Terrorismi ja islam (Terrorismin kokonaiskuva, osa 2)

Saatteeksi

Subhan-Allah

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata terrorismia suomalaisen nuoren näkökulmasta ja laajentaa sitä keskusteluksi. Neliosaisessa artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista. Keskustelun lähtökohtana on suomalaisen 16-vuotiaan koululaisen näkemys terrorismista, joka on syntynyt koulussa tehdyn tutkielman tuloksena. Ensimmäisessä osassa hahmotettiin terrorismia ilmiönä kysymyksen ”Mitä terrorismi on?” kautta.

Koululaisen ääntä blogisarjassa käyttää Iida Hilden, Siilinjärven Suininlahden yläasteen oppilas. Iida sai tammikuussa tehtäväkseen laatia uskonnon opinnoissa tutkielman terrorismista. Tutkielma valmistui 12. maaliskuuta 2017 ja on jälleen ajankohtainen Lontoon terroriteon myötä. Artikkelisarja alkoi blogimerkinnällä ”Terrorismin kokonaiskuva”, jossa Iida kertoi näkemyksiään siitä mitä terrorismi on. Tässä osassa Iida pohtii terrorismin ja islamin suhdetta, terrorismia nykypäivänä ja luo katsauksen terrorijärjestöihin 2000-luvulla.

Huomenna asiantuntijat esittävät omia näkemyksiään otsikolla ”Terrorismi ja islam”. Sen jälkeen seuraa vielä kaksiosaa, joissa keskustellaan aiheista ”Median rooli terrorismissa” ja lopuksi sarja päättyy pohdintaan ”Miksi terrorismi ei toimi, vai toimiiko se?”.

//James


Toimittajan kynästä, 9.4.2017.

like-dislike

Artikkelisarjassa julkaistu Laura Halmisen vieraskynä (ks. alempana) sai sosiaalisessa mediassa osakseen arvostelua, joka kohdistui sekä vieraskynän kirjoittajaan että artikkelisarjan tarkoitukseen ja toimittajaan.

Blogin toimittajana olen päättänyt aikataulusta, aineistoista ja niiden julkaisemisesta ennen Ruotsin terrori-iskua. Artikkelisarjan aloitus osui yhteen Lontoon iskujen kanssa, mutta sekin oli sattuma, joka toki teki siitä ajankohtaisen. Nämä ajankohtaisuudet on nostettu esille blogin kuvituksessa ja sosiaalisen median jaoissa, joita minä toimittajana olen tehnyt ja joita kirjoittajat ja muut ovat tehneet.

Ruotsin terroriteon tultua tietoon olisi ollut helppoa tehdä päätös pitää tauko julkaisuissa, mutta ”artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata terrorismia suomalaisen nuoren näkökulmasta ja laajentaa sitä keskusteluksi.” Keskustelun tyrehdyttäminen olisi ollut vastoin tätä tarkoitusta. Yhdenlaista yhteiskuntamme vahvuutta osoittaa se, miten hyvin pystymme lähellämme tapahtuvien kriisienkin keskellä keskustelemaan niiden perimmäisistä syistä ja myös hyväksymään näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme, eivät tuomitse vaan etsivät syitä ja motiiveja ja katsovat asiaa vähemmän putkinäköisesti. Tällainen Lauran artikkeli oli ja siksi tein tietoisen päätöksen sen julkaisemisesta.

Kommenteissa kritiikkiä on kohdistettu kirjoittajien asiantuntijuuteen. Artikkelisarjan johdannossa totesin: ”Neliosaisessa artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista.” Kyseessä on keskustelu ilmiöstä ja tulokulmana on asiantuntijoiden oma osaamisalue. Sellaista ihmistä joka olisi terrorismin kokonaisvaltainen asiantuntija tuskin mistään löytyy – ei ainakaan sellaista, joka kirjoittaisi siitä julkisesti. Terrorismin tutkijoita löytyy ja Atte Kalevan ja Teemu Tammikon vieraskynät edustavat tätä. Terrorismin tutkiminen ei kuitenkaan ole ainoa asiantuntijuus tässä moniäänisessä keskustelussa. Artikkelisarjan pani alulle yhdeksäsluokkalaisen Iida Hildenin ainutlaatuinen asiantuntijuus; käsitys siitä mitä on yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön turvallisuus suhteessa terrorismiin suomalaisen nuoren näökulmasta. Ymmärrän toki sen, että monet lukijat olisivat toivoneet kirjoittajiksi vain terrorismin tutkijoita. Tällöin näkökulma olisi mielestäni saattanut siiloutua putkinäköiseksi. Artikkelisarjassa on haettu tasapainoa ja moniäänisyyttä. Tavoitteena on myös ollut muodostaa pitkä ja moniääninen keskustelu, joka nyt on vasta puolivälissä.

