Riskitön bisnes

Bernerin suunnitelmissa valtion omistamat tiet, rautatiet ja meriväylät olisivat erillisen liikenneverkkoyhtiön (suunnittelupapereissa Live) omistuksessa jo vuoden kuluttua.

Yhtiö myisi teiden käyttöoikeutta tukkuhinnalla ”operaattoreille”, jotka myisivät ajokilometrejä erilaisilla palvelupaketeilla autoilijoille.

Näin kertoi Helsingin Sanomat. Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee tieverkon yhtiöittämistä. Yhtiö myisi tienkäyttöoikeutta operaattoreille, vakuutusyhtiöille, autokauppiaille ja muille toimijoille, jotka sitten myisivät kuluttajille eli tiet kustantaneille veronmaksajille kilometrejä. Liikkumista seurattaisiin jokaiseen autoon asennettavalla seurantalaitteella, jonka auton omistaja joutuisi itse maksamaan.

Tiemaksulla kerättäisiin rahaa Liikenneverkkoyhtiölle teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten. Yhtiö voisi myös ottaa lainaa tieomaisuutta vastaan, jolloin  velka ei näkyisi valtionvelkana.

Tietenkin tienkäyttäjien palveluiden luvataan paranevan:

Jos väyläyhtiö perustetaan, pohdimme pystymmekö tarjoamaan asiakkaalle siihen liittyviä palveluita niin, että ne tuovat heille lisäarvoa.

Tämähän kuulostaa tutulta. Televisolähetykset digitalisoitiin vuosituhannen vaihteessa. Digitalisoinnin mukana piti tulla kaikenlaisia palveluja interaktiivisista tv-ohjelmista alkaen. Niitä ei koskaan tullut, mutta kuluttaja joutui ensimmäiseksi ostamaan digiboksin ja maksaa kanavapalveluista eli pelkästä ohjelman vastaanottamisesta koko ajan yhä enemmän.

Samalla Ylen Jakelutekniikka yhtiöitetiin Digitaksi. Vuonna 2003 yhtiö myytiin ranskalaiselle TDF Groupille 300 miljoonalla eurolla. Vuonna 2011 Digita teki 91 miljoonan euron liikevaihdolla noin 21 miljoonan euron nettotuloksen. Yhtiöllä on käytännössä monopoli suomalaisen television digiverkon jakelussa.  TDF myi Digitan vuonna 2012 ja australialaiselle sijoittajaryhmälle ilmeisesti aika suurella summalla.

Miten arvelisitte käyvän Suomen liikenneverkostolle? Digitan esimerkkiä noudattaen ensin yhtiöitetään, sitten myydään halvalla. Siinä sivussa tietysti vakuutusyhtiöt ja muut kilometrikauppiaat rahastavat. Ei mene monta vuotta, kun tiet omistaa jokin kansainvälinen suuryritys ja Suomeen jää vain niiden käytöllä rahastaminen. Ylläpidosta vastaa kansainvälinen omistaja, jota ei kiinnosta tippaakaan muu kuin voitto.

Tienkäyttömaksu eli ajettavien kilometrien myyminen on riskitön bisnes näille tienkäyttöoikeuden myyjille. Tieverkon omistajalle se on jättibisnes, sillä se voi monopolinsa turvin korottaa operaattoreille jälleenmyytäväksi kaupattavan tienkäyttöoikeuden hintaa. Kun operaattori haluaa oman siivunsa voittoa, niin kuluttaja joko maksaa tai ei liiku tiellä.

Jos hän liikkuu, niin liikkumista voidaan seurata reaaliajassa. Ainakin tällä hetkellä tietoturva on niin olematon, että kuka tahansa voi seurata autoa, jossa on musta laatikko. Tulevaisuudessakin seurannan on oltava ihan samalla tavalla kartalle piirrettävää, jotta osataan laskuttaa vain nykyisin valtion ja tulevaisuudessa ties kenen omistamien teiden käytöstä. Kuntien ja yksityisten tiekuntien omistamien teiden käytöstä voivat rahastaa vain niiden omistajat.

Bisnes on varmaa ja tuottavaa kaikille muille paitsi tietä käyttäville kansalaiselle. Hän maksaa mitä vaaditaan ja luovuttaa kaupan päälle kaikki oikeudet seurata itseään reaaliajassa.

 

Talon hävittäjät

Kaikki muistamme vanhoista kotimaisista elokuvista ja kirjallisuudesta raikuli-isännän, joka juo ja pelaa perinnöksi saamansa talon. Itse olen ennenkin muistellut Pentti Haanpään pienoisromaanin Kolmen Töräpään tarina alkua, jossa takatalven yllättämä isäntä teurastaa mielenhäiriössä koko nelikymmenpäisen, talven näännyttämän lypsykarjansa ja tajuaa vasta työnsä tehtyään sen kauheuden. Siihen meni sukupolvien elämäntyö, kuolema tai ainakin kerjäläisen keppi odottivat.

Nyt meillä on isäntänä tällainen perinnöksi saatua kansallisomaisuutta joko hulluuttaan, taitamattomuuttaan tai puhtaasti ideologisista syistä hävittävä hallitus.

Eilen kerroin liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelmista antaa yksityisten tahojen meille myytäväksi jo kertaalleen maksamiemme teiden käyttöoikeutta kuin kännykkäliittymää konsanaan. Jo viime keväänä arveltiin, että lopullisena tarkoituksena on yksityistää tiet ja muut liikenneväylät. Kovasti hallitus on kiistänyt tällaiset aikeet, mutta kansalaisten luottamus hallituksen vakuutuksiin ei ole kovin suuri.

