Laki ja syyt

Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, joihin päätös perustuu.

Näin alkoi Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 § vuonna 1949. Nykyisin lainkohdassa sanotaan, että tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Olen aina pitänyt tuosta vanhasta ilmaisusta kai sen poljennon takia sekä siksi, että siinä kielletään selkeästi mielivalta. 

Kuluneella viikolla annettiin kaksi syihin ja lakiin perustuvaa tuomiota, joihin eivät vaikuttaneet korkea virka-asema, natsiaate eikä se kuuluisa kansan oikeustaju, joka tunnetusti on milloin mitäkin. Tuomiot antoi riippumaton tuomioistuin ja niistä voi valittaa ylempään oikeusasteeseen.

Tarkoitan tietenkin Jari Aarnion ja Jesse Torniaisen tuomioita, jotka eivät millään tavalla liity toisiinsa. Yhteistä niille on vain se, että tuomiot annetiin lain mukaan. Jossain läpeensä korruptoituneessa yhteiskunnassa Aarnio ei olisi koskaan joutunut syytteeseen ja natsivaltiossa Torniainen olisi varmaan saanut mitalin. Jossain toisenlaisessa totalitarismissa molemmat olisi luultavasti ammuttu tai tuomittu loppuiäkseen pakkotyöhön. Oikeusvaltio toimii nyt nähdyllä tavalla.

Aarnion tapauksesta en sano mitään, koska en ole kahlannut läpi valtavaa aineistoa enkä aio sitä tehdäkään. Torniaisen tuomion olen lukenut, joten siksi tohdin siitä jotain sanoa.

Oikeuden päätös on hyvin perusteltu, mutta niin olivat syyttäjän vaatimuksetkin. Siksi syyttäjällä on hyvät perusteet valittaa tuomiosta. Monissa lehtijutuissa on jo kerrottu syytteen ja tuomion keskeiset erot, joten oletan asian olevan kaikille jollain tavalla tuttu.

Kiistatonta on, että kaatuminen lentopotkun seurauksena aiheutti uhrille aivovamman. Lääkäreiden mukaan aivovamma myös aiheutti kuoleman useita päiviä myöhemmin, mutta rikosoikeudellinen syy-yhteys näyttää katkeavan siinä välissä. Ei ole aukotonta näyttöä siitä, etteikö vamma olisi voinut pahentua jostain muusta syystä, jolloin kuolema olisi ollut tämän uuden syyn seuraus. Tästä kerrotaan Helsingin Sanomissa.

Koska todistajina kuultujen lääkäreiden kertomukset eivät ole yhdenmukaisia, niin suora syy-yhteys potkun aiheuttaman aivovamman ja kuoleman välillä ei ole kiistaton. In dubio pro reo -periaatteen mukaan epäselvissä tapauksissa on tuomittava syytetyn eduksi. Siksi Torniainen tuomittiin vain törkeästä pahoinpitelystä, jonka näyttö oli kiistaton. Tämä käräjäoikeuden tulkinta ei rajoita millään tavalla hovioikeuden harkintaa, sillä se tutkii ja arvioi koko näytön uudelleen.

Syyttäjän vaatimus rikoksen koventamisesta rasistisen motiivin perusteella hylättiin. Tämänkin asian hovioikeus tulee arvioimaan uudelleen, sillä lain esitöiden mukaan säännös ei tarjoa suojaa pelkästään vähemmistöryhmille, vaan joissain tapauksissa myös rikoksen kohdistaminen enemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön voisi olla koventamisperuste. Jos kiinnostaa, niin lukekaa täältä sivulta 192. Kannattaa saman tien lukea koko paketti, niin saa jonkinlaisen kuvan  rikosoikeudellisista vastuuperiaatteista ja rangaistuksiin tuomitsemisesta.

Tämän jutun kirjoitin ihan sen takia, että luin eilen sosiaalisesta mediasta paljon Torniaisen tuomiosta. Suurin osa oli tyrmistystä ja muuta tunnetta. Se on täysin ymmärrettävää, mutta oikeusvaltiossa ei tuomita tunteen mukaan. Riippumattomien tuomioistuinten tuomiot perustuvat syihin ja lakiin, eivät tunteisiin ja mielivaltaan.

