5 yhdistävää tekijää musiikissa ja valokuvauksessa

  1. Svengi Jos valokuvaus on pelkkää napin painamista, niin samalla tavalla kuka tahansa pystyy muodostamaan jonkinlaista alkeellista rytmiä millä tahansa lyömäsoittimella. On kuitenkin aivan eri asia saada soitto (tai valokuvaus) svengaamaan. En tiedä musiikista, mutta usein sanotaan että kestää noin 10 vuotta ennen kuin valokuvaaja on parhaimmillaan. Oman svengin löytämiseen kuluu jokaisella valokuvaajalla ja muusikolla joka tapauksessa vuosia. Katsokaa Papa Jo Jonesin rumpusoolo alkaen kohdasta 01:23 Voiko rumpusoolossa olla enemmän svengiä, neroutta, huumoria ja itsevarmuutta? 
  2. Soundi Jokainen kitaristi tietää, että hyvä soundi lähtee plektrasta. Tai oikeastaan sormista jotka plektraa käyttää. (Tai pelkistä sormista) Sama pätee valokuvauksessa. Kun pohja kitaran soittamiselle on olemassa, pedaalilauta/efektit on sitä kermaa, jolla soittoa voi halutessaan alkaa kuorruttamaan. (Kitaristin ”tavaramerkki” soundi perustaa kuitenkin aina siihen plektraan/sormiin, ei elektroniikkaan.) Valokuvauksen ”pedaalilauta” on Lightroom/ACR Presestit, joiden merkitys nykyvalokuvauksessa on korostunut. Nykyään tuntuu, että kaikkein tärkein asia kuvassa on hyvät sävyt. Toki sävyjen säätäminen jälkikäteen on myös tärkeä työvaihe, mutta pohja pitää ensin luoda valon määrän, suunnan ja kovuuden sekä värien ymmärryksellä. Yksi tunnistettavammista kitarasoundeista kautta aikojen oli ehdottomasti Wes Montgomerylla. Katsokaa miten soundi lähtee pelkästä peukalon syrjästä. Pedaalilautoja ei vielä tuolloin ollut olemassakaan.
  3. Rytmi Musiikissa on aina rytmi. Musiikki on aikaan perustuva media ja kyse on siitä miten nuotit ja iskut sijoittuvat kyseiselle ajanjaksolle. Ilmari Krohn kuvailee, että säveltaiteessa rytmi tarkoittaa sävelteosten osien, – niin laajempien kuin pienempienkin – suhtautumista siihen kokonaisuuteen, johon ne lähinnä kuuluvat. (lähde: wikipedia) Myös valokuvassa on aina rytmi ja valokuvaaja pystyy kontrolloimaan sitä leikittelemällä kuvakulmien kanssa ja tekemällä muita valintoja. Ehkä useimmiten kun puhutaan rytmistä valokuvassa, tarkoitetaan jonkun asian toistumista. Rytmin voi myös rikkoa. Silloin musiikin puolella puhutaan synkoopista, joka tarkoittaa normaalisti painottoman iskun painottamista.
    Istanbul 2015. Kuva: Antti Vettenranta

    Istanbul 2015. Kuva: Antti Vettenranta

    Istanbul 2015. Kuva: Antti Vettenranta

    Istanbul 2015. Kuva: Antti Vettenranta

  4. Tekninen osaaminen/välineen hallinta Näin joskus valokuvan, jossa Jimi Hendrix kokkaili keittilössä aamupalaa Fender Stratocaster kaulassaan. Kuulemma Jimi käytännössä soitti kitaraa aivan koko ajan. On aivan selvää, että mies tunsi työkalunsa kuin omat taskunsa. Tekniikka ei saa estää luovuutta valokuvaksessakaan, vaan kuvaajan pitää pystyä säätämään kamera-asetukset lonkalta, joskus jopa niin ettet näe koko kameraa. (Kamera on korkealla studiojalustalla tms) Tällä hetkellä valokuvauksessa teknisellä osaamisella ei ole enää rajoja kun uutta tekniikkaa tulee markkinoille jatkuvasti. (360 videot jne.) Jokainen päättäkööt miten syvälle tässä asiassa paneutuu. Ammattikuvaajan täytyy kuitenkin osata myös videotuotanto, koska se tulee vielä syrjäyttämään stillit yllättävänkin nopeasti. Jatketaan kitarateemalla. Ei heti tullut mieleen teknisempää kitaristia kuin Tommy Emmanuel. Mielipideasioita tietysti, en seuraa esimerkiksi heavymusiikkia ollenkaan ja siltä puolelta tietysti löytyy paljon esimerkkejä. 
  5. Nyanssit Kuunelkaa Bod Dylanin esittämä ”The American Pie”. Vaikka vain ensimmäinen säkeistö. Itselläni menee iho kananlihalle Dylanin laskevan intonaation herkistä nyansseista. Samaan tapaan kuin William Egglestonin kuvissa pienet nyanssit tekevät hänen arkisista valokuvistaan poikkeuksellisia. Joillain laulajilla vaan on taito saada ääneen omanlaistaan sävyä, samoin kuin jotkut valokuvaajat vain näkevät enemmän pieniä yksityiskohtia ja kauneutta arjessa kuin toiset.    

Hiukan kieli poskessa tämän kirjotin. Ainahan sitä voi vedellä yhteyksia ja aasinsiltoja kun vaan antaa mielikuvituksen laukata.

Olen kuin teflonpannu, johon saa otteen vasta kun sitä on kulutettu kunnolla.