Kansa ei luota siksi, että onhan tämä jo nähty. Television lähetysverkko Digita myytiin jo aikoja sitten ulkomaalaisille pääomasijoittajille ja sama tehtiin sähkönsiirtoverkko Carunalle. Sote-uudistuksen luvattu valinnanvapaus osoittautui vain puheeksi ja tosiasiassa harvaan asutulla alueella palvelut todennäköisesti heikkenevät. Yksityiset palveluntuottajat hakeutuvat kasvukeskuksiin ja maalla palattaneen vanhaan tapaan, jonka mukaan taudista joko parannutaan tai siihen kuollaan.

Valtion metsänhoito- ja puunkorjuutyöt yhtiöitetiin ja nyt tämä uusi osakeyhtiö Metsätalous Oy hankkiutuu eroon metsureistaan. Tämähän ei ole hallituksen vika, sillä hallitus vain yhtiöitti toiminnan ja yhtiö tekee mitä haluaa. Tässä tapauksessa se haluaa tehdä työttömiä.

Työttömät sitten ovatkin syyllisiä ihan kaikkeen ja heitä rankaisemalla asiat saadaan kuntoon.

Ihmeitä hallitus sen sijaan tuntuu tuottavan jatkuvalla syötöllä. Talvivaaran jätevedet ovat puhdistuneet, vaikka sinne ei ole vieläkään rakennettu vedenpuhdistamoa, ja kaivos alkaa tuottaa rahaa milloin tahansa. Lainvalmistelun havaitsi hallitus itse viime viikolla moitteettomaksi ja kansan luottamus oman talouden kasvuun on nousussa. Näin ainakin äsken Yle uutisoi kuluttajabarometrikyselyn tuloksia.

Nyt alan itsekin epäillä, että ei tässä kerratakaan vanhaa kotimaista draamaa. Asialla taitaakin olla Kummelin pääministeri Jermu, joka kiltin tollon näköisenä selittää toimittajille Penan viime metreillä kulloiseenkin ongelmaan keksimän ratkaisun oleellista sisältöä:

-Meille jää tästä jokaiselle mukava siivu!

 

EDIT 27.12. klo 20.05: Korjattu Metsätalous Oy:tä koskeva kappale. Valtio yhtiöitti metsänhoito- ja puunkorjuutyöt, ei ainakaan vielä metsävaroja.

Pala palalta

Fortum myy Suomen sähköverkon 2,55 miljardilla eurolla yhtiölle, josta valtaosan omistavat ulkomaalaiset sijoitusrahastot. Australialainen First State Investments ja kanadalainen Borealis Infrastructure Managements omistavat siitä kumpikin 40 % ja loput 20 % jakavat kotimaiset Keva ja LähiTapiola Eläkevakuutus.

Maamme haliitus seurasi kaupantekoa katseella. Osa ministereistä pikkuisen paheksui elintärkeän toiminnan myymistä ulkomaille, mutta ainakin pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori pitävät asiaa kerrassaan erinomaisena. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömien toimintojen myyminen sijoittajille sopii hyvin heidän puolueensa ideologiaan.

Kuluttaja ei kuulemma huomaa muutosta muuten kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminta on monopoliluonteestaan huolimatta kuulemma niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan.

Saahan tämänkin halutessaan uskoa. Tällä hetkellä siirtohinta ei vielä jatkuvasta nousustaan huolimatta ole maksimissa, mutta epäilenpä kohta olevan. Uudet omistajat haluavat saada omansa pois eli nostavat hintaa. Kun hintakatto on saavutettu, niin sitten se ylitetään muuttamalla lakia. Omistajalla on kaikki valtit käsisään. Suursijoittaja sanoo, että jos hintaa ei saa nostaa, niin sitten saatte kantaa sähkön vaikka selkärepussa pirttiinne. Pääomalle omatunto on vieras käsite ja lainsäädäntö vain pieni hidaste.

Muistellaanpa vähän menneitä:

Digita Oy omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti, kuinka valtavasti rahaa saatiin.

Nykyisin Digitan omistavat Texas Pasific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksaa näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat.

Entä miten kävi tiedonsiirtoverkon myymisen kanssa? Valtio sen aikoinaan käytännössä rakensi ja sitten se myytiin. Kun tiedonsiirto muuttui yksityisten ylläpitämäksi, niin sen luotettavuus viranomaistoiminnassa loppui. Valtio joutui rakentamaan uuden tiedonsiirtoverkon salassa pidettävää viranomaistoimintaa varten.

Näin se menee nykyisin. Valtio rahoittaa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja ja kun ne on saatu kuntoon, niin ne myydään. Voitot jaetaan osinkoina ja bonuksina. Sitten nostetaan hintaa, jotta osingot ja bonukset eivät pääse pienenemään. Joku hävytön voisi puhua kiristyksestä, mutta liiketoimintaahan se vain on.

Suomea on jo kauan myyty ja myydän edelleen pala palalta suursijoittajille. Digita oli aikoinaan pikkujuttu, mutta nyt ovat myynnissä ehdottoman välttämättömät toiminnat, ihan perustarpeet. Mitä menee seuraavaksi? Maantiet? Pohjavedet?

Ne varmaan annetaan ilmaiseksi samaan tapaan kuin maaperän mineraalivarat on annettu kaivosyhtiöille.