Palaute, erityisesti asiallinen kritiikki, on aina tervetullutta ja tekee julkaisuista parempia. Kommentit, joissa kritisoidaan olettamiin ja omiin käsityksiin tukeutuen, ovat vaikeita käsitellä rakentavasti. Yritän kuitenkin, mistä syystä tämä toimittajan huomautus puolimatkalla.

Toivon kaikille lukijoille antoisia lukuhetkiä, kun kohta alamme pohtia median roolia terrorismissa. Sattumaa tämäkin, mutta sopii hyvin esitettyyn kritiikkiin ja siitä virinneeseen keskusteluun.

//James


Vieraskynä 7.4.2017, Laura Halminen.

sverige-flagga-2
Laura Halminen on toimittaja, joka sattumalta asui lapsena sortuneessa valtiossa ennen kuin se sortui. Halminen työskentelee Helsingin Sanomissa ja kirjoittaa mieluiten tietoturvasta. Lauraa voit seurata Twitterissä.

Hukuttakaa punatukkaiset, jumalan valtakunta tulee pornorahalla

En kerro islamin ja terrorismin suhteesta mitään.

Mennään sen sijaan Pariisiin vuonna 1988. Elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus on saanut ensi-iltansa. Martin Scorsese esittää nasaretilaisen puusepän inhimillisenä olentona, joka on kuullut ääniä ja nähnyt näkyjä koko ikänsä. Ehkä viimeistään rakastajatar nimeltä Maria Magdalena pistää fundamentalistikatolilaisilta kupin nurin. He ryhtyvät tuomaan kyynelkaasua elokuvateattereihin. Lokakuussa 1988 pariisilaiseen elokuvateatteriin tuodaan sisälle palopommi, joka sytyttää salin. Kolmetoista ihmistä loukkaantuu, heistä yksi hengenvaarallisesti. Seuraavaksi vihat saa niskaansa abortteja tehneestä naisesta kertova Une Affaire de Femmes. Sen esityksessä yksi ihminen kuolee sydänkohtaukseen, kun leffasaliin levitettään kyynelkaasua.

Intiassa on koillinen osavaltio nimeltä Tripura. Vuodesta 1989 alkaen alueella toimiva Tripuran vapautusrintama on pyrkinyt osavaltion itsenäisyyteen saattaakseen sen osaksi ”jumalan ja Jeesuksen valtakuntaa”. Sen menetelmiin kuuluvat paitsi räjähdeiskut, ryöstöt ja tuhopoltot, myös pakkokäännytys kristinuskoon aseella uhaten. Vuonna 2014 arvioitiin, että vapautusrintaman iskuissa kuoli vuosien 1992 ja 2001 välillä 764 siviiliä ja 184 turvallisuusjoukkojen palveluksessa ollutta henkilöä. Liikkeen on dokumentoitu saaneen tukea Yhdysvalloissa toimivalta eteläiseltä baptistikonventiolta. Se rahoittaa toimintaansa myös sieppauksista saatavilla lunnailla ja kuvaamalla pornoa.

Buddhismista ja hindulaisuudesta oikeutusta hakenut Aum Shinirkyo (suom. Korkein totuus) –lahko uskoo että sen perustaja Shoko Asahara on maailman ensimmäinen valaistunut yksilö alkuperäisen Buddhan jälkeen. Maaliskuussa 1995 hän ja hänen kannattajansa surmasivat kolmetoista ihmistä vapauttamalla hermokaasu sariinia Tokion metroon. Joukon taustalta löytyi aiemmin erilaisia yritelmiä ebola-viruksen ja botuliinin parissa.