Välillä tulee hyvä muistutus siitä, että yksin elämässä on vaikea pärjätä. En tarkoita, että yksin esimerkiksi siviilisäädyn puolesta vaan hengenheimolaisten. (Toki myös puoliso voi olla ja usein onkin hengenheimolainen). Viime viikonloppuna käytiin dokkariprojekti -ryhmän kanssa ”luokkaretkellä” Tukholmassa. Itseasiassa ryhmiä oli kaksi ja koska ryhmät sekoittuivat matkan aikana niin hyvin, lopputuloksena päätimme yhdistää ryhmät. Itselleni tuli vahva tunne, että laivalla käydyt keskustelut olivat elämää suurempia ja en halunnut mennä edes nukkumaan. Päiväsaikaan kävimme läpi toistemme projekteja ja illalla oli virkistävää pitkästä aikaa humaltua toistemme seurasta ja jutella tosi syvällisiäkin asioita. En ole vuosiin kokenut sellaista tunnetta, että jonkun reissun jälkeen tulee sosiaalinen eroahdistus. Nyt jäin kaipaamaan näitä ihmisiä, joista monet olivat ihan uusia tuttavuuksia. Onneksi tapaamme vielä monta kertaa.crossprocess-011

Olen välillä miettinyt miten moni ihminen ymmärretään täysin väärin. On niin helppoa arvostella vaikka naapuria, koska hän on vaikkapa niin hiljainen. Lapsen opettajakin on aivan ihme tyyppi, koska on koko ajan äänessä. Väitän, että hyvin harva ihminen on läpeensä paha ja jokainen on tutustumisen arvoinen. Oikeastaan ei kannattaisi ottaa riskiä olla tutustumatta lähellä oleviin ihmisiin. Se millainen ihminen pohjimmiltaan on, selviää monesti vasta myöhemmin. Ennemmin tai myöhemmin, riippuu ihan ihmisestä. Olen huomannut, että esimerkiksi minuun itseeni tutustuminen vie usein aika paljon aikaa. Olen kuin teflonpannu, johon saa otteen vasta kun sitä on kulutettu kunnolla. crossprocess-003

En ole erakko, mutta viihdyn itsekseni. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että jatkossa olen yhteydessä enemmän ystäviini ja kysyn heiltä ”miten sinä voit?” Ja haluan humaltua tänä vuonna vielä monta kertaa. crossprocess-006

Jatkan tästä aiheesta vielä, mutta piti päästä nopeasti purkamaan fiilikset. Kuvituksena tuoreita valokuvia 12:34 -projektista.

On ihan ok olla setämies!

Talvi ja kevät oli niin hektinen, että talviloma jäi kokonaan pitämättä. Pidän sen nyt kuluvalla viikolla ja koska lapset ovat koulussa/eskarissa, aion tehdän kaikkea mitä kunnon setämieskin tekisi. Tein jopa kalenteriin aikataulun, mitä kaikkea aion viikon aikana saada aikaiseksi. Setämiehet aikatauluttaa oman elämänsä ja kuuntelevat merisäänkin vain varmuuden vuoksi, (vaikka asuisivat sisä-suomessa.) Nyt maanantaina, kun mahdollisesti luet tätä, olen Porkkalassa seuraamassa arktisten lintujen muuttoa. Olen seurannut jo useamman tunnin, koska setämiehet herää aina viimeistään viideltä maanantaisin linturetkelle.

Tällä viikolla aion myös tehdä puuhommia. Vaikka meillä on klapikonekin, aion hakata vaahterapöllit palasiksi isoimmalla Fiskarsin halkaisukirveellä mitä kaupasta pari vuotta sitten löysin. Puun täytyy lämmittää kaksi kertaa: niitä polttaessa sekä myös pilkkoessa. Klapikone on ainoastaan hankalampia, oksaisia pöllejä varten ja se kaivetaan esiin vain pakon edessä.

Kalenterissa lukee myös tuolien kunnostus. Se on varattu sadepäivälle, joka säätiedotteen mukaan olisi keskiviikkona. Muutama Tapiovaaran Fanett -tuoli vaatii pinnojen ja jalkojen uudelleenliimauksen ja yksi tuoli on ihan rikkikin.

Eilen sunnuntaina tuli ihan spontaanisti ympäripyöreä pihapuuhastelupäivä. Join vielä aamukahvia kun käyskentelin pihalla ja päätin, että tänään teen takapihan terassin portaat. Ja teinkin. Sen lisäksi pistin kasvimaan kondikseen ja istutin (mahdollisesta halla-riskistä huolimatta) taimia viljelylaatikoihin. Muutaman mäkimeiramin, Kreikan mäkimeiramin, timjamin ja rosmariinin taimen istutin myös maahan, lämpimälle paikalle kivikkoiseen penkereeseen. Monivuotisina yrtteinä ne mahdollisesti talvehtisivat niillä sijoillaan ja tuottaisivat satoa jatkossakin. Myös viime keväänä istututetut parsan juurakot näyttävät elon merkkejä!  Suunniteltiin vaimon kanssa myös terassia uuteen uskoon. Haaveillaan kunnon kesäkeittiöstä, missä tulisi olemaan perus grillihommien lisäksi myös puulämmitteinen pizzauuni. Haluaisin tuoda Espanjan tai Italian omalle pihalle. Tai vaikka molemmat.

Luojan kiitos, erilaisia asumisvaihtoehtoja ja ylipäätään tapoja viettää vapaa-aikaa on monenlaisia. En väheksy ollenkaan kaupunkilais-elämää kerrostalossa ja viikonloppuja Berliinissä, mutta itse saan nykyään vanhemmiten parhaimmat kiksit yksinkertaisista asioista. Hyvästä kahvista, aikaisista herätyksistä, linturetkistä ja puiden pilkkomisesta.

On ihan ok olla setämies!