Terroristi, in’shallah?

[K]un tulin avopuolisoni kanssa katsomasta Hurt Lockeria, istui bussissa eteemme kaksi imaamin näköistä kaveria. Voi sitä hikoilun määrää, kun herrat ottivat esiin alkeellisen näköisen Nokia-puhelimensa…

Eräs kolleega turvattomuuden tunteesta pari vuotta sitten

Turvallinen — turvaton

Turvallisuutta on … varma olo. Tuttu tunne. Mikä sitten on arkipäivän turvattomuutta? Sotilaat ottavat tietoisen riskin, laittavat henkensä likoon. Kohtaavat uhkia, torjuvat uhkia. Tuntevatko sotilaat koskaan turvattomuutta? Varmasti, mutta useimmiten vain lyhyinä hetkinä. Kun uhka on tunnistettu kohde, se voidaan torjua tai sitä voidaan rajoittaa. En ole varmaan koskaan tuntenut itseäni oikein turvattomaksi, ikään kuin aseista riisutuksi.

Turvallisuutta ei voida mitata tuntematta turvattomuutta.

Viimeksi tunsin turvattomuutta yli kaksi vuotta sitten. Päivä Bostonin terrori-iskun jälkeen. Astun Helsingin metroon. Istahdan oranssille penkille. Kuulen kahden miehen arabiankielistä keskustelua. Olen järkevä ihminen; suurempi uhka Suomessa tulee syrjäytyneistä suomalaisista, jotka tarttuvat aseeseen tai rakentavat pommeja. Ei maahanmuuttajista. Ei muslimeista. Minä olen järkevä ihminen!

 – Terr… Mitä jos…

Ensimmäinen ajatukseni. Ei mitään paniikkia, mutta epävarma ja turvaton olo. Pelko. Täysin järjetöntä ja yliampuvaa suhteessa vallitsevaan uhkaan. Keskikäytävän toisella puolella istuu kaksi suomalaista nuorta. Toinen kuuntelee angstisävytteistä musiikkia kuulokkeillaan ja toinen pelaa synkän oloista liveroolipeliä läppärillään. 1000 kertaa todennäköisempiä uhkia. Mutta sillä ei enää ollut väliä — amerikkalaista radikaalin islamin uhan narratiivia kantanut nuoliammus oli puhkaissut suomalaisen panssarini.

ما شاء الله

Katselen vastapäätä istuvaa vanhempaa rouvaa. Hän vilkuilee miehiä. Vilkas arabiankielinen keskustelu ja varovasti lausuttu masha’Allah (suom. ”se on Jumalan tahto”) kasvattaa turvattomuutta eksponentiaalisesti. Näen pelon rouvan silmissä. Minun haarniskani sai vain pienen naarmun. Hänen muurinsa murtui. Hän elää turvattomassa yhteiskunnassa. Hän ei ollut valinnut muuta riskiä kuin metromatkan. Kuten minäkin.

Kaksi vuotta myöhemmin

إن شاء الله

Tänään, vajaat kaksi vuotta myöhemmin — Ukrainan, Pariisin ja Syyrian jälkeen — taas sama ilmiö ja tunne. Sillä erotuksella, että minä en tuntenut turvattomuutta. Istun bussissa matkalla Helsinkiin. Luen (taas) tohtori Saara Jantusen kirjaa Infosota. Vastapäätäni istuu nuori hijabiin pukeutunut opiskelijatyttö, vieruskaverin kanssa käydystä keskustelusta päätellen tuleva lääkäri. Sitten hän puhuu puhelimeen. Puheessa toistuvat muutamaan kertaan in’shallah (suom. ”jos Luoja suo”) ja masha’Allah. Vastapäätäni istuvan hieman minua vanhemman naisen kädet pysähtyvät hetkeksi tabletin pinnalla. Kaksi muuta matkustajaa jäätyy sekunnin murto-osaksi.

Väkivalta ja turvallisuus

Puolustusvoimissa suhteemme turvallisuuteen on hieman erilainen. Me tunnemme turvallisuutta, koska osaamme tunnistaa uhkia ja torjua niitä. Tämä tunne leviää koko suomalaiseen yhteiskuntaan yleisen asevelvollisuuden myötä. Harva ajattele ”mitä jos?” kun puhutaan sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Vapaapalokuntalaisen on helppo olla, koska hän osaa itse sammuttaa palon. Tämä sotilaallinen turvallisuuden tunne elää niin kauan, kun suuri osa kansasta on suorittanut asepalveluksen. Tunne ei katoa vaikka todelliset suorituskyvyt romuttuvat, sillä se on jokaiseen kansalaiseen sisäänrakennettu. Maanpuolustuksen suhteen suomalainen turvallisuuden tunne on vakaalla pohjalla.