Heinäkuussa 1994 Jumalan armeija (Army of God) –liikkeen nimissä toiminut entinen presbyteerikirkon pappi Paul Jennings Hill murhasi pumppuhaulikolla aborttilääkäri John Brittonin ja tämän henkivartijan. Jo vuonna 2009 Yhdysvaltojen ja Kanadan aborttiklinikoiden ja –työntekijöiden kattojärjestö raportoi heihin kohdistuneen vuodesta 1977 alkaen esimerkiksi kahdeksan murhaa, 17 murhayritystä, neljä sieppausta, sata voihapolla tehtyä iskua, 175 tuhopolttoa ja 406 tappouhkausta. Marraskuussa 2015 Colorado Springsissä Yhdysvalloissa sijaitsevalla aborttiklinikalla sattuneessa ammuskelussa kuoli poliisi ja kaksi muuta ihmistä.

Me opetamme lapsillemme että tärkeää ei ole se, kuka aloitti. Viisaampi on se, joka osaa lopettaa.

Uskonnon tunneilla olemme kuulleet sanat kuten miekkalähetys, kerettiläisyys, inkvisitio ja noitavaino. Näiden historiallisten tapahtumien uhrien määrällinen laskeminen nykyään on jotakuinkin mahdotonta paitsi puutteellisten lähteiden vuoksi myös siksi, että määritelmät muuttuvat ajan saatossa ja oikeus kirjoittaa historiaa kuuluu voittajille.

On silti vaikeaa kuvitella minkään uskonnon jumalaa, joka olisi sanellut oppineilleen pyhiä tekstejä taka-ajatuksella ”menkääpä, ähäkutti, ja tappakaa noiden urpojen äidit ja lapset, hukuttakaa punatukkaiset ja kivittäkää huivittomat että mahdollisimman moni oppisi pelkäämään ja vihaamaan toisiaan”.

Me teimme sen aivan itse.

//Laura Halminen


Vieraskynä 6.4.2017, Topias Uotila.

wordcloud-uotila-2
Topias Uotila on turvallisuuspolitiikan ja sotataidon harrastaja sekä aktiivinen reserviläinen. Voit seurata Topiasta Twitterissä.

Terrorismi ja islam

Vaikka terrorismin määritelmästä ei ole maailmalla yksimielisyyttä, olivat tämän keskustelun ensimmäisen osan kirjoittajat näkemyksissään hyvin lähellä toisiaan. Haluan kuitenkin palata vielä määritelmän historiaan. Määritelmä on muuttunut moneen kertaan ja muutama sata vuotta sitten määritelmä kiinnitti terrorismin nykynäkemyksestä poiketen nimenomaan valtion harjoittamaksi toiminnaksi. Tätä aiemmin terrorismia voidaan katsoa harjoitetun, mutta ei ilmeisesti systemaattisesti määritellyn.

1800-luvun puolivälin jälkeen määritelmä läheni poliittisen murhan määritelmää ja tuon ajan terrorismia kohtasivatkin herrat Ferdinandista Bobrikoviin. Ajan terroristit olivat ensisijaisesti anarkisteja ja nationalisteja. Nykyään mieluusti toistensa vastakohtina esittäytyvät tahot onkin imagollisesti erottanut oikeastaan yhteiskunnallisen kontekstin muutos eli nationalismin menestys. Yllättävämpiä esimerkkejä tältä ajalta tosin löytyy poliittisten murhien ulkopuolelta lähempää nykyaikaista terrorismin määritelmää kuten massiivinen Ku Klux Klan tai marginaaliselta osaltaan naisten äänioikeusliike.  Separatistiliikkeet jatkavat nationalistisen terrorismin perintöä Euroopassa edelleen, mutta välissä lähinnä 1970-luvulla terrorismin meillä määrittelivät äärivasemmistolaiset ryhmät. Saman ideologian käyttö terrorismin oikeuttajana jatkui seuraavalla vuosikymmenellä Etelä-Amerikassa.

 

Vasta 1980-luvulta lähtien terrorismi on ollut merkittävältä osaltaan islamilainen ilmiö. Nykyään uhrin hautajaisissa rukoillaan lähes aina Allahia. (Oletan tuntematta hautajaisperinteitä näin voitavan sanoa.)

Tosin edustavat islaminuskoiset tietenkin myös merkittävää osaa terroristeista. Terrorismin voikin ajatella olevan ensisijaisesti islamilaisten maiden ja islaminuskon sisäinen ongelma. Esimerkiksi Euroopassa terrorismi on tilastollisesti katoava ilmiö.

Lähde: datagraver.com.

