Paljonko on vähän?

Kun Kela saa purettua toimeentulohakemusruuhkansa, niin ehkä sitten saamme vastauksen otsikon kysymykseen. Toimeentulotukilain mukaan tukeen eivät vaikuta vähäisiksi katsottavat tulot, mutta tarkka euromäärä on vaihdellut kunnittain. Kun tuen myöntäminen on nyt keskitetty Kelaan, niin summa epäilemättä tarkentuu.

Lain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan tuloina ei oteta huomioon vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia. Saman pykälän 3 momentin mukaan jätetään ottamatta huomioon ansiotulosta vähintään 20 prosenttia ja enintään 150 euroa kuukaudessa.

Nämä vähäisiksi katsottavat tulot ovat aina vaihdelleet kunnittain. Joissain kunnissa asiakas on saanut ansaita lain sallimat 150 euroa, mutta joissain muissa kunnissa vähemmän. Jos joku on tehnyt vaikka 150 euron keikkatyön, niin joissain kunnissa se ei ole vaikuttanut tukeen, mutta joissain muissa vain 20 prosenttia siitä on hyväksytty tukea alentamattomaksi osaksi.

Tämä koskee vain ansiotuloja. Vähäisiksi katsottuja avustuksia ei ole määritelty ollenkaan euroina, vaan se on ollut puhdasta harkintaa. Sen on saanut kokea moni sellainen, jonka sukulaiset tai ystävät ovat laittaneet pankkitilille pienen avustuksen.

Toinen selkeyttä kaipaava asia on tuen alentaminen tilanteissa, joissa työnhakijan katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittiksesta toimenpiteestä. Alennus on enintään 20 prosenttia. Laki edellyttää kokonaisharkintaa ennen tuen alentamista, mutta kasvottomalla Kelalla ei ole siihen edellytyksiä. Kelan etuuskäsittelijä ei ole sosiaalityöntekijä, eikä hän edes tapaa asiakasta. Hän toimii lain ja ohjeistuksen mukaan. Tästä huolesta kertoi pari viikkoa sitten Aamuposti.

Leikkuri todennäköisesti toimii siitä huolimatta, että laki vaatii laatimaan perusosan alentamisen yhteydessä suunnitelman asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Vuoden alussa lainkohtaa muutettiin niin, että tällaiset tapaukset Kela sysää takaisin kuntien sosiaalitoimen asiakkaiksi suunnitelman laatimista varten, mutta pitää tuen maksamisen edelleen itsellään. Laki ilmaisee asian näin:

Kansaneläkelaitoksen tulee tiedottaa hakijalle kunnan velvollisuudesta laatia suunnitelma ja ohjata tämä kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kansaneläkelaitoksen tulee myös välittömästi toimittaa kunnan sosiaalitoimelle tiedoksi perusosan alentamista koskeva päätös ja ilmoittaa tästä hakijalle.

Tämä on Kelan kannalta kätevä ratkaisu. Kela käyttää leikkuria ja ohjaa asiakkaan kunnan sosiaalityöntekijän puheille pelkän suunnitelman laatimista varten. Tuen alennukseen tämä palaveri ei vaikuta. Tämä on muoti-ilmausta käyttääkseni sitä rajapintaa, jossa Kela ja kunnat miettivät kenen tehtäviin mitäkin kuuluu.

Nyt joku huokaa, että kylläpä on taas iso huoli vähäisistä rahasummista. Aivan niin. Jonkun vähän on toiselle paljon.

 

 

Kun populisti saa vallan

Missä olit silloin, kun Donald Trump vannoi virkavalansa? Ainakin minä pystyn koko loppuikäni vastaamaan tähän kysymykseen, sillä istuin kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvosen dokumenttielokuvan Kiehumispiste kutsuvierasnäytännössä.

Yhteinen nimittäjä näille asioille on populismi. Trumpin kannatuksen takana on markkinamiehen kansallismielinen ja muukalaisvihalla ryyditetty populismi. Niin on myös elokuvan aiheena olevan ilmapiirin takana. Trump on luvannut äänestäjille kansakunnan mahtavuutta ja henkilökohtaista rikkautta, kunhan rajat suljetaan ja entinen eliitti on potkaistu pois. Meidän populismimme on karvalakkimallia, joten tähän mennessä on isänmaallisuuden nimissä luvattu vain poistaa köyhyys ajamalla turvapaikanhakijat ulos. Tietenkin myös meillä eliitti halutaan vaihtaa ja tehdä Suomi suureksi.

