Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.

Pala palalta

Fortum myy Suomen sähköverkon 2,55 miljardilla eurolla yhtiölle, josta valtaosan omistavat ulkomaalaiset sijoitusrahastot. Australialainen First State Investments ja kanadalainen Borealis Infrastructure Managements omistavat siitä kumpikin 40 % ja loput 20 % jakavat kotimaiset Keva ja LähiTapiola Eläkevakuutus.

Maamme haliitus seurasi kaupantekoa katseella. Osa ministereistä pikkuisen paheksui elintärkeän toiminnan myymistä ulkomaille, mutta ainakin pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori pitävät asiaa kerrassaan erinomaisena. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömien toimintojen myyminen sijoittajille sopii hyvin heidän puolueensa ideologiaan.

Kuluttaja ei kuulemma huomaa muutosta muuten kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminta on monopoliluonteestaan huolimatta kuulemma niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan.

Saahan tämänkin halutessaan uskoa. Tällä hetkellä siirtohinta ei vielä jatkuvasta nousustaan huolimatta ole maksimissa, mutta epäilenpä kohta olevan. Uudet omistajat haluavat saada omansa pois eli nostavat hintaa. Kun hintakatto on saavutettu, niin sitten se ylitetään muuttamalla lakia. Omistajalla on kaikki valtit käsisään. Suursijoittaja sanoo, että jos hintaa ei saa nostaa, niin sitten saatte kantaa sähkön vaikka selkärepussa pirttiinne. Pääomalle omatunto on vieras käsite ja lainsäädäntö vain pieni hidaste.

Muistellaanpa vähän menneitä:

Digita Oy omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti, kuinka valtavasti rahaa saatiin.

Nykyisin Digitan omistavat Texas Pasific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksaa näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat.

Entä miten kävi tiedonsiirtoverkon myymisen kanssa? Valtio sen aikoinaan käytännössä rakensi ja sitten se myytiin. Kun tiedonsiirto muuttui yksityisten ylläpitämäksi, niin sen luotettavuus viranomaistoiminnassa loppui. Valtio joutui rakentamaan uuden tiedonsiirtoverkon salassa pidettävää viranomaistoimintaa varten.

Näin se menee nykyisin. Valtio rahoittaa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja ja kun ne on saatu kuntoon, niin ne myydään. Voitot jaetaan osinkoina ja bonuksina. Sitten nostetaan hintaa, jotta osingot ja bonukset eivät pääse pienenemään. Joku hävytön voisi puhua kiristyksestä, mutta liiketoimintaahan se vain on.

Suomea on jo kauan myyty ja myydän edelleen pala palalta suursijoittajille. Digita oli aikoinaan pikkujuttu, mutta nyt ovat myynnissä ehdottoman välttämättömät toiminnat, ihan perustarpeet. Mitä menee seuraavaksi? Maantiet? Pohjavedet?

Ne varmaan annetaan ilmaiseksi samaan tapaan kuin maaperän mineraalivarat on annettu kaivosyhtiöille.

Ulkoistamisen uhrit

Päivän sanomalehti Karjalaisessa oli nimimerkki Jarin pilapiirros talvimyrskyn uhrista. Johtajan näköistä miestä kannettiin ambulanssista sairaalaan ja ambulanssimies totesi, että kyseessä on taas yksi myrskyn uhri eli Fortumin johtaja, joka jäi oman optiosäkkinsä alle.

Näinhän se menee. Energia-alan yritysten tarkoitus ei ole pitää asiakkaita tyytyväisenä turvaamalla sähkönsaanti, vaan omistajien ja johtajien osinkojen ja bonusten turvaaminen. Jakeluverkostojen rakennus-, huolto- ja kunnossapitotyöt on jo vuosia sitten ulkoistettu itsenäisille urakoitsijoille. Fortum ulkoisti viimeisen ylläpitäjän vuonna 2010. Armoton kilpailutus on pitänyt huolen siitä, että näiden urakoitisijoiden toiminta on ajettu minimiin. Kilpailutuksen voittaa se, jolla on pienimmät kustannukset eli vähiten työvoimaa ja muita toiminnan edellytyksiä.

Kaikki sujuu hyvin niin kauan, kun ei tuule eikä sada lunta. Tapaninpäivän talvimyrsky osoitti, että järjestelmä ei kestä minkäänlaisia säänvaihteluita. Vieläkin taitaa kotitalouksia olla pimeänä, vaikka aikaa on kulunut puolitoista viikkoa.

Fortum myönsi lähinnä tiedottamisessa tapahtuneet virheensä, mutta ei korjaustyön puutteita. Nehän ovat urakoitsijoiden ja viime kädessä metsässä rämpivien korjausmiesten vika. Fortum olisi valmis vaikka sähkölinjojen maakaapelointiin, mutta siihen tarvittaisiin kuulemma yhteiskunnan taloudellista tukea ja kuluttajahintojen roimaa nostoa. Ei yhtiö sentään voitoistaan voi tinkiä.

Tätä juttua kirjoitan kannettavan tietokoneen akun varassa, koska taas vaihteeksi on satanut märkää lunta. Sähköt pelaavat kuin nuoruuden discossa. Ennätin jo käydä hakemassa postilaatikosta päivän sanomalehdet ja vilkaisin samalla kirkonkylän kaava-alueella olevan tien kuntoa. Sen kunnossapidon on kunta ilmeisesti ulkoistanut halvimman tarjouksen tehneelle yritykselle, jolla on alhaiset toimintakustannukset. Se tarkoittanee käytännössä miestä ja lumikolaa.