Terrorismilla ja islamilla ei siis ole historiallista yhteyttä, mutta on tällä hetkellä tilastollinen yhteys. En valitettavasti tunne uskontoa sillä tasolla, että voisin arvioida Aten tapaan, onko islamilla ja terrorismilla sisällöllistä loogista yhteyttä. Arvaan, että teksteistä voi löytää yhtä rumia kohtia kuin Raamatusta:

Jos saatte tietää, että jossakin niistä kaupungeista … on kelvottomia miehiä, jotka ovat viekoitelleet kaupunkinsa asukkaat palvelemaan … vieraita jumalia … teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa. Kaikki sieltä saatu saalis on koottava keskelle toria. Sitten koko kaupunki samoin kuin kaikki saalis on poltettava kokonaisuhrina Herralle, teidän Jumalallenne. Sellainen kaupunki pysyköön ikuisesti rauniokasana; sitä ei saa enää koskaan rakentaa uudestaan.

Kylmän datan perusteella tärkein kysymys ei ole miten voimme suojautua islamistiselta terrorilta vaan miten voimme auttaa islamilaista maailmaa lopettamaan väkivallan kierteen. Olemme onnistuneet tässä kotipihallamme omasta uskonnostamme ja sen jakolinjoista huolimatta. Se ei oikeuta meitä viisastelemaan, mutta ehkä voimme jossain auttaa ja tukea. Kokemuksemme ei ainakaan oikeuta meitä ilmaiskuihin.

//Topias Uotila


Vieraskynä 5.4.2017, Atte Kaleva.

wordcloud-kaleva

 

Atte Kaleva on sotatieteiden maisteri ja kapteeni evp. Kaleva on tutkinut jihadistista ideologiaa ja kommentoi blogissaan (attekaleva.fi) ääri-islamistista terroria ja radikalismia.

Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan. Tästä ei pitäisi kenelläkään olla enää mitään epäselvyyttä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan ideologiansa islamilaisiin lähteisiin perustuen. Näistä lähteistä, Koraanista ja hadith-kokoelmista, ideologinen oikeutus on kieltämättä melko helppo löytääkin. Vaikka Koraania lukemalla ei voidakaan suoraan saada vastausta kysymykseen, miksi joku yksittäinen henkilö liittyy jihadistiseen terrorismiin, kokevat monet liittyneistä edustavansa ‘aitoa’ islamia ja puolustavansa muslimeita.

Mutta islam, tai edes jihadistinen ideologia itsessään, ei yksin selitä sitä, miksi jotkut lähtevät taistelemaan IS:n riveihin tai ovat jopa valmiita toteuttamaan itsemurhaiskuja. Nämä prosessit ovat paljon monimutkaisempia ja jokaisen lähtijän yksilöllisiin motiiveihin vaikuttavat myös paljon maallisemmat asiat. Kaiken selittäminen halki-poikki-pinoon -menetelmällä jonkin ideologian syyksi saattaa näyttää houkuttelevalta patenttiratkaisulta, mutta se yksinkertaistaa monitahoista ongelmaa liikaa.

Todelliseen ymmärrykseen jihadismista ilmiönä eivät kummankaan äänekkään ääripään yksinkertaistukset anna todellisia eväitä. Päinvastoin, loputon kiistely islamin ja jihadismin välisen suhteen olemassaolosta jopa estää julkista keskustelua nousemasta aidosti hedelmälliselle tasolle. Keskustelussa pitäisikin nyt keskittyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin suhde oikeastaan on ja miten islam uskomusjärjestelmänä vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään. On ensiarvoisen tärkeää, että tätä keskustelua käydään yhdessä tutkijoiden ja viranomaisten, mutta myös muslimiyhteisöjen kanssa. Tavoitteena ei saa olla islamin puolustaminen tai sitä vastaan hyökkääminen, vaan ilmiön todellinen ymmärtäminen.

//Atte Kaleva


Vieraskynä 4.4.2017, Iida Hilden, Suininlahden yläaste, 9c, Siilinjärvi.

