä vasta valmisteilla olevalla lailla, joka tuli voimaan monta kuukautta tämän päätöksen jälkeen.

Samaan liitosselvitykseen liittyy toinen juridinen kummallisuus. Perustuslakivaliokunta edellyttää kuuden kuukauden harkinta-aikaa kuntajakoselvitykseen määrätyille kunnille. Uusi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislaki tulee eduskunnan käsittelyyn vasta ensi keväänä. Tämän lain tultua voimaan joskus tulevaisuudessa alkaa kulua kuuden kuukauden aika liitosselvitysten tekemisille.

Nämä liitoskunnat on kuitenkin määrätty päättämään liitoksesta jo ensi tammikuussa, vaikka lakia ei vielä ole edes hyväksytty. Kunnilla on siis edessään haulikkohäät ihan sote-sokkona.

Kontiolahtelainen kunnallisneuvos Jussi Puhakka on tehnyt asiasta kantelun oikeuskanslerille. Valtioneuvosto näyttää päättäneen pakkoliitoksista kuntaministerin esityksestä ilman voimassaolevaa lakia. Saa nähdä mitä tapahtuu. Päättääkö eduskunta taas sitoa oikeuskanslerin kädet toteamalla ministerin toiminnan lailliseksi? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot ja menettely todetaan tarkoituksenmukaiseksi?

Miten olisi, jos kerrankin tutkittaisiin kunnolla laillisuuskysymykset, hyvän hallintotavan mukaisuus ja punnittaisiin myös se poliittinen vastuu?

Jyrki Katainen tuskaili jossain yhteydessä sitä, että aina mennään lakikirja edellä ja sillä tavalla vaikeutetaan poliittista päätöksentekoa. Hänen hallituksensa ei totisesti mene lakikirja edellä, vaan nojaa päätöksensä vasta valmisteilla olevaan lakiin. Vähät siitä, että perustuslaki edellyttää kaiken hallintotoiminnan perustuvan voimassaolevaan lakiin.

Moukan tuurilla

Jos ihminen jatkuvasti ajaa sokkona samaan risteykseen katsomatta sivulleen ja toteaa, että ei sieltä ole ennenkään ketään tullut, niin hän luottaa siihen kuuluisaan moukan tuuriin. Vähän samalla tavalla tuntuu pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanvaltuusto suhtautuvan tarkastuslautakunnan puheenjohtajan valtuustossa esittelemään tilintarkastuskertomukseen. Paikallislehden mukaan valtuustoryhmät olivat kuitanneet kritiikin suunnilleen sanomalla, että aina on selvitty ja selvitään nytkin.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja tietää mistä puhuu. Hän on 70-vuotias entinen pankkimies, joka on toiminut valtuutettuna jo 35 vuotta. Häntä kannattaisi kuunnella. Hän lateli valtuustolle havaittuja ongelmia, jotka toistuvat vuodesta toiseen.

Kunnan talous menee jyrkästi alaspäin. Kunta on kyllä edelleen velaton, mutta kannattavuus heikentyy koko ajan. Tulot pienenevät, mutta menot eivät. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimi on syyllistynyt jatkuvasti alibudjetointiin, joka tietenkn kostautuu lisämäärärahojen tarpeena.

Kuntastrategian toteutumisessa on ongelmia. On pidetty hyviä seminaareja ja laadittu kelvollinen strategia, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Kukaan ei ole jaksanut miettiä, miten strategia toteutetaan käytännön tasolla.

Johtaminen on jatkuva ongelma vähän kaikilla sektoreilla. Erityisiä moitteita virkamiehistö saa taas kerran hyvän hallintotavan noudattamatta jättämisestä. Asioiden valmistelu on puutteellista, esityslistoista puuttuu liitteitä ja toiminta on usein täysin vastoin hallintosäännön määräyksiä. Itse hallintosääntökin alkaa olla sekava tilkkutäkki, koska sitä on uudistettu tipoittain kulloisenkin tarpeen mukaan.

Tästä hyvästä hallintotavasta olen kirjoittanut parin vuoden sisällä aika monta juttua. Nähdäkseni  ongelma ei niinkään ole itse hallintosäännössä, vaan sen noudattamatta jättämisessä. Liian usein näyttää siltä, että sitä ei edes tunneta. Tästä seuraa sitten ongelmia koko päätöksentekoprosessissa toimivallasta ja valmistelusta alkaen. Kokouksissa toimitaan vastoin sääntöjä ja pöytäkirjoihin tulee alkeellisia virheitä.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajan peräänkuuluttama hallintosäännön kokonaisuudistus olisi tarpeen. Ei uusi sääntö tietenkään ratkaise itse perusongelmaa, joka on henkinen laiskuus sisäistää hyvän hallintotavan vaatimukset. Olisi siitä kuitenkin se hyöty, että ainakin uuden säännön valmistelijat joutuisivat perehtymään asiaan ihan kohta kohdalta.

Mikä tämä hallintosääntö sitten on? Kuntalain 50 § määrittelee 15 kohtaa, jotka hallintosäännössä on ainakin oltava ja joilla kunnan toimielinten toiminta järjestetään. Kunnan johtavat virkamiehet voisivat aloittaa asian opiskelun lukemalla tämän lainkohdan.

Miksi minä sitten jatkuvasti jankutan asiasta? Pidän itseäni hallintojuridiikan ammattilaisena, joten joskus minua hirvittää lukea esityslistojen ja pöytäkirjojen alkeellisia virheitä. Ne olisi kovin helppo välttää eikä kukaan pääsisi valittamaan ainakaan muotovirheiden perusteella. Itse asioista voi olla montaa eri mieltä, mutta menettelyvirhe on turha ja kalliiksi käyvä laiminlyönti.

Moukan tuurilla voi ajaa siihen risteykseen onnistuneesti monta kertaa, mutta aina silloin tällöin rysähtää.