Nämä kansan nimissä pauhaavat populistit kuuluvat jo valmiiksi eliittiin. Trump ja hänen uusi hallintonsa kuuluvat taloudelliseen eliittiin ja meidän populistiemme oma puolue on hallituksessa leikkaamassa köyhiltä. Jos he eivät ole eliittiä, niin enpä tiedä kuka on.

Populistit haluavat valtaa kansalle ja kansa on vain he itse. Trumpin ensimmisistä virkatoimista saa osviittaa siitä, mitä populisti tekee saatuaan valtaa.  Ensimmäiseksi Trump kiitti köyhiä äänestäjiään aloittamalla heidän terveydenhultonsa romuttamisen. Sitten Valkoisen talon verkkosivut siivottiin vähemmistöjen oikeuksista ja korvattiin presidentin puolison korumallistojen markkinoinnilla. Sitten suljettiin sisäministeriön Twitter-tilit, koska jotkut työntekijät olivat julkaisseet uuden presidentin arvosteluksi tulkittavaa materiaalia. Uusimman tiedon mukaan hän otti kovasti nokkiinsa vapaan median tavasta uutisoida virkaanastujaisia.

Se sitä sanavapaudesta, jonka perään huudettiin. Se kuuluu vain uudelle eliitille, ja samantapaisia vaatimuksia ovat jo meidänkin populistimme esittäneet. Kansanedustaja Laura Huhtasaari paheksui Facebookissa Trumpin vertaamista Hitleriin, koska se on diplomaattisesti vaarallista.

lh

Onhan vertaus epäkohtelias, mutta mitä tapahtui sanan- ja ilmaisunvapaudelle? Huhtasaarelle itselleen ei tuottanut mitään ongelmia osallistua itsenäisyyspäivän 2015 tilaisuuteen, jossa tehtiin natsitervehdyksiä.

Kun entinen eliitti on korvattu uudella, niin sitä uutta eliittiä ei sitten arvostella. Se ei tunnu ainakaan vielä haittaavan amerikkalaista äänestäjää, joka luulee rikastuvansa saatuaan maahanmuuttajat ulos. Se ei haittaa myöskään suomalaista aktivistia, joka kiertää ympäri maata mielenosoituksissa vaatimassa Suomen rajojen sulkemista ja turvapaikanhakijoiden heittämistä ulos.

Vielä nyt heillä on sananvapaus. Jos he saavat haluamansa populistit valtaan, niin sitten heillä ei enää ole lupa arvostella hallitusta. He huomaavat sen viimeistään sitten, kun rajat on suljettu, mutta oma talous ei ole yhtään kohentunut. Sitten se on jo myöhäistä, sillä uusi eliitti ei salli soraääniä.

Etäännyin tahallani Hirvosen dokumentista, koska en osaa kirjoittaa elokuva-arvostelua ja haluan teidän miettivän yhtä elokuvan kantavaa teemaa:

Kuka siitä hyötyy, kun populistien yllyttämät, hallintoon pettyneet kansalaiset käyvät raivokkaasti toistensa ja maahanmuuttajien kimppuun?

Lopuksi vielä mainos: Olette varmasti ainakin kuulleet vuonna 1970 ilmestyneestä dokumentista Perkele! Kuvia Suomesta. Ennustan, että Kiehumispistettä katsotaan vuosikymmenten  kuluttua samalla tavalla merkittävänä ajankuvana.

Elokuvan tämän ajan tärkein sanoma on kuitenkin, että eri mieltä olevat voivat kunnioittaa toisiaan ihmisenä. Siksi toivon, että noiden saunassa sopuisasti eri mieltä olevien miesten kaltaisia olisi enemmän.

 

 

Liikennepolitiikkaa ja punahuoria

Liikenneministeri Anne Berner aikoo ujuttaa maantieverkoston yhtiöittämisen läpi käyttäen Troijan hevosena autoveron poistamista kokonaan ja polttoaineveron tuntuvaa alentamista. Uuden auton ostaminen halpenisi ja mitä enemmän sillä uudella autolla ajaisi, niin sitä halvempaa se suhteessa olisi. Polttoaineen halpenemisen lisäksi uusi tiemaksu kerättäisiin aikaperusteisena ja näillä näkymin vuosimaksu olisi keskimäärin 539 euroa. Maksu porrastettaisiin hiilidioksidipäästöjen perusteella, joten vanhemmilla autoilla ajaminen olisi kalleinta.

Kilometripohjainen hinnoittelu toteutettaisiin sitten myöhemmin, kun kansa olisi ensin pehmitetty omaksumaan ajatus maksaa jo kertaalleen verorahoilla maksettujen teiden käyttämisestä. Minä en vieläkään suostu ymmärtämään, että minun pitäisi maksaa tiellä liikkumisesta operaattorille, joka ei ole koskaan pannut eikä tule panemaan tikkua ristiin teiden rakentamisen ja kunnossapidon eteen. Operaattori vain rahastaa, välittää maksun liikenneverkkoyhtiölle ja ottaa välistä oman siivunsa voitosta.

Nyt näyttää siltä, että vanhoilla autoillaan liikkuvat köyhät halutaan pois maanteiltä parempien ihmisen riesana olemasta. Vaikka vanhaankin autoon saisi polttoainetta halvemmalla, niin vuotuinen yli 500 euron tienkäyttömaksu tuntuu kipeästi pienituloisen kukkarossa. Uuden auton verottomuudesta ei vaikkapa kuntouttavassa työtoiminnassa omalla autollaan käyvä pääse nauttimaan.

On toinenkin asia, jota en ymmärrä. Käyn päivittäin kirkonkylän keskustassa reilun parin kilometrin päässä. Puolet matkasta on valtion tietä ja puolet kunnan kaavateitä. Jos ja näköjään kun joudun maksamaan tästä liikkumisesta reilut 500 euroa vuodessa, niin miten Bernerin yhtiö jakaa saamansa tulot kunnan kanssa? Vai pitääkö se kaiken itse, jolloin kaavatiet ovat edelleen kunnan vastuulla? Entä jos käyttäisin yksityistietä, kuka silloin saa maksun?

Tietenkin hankkeella on kiire. Tämän hallituksen hankkeilla on aina kiire, sillä hallitus tietää kamppailevansa aikaa vastaan. Seuraavissa vaaleissa nykyiset hallituspuolueet tulevat kärsimään murskatappion, joten yhteiskunta on muutettava rikkaita suosivaksi mahdollisimman nopeasti.

Sitten kun köyhät on saatu pois maanteiltä, niin heidät voidaan heittää joukkohautaan. Punahuorista tietysti aloitetaan. Ei minun pitänyt tästä asiasta oikeastaan sanoa mitään, mutta se tunkee koko ajan silmiin sosiaalisen median uutisvirrassa.

Poliitikollakin on tietysti oikeus taide- tai viihdeharrastukseensa, ja Juho Eerola kertoo sanoituksen perustuvan Kjell Westön romaaniin. Romaanissa kuvataan sisällissodan aikaisia jännitteitä suomenruotsalaista näkökulmaa painottaen. Valkoisen terrorin vaihetta kuvataan kohtauksella, jossa punaisten vankina ollut päähenkilö kostaa vankeusaikansa kohtelun omankädenoikeudella.

Olkoon näin, sillä en todellakaan ole lyriikan asiantuntija. Siitä ei pääse mihinkään, että kuva on mauton, mutta en ole sanoituksestakaan ihan vakuuttunut. Jo vuosia olen huomannut osan perussuomalaisten kannattajista fantasioivan jatkuvasti sisällissodan uusinnalla. Itsensä he sijoittavat valkoisten asemaan ja monta kertaa on minutkin luvattu taluttaa teloitettavaksi sitten, kun sotaa jatketaan.

Näitä on kuitenkin vähän. En jaksa uskoa, että läheskään kaikki tämän päivän perussuomalaisten kannattajat sijoittuisivat mielessään sosiaalisen taustansa takia ja eliittivihassaan ainoastaan sisällissodan valkoiselle puolelle. Jos Eerolan laulu oli tarkoitettu kunnallisvaalikampanjan avaukseksi, niin se on suunnattu kovin pienelle kohderyhmälle. Jos se on vain musiikkia, niin olkoon sitten vain musiikkia.

On siis ihan turha sanoa, että nyt vedin herneen nenääni. En vetänyt. Se minua vain ihmetyttää, että kansanedustajalla on enemmän aikaa tällaisiin harrastuksiin kuin yhteisten asioiden hoitamiseen. Ehkä ne yhteiset asiat hoitaa hallitus vaikkapa ministeri Bernerin tavalla, jolloin hallituspuolueiden kansanedustajia tarvitaan vain äänestämään jaa.

***

Blogiin tulee työmatkan takia muutaman päivän julkaisutauko, ja siksi suljen kommentoinnin myöhemmin tänä iltana. On turha roikottaa kommenttejanne monta päivää odottamassa moderointia.