Terrori ja islam

Nykypäivänä islam yhdistetään todella vahvasti terrorismiin. Erityisesti viimeisen 15 vuoden aikana terrorismi on yhdistynyt juurikin Al-Qaidan ja Isisin kaltaisten islamilaisten salafi-jihadististen ryhmien toiminnaksi. Jihad on keskeinen osa ääri-islamistien terroria. Se tarkoittaa taistelua islamilaisten maiden maallisia hallituksia vastaan. Tämän tulkinnan mukaan maiden hallitus siis estää Islamin toteuttamista ja toimivat epäislamilaisten periaatteiden mukaan. 1990-luvulta alkaen etenkin Lähi-idässä on levinnyt islamilaisen väkivallan aalto, jonka edustajat puhuvat mielellään toiminnastaan jihadina legitimoidakseen tekemiään terrori-iskuja. Pisin historia jihahistien iskuilla ja teoilla on Palestiinan/Israelin (uutisoidaan nykyään Lähi-itänä) alueella. Siellä väkivalta ja terrori on kuulunut ihmisten elämään jo yli puolen vuosisadan ajan. Palestiinalainen terrorismi alkoi ennenkaikkea PLO:n toimintana. Iskujen takana on vaikuttanut poliittisena ideologiana nationalismi ja sekulaari arabisosialismi. Palestiinalaiset näkivät, että Israelin valtion perustamisen yhteydessä heiltä oli viety osa heidän maataan, ja tappiollisten sotien jälkeen jopa YK:n heille varaama osa maata oli mehitetty. Tällainen tilanne ruokki vihaa, joka purkaantui levottomuuksina ja väkivaltana. Länsi-Euroopassa vastaavanlaiset tunteet ovat purkautuneet terrorismina esimerkiksi 1960 –ja 1970-luvulla Saksassa sekä Italiassa.

Samanaikaisesti islamin nimeä käyttävä väkivalta nousi esiin myös muualla islamilaisessa maailmassa, missä sosiaaliset,taloudelliset ja poliittiset ongelmat ovat suurimmillaan, ja missä väkivaltaa on perusteltu aiemmin muilla ideologioilla. Lukiessani monenlaisia mielipidekirjoituksia ja dokumentteja terrorismiin sekä Islamiin liittyen, huomasin, että ääri-islamilaisen maailman väkivallalle ja terrorille on etsitty syytä islamin uskosta ja islamilaisesta ideologiasta. Puhutaan usein niin kuin se olisi Islamin uskon, ja esimerkiksi Koraanin syy, että väkivaltaa ja terroria käytetään. Tässä on selvästi unohdettu huomioida se, että Lähi-idän väkivallan kierteellä on pitkät juuret, ja että islam on noussut legitimoivaksi ideologiassa vasta viime aikoina. Mielestäni siis yhtälö terrori=islam, ei pidä täysin paikkaansa, sillä vähemmän tulehtuneilla alueilla islam ja islamismi toimivat täysin rauhanomaisesti. Lisäksi monet muslimit häpeävät terrorismia, ja jopa islamin korkeimmat oppineet tuomitsevat terrorismin, joihin kuuluu muunmuassa terroristin Osama bin Ladenin opettaja Salman al-Odah.

Lähipäivinä on puheenaiheeksi on noussut miten ja miksi, esimerkiksi nykyisin suuressa roolissa oleva terrorijärjestö Isis saa värvättyä uusia kannattajia, ja erityisesti nuoria riveihinsä. On myös ihmetelty, miksi länsimaiset nuoret ovat kasvaneet omaksumaan länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Monet ovat ajatelleet, että selitys löytyy itse islamin uskosta, tai radikaalien saarnaajien vaikutuksista nuoriin sekä heidän ajatusmaailmaansa. Toiset taas uskovat ilmiön juurien johtuvan syrjinnän ja huonon aseman tuottamasta syrjäytymisestä ja vieraantuneisuuden tunteesta. Jos minulta itseltäni kysytään, jälkimmäinen kuulostaa loogisemmalta selitykseltä. Aiheesta on kuitenkin kiistelty paljon, sillä esimerkiksi Euroopassa terrori-iskujen toteuttajat eivät vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä saatika huonosti kotiutuneita. Kyse ei siis välttämättä olekaan huono-osaisuudesta tai asemasta. Radikalisoitumisen syitä voi tietysti olla monia, mutta eriyisesti nuorten radikalisoitumista jihadismiin sekä terrorismiin on pystyttävä ehkäisemään jotenkin.

