Suomen turvallisuuspolitiikan pilarit – epävakaa jakkara?

Vieraskynä 23.8.2016, Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-PasternakSuomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa, jonka perusteella koko valtion turvallisuustoimintaa voisi ohjata ja arvioida. Tasavallan presidentin neljän pilarin turvallisuuden malli kuvaa Suomen asemaa, mutta on vaikea hahmottaa miten pilarit voivat ja miten ne muuttuvat turvallisuusympäristön muutoksessa. Tärkein on ensimmäinen kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden pilari, jonka vakaus lisää yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä. Kolme muuta pilaria on heikommassa kunnossa nyt kuin vuosi sitten. Tähän tarvitaan aito kansallinen turvallisuusstrategia, jota poliitikot ja hallinnonalat sitoutuneesti toteuttavat, kirjoittaa Charly Salonius-Pasternak. Charly on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija. Hänen esittämänsä näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen virallisia kantoja.


Miten Suomen turvallisuuspolitiikan neljä pilaria voivat vuonna 2016

Vuosi sitten Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheen, jossa hän totesi, että ”tosiasioiden välttely ei ainakaan toimi, sen pitäisi olla selvä. Tarvitaan avointa keskustelua sekä selkeää ja uskottavaa politiikkaa…” Vaikka sitaatti oli puheen maahanmuuttoon liittyvässä osiossa kuvaa se hyvin myös turvallisuuspolitiikkaa. Samassa puheessa presidentti Niinistö myös kuvasi Suomen turvallisuusasemaa, jonka hän näki seisovan neljän pilarin varassa: ”kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus.”

Presidentti Niinistö puhui suurlähettiläille Eduskunnan Pikkuparlamentissa 23.8.2016. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Presidentti Niinistö puhui suurlähettiläille Eduskunnan Pikkuparlamentissa 23.8.2016. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Tänä vuonna Niinistö kuvasi myös Suomen turvallisuusasemaa näiden neljän pilarin kautta. Hän avasi enemmän laajan turvallisuusnäkökulman kautta sitä, että kasvava eriarvoisuus ja yhteiskunnan jakautuminen myös liittyvät kansalliseen turvallisuuteen. Onneksi Tasavallan presidentti muistutti myös, että asiat oikeasti ovat aika hyvin, ”Suomi on onnistunut perustehtävässään hyvin,” ja viittasi mm. itse jatkuvasti käyttämääni Fund for Peace indeksiin. Presidentti myös rohkaisi katsomaan hieman kauempaa ja kauemmaksi, omat kiikarit käännän Suomen turvallisuutta kannattavan neljän pilarin kuntoon.

Strategia (eng. strategy /’strætədʒɪ/)
Suunnitelma, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä (A plan of action designed to achieve a long-term or overall aim).

Suomella ei tunnetusti ole virallista turvallisuuspoliittista strategiaa, jonka perusteella koko valtion turvallisuustoimintaa voisi ohjata ja arvioida. Tämä metafora neljästä pilarista tai jakkaran jalasta on ehkä lähimpänä ytimekästä ohjenuoraa, jota yksittäinen virkamies tai poliitikko voi käyttää arvioidessaan oman toimintansa suhdetta kansallisiin tavoitteisiin. Huomioiden miten merkittävään asemaan metafora on noussut ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa, olisi hyvä kuulla Tasavallan presidentin arviot siitä, miten pilarit voivat. Koska muut ovat jo aiemmin kirjoittaneet erinomaisesti niistä laajemmin tarjoan alla vain pari huomioita siitä missä kunnossa pilarit ja mitä niille voisi tehdä.

