Riskitön bisnes

Bernerin suunnitelmissa valtion omistamat tiet, rautatiet ja meriväylät olisivat erillisen liikenneverkkoyhtiön (suunnittelupapereissa Live) omistuksessa jo vuoden kuluttua.

Yhtiö myisi teiden käyttöoikeutta tukkuhinnalla ”operaattoreille”, jotka myisivät ajokilometrejä erilaisilla palvelupaketeilla autoilijoille.

Näin kertoi Helsingin Sanomat. Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee tieverkon yhtiöittämistä. Yhtiö myisi tienkäyttöoikeutta operaattoreille, vakuutusyhtiöille, autokauppiaille ja muille toimijoille, jotka sitten myisivät kuluttajille eli tiet kustantaneille veronmaksajille kilometrejä. Liikkumista seurattaisiin jokaiseen autoon asennettavalla seurantalaitteella, jonka auton omistaja joutuisi itse maksamaan.

Tiemaksulla kerättäisiin rahaa Liikenneverkkoyhtiölle teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten. Yhtiö voisi myös ottaa lainaa tieomaisuutta vastaan, jolloin  velka ei näkyisi valtionvelkana.

Tietenkin tienkäyttäjien palveluiden luvataan paranevan:

Jos väyläyhtiö perustetaan, pohdimme pystymmekö tarjoamaan asiakkaalle siihen liittyviä palveluita niin, että ne tuovat heille lisäarvoa.

Tämähän kuulostaa tutulta. Televisolähetykset digitalisoitiin vuosituhannen vaihteessa. Digitalisoinnin mukana piti tulla kaikenlaisia palveluja interaktiivisista tv-ohjelmista alkaen. Niitä ei koskaan tullut, mutta kuluttaja joutui ensimmäiseksi ostamaan digiboksin ja maksaa kanavapalveluista eli pelkästä ohjelman vastaanottamisesta koko ajan yhä enemmän.

Samalla Ylen Jakelutekniikka yhtiöitetiin Digitaksi. Vuonna 2003 yhtiö myytiin ranskalaiselle TDF Groupille 300 miljoonalla eurolla. Vuonna 2011 Digita teki 91 miljoonan euron liikevaihdolla noin 21 miljoonan euron nettotuloksen. Yhtiöllä on käytännössä monopoli suomalaisen television digiverkon jakelussa.  TDF myi Digitan vuonna 2012 ja australialaiselle sijoittajaryhmälle ilmeisesti aika suurella summalla.

Miten arvelisitte käyvän Suomen liikenneverkostolle? Digitan esimerkkiä noudattaen ensin yhtiöitetään, sitten myydään halvalla. Siinä sivussa tietysti vakuutusyhtiöt ja muut kilometrikauppiaat rahastavat. Ei mene monta vuotta, kun tiet omistaa jokin kansainvälinen suuryritys ja Suomeen jää vain niiden käytöllä rahastaminen. Ylläpidosta vastaa kansainvälinen omistaja, jota ei kiinnosta tippaakaan muu kuin voitto.

Tienkäyttömaksu eli ajettavien kilometrien myyminen on riskitön bisnes näille tienkäyttöoikeuden myyjille. Tieverkon omistajalle se on jättibisnes, sillä se voi monopolinsa turvin korottaa operaattoreille jälleenmyytäväksi kaupattavan tienkäyttöoikeuden hintaa. Kun operaattori haluaa oman siivunsa voittoa, niin kuluttaja joko maksaa tai ei liiku tiellä.

Jos hän liikkuu, niin liikkumista voidaan seurata reaaliajassa. Ainakin tällä hetkellä tietoturva on niin olematon, että kuka tahansa voi seurata autoa, jossa on musta laatikko. Tulevaisuudessakin seurannan on oltava ihan samalla tavalla kartalle piirrettävää, jotta osataan laskuttaa vain nykyisin valtion ja tulevaisuudessa ties kenen omistamien teiden käytöstä. Kuntien ja yksityisten tiekuntien omistamien teiden käytöstä voivat rahastaa vain niiden omistajat.

Bisnes on varmaa ja tuottavaa kaikille muille paitsi tietä käyttäville kansalaiselle. Hän maksaa mitä vaaditaan ja luovuttaa kaupan päälle kaikki oikeudet seurata itseään reaaliajassa.