***

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Karenssipitoista uutta vuotta

Maan hallitus ja eduskunnan enemmistö toivottavat Kelan välityksellä kaikille maamme työttömille ikävää uutta vuotta. Työttömyysturvaan tulee paljon muutoksia ja karenssien määrä tulee lisääntymään. Nostan esille vain pari asiaa, mutta terveiset kokonaisuudessaan voitte lukea täältä.

Työttömien velvollisuutta hakea tarjottua työtä ja velvollisuutta osallistua aktiivitoimenpiteisiin tiukennetaan.

Korvaukseton määräaika eli niin sanottu karenssi voi seurata myös sellaisesta palvelun laiminlyönnistä, josta ei ole sovittu TE-toimiston kanssa tehtävässä työllistymissuunnitelmassa.

Jos työtön kieltäytyy työstä, johon hänet on valittu, hänelle asetetaan 90 päivän karenssi.  Karenssi alkaa 30 päivän päästä työstä kieltäytymisestä.

Avataanpa vähän näitä terveisiä. Hallituksen esityksessä 210/2016 käytetään huomattavasti palstatilaa työllistymissuunnitelman selostamiseen ja perustellaan sanktioita tilanteissa, joissa työtön kieltäytyy suunnitelman laadinnasta tai laiminlyö sen noudattamisen. Sitten koko suunnitelman merkitys mitätöidään. Työllistymisuunnitelmahan on se yhteinen sopimus, joka laaditaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen yhteydessä ja jota aika ajoin tarkistetaan. Ensi vuonna sitä tarkistetaan kolmen kuukauden välein pidettävissä haastatteluissa.

Tähän asti työllistymissuunnitelma on velvoittanut molempia osapuolia, mutta jatkossa se velvoittaa vain työtöntä. Tähän asti suunnitelmaan kirjatun toimenpiteen on pitänyt olla työllistymistä edistävää, mutta jatkossa ei enää tarvitse. Velvoittavaa toimenpidettä ei tarvitse kirjata suunnitelmaan ollenkaan, vaan se voi tulla ihan puskista.

TE-toimisto voi työllistymissuunnitelmasta piittaamatta määrätä työttömän ihan mihin tahansa toimenpiteeseen riippumatta siitä, onko sitä kirjattu yhteisesti sovittuun suunnitelmaan ja onko toimenpiteellä työllistymistä edistävää vaikutusta. Toimenpide voi olla vaikka kuntouttavaa kuviokelluntaa, mutta sinne on mentävä karenssin uhalla.

Hallituksen perustelujen mukaan muutosten tavoitteena on edistää työttömien työllistymistä tiukentamalla heidän velvollisuuttaan osallistua palveluihin. Tämä perustelujen kohta ei oikein aukene, sillä vaikea on kuvitella työttömän työllistyvän yhtään entistä paremmin sillä, että hänet velvoitetaan tietoisesti toimenpiteeseen, joka ihan lain perustelujen mukaan ei millään tavalla edistä hänen työllistymistään.

Hallitus olisi voinut sanoa suoraan, että työttömille halutaan antaa keppiä ja samalla lisätä karenssien määrää.

Uutena lakiin tuli kieltäytyminen työstä, johon henkilö on valittu. Uudessa lakitekstissä tosiaankin lukee näin ja tällaisesta työstä kieltäytymisestä seuraa 90 päivän karenssi. Tämä ei tule muuttamaan juuri mitään, sillä harvapa taitaa kieltäytyä työstä, johon hänet on jo valittu.

Tätä ei pidä sekoittaa tarjottuun työhön, jota koskeva lainkohta säilyy ennallaan. Tarjottu työ on yhä edelleen se sadalle työttömälle lähetetty yhtä ja samaa työpaikkaa koskeva ilmoitus ja kaikkien on siihen haettava karenssin uhalla.

Kun työpaikkoja ei ole, niin hallitus piiskaa työttömiä ja säästää työttömyysturvan kustannuksista.

 

 

Mitä täällä on tekeillä?