Ensimmäinen pilari – oman puolustuksen uskottavuus

Vuoden 2015 puheessaan Niinistön ensimmäinen pilari – johon tulen pääosin keskittymään – liittyi kansalliseen puolustukseen ja turvallisuuteen. On kaivattua liturgian pois jättämäistä, että sana ”uskottava” ei ollut liitetty mukaan. Samalla presidentti tuli alleviivanneeksi, että turvallisuutemme ei vain liity puolustukseen. Lausuntojen, selvitysten ja tähän pilariin käytettyjen resurssien näkökulmasta, kehitys on mennyt väärään suuntaan: Poliisi, rajavartiolaitos ja pelastustoiminta ovat 2017 kaikki saamassa vähemmän rahaa, tilaa ja henkilöstöä kuin 2015 tai 2016. Kansallisen puolustuksen suhteen tilanne on surkea tai oikeammin sanottuna vaarallinen.

Tilanne on lähinnä käsittämätön, sillä valtionvarainministeriö kirjoittaa vuoden 2017 talousarvioesityksessä seuraavan toimintaympäristön kuvauksen puolustusministeriön hallinnonalalle: ”Puolustuksen toimintaympäristö on muutoksessa. Suomen puolustusta kehitetään toimintaympäristössä, jossa […] vaatimukset puolustukselle kasvavat […] Muutosnopeus, ennakoimattomuus sekä epävarmuus ovat lisääntyneet ja strategiset yllätykset ovat mahdollisia […] Puolustusvoimien tehtävien toteuttaminen edellyttää nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta ja taistelunkestävyyttä […]. Tämän perusteella puolustusvoimille kuitenkin ollaan osoittamassa vähemmän rahaa, ainoana valtiona koko lähialueellamme. On kysyttävä, miksi tehdä tilannearvio, jos se ei vaikuta resurssien jakoon?

Suomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa

Vastaus on yksinkertainen ja siihen viitattiin yllä: koska Suomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa, ei myöskään ole selvää ohjenuoraa minkä perusteella resurssienjakoa priorisoidaan, jolloin helpoin tapa ottaa kaikilta vähän. Tuleva puolustusselonteko on kriittinen, jos siihen ei saada pysyviä budjetin tasokorotuksia, on todennäköistä, että Puolustusvoimain komentaja joutuu seuraavan vuoden aikana ilmoittamaan, että seuraava uudistus on välttämätön. Pysyvän resurssivajeen takia se tulee todennäköisimmin olemaan laaja puolustusuudistus. Rautalangasta vääntäen, pitää kysyä: Tarvitsevatko Suomalaiset poliitikot vielä oman ’en veckas försvar’ tapahtuman, kertaalleen ’ryska påsken’ lieneekin tapahtunut, tosin kansalaisilta piilossa.

Tämän pilarin kunto on siis heikentymässä, jonka lisäksi ero julkisen tavoite- ja tahtotilan ja todellisuuden välillä kasvaa. Puolustuksen kohdalla tämä tarkoittaa, että pilari on jo osittain ontto. Tämän lisäksi ulkoiset paineet ovat kuluttamassa pilaria nopeammin kuin ennen: Venäjän kasvava suorituskyky tarkoitta, että vaikka korjaisimme pilaria (emme vahvistaisi), on se suhteellisesti heikompi ja riittämättömämpi kuin ennen.

Toinen pilari – heikkenevä yhtenäisyys

Toisen pilarin, läntinen integraatio, koostuu pääosin EU-jäsenyydestä, lisääntyvästä yhteistyöstä Naton kanssa ja syventyvästä kahdenvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. EU jäsenyyden kokonaishyödyt jotka tiivistän Euroopan turvallisuuden suhteen yhteen lauseeseen näyttävät kaikesta viimeisen vuoden aikana tapahtuneesta huolimatta olevan kiistattomat: Lähes kolme sukupolvea on nyt elänyt Euroopassa ilman suurta sotaa ja sota Britannian, Ranskan ja Saksan välillä tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tietenkin EU on nyt heikompi, pilarin raudoitus ruostuu ja sitä väännetään sisältä päin samalla kun ulkopuoliset paineet kuluttavat ulkopintaa. Toisaalta, turvallisuuspoliittisessa mielessä se on osoittanut solidaarisuuden kestävän jopa, kun kyseessä on ei-jäsenen (Ukrainan) tukeminen Venäjään kohdistuvien sanktioiden muodossa.