Terrorismi nykypäivänä

Yhdysvaltain hallituksen mukaan sunnimuslimien harjoittama uskonnollinen terrorismi on yleisin terrorismin muoto nykyisin. Terrorismi on mielestäni vielä nykypäivänäkin erittäin hyvä esimerkki vastakkainasettelusta. Meille se on terrorismia, sillä se tapahtuu meitä vastaan, kun taas joillekkin se on vapautustaistelua heidän oikeuksiensa ja maidensa sekä kulttuurinsa puolesta. Terrorismi ja erityisesti terrori-iskut ovat viime vuosikymmenen aikana lähteneet rajuun nousuun, mutta kasvu rajoittuu pääasiallisesti muutamaan maahan Lähi-idässä sekä Etelä-Aasiassa. Erityisesti eesiin nousevat Irak, Afganistan ja Syyria. Jokainen näistä kolmesta maasta ovat lähes poikkeuksetta sotatilassa, josta huomaa, että terrorismi on usein sidoksissa väkivaltaisiin konflikteihin. Aikaisemmin 70-luvulla Euroopassa tehtiin enemmän iskuja kuin missään muualla maailmassa, ja nekin liittyivät usein nationalistis-separatistisiin konflikteihin esimerkiksi Baskinmaalla sekä Pohjois-Irlannissa, jossa vaikutti terrorijärjestö IRA. Nykyisin Eurooppa toimii siis vain terrorismin sivunäyttämönä, kun todellinen päänäyttämö sijaitsee Lähi-idässä, vaikka uutisoinnista voikin saada erilaisen kuvan. Kun iskujen määrä on kasvanut, niiden tuhoisuus on kasvanut mukana. Tämä johtuu varmasti siitä, että terrorismin on tarkoitus kiinnittää huomiota, joten iskuita on tehtävä entistäkin dramaattisempia, ja uhrien määrä on terroresteille suuressa osassa. Eurooppa terrorismin sivunäyttämönä näkyy myös uhrien määrässä. Vuosina 2000-2015 terrorismiin kuoli Länsi-Euroopassa 675 ihmistä, kun samaan aikaan ainoastaan Irakissa uhreja oli 58 177.

Vertailin 1970-luvun terrorismia 2000-luvun terrorismiin ja huomasin, että iskujen luonne on muuttunut Euroopassa huomattavasti. Siviilit joutuvat aiempaa useammin terrori-iskujen kohteeksi esimerkiksi lentokentillä, yleisötapahtumissa ja metroissa. Lähi-idässä terrorismi hyökkää hallintoa vastaan, ja iskujen kohteeksi joutuvat usein sotilaskohteet ja yksityiset henkilöt. Nykyisin islamististen terrorijärjestöjen tekemä terrorismi on kuitenkin satunnaisempaa kuin aiempi terrorismi Euroopassa, mutta se suunnitellaan paremmin, joten sitä on aikaisempaa vaikeampaa ennakoida ja estää. Tämän vuoksi ihmisten pelko joutua iskun kohteeksi Euroopassa on mielestäni täysin ymmärrettävää.

Infographic: Victims Of Terrorist Attacks In Western Europe | Statista Hae lisää tilastoja Statistasta.

Terroristijärjestöt 2000-luvulla

2000-luvulla Euroopassakin vaikuttavat terroristijärjestöt tulevat pääsääntöisesti Lähi-idän maista,Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Maailman tappavimpia terroristijärjestöjä ovat olleet Boko Haram ja Isis, sekä 2000-luvun alussa koko maailman tietoisuuteen noussut Al-Qaida.

Boko Haram vuonna 2002 perustettu nigerialainen islamistinen terroristijärjestö, joka on pyrkinyt syrjäyttämään Nigerian hallinnon sekä asettamaan voimaan islamilaisen sarialain maan pohjoisosiin. Se on toiminut myös Nigerian naapurimaissa, Tsadissa ja Nigerissä. Järjestö aloitti sotilasoperaation vuonna 2009 islamilaisen valtion luomiseksi ja valloitti silloin suuria alueita Koillis-Nigeriassa. Sen jälkeen järjestö on kuitenkin menettänyt suuria osia alueistaan. Boko Haramin ideologian mukaan muslimien ei ole sallittua osallistua minkäänlaiseen poliittiseen tai yhteiskunnalliseen toimintaan, joka on yhteydessä länsimaisuuteen. Terroristijärjestö on todella länsimaisvastainen, jonka huomaa jo nimestä Boko Haram, joka tarkoittaa hausan kielellä ” Länsimainen koulutus on kiellettyä.” Järjestön perustaja on Mohammed Yusuf, joka on sanonut koulutuksen pilaavan uskon islamiin ja Jumalaan. Järjestön johtajana toimii raaoista teoistan tunnettu Abubakar Shekauhu. He surmaavat usein poliittikkoja,poliiseja ja muita järjestöä vastustavia yksityisiä henkilöitä.

