Analogisuus ei ole teknovastaista!

Filmille kuvaamista saa aika usein perustella muille. Usein perusteluja tivaavat teknomyönteisiksi itseään kutsuvat henkilöt, jotka suhtautuvat kaikkeen uuteen intoa puhkuen ja pitävät pari viikkoa aiemmin julkaistua teknistä innovaatiota jo vanhana uutisena. Innovaatio saattaa vanheta ennenkuin se on ehtinyt edes kauppojen hyllyille. Teknomyönteisyyden korostaminen pitää sisällään aina sen olettaman, että toinen osa porukasta olisi teknovastaista. Valokuvaaja EI mielestäni ole teknovastainen, vaikka hän ei lukisi joka päivä sony rumorsia. 

En ole koskaan käynyt Fotokina -messuilla katsomassa mitä uutta kuvausmarkkinoille suolletaan. En pidä kovin tärkeänä tietää näistä asioista ensimmäisten joukossa, koska omaa kuvaamista se ei kuitenkaan muuttaisi mihinkään. Uusien tekniikoiden käyttöönotto ensimmäisten joukossa ei sitä paitsi ole taloudellisestikaan millään lailla järkevää. Siinä vaiheessa kun itselläni on tarve uuteen kameraan tai muuhun laitteeseen, tiedon parhaasta valinnasta saa helposti selvitettyä netistä tai ns. teknomyönteiseltä ystävältä. Kuvaan siis työkseni tietysti uusimmilla digitaalisilla laitteilla, vaikka vapaa-ajallani vain filmille. Se, että en ole käynyt Fotokinassa, ei kuitenkaan tarkoita, että olisin vain säälittävä teknovastainen filmijäärä. Aikani ja rahani on vaan niin rajallista, että haluan käyttää ne toisella tavalla. Esimerkiksi valokuvaustyöpajaan ulkomailla tms.

Toisaalta minulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että joku toinen käy joka vuosi kaikilla mahdollisilla hilavitkutin messuilla ja on kiinnostunut uudesta kameratekniikasta. Kuten mainitsinkin niin näiltä ystäviltäni olen saanut monta kertaa arvokasta tietoa uusista laitteista. Kaikki kunnia siitä heille.

Mitä mieltä olette? Laittakaa kommenttia.

P.S Laskin äsken huvikseni jatkuvassa käytössäni olevista kameroistani vanhimman ja uusimman kameran ikäeron: 79 vuotta. Musiikin kuuntelussa pätee tämä sama kahtiajako. Useimmiten kuuntelen Spotifyta olohuoneessa bluetooth -kaiuttimien kautta. Mutta, silloin kun oikein kuuntelemalla kuuntelen musaa, pistän Dualiin kiekon pyörimään ja vanhan kunnon Salora Orthoperspecta luo kertakaikkisen hienon konserttisalin fiiliksen työhuoneeseeni! Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Meditatiivinen valokuvaus ja mielenmaisemat

Olen viime aikoina paljon valokuvannut tiettyjä juttuja puhtaasta mielihyvästä. Ilman minkäänlaisia paineita johtaako kuvaaminen koskaan mihinkään. Näinhän sen tietysti kuuluu sinänsä ollakin, mutta ammattilaisena on usein tottunut tekemään hommia joko jotain kaupallista tarkoitusta varten tai toteuttaen tiukassa konseptissa omia projekteja. Joskus on hyvä valokuvata ihan vain pelkästä nautinnosta. Tuuliviirin lailla.

Aika usein oma mieleni ajautuu arjen hektisyyden keskeltä maaseudulle, merelle, Lapin tuntureille jne. Joskus kuvittelen itseni keittelemässä kalasoppaa tuvassa majakkasaarella tai näen itseni erakkona Alaskassa pilkkomassa puita. (Haaveilen vain, tiedostaen että elämä ei varmasti ole helppoa näissä paikoissa) Vähän samaan tapaan kuin meditoidessa jotkut kuvittelevat itsensä leijailevan pilvien yläpuolella tai istuvan yksin meren rannalla aaltojen lyödessä rantaan. Valokuvaus on oma tapani meditoida ja käsitellä näitä mielenmaisemia. Usein ajankin vain autolla pois kaupungista ja menen sinne minne tie minut vie. Joskus meditatiiviseen valokuvakseen riittää oma piha.