Lisääntyvä yhteistyö Naton kanssa on jatkuvassa muutoksessa, ja organisaation virallisestikin kasvanut intressi Itämeren suuntaan ja alueen turvallisuutta lisäävät toimet josta päätettiin Varsovan huippukokouksessa vahvistavat pilaria. On myös hyvä, että julkisuudessa Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa syvenevät kahdenvälinen sotilaallinen yhteistyö nyt linkitetään vahvasti myös Suomen turvallisuuden pilariin, eli kahdenvälinen yhteistyö toimii tavallaan poikkipuuna kahden pilarin välillä.

Kolmas pilari – Venäjälle annettu jakkaran jalka

Kolmas pilari, suhde Venäjään, on jopa virallisissa asiakirjoissa ja puheissa todettu olevan heikompi kuin ennen. Tässä tosin on hyvä huomata, että suhteellisesti nähtynä Suomen suhde Venäjään on heikentynyt vähemmän kuin monen muun maan. Keskeinen havainto tästä suhteesta on Venäjän loputon halu osoittaa omilla toimillaan, että pilarin vahvuudesta ja pituudesta ei koskaan voi olla varma. Tässä tilanteessa ehkä jakkaran jalka on kuvaavampi metafora: Toimillaan Venäjä lyhentää ja pidentää jalkaa niin että vakaa jakkara ei ylipäätänsä ole mahdollista, paitsi Venäjän ehdoilla ja vain silloin kun se edistää Venäjän tavoitteita.

Neljäs globaali pilari

Neljäs pilari, kansainvälinen järjestelmä, on selvästi menossa haastavampaan suuntaan pienen valtion näkökulmasta. Talousjärjestelmän poliitikot ovat monessa maassa jättäneet suuryritysten ja pankkien käsiin, YK on lähes täysin halvaantunut turvallisuuspolitiikan saralla, ja monia kansainvälisiä normeja rikotaan ja käytäntöjä haastetaan päivittäin. Esimerkkeinä näistä käynevät Ukraina, Libya, Syyria, Yemen, ja Kiinan meri. Suomen turvallisuuspolitiikan suhteen pilaria ei meidän omilla toimilla voida pelastaa tai vahventaa. Olisi myös vaarallista laskea sen varaan omaa turvallisuuspolitiikka tehdessämme, esimerkiksi Ahvenanmaan demilitarisoinnin suhteenemme voi olla viimeinen maa joka kriisin hetkellä kunnioittaa sitä.

Mitä Suomi voi tehdä, jos kolme neljästä pilarista on heikommassa kunnossa nyt kuin vuosi sitten? Yhdellä sanalla: Strategia; sen olemuksesta puhutaan jatkuvasti, mutta käytännössä se kertoo millä perusteilla jyvitämme rajoitettuja resursseja päästäksemme tavoitteisiin. Nykyinen lähestymistapa resursoinnin suhteen kertoo, että meillä ei ole oikeaa kansallista turvallisuusstrategiaa jota poliitikot ja hallinnonalat sitoutuneesti toteuttaisivat.

Jakkara on vakaa vain Venäjän ehdoilla

Jos emme strategiaa saa, mitä muuta on tehtävissä? Helppo ja tarpeellinen toimi olisi puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvien harjoitusten merkittävä lisäys. Vaikka itse kriisi olisi alkuasetelmiltaan erilainen kuin harjoitusten skenaariot olisi niistä merkittävää hyötyä:

  1. Eri toimijat, oli kyse eri viranomaisista tai reserviläisistä, saisivat konkreettista kokemusta yhdessä toimimisesta;
  2. riippumatta tapahtumien kulusta ovat jotkut asiat (esimerkiksi sähkökatkokset) ennakoitavissa ja siten valmistelut yleishyödyllisiä;
  3. sadat tuhannet kansalaiset saisivat mahdollisuuden konkreettisesti vahvistaa yhteiskuntaamme ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka todennäköisesti kantaisi hedelmää myös päivittäisessä työssä ja
  4. 4) harjoitukset toimisivat signaalina kaikille ulkoisille ja sisäisille tarkkailijoille, siitä että Suomi todella ottaa muuttuvan ympäristön asettamat vaatimukset vakavasti.

Kaikki tämä lisäisi yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä – teemoja joka selvästi ovat ’unilukkarina’ ja puolustusvoimiemme ylipäällikkönä toimivan Tasavallan presidentin sydäntä lähellä – saisiko hän muut johtavat poliitikot mukaan vahvistamaan kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden pilareita?

//Charly Salonius-Pasternak


Tiesithän, että voit seurata Charlyä Twitterissä ja lukea hänestä enemmän täältä. Charlyn UPIn julkaisut löydät täältä. Suosittelen lukemaan viimeisimmän, ”Security in the Baltic Sea Region: activation of risk potential”, joka on vahvasti liittyy Suomen turvallisuusympäristön muutokseen ja sen muutosnopeuteen, eli jakkaran vakauteen.

Sokea Reetta ja Mykkä Jussi

En kommentoi, lähden pois

Puolustusministeri Jussi Niinistö on useampaan otteeseen tuonut esille valmistelussa olevan lakiesityksen, joka antaisi Puolustusvoimain komentajalle valtuudet kutsua kertausharjoitukseen jopa 25 000 reserviläistä.

Puolustusministeri pitää valitettavana, että asevelvollisuuslain uudistaminen on kohdannut myös vastustavia kantoja. Tähän sopiikin hyvin ministerin viimeaikaiset ärähdykset, kuten ”vinkunat pois”, uhkaus lähteä kävelemään Yle haastatelusta sekä kansliapäällikön nimitykseen liittyvä en kommentoi, jota kuitenkin seurasi tarkempi arvio valmistelutyöstä. Ylen Marjan vallassa -ohjelmassa ministeri oli välillä varsin haluton sanomaan yhtään mitään mistään.

Puolustusministeri jyrää vastustuksen vihjaamalla että vastustajat pelaisivat jonkun muun pussiin. ”Venäjä” ei tässä tietenkään sovi sanoa taikka siihen millään tavoin viitata, muutoin vastauksena on varma ”en kommentoi”. Puolustusministerin kritiikin vastaanottajiin kuuluu myös oikeusministeriö, joka on vastustanut lakiluonnosta siitä syystä, ”ettei hallitus kerro, mitkä ulkoiset uhat tai kriisit edellyttäisivät ylimääräisten kertausharjoitusten määräämistä.”

Isänmaan etu edellyttää lain uudistamista, kenen etua vastustavat ajavat?

Ministeri itse on itse asiasta hyvin vaitonainen – hän ei kerro sellaisista uhkamalleista ja -kuvista , jotka laukaisisivat tällaisen valmiuden kohottamistoimen. Uhkakuvien kohdalta asia on osin ymmärrettävä ja erityisesti yksityiskohtaiset uhka-arviot ovat sotilaiden punaleimaista asiaa, jotka kuuluvat vain niille joilla on tarvetta tietää. Yleiset sotilaalliset uhkamallit voisi puolestaan edes osittain avata julkisesti ilman, että se häiritsisi niihin liittyvää valmistelua ja niiden selontekoihin tuomista. Tämä on jo tehtykin strategioissa ja muissa julkaisussa ja mm. maanpuolustuskursseilla, joten asiallisen julkisen tiedon jakaminen ei välttämättä olennaisesti tai edes vähääkään vaarantaisi maanpuolustuksen turvattavaa etua. Sitävastoin se lisäisi ymmärrystä ja parantaisi keskustelua itse asiasta.

Niin ikään, laajaan osittaisjulkisuuteen perustuvien väliraporttien ja muiden selonteon laadintaa tukevien selvitysten julkaiseminen ikään kuin murupolkuna kohti formaaleja selontekoja auttaisi tavallista pulliasta ymmärtämään asiaa ja sen tärkeyttä paremmin kuin jyrkkä ja vanhakantaista yksisuuntaista tiedottamista ja vastakarvaan silittämistä edustava ”en kommentoi” -linja. Näin esimerkiksi Ruotsissa tehdään selontekovalmistelut.

Eräissä maanpuolustuksen foorumeissa ministeri on puolestaan ollut hyvin selväsanainen, joskin hyvin yleisellä tasolla. Parempi perehtyminen itse lakiin ja taustoihin toisi kenties vielä enemmän syvyyttä, painoa ja perusteita ministerin selville lausunnoille.

Onneksi myös oman puolustusvalmiutemme saralla voidaan merkittävää parannusta saada aikaan lainsäädäntöä tarkistamalla. Esimerkkinä otettakoon kertausharjoituksiin liittyvät aikarajat.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton

Puolustusministeri käyttää välillä blogejaan ja välillä puolustusministeriön sivuja asiansa ajamiseen. Blogissa tyyli on vapaampi ja otsikot linjanvetoja, kuten tämän asian Valmius ei ole vallansiirtoa. Niinistö toteaa, että ”Isänmaan etu edellyttää asevelvollisuuslain pikaista uudistamista” . Nopea valmistelu on yhä arvaamattomaksi muuttuvassa turvallisuusympäristössä tärkeää. Toimeenpanovallan tulee  asiantuntija-arvioiden ja etenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen jatkuvan tilanteenarvion pohjalta kyettä hyvinkin nopeasti ryhtymään kaikkiin niihin toimiin, joita selonteoissa ja muissa stretegisissa ohjausasiakirjoissa on kirjattu tarpeellisiksi ja jotka muuttuvassa ympäristössä ovat usein heikkoina signaaleina todennettavissa. Tämä muutos on yksi niistä. Sumutorven soidessa on usein myöhäistä kääntää peräsintä.

Perusteet asevelvollisuuslaissa

Asevelvollisuuslaissa yhdeksi kertausharjoitusten tarkoitukseksi on kirjattu valmiuden joustava kohottaminen. Kertausharjoituskutsut reserviläisille on samaisen lain mukaan kuitenkin lähetettävä viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kriisien kehittyvän hitaasti ja siihen, että aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi. Silloin ei enää puhuta joustavasta puolustusvalmiuden säätelemisestä, vaan sen välittömästä kohottamisesta. Tätä varten puolustusvoimat on perustanut ”uudet nopean valmiuden joukot.”

Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016

Valmistelun ytimessä on siis asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 4 kohta, jonka mukaan reservin kertausharjoituksella ”mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen”. Kyse lainmuutoksessa on nimenomaan asevelvollisuuslain kirjaimen toteutumisen edellytyksistä.

Puolustusvoimien valmiuteen liittyvä lainsäädäntö on pääosin toimivaa. Muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttaa kuitenkin tarkastelutarpeita erityisesti vuonna 2007 edellisen kerran kokonaan uudistettuun asevelvollisuuslakiin. Puolustusvoimien reagointikyvyn takaamiseksi tulee asevelvollisuuslakia muuttaa reserviläisten käytön suhteen. Luonnos hallituksen esitykseksi on valmis ja tällä hetkellä lausuntokierroksella. Kertausharjoitukseen määräämistä ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimain komentaja voisi määrätä sotilaalliseen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen välittömästi, kun päätös koskisi enintään 25 000 asevelvollista. Muussa tapauksessa päätöksen tekisi tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä. Puolustusministeriö pidetään tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 217. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla helmikuun 29. päivänä 2016.

Valtioneuvoston kanta asiaan on, että ”Puolustusvoimain komentajan päätös tulisi viipymättä saattaa puolustusministerin esittelystä valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Vinkunat pois!