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksen alla olevat yhtiöt ovat valtion omaisuutta, jonka käytöstä päättää eduskunta. Jos niitä myydään tai niistä tulee osinkotuottoja, nämä varat tilitetään valtiovarainministeriölle ja niiden käytöstä päättää eduskunta valtion talousarviossa.  Sen sijaan Vaken alla olevat yhtiöt ovat kehitysyhtiön itsensä omaisuutta. Niiden myyntituotot ja osingot jäävät Vakeen, ellei niitä erikseen päätetä yhtiöstä ottaa ulos. […]

Kun siis Vakeen siirretään selkeästi likvidoitavaksi tarkoitettua omaisuutta, ja sen varojen sijoittamisesta päättää pääministeri ja valtioneuvosto, on tätä kautta luotu pääministerille oma budjetti ohi eduskunnan budjettivallan. Alkuvaiheessa tämän budjetin koko on 2,4 miljardia.

Näin avaa blogissaan lakimies Valtteri Aaltonen eduskunnassa hyväksyttyjä muutoksia valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjeuksesta annettuun lakiin. Muutosten seurauksena perustetaan uusi Valtion Kehitysyhtiö Vake Oy. Sinne siirreetään myytäviksi tarkoitetut valtion omistukset ja myynnistä saadut rahat jäävät yhtiöön eli eduskunnan budjettivallan ulkopuolelle. Rahojen käytöstä päättävät hallitus ja omistajaohjausministeri, joka on tällä hetkellä pääministeri Juha Sipilä.

Näin pääministeri saa ikioman budjetin omia kärkihankkeitaan varten ilman että eduskunnalla on siihen mitään sanomista.

Toinen esimerkki on suunnitteilla oleva Liikenneverkko Oyj, jonne on tarkoitus siirtää kaikki valtion liikenneväylät.

Yhtiöittämisen seurauksena päätösvaltaa hinnoittelusta ja investoinneista siirtyy yhtiöön, vaikka maksuista säädettäisiinkin lailla. Tämä tarkoittaa poliittisen vallan siirtymistä poliitikoilta yhtiön hallinnolle ja sitä ohjaaville virkamiehille. Yhtiöittämiseen sisältyy riski, että se etäännyttää päätöksentekoa ja tekee asioista liikesalaisuuksia, kuten Länsimetro Oy:n kohdalla on käynyt.

Pääministeri Juha Sipilä ei näistä asioista paljon puhu. Pääministeriksi tultuaan hän lupasi panna taseet töihin ja ottaa muutenkin käyttöön liike-elämän periaatteita valtion johtamisessa. Niin hän totisesti tekee ja apunaan hänellä on ministeriksi niinikään liike-elämästä yllättäen tullut ja vauhdilla Suomen kansalaisuuden saanut Anne Berner. Liike-elämässä johtajat päättävät ja muut tottelevat. Sama periaate on nyt tulossa valtionhallintoon.

On tekeillä vallankaappaus, jolla eduskunta syrjäytetään ylimmän budjettivallan käyttäjänä. Valtion omaisuus yhtiöitetään ja yksityistetään, jonka jälkeen ministerit ja liike-elämän hallitusammattilaiset päättävät tärkeimmistä asioista eli rahankäytöstä. Eduskunnasta ollaan tekemässä keskustelukerho, jossa vaahdotaan sosiaalisen median tavoin maahanmuutosta, tasa-arvoisesta avioliitosta, abortista, eutanasiasta, pakkoruotsista ja  milloin mistäkin mieliä kuohuttavasta aiheesta.

Keskustelun herättämistä varten hallituksessa ovat perussuomalaiset. He pitävät huolen siitä, että puheenaiheita riittää, kunhan vain saavat puuhastella maahanmuuton parissa. He eivät edes tunnu huomaavan, että heitä huijataan vastoin perustuslakia olevilla esityksillä maahanmuuttajien aseman huonontamiseksi. Lakiesityksillä ei ole mitään mahdollisuutta mennä läpi perustuslakivaliokunnan tarkastuksesta, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän.

Demokratialla on oikeus tehdä demokratiasta näennäisdemokratiaa, kunhan se tapahtuu laillisesti. Nyt näkyy näin tapahtuvan.