Arkipäivän turvattomuuden tunne alkaa kuitenkin jo olla kouriintuntuva. Suomalaiset pelkäävät maahanmuuttajia, maahanmuuttajat pelkäävät suomalaisia, kukaan ei puhu, kukaan ei osallista yhteiskuntaan. Entä sitten ne kaksi miestä metrossa ja opiskelijatyttö bussissa? Toisin kun kristityillä, jotka eivät ylipäätään uskalla lausua Jumalan nimeä, on muslimin huulilla usein الله‎ (Allah).

Keskivertoeuroopplaisen tai –amerikkalaisen kuullessa nimen الله‎ jossakin sen muodoissa:

  • سبحان الل subhan’Allah, Luoja olkoon ylistetty
  • ما شاء الله masha’Allah), se on Jumalan tahto
  • إن شاء الله  ins’hallah, jos Luoja suo

syntyy hänelle herkästi mielikuva terroristista joka huutaa الله أكبر (Allahu Akbar) hetkeä ennen pommien räjäyttämistä. Se varovainen ja hiljainen tapa, jolla miehet ja nuori nainen lausuivat Jumalan (Allah) nimen, on myös osoitus turvattomuuden ja epävarmuuden tunteesta. Näistä syrjäytyneisyys, eristäytyminen ja radikalisoituminen on vain muutaman askeleen ja huonon kokemuksen päässä. Tästä asiasta meidän tulisi olla eniten huolissamme.

Katupartiointi

Minäkin olen Turussa tehnyt oman osani katupartionnista nuorena. Silloin, 90-luvulla oli kyse siitä, että pidimme kadut itsellämme, kun pilottitakkeihin pukeutuneet ”isänmaalliset” ja ”puhtaat” maiharijengit partioivat kaduilla päästääkseen pakolaisten ja maahanmuuttajien kimppuun. Minä olin silloin siinä maajoukkueessa, joka liikkui kaupungilla, vain siitä syystä, että se oli vapautemme ja oikeutemme. Siinä ”hengaillessa” juttelimme kaikille; suomalaisille, maahanmuuttajille, joskus jopa ”vastustajille”, eli skineille, mutta usein sen tuloksena juostiin pakoon. Jalat oli nopeet — kertaakaan ei minun tarvinnut ketään lyödä, vaikka moni valkoinen supisuomalainen kaveri sai turpiinsa. Yleensä monipäiseltä skinijengiltä. Raukkamaisesti, päähän maassa makaavaa potkien. Eräät alaisinani olleet varusmiehet ja jotkut työkaverini lukeutuvat varmaan näihin ”vastustajiin”. Me näemme asiat toisin nykyään ja teemme yhdessä työtä turvallisen suomalaisen yhteiskunnan eteen.

Sitten löytyy näitä uuden ajan Odinin sotilaita ja heidän katupartionsa, jotka ovat luvanneet auttaa kaikkia suomalaisia ja käyttäytyä hyvin. Minusta tämä tuntuu tosi turvalliselta ja patrioottiselta, toisin kuin esimerkiksi ahkerasti opiskelevaa, maahanmuttajataustaista, islamilaista, ja suomalaisten hyvinvoinille omistautunuutta tulevaa lääkäriä vastapäätä halvassa bussissa istuminen.

Turvallisuutta ei voida mitata tuntematta turvattomuutta.

//James

Kommentit
  1. 1

    Tom sanoo

    Osaltaan ymmärrän kirjoituksen viestin. Tosiasia on kuitenkin se että hieman oli väritetty todellisuus. Ymmärrän senkin että kun vastapuoli ”Odinin veljeskunta” ja muut ”oppineet” levittävät valheellista sanomaa niin herkästihän itsekkin siinä innostuu.

    Pitäisi kuitenkin puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Näin ei syntyisi tai loisi edellytyksiä kriittisille ja osin valheelliselle propagandalle.