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton. Se perustui uskomukseen useiden kuukausien strategisesta ennakkovaroituksesta ja sitä seuraavasta vuorokausien taktisesta ennakkovaroituksesta sekä edelleen siitä, että joustava valmiuden kohottaminen, eli valmiuden tehostaminen, sitä seuraava kohottaminen ja sen myötä syntyvä hyökkäystä ennalta ehkäisevän kynnnysarvon nostaminen voitaisiin tehdä joustavasti. Tästä päätöksenteko- ja toimi-vastatoimikamppailusta suosittelen lämpimästi lukemaan Anders Gardbergin artikkelin vuodelta 1997, joka Ukrainan kriiisin, etenkin Krimin, myötä on jälleen ajankohtaista sotataidollista substanssia ja päivtetty kirjoittajan uudella esipuheella. Yllätetyiksi emme saa enää joutua.

Kuva: Yle | Bild: Yle.
Kuva: Yle | Bild: Yle.

Perustuslaki, valtiosääntö ja oikeusvaltio

Perustuslain valossa kyseessä on selvä vallansiirto. Perustuslain 128–129 § ovat yksiselitteisiä asiassa. Tasavallan presidentti on toimivaltainen ylipäällikkö.

129 § Liikekannallepano
Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta ole tällöin kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle.

Suomen perustuslaki 129 §

Yhtä selkeä asiassa on asevelvollisuuslaki, joka säätää edellä mainittuihin AsevelvL 48.1 § 4 k ja PL 129 § liittyen ylimääräisestä palveluksesta seuraavasti:

82 § Ylimääräisen palveluksen tarkoitus
Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää puolustusvalmiutta ja harjoittaa joukkokokonaisuuksia niille suunnitellussa kokoonpanossa niin, että joukko voidaan tarvittaessa määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen.

83 § Päätös ylimääräisestä palveluksesta
Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää puolustusvoimista annetun lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä, että puolustusvoimat voi määrätä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Päätös annetaan määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja se on peruutettava, kun puolustusvalmiuden kohottamiseen ja ylläpitämiseen johtanut tilanne sen sallii.

Asevelvollisuuslaki 82–83 §§

Kun hallitusmuodosta ja eduskuntajärjestyksestä vuonna 1999 siirryttiin yhteen nätisti paketoituun perustuslakiin, eli tehtiin ns. perustuslakiremontti, käsitteli perustuslakivaliokunta liikekannallepanoa toissijaisesti, tarkastellen sitä ensisijaisesti ylipäällikkyyden (128 §) täydellisen tai osittaisen luovuttamisen kautta. Perustuslakivaliokunnan mietintö asiassa otti siis kantaa vain ylipäällikkyyteen – oikeus liikekannallepanoon seuraa siis sen toimivaltuuden puitteissa, eikä liikekannallepanon laajuuteen tai sen delegointiin otettu vuonna 1998 kantaa. Perustuslaillinen tarkastelu vaatii siis aika vanhoihin oikeuslähteisiin perehtymistä ja niiden arviointia. Toivottavasti aika riittää. Perustuslakivaliokunnan mietintö vuodelta 1998 on laajuudessaankin masentavan mitäänsanomaton tähän vireille saatettavaan lakimuutokseen:

128 § Puolustusvoimien ylipäällikkyys.

Ehdotuksen mukaan presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Luovuttamispäätös voitaisiin tehdä paitsi sodan aikana myös esimerkiksi aseellisen selkkauksen aikana ja tarpeen mukaan muulloinkin. Ylipäällikkyys voitaisiin luovuttaa määräajaksi tai toistaiseksi. Presidentin päätös ylipäällikkyyden luovuttamisesta kytketään valtioneuvoston esitykseen. Valtioneuvoston esitys tarkoittaa tässä itse asiassa 58 §:n 1 momentin mukaista ratkaisuehdotusta, jonka perusteella asia päätetään 58 §:n 2 momentin nojalla. Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvosto voi esityksessään ehdottaa minkä tahansa luovuttamisen johdosta merkityksellisen seikan ratkaisemista presidentin päätöksellä. Presidentin päätöksestä riippuu esimerkiksi, luovutetaanko ylipäällikkyys kokonaisuudessaan vai säilyykö presidentillä ylipäällikön valta joltain osin. Toinen luovuttamispäätöksen ulottuvuus voisi koskea ylipäällikön valtuuksia ja tehtäviä. Päätöksellä on syytä ratkaista myös kysymys ylipäällikön vallan käyttötavoista eli päätöksentekomenettelystä. Tähän liittyy oleellisesti kysymys siitä, millä tavoin valtioneuvosto saa luovuttamisen jälkeen tietoja ylipäällikön vallan käyttämisestä.

Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/1998 vp (PeVM 10/1998 vp — HE 1/1998 vp).

Missä ylipäällikkö?

Miksi ei ylipäällikkö itse voi käskeä valmiuden kohottamisen tarkoituksessa tehtyjä harjoituksia toimeenpantaviksi? Selvää on, että pysyvää delegointia ei voida nykylain puitteissa tehdä. Alemman tason valmiuden kohottamisen toimivallan delegointi puolustusvoimain komentajalle sopisi suomalaiseen kulttuuriin, mutta toisaalta asiassa jää avoimeksi ylipäällikön rooli ja kanta.  Voitaisiin ajatella, että puolustusvoimain komentaja vastaisi normaaleista asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 1-3 kohtien mukaisten harjoitusten käskemisestä ja kun valmiutta kohotetaan tietyn rajan ylitse antaa käskyn ylipäällikkö itse. Raja voisi olla hyvinkin matala. Salaamisen ja harhauttamisen näkökohtia tuskin voitaneen tuoda keskusteluun, koska kyseessä on kuitenkin prosessi, joka on parlamentaarinen ja siten varsin läpinäkyvä.

Puolustusministeri Niinistö työntää hyvin ansiokkaasti ja päättäväisesti tätä lakialoitetta valmisteluun, eli hallituksen esitykseksi asevelvollisuuslain uudistamisesta. Sen on määrä valmistua viikolla 14 eli huhtikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla. Se on hyvä. Selonteoissa linjatut ja sovitut asiat tulee toteuttaa. Kyvystä ottaa vastaan ulkomaista apua vatuloitiin lähes 15 vuotta ja muutkin lakimuutokset ovat antaneet odottaa itseään. Suurempi avoimuus ja jäljitettävyys selontekoihin ja turvallisuusympäristön analyyseihin tekisi prosessista vielä vauhdikkamman ja hyväksyttävämmän. Itseltä ei kannata asioita salailla ja jos valmistelu on kiireellisyyteensä vuoksi hieman heikkoa, niin ei sille kannata heti lyödä KS-leimaa (kiusallisen salainen). Myös vastustajiin menevät yleistävät ad hominem hyökkäykset ovat turhia.

[H]allituksen esitys (…) valmistuu viikolla 14. Lausuntokierroksella annettu palaute otetaan luonnollisesti arvioinnissa huomioon, mutta samaan hengenvetoon voi hyvin kysyä, kenen etua tämän lain uudistamista vastustavat ajavat?

Jussi Niinistö blogissaan, kopio ote Iltalehdestä.

Valmistelusta näkyy nyt puolustusministeri Jussi Niinistön sitoutuminen, uutteruus ja vahva tahtotila. Päätösvaltainen ja asianosainen Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole julkisesti ilmaissut tahtotilaansa, mikä ihmetyttää, huomioiden presidentin taustan juristina ja toisaalta hänen tehtävänsä ylipäällikkönä. Kaikkea ei voi delegoida tai saada valmiina ratkaisuna. Täytyy itse sanoa mitä tahtoo ja ohjata prosessia. Näin on varmasti tehty,  mutta kyllä sen kestäisi ihan julkisestikin sanoa. Maanpuolustustahtoa vahva ylipäällikkö kohottaisi paremmin kuin sotilasparaatit soittokuntineen.

Omalta osaltani laitan peukut ylös tämän uudistuksen ja tulossa olevan hallituksen esityksen puolesta! Muistakaa kirjoittaa valtuuttamillenne siitä, kuinka tärkeä asia tämä on!

Sotilaallisen maanpuolustuksen asialla, perusoikeuksianne ja perustuslakiamme varjellen, kansamme elinmahdollisuuksia ja valtionjohtomme toimintavapautta turvaten sekä toimintakykyistä Itsenäistä Suomea kriittisesti ja rakentavasti keskustelellen pala palalta kokoon laittaen,

//James

P.S. Tästäkin lähtee varmaan sokka irti, eli medialle etukäteen: Mitähän jos kysysitte asiaa viitatuilta vuoden 1998 perustuslakivaliokunnan jäseniltä ja sen kuulemilta valtiosääntoikeuden ja muilta nykypäivän asiantuntijoilta? Mulle on ihan turha soittaa tai repiä otsikoita. Ks huomautus alla.


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Välirauha 1940 ja turvallisuuspolitiikka 2016

Tänään tulee kuluneeksi 76 vuotta Talvisodan päättymisestä ehdoiltaan ankaraan Moskovan rauhansopimukseen.

SA-kuva. Helsinki juhlii rauhaa. Helsinki 1940.03.13

Helsinki juhlii rauhaa. Maaliskuun 13. päivä, 1940. Kuva: SA-kuva.

Tänä päivänä, 76 vuotta sitten, ylipäällikkö Mannerheim antoi päiväkäskyn n:o 34.

Kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen yksin

Yhdessä ulkoministeri Väinö Tannerin puheen kanssa ne antavat selitysarvoa sille, miksi me suomalaiset emme luota vieraaseen apuun, vaan tahdomme ”seistä täällä omalla pohjallamme”. Kyse ei ole siitä merkittävästä ja taistelumme kannalta ratkaisevasta avusta, joka meille annettiin – kyse on siitä avusta, joka meiltä Ruotsin puolueettomuuden takia evättiin, lähes toivottomassa tilanteessa, jossa uskomme ja tahtomme elivät vahvoina sydämissämme ja pistimiemme kärjissä.

Toivottavasti nämä kaksi sotahistoriamme ääniraitaa, pelottavia nykypäivän ajankohtaisuudessaan, voivat auttaa meitä pohtimaan miksi me suomalaisina usein tarkastelemme yhteistyövaraista, kollektiivista ja solidaarista turvallisuutta jäykän ennakkoluuloisesti.

Ulkoministeri Tannerin puheen suosittelen erityisen tarkasti kuuntelemaan aikavälillä 6:55–11:45.


Tannerin radiopuhe talvisodan rauhan ehdoista. Klikkaa kuvaa Elävän arkiston sivulle tai kuuntele ääniraita alta. Lähde: Ylen Elävä arkisto.

http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/00311_1_tannerin_radiopuhe.mp3

 


Mannerheimin päiväkäsky talvisodan päätyttyä. Klikkaa kuvaa Elävän arkiston sivulle tai kuuntele ääniraita alta. Lähde: Ylen Elävä arkisto.

http://download.yle.fi/ea/world_download/1c/1c0acad17a49f1227660644dfb8ae20a.mp3

 

Ylipäällikön päiväkäsky n:o. 34

Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat.Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.

Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.

Yli 15 000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.

Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.

Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.

Kiitän upseereita esikunnissa, heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.

Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunut ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.

Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia – heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.

Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.

Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuivat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneet sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin kaksi vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.

Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne.

Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja Länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.

Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä Länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.

Kuudentoista viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä lansirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.

Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatojen hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.

Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme: länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
Mannerheim

//James


Iso kiitos aineistosta kuuluu Yleisradion Elävälle arkistolle joka on kansakunnan muisti. Arkisto on osa suurenmoista digitalisointiprojektia, joka muodostaa tärkeän osan kulttuurihistoriallisesta perinnöstämme.

Voit seurata Elävää arkistoa Twitterissä: @elavaarkisto ja facebookissa: Yle Elävä arkisto.