Lainsäätäjä, laki ja virkamies
Irakilaisperheen tapaus on kääntänyt päälaelleen monia asioita. Maahanmuuttovirasto Migri päätti käännyttää äidin, kolmevuotiaan lapsen ja pikkuvauvan, mutta turvapaikan saanut isä saa jäädä. KHO on nyt kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon. Kaiken tämän te jo tiedättekin, mutta katsotaanpa sitä päälaelleen kääntämistä.
Olen huomannut, että viranomaistoimintaa eli Migrin päätöstä ovat innokkaimmin puolustaneet ne, joiden mielestä Migri on tähän asti ollut turvapaikkoja liukuhihnalta suoltava hyysäysvirasto. Nyt nämä samat ns. maahanmuuttokriittiset selittävät viileän analyyttisesti, että viranomaiset noudattavat vain olemassaolevaa lakia ja tekevät sen mukaisia päätöksiä. Lakia on noudatettu ja pulinat pois.
Yleensä viranomaiset eivät kommentoi yksittäistapauksia, mutta nyt kommentoivat. Migri julkaisi asiasta lehdistötiedotteen ja kokoomuksen puheenjohtajuudesta kamppaileva sisäministeri Petteri Orpo pyysi Migriltä selvityksen tästä yksittäistapauksesta. Yksittäistapausta ovat kommentoineet myös entinen ja nykyinen presidentti.
Kaikki ottavat kantaa yksittäistapaukseen, mutta aniharva kritisoi päätöksen mahdollistavaa lakia. Kuten Migrin tiedotteesta käy ilmi, niin päätös perustuu jo vuonna 2010 tehtyihin lakimuutoksiin. Silloin asetettiin perheenyhdistämiselle tulorajat ja velvoitettiin hakemaan perheenyhdistämistä jo ennen puolison tuloa Suomeen. Kesti siis peräti kuusi vuotta ennen kuin lakimuutosten seuraukset kolahtivat yleiseen tietoisuuteen.
Siitä huolimatta nykyinen hallitus on kiristämässä perheenyhdistämisen edellytyksiä entisestään. Kun se on tehty, niin vastaavia päätöksiä tulee lisää. Viranomaiset ovat sidottuja voimassaolevaan lakiin ja aina löytyy sellaisia virkamiehiä, jotka tekevät pilkulleen haluttuja päätöksiä. Käytännössä mikä tahansa päätös voidaan perustella lain mukaiseksi, kunhan koko päätösprosessi on ohjeistettu halutulla tavalla. Tällaista ohjausta on vaikkapa sisäministeriön alaisen Migrin päätös määritellä koko Irak turvalliseksi alueeksi. Ei Migri sitä omin päin tehnyt eikä siitä löydy edes kirjallista päätöstä, joten ohjaus on puhtaasti poliittista. Tämän osoitti Jussi Korhonen Isän pikajuna-blogissaan 18.5.2016.
Jos yksi virkamies käyttää harkintaa halutusta linjauksesta poikkeavaan suuntaan, niin sitten vaihdetaan virkamiestä. Virkamiestä ohjataan aina ylhäältä. Eduskunta säätää lait, virastoa ohjataan poliittisesti ja virkamies tekee työtä käskettyä. Siksi on turhaa syytellä yksittäisiä virkamiehiä yksittistapauksissa. Pitää osoittaa sormella lainsäätäjään, joka valitettavan usein ei tunnu itsekään tietävän mihin omat päätökset johtavat. En tiedä kuinka moni vuonna 2010 lakimuutoksia hyväksymässä ollut ja nyt hurskasteleva kansanedustaja ymmärsi, mitä aikoinaan päätti. Kuinka moni ymmärtää nyt, kun turvapaikkakriteereitä ollaan kiristämässä entuudestaan?
Voiko yksittäinen virkamies sitten tehdä mitään? Hän voi tietenkin käyttää hänelle laissa säädettyä harkintavaltaa. Miten hän sitä käyttää riippuu virkamiehen henkilökohtaisista ominaisuuksista, ajatuksista ja moraalista. Käytännössä mikä tahansa päätös voidaan kuitenkin perustella lain mukaan tehdyksi. Siksi on tärkeämpää miettiä millaisia lakeja säädetään ja millaiset ihmiset niitä säätävät kuin pohtia yksittäisten virkamiesten tekemiä päätöksiä.
Heitän vielä lopuksi natsikortin ja muistutan, että Adolf Eichmann puolustautui sanomalla olleensa vain lakia ja määräyksiä noudattava virkamies. Hän olisi epäilemättä noudattanut myös inhimillisä lakeja ja määräyksiä, jos niitä olisi ollut.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukuunimellä, jos muuta ei ole sovittu. Ja uskokaa nyt, että en neuvottele kommenttien moderoinnista. Ihan turha jankuttaa blogin roskakorin kanssa.
Harkintavalta on sinäänsä ok, mutta se johtaa välillä omituisiin ratkaisuihin.
Kaksi työtöntä asioi kelassa tai te-keskuksessa. Heillä on samanlainen tilanne, johon tarvitaan päätös. Toinen saa myönteisen päätöksen, kun virkamies käyttää harkintavaltaa. Mutta toinen saa kielteisen, kun virkamies tekee päätöksen lainkirjaimen mukaan. Mahdollista on myös kummallekin kielteiset tai myönteiset päätökset.
Lain edessä kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, mutta harkintavalta mahdollistaa ratkaisut, jotka ovat kaikkea muuta.
Liiallisesti harkintavaltaa käyttävät viranomaiset syövät minkä tahansa päätöksentekoelimen uskottavuutta ja luotettavuutta, jos tällainen mahdollisuus yli päätään annetaan. Ikäväähän se inhimilliseltä kannalta on, että viranomaisen tulee olla päätöksessään lain kirjainta mahdollisimman tarkkaan noudattava ja suorastaan kylmä.
Jos tilanne nykyisestä poiketen todella olisi sellainen, että olisi aina tiedossa ja odotettavissa päätöksen riippuvan tasan tarkkaan sen käsittelijästä – kuinka empaattinen ja fiilispohjalta vetävä hän yksilönä on -, eikä voimassa olevasta lain kirjaimesta, romahtaisi kansalaisten oikeusturva.
Aivan kuten Saku kirjoitti, tulee nimenomaan lainsäädäntöä tarkastella, jos viranomaisten toiminta sen mukaan aiheuttaa närästystä. Tästä yksittäistapauksesta (jonka toimeenpano todella on laitettu jäihin) ei löydy nokan koputtamista niin kauan kuin se on laadittu voimassa olevan lain mukaan.
Eri asia olisi, mikäli päätöksen laatinut virkamies olisi rikkonut lakia, ts. päätös ei olisi lainvoimainen. Tällä hetkellä kerätään adressia viranomaispäätöstä vastaan, eli toisin sanoen halutaan vaikuttaa päätöksentekoon huutoäänestyksellä. Järjestelmä, jossa päätökset laaditaan tällä tavoin, vaikuttaisi ennen kaikkea epäluotettavalta ja -uskottavalta.
Korjatkaa toki, mikäli olen väärässä. En ole lainoppinut.
Oma vaikutelmani oli esillä olleiden tapausten perusteella, että joku on saanut tietää huhuna, että jossain maassa on syrjäinen kylä, missä ei ole ollut minkäänlaisia levottomuuksia eikä väkivaltaa.
Poliittinen tahtotila määritti hyvin pitkälti sen, mikä valtio arvioitiin turvallisuustilanteeltaan sellaiseksi, että sinne voidaan palauttaa täältä turvapaikkaa hakeneita.