Al-Qaida on ääri-islamistinen terroristijärjestö, joka on vastuussa monista suurista ja paljon uhreja vaatineista terrori-iskuista. Järjestön perustaja oli Osama bin Laden, jonka Yhdysvaltain erikoisjoukot surmasivat 2. toukokuuta 2011 Pakistanissa. Al-Qaidan toiminta huipentui syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskuihin, jotka oli suunniteltu huolella ja toteutettiin tehokkaasti. Terroristit kaappasivat 4 matkustajakonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin WTC-torneja. Yksi koneista ohjattiin kohti Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonia, ja viimeinen kone putosi maahan Pennysylvaniassa. Järjestö uhkasi 2015 iskeä Yhdysvaltoihin sekä Eurooppaan, mutta toisaalta kilpaileva jihadistijärjestö Isis oli jo tuolloin heikentänyt Al Qaidaa merkittävästi.

Isis on jihadisti- ja terroristijärjestö, joka toimii pohjoisessa Irakissa ja Syyriassa, ja hallitsee suurta osaa maista. Järjestöä on johtanut kalifiksi nimitetty Abu Bakr al-Baghdadi. Isis on aiemmin kuulunut Al-Qaidaan, mutta erosi siitä vuonna 2014. Viime vuonna Isis menetti tuntuvasti alueitaan Irakissa ja Syyriassa, ja muunmuassa Syyrian pääkaupungissa Aleppossa se on yrittänyt vaikuttaa paljon. Isisin ideologia perustuu sunni-islamilaiseen wahhabismiin, joka painottaa Koraanin kirjaimellista tulkintaa. Yhdysvallat ja Venäjä ovat taistelleet Isisiä vastaan Syyriassa sekä Irakissa, ja järjestö on tehnyt viime vuosina lukuisia terrori-iskuja muunmussa Ranskaan,Turkkiin sekä Belgiaan.

//Iida Hilden


Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Aiheena on ”Mitä terrorismi on?”. Tarkoituksena on, että lukijat keskustelevat aiheesta ja esittävät siitä omat näkemyksensä. Tavoitteena on päästä vuorovaikutteiseen keskusteluun hyvässä hengessä, joten kaikki öyhötys poistetaan armottomasti.

Lisää luettavaa

Lähde- ja kirjallisuusluettelua ylläpidetään ensimmäisen osan blogimerkinnän yhteydessä. Listalta löytyy 4. huhtikuuta 2017 tilanteessa jo 35 valittua lähdettä. Uudia lähteitä lisätään vielä runsaan viikon ajan.

Mitä terrorismi on? (Terrorismin kokonaiskuva, osa 1)

Saatteeksi

Sarjan johdannossa ”Terrorsimin kokonaiskuva” Siilinjärven Suininlahden yläasteen oppilas Iida Hilden esitti suomalaisen 16-vuotiaan koululaisen näkemyksen terrorismista, joka syntyi koulussa tehdyn tutkielman tuloksena. Ensimmäisessä osassa Iida hahmotti terrorismia ilmiönä kysymyksen ”Mitä terrorismi on?” kautta.

Nyt asiantuntijat esittävät omia näkemyksiään otsikolla ”Mitä terrorismi on?” Asiantuntijoiden pohdinnat julkaistaan perättäisinä tähän merkintään 1–2 repliikin pituisina, siten että uusin on aina ylinnä. Tämän merkinnän loppuun olen lisännyt luettelon lähteistä, joiden avulla voi perehtyä syvemmin aiheeseen. Kommentoikaa reippaasti! Keskustelun lyhyet säännöt löytyvät lopusta ja edellisen merkinnän lukijoiden käymän keskustelun löydät täältä.

//James


Vieraskynä 3.4.2017, Teemu Tammikko.

wordcloud-tammikko
Teemu Tammikko on Ulkopoliittisen instituutin tutkija, asiantuntemuksenaan mm. terrorismi, poