Oikeudettomat

Saksa on työllistänyt maahan tulleita turvapaikanhakijoita yhden euron tuntipalkalla. Sekä Saksa että turvapaikanhakijat ovat tyytyväisiä.

Saksalaiset ovat antaneet töiksi esimerkiksi polkupyörien korjaamista, kasvien istuttamista ja katujen lakaisua. Työpaikkoja kutsutaan trampoliinityöpaikoiksi.

Tämä malli pitää kopioida heti Suomeen.

Näin hehkuttaa Talouselämä-lehdessä Henrik Muukkonen. Hän vaatii, että meillä trampoliinityö pitäisi ottaa vielä laajemmin käyttöön ja soveltaa sitä turvapaikanhakijoiden lisäksi ilman kesätöitä jääneisiin koululaisiin ja ”työelämän ulkopuolella oleviin” eli käytännössä työttömiin.

Muukkonen ei selvästikään tiedä, että meillä on jo kauan ollut vastaava järjestelmä, mutta sitä ei kutsuta trampoliinityöksi. Se on työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa. Niissä työttömät tekevät juuri niitä trampoliinitöitä, mutta eivät koskaan pomppaa normaaliin työelämään. Pomppiminen jatkuu vuosikausia ja keskeytyy vain pomppijan pudotessa trampoliinilta karenssiin.

Päiväpalkka on yhdeksän euroa eikä se vähennä työttömän etuuksia, vaan jokainen ansaittu euro jää työntekijälle. Tosin ne ansiot eivät riitä edes päivän ruokaan, mutta sehän ei näitä palkatonta työtä ihailevia häiritse.

Ihan sama pomppiminen odottaa kaikkia oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoitakin, joten eivät he mitään uutta nimitystä palkattomalle työlleen tarvitse. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että ruvetaan puhumaan ihan reilusti ulkomaalaisista, laadukkaista orjista jonkinlaisena eliittituotteena vastapainoksi kotimaisille orjille. Heitähän on jo kauan moitittu täysin kelvottomiksi sohvillamakaajiksi.

Palkattomalle työlle jaksetaan kehitellä koko ajan uusia nimiä. Hallitus esittteli jo työnäytteen ja nyt ujutetaan tietoisuuteen trampoliinityötä. Ihan kaikkien palkattomien töiden ainoa tarkoitus on saada ilmaista työvoimaa, jonka elämisen valtio kustantaa. Työttömät näyttävät menettäneen ihmisarvonsa jo kauan sitten ja he ovat vain pakottamalla patisteltavaa laumaa.

Heillä ei myöskään ole yksityisyyden suojaa samalla tavalla kuin muilla. Tietoja työttömistä kirjataan monialaisen yhteispalvelun rekisteriin yhden vuoden työttömyyden jälkeen. Sinne kirjataan yksityiskohtaisia tietoja työttömän sosiaalisesta tilanteesta, terveydentilasta sekä työ- ja toimintakyvystä. Rekisterin käyttöoikeudet ovat erittäin laajat eli käytännössä kuka tahansa työttömien kanssa työskentelevä sosiaali-, terveys- ja työvoimaviranomainen pääsee niitä katselemaan, vaikka kyseinen työtön ei ole edes hänen asiakkaansa. Näistä katseluista ei jää jälkiä lokitiedostoihin, joten kukaan ei tiedä kuka niitä on uteliaisuuttaan kurkkinut. Asialla voi olla entinen puoliso, utelias naapuri tai muuten vain juorukello.

Kun on kyse työttömistä, niin sellainen pikkujuttu kuin yksityisyyden suoja unohtuu.

Tästä asiasta on kansanedustaja Anna Kontula tehnyt kirjallisen kysymyksen.

Meillä on siis ihmisryhmä, jonka yksityisyyden suoja ei ole samalla tasolla kuin muiden. Tämä ihmisryhmä pakotetaan sanktioilla uhaten palkattomiin töihin, joille keksitään kilpaa uusia nimiä häivyttämään se tosiasia, että työstä ei ole aikomustakaan maksaa palkkaa. Tätä ihmisryhmää ollaan koko ajan muuttamassa epäihmisiksi, joilla ei tarvitse olla samaa oikeusturvaa kuin työtä tekevillä.

Ei varmaan mene enää kauan, kun tätä oikeudetonta ihmisryhmää ruvetaan kokoamaan työleireille.