Kuvaan asioita, joissa on edes viitteellisesti sen hetkinen oma mielenmaisemani. Usein nämä asiat on vanhoja ja pysyviä. Tai uudistuvia kuten asiat luonnossa ovat. Mielenmaisema saattaa olla lato, joka on seisonut sijoillaan sata vuotta ja nähnyt sekä myrskyt että kauniit päivät. Joskus taivasta kohti kurkottava puu tai pelkät sen oksat inspiroivat ja luovat impulssin painaa kameran laukaisinta. Välillä en pysty itsekään selittämään miksi otan kuvan jostain asiasta.

Olen huomannut, että valokuvauksen kautta pystyn jälkeenpäin tarkastelemaan millainen elämänvaihe minulla on jollain tietyllä aikakaudella ollut. Se heijastuu selkeästi kuvista jotka olen ottanut. Nyt on selvästi menossa vähän seesteisempi vaihe ja kaipuu luontoon. Olen myös huomannut olevani matkalla ymmärrykseen omasta itsestäni ja omista heikkouksistani. Kuuluu ehkä ikäänkin.


Alla muutamia viimeaikaisia mielenmaisemia. Kuvattu Fuji 6×9 filmikameralla. (Klikkaile isommaksi)

meditatiivinenkuvauss-003

meditatiivinenkuvaus-005
meditatiivinenkuvaus-003 meditatiivinenkuvaus-006 meditatiivinenkuvaus-007

(Nuuksion) merkityt reitit ja geokätköily

En erityisemmin fanita merkittyjä ulkoilureittejä ihan siitä syystä, että reiteillä tuppaa kuljeksimaan muitakin ihmisiä. Ja luontoon yleensä mennään (tai itse ainakin menen) osittain siksi, että siellä saa olla rauhassa. Tietysti reiteissä on myös hyvät puolensa: reitit usein kulkevat alueen hienoimmissa maisemissa, eroosio yms. kohdistuu vain rajatulle alueelle ja kokematonkin retkeilijä pärjää reiteillä ilman karttaa.

Geokätköilyyn merkityt reitit sopivat oikeastaan vieläkin huonommin. Kätköt harvemmin on sijoiteltu täysin reitin varrelle ja reitiltä joutuu sen vuoksi poistumaan jatkuvasti. Oikeastaan geokätköilyn näkökulmasta reiteissä ei ole oikein minkäänlaista pointtia kun kätköilijällä on joka tapauksessa GPS käytössä.

Tänään kuitenkin kierrettiin Veetin kanssa Nuuksion ”Haukankierros” ja poimittiin siinä sivussa yksi geokätkökin. Haukankierros ja pari muutakin reittiä lähtee Haukkalammen luontotuvan pihalta. Reitille ei ihan lastenrattailla kannata lähteä, reitin varrella on parissa kohtaa jyrkät portaat. Hiukan poikettiin reitiltä lounastauonkin takia kun päätimme mennä Mustalammen rantaan grillaamaan makkarat ja syömään eväsleivät.

Nuuksio on mahtava paikka, mutta silti suosin Sipoon kansallispuistoa enemmän. Yhtenä syynä se, että Pohjois-Helsinkiläisen näkökulmasta Sipoo on lähempänä ja toiseksi se, että ainakaan toistaiseksi siellä ei ole Nuuksion lailla tunkua. (Toki varsinkin viikonloppuisin suosittu sekin) Merkittyjä reittejä on huomattavasti vähemmän, mutta polkuja sitäkin enemmän. Kartan ja kompassin (tai gps:n) kanssa Sipoon poluilla on helppo luovia. Maasto tosin on aika soista välillä ja kiertoreittejä joutuu silloin tällöin hakemaan.

Poitsu tuntuu diggaavan näistä retkistä ja jo paluumatkalla kotiin suunniteltiin seuraavaa reissua. Mahtava tapa viettää isä-poika -aikaa!

Pari kännykkäräpsyä:

Haukkalammen luontotuvassa reitin suunnittelu -kahvit.

Haukkalammen luontotuvassa reitin suunnittelu -kahvit.

Veeti koppaamassa päivän ainoaa geokätköä.

Veeti koppaamassa päivän ainoaa geokätköä. Ollaan sovittu Veetin kanssa, että ei stressata kätköjen määristä. Välillä niitä haetaan yksi, joskus kymmenen tai enemmänkin. Pääasia että nautitaan luonnossa liikkumisesta.

Nuuksion reitit on hyvin merkitty. Siellä ei puusilmänkään pitäisi eksyä.

Nuuksion reitit on hyvin merkitty. Siellä ei puusilmänkään pitäisi eksyä.

Mustalammen grillauspaikalla.

Mustalammen grillauspaikalla.