    Kun kauppakeskuksessa ruokaostoksilla törmäät muslimiin joka rukoilee kauppakeskuksen käytävällä ja seuraavaksi kulman takaa tulee neljä naista kasvot peitetettynä kuin pankkiryöstäjillä aikoinaan, niin on vaikea löytää se oma kotimaa ja oma suomi. Kun seuraavaksi menet huoltoasemalle tankkaamaan autoa niin luulet että ennemmin olisit Abu Dabissa kuin Itä-helsingissä. Siten vaikea on ymmärtää oman maansa tilannetta.
    Kyllä valitettava totuus on se että moni asia voisi muslimien omasta toimesta olla täysin toisin. Integroituminen uuteen yhteiskuntaan lähtee myös omasta tahdosta.

    Niin pitkään kun tätä tosiasiaa ei itse tunnusteta eikä siitä saa keskustella niin on haastellista löytää myötäntuntoa uusille käytännöille. Seuraavaksi menet uimahalliin uimaan niin et pääse kun siellä on muslimien oma uintivuoro. Onneksi kristitytkin pääsevät joskus uimaan. Tosin se ei liity heidän uskontoonsa.

    Tästäkään asiasta ei varmasti saisi kirjoittaa.

    • 1.1

      Kattoonsylkijä sanoo

      Enemmänhän nuo sinun ”kauhukokemuksesi” kertoo suomalaisen kyvyttömyydestä integroitua maailmaan, kuin muslimin kyvystä integroitua Suomeen.

      • 1.1.1

        Tom sanoo

        Tarkoitin siis sitä että kun yhteiskunnassa vallitsevat ongelmat ja haasteet nostetaan rehellisesti pöydälle Niin se vähentää itsessään pelkoja ja aletaan rakentaa yhteiskuntaa yhdessä.

        Päinvastoin kun ongelmista ei saisi puhua avoimesti niiden oikeilla nimillä niin vastareaktiona syntyy pelkoja siitä että mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

        • 1.1.1.1

          matti sanoo

          No ei se mikään ongelma ole, että ihmiset rukoilevat tai pukeutuvat eri tavalla.

    • 1.2

      Janne sanoo

      Toisaalta, kun mainitsemillasi ihmisiltä kysyy mitä he elämältään haluavat niin vastauksena on rauhaa, koulutusta, työtä, perhe, koti ja niin edespäin. Ongelmat taas liittyvät parisuhteisiin, kuka teki mitä Facebookissa, mitä ruokaa laittaa lapsille, kokeisiin pitäisi lukea yms. Erot on lopulta tosi pieniä.

      Se taas mitä Suomi on, on aina ollut muutoksen tilassa. Nykyään elämme globaalissa maailmassa; jokaisena vuosikymmenenä joku on sanonut ettei enää tunnista Suomeaan, alusta lähtien.

      Sopeudummeko tähän muutokseen sitten ja pidämme kiinni tiukasti ja määrätietoisesti inhimillistä arvoista itsemme ja muiden osalta, vaadimme niitä itseltämme ja muilta, vai torjummeko muutoksen ja pelkäämme sitä. Pelko on luonnollista, mutta sitä ruokkii eristäytyminen.

      Näin muovaamme tulevaisuuden Suomea, ja mihin sen pohja perustuu.

      • 1.2.1

        Tom sanoo

        Verrataan esimerkiksi Porvoota Ruotsiin. Jos Porvooseen laitettaisiin sama määrä ulkomaalaistaustaisia kuin on ruotsissa niin Porvoosen sijoitettaisiin n. 10 000 maahanmuuttajaa.

        Tällöin ei ole kyse globalisoitumisesta tai pelosta että Porvoolainen kulttuuri muuttuisi. Kyllä se muuttuisi radikaalisti. Ja tämä on valinta.

        Pitää myös voida avoimesti kysellä ja keskustella aiheesta että haluammeko sitä. Usko itse että se on valinta. Siinä ei ole kysymys pelosta. Selvää on myös että turvapaikanhakijota maailmalta löytyy moninkertaistamaan Poroon asukasmäärä. Uskon että avoin keskustelu on se oikea tie. Tämä myös vähentäisi ääriliikkeiden asemaa.

        • 1.2.1.1

          Janne sanoo

          Tarkemmilla luvuilla Porvoossa olisi n. 8000 vieraskielistä nykyisen 2700 sijasta. Hauska, että nostit Porvoon kulttuurin muuttumisen esille, koska 1960-luvulla Porvoossa ruotsinkielisiä oli yli 60 prosenttia. Nykyään ruotsinkielisten osuus on vain noin 30%.

          Porvoon kulttuuri ei siis ole mikään stabiili asia, kuten ei Suomenkaan kulttuuri ole. Kulttuurilla on kyllä tiettyjä ominaispiirteitä, mutta se muuttuu jatkuvasti. 1922 Venäjältä oli tullut 33500 pakolaista Suomeen. Maasta ei silloinkaan tullut ortodoksinen eikä kommunistinen, siitä ei tule nyt islamilainen eikä mitään muutakaan, mitä maahanmuuttokriitikot höpöttävät.

          • 1.2.1.1.1

            Vituttaa Kuin Pientä Eläintä sanoo

            ”Tarkemmilla luvuilla Porvoossa olisi n. 8000 vieraskielistä nykyisen 2700 sijasta.”
            Porvoossa siis on 2700 asukasta jotka eivät äidinkielenään puhu suomea tai ruotsia?
            Mitä kieliä ne sitten puhuu?

    • 1.3

      PeelsePuupi sanoo

      Musliminaisilla on kaksi tuntia viikossa uintivuoroa, ja koko muu aika kristittyjen vuoroa, niin näet siinä ongelman?

      • 1.3.1

        Tom sanoo

        Ei siinä mitään. Jos halutaan että kaikilla uskontoryhmillä on omat uintivuorot jotka kustannetaan verorahoin niin eikun uimahalleja rakentamaan.

        Pitää se silloin kuitenkin voida sanoa ääneen että muslimit vaativat omia uintivuoroja. Sehän pitää paikkansa.

        Minun näkemykseni on se että valtio ja kunta tarjoaa tiettyjä palveluita. Niitä sitten kansalaiset käyttää tai ei käytä. Jos oma uskonto estää palvelun käyttämistä niin voi voi. Ymmärrän jos kyse on vammasta tai invaliditeetistä. Se on asia johon yksilö ei itse voi vaikuttaa.

  2. 2

    Jore Puusa sanoo

    lainaus
    Sitten löytyy näitä uuden ajan Odinin sotilaita ja heidän katupartionsa, jotka ovat luvanneet auttaa kaikkia suomalaisia ja käyttäytyä hyvin. Minusta tämä tuntuu tosi turvalliselta ja patrioottiselta, toisin kuin esimerkiksi ahkerasti opiskelevaa, maahanmuttajataustaista, islamilaista, ja suomalaisten hyvinvoinille omistautunuutta tulevaa lääkäriä vastapäätä halvassa bussissa istuminen.
    lainaus
    ————
    Luin tätä muutaman kerran ja koetin löytää siitä sarkasmia, mutta olen kai liian vanha ja tyhmä. Joten voitko avata minulle. Tarkoitatko todella, että ”Odinin sotilaat” luovat sinulle turvallisuuden tunnetta? Selitätäkö, kiitos. Nimittäin jos haluaa olla sarkastinen pitää huomioida myös meidät tyhmemmät, koska sarkasmi on vaarallinen ase, jos ei tunne sen käyttäjää, kuten en minäkään sinua.

    Jore Puusa
    Sotakuvaaja / 11 sotaa Afrikassa ja Lähi-Idässä.

    • 2.1

      sanoo

      Terve Jore!

      Kiitos kommentista. Sarkasmi on vaikea laji. Uskon, että viimeinen kappale ja merkintä kokonaisuudessaan avaa tätä riittävästi. Kansallismieliset fennougrilaiset valkoisen Suomen nimeen vannovat partiot, jotka ovat ottaneet vieraskielisen nimen ja vieraan kulttuurin jumalkuvan tunnuksikseen hämmentävät minua. Varsin rotupuhdasta touhua 😉

      //James

  3. 3

    jotain puuttui sanoo

    Lääkäriksi opiskeleva jolla on Hijab? Elä viitsi, eihän sellaset naiset joilla on Hijab saa tehdä edes töitä mieheltään.

    • 3.1

      Väinö Lili sanoo

      Älä puhu paskaa, hijab on monille (Suomessa jopa suurimmalle osalle?) musliminaisille- ja tytöille täysin normaali vaatekappale joka laitetaan päälle ilman mitään erityistä pakottamista. Joku pikkuisenkin maailmaa nähnyt tietäisi että hijab on päivittäisessä käytössä sinkkuäideillä, opiskelijoilla, teinitytöillä, isoäideillä ja käytännössä koko Saudi-Arabian ulkoisella muslimimaailmalla.

Trackbacks

Vastaa käyttäjälle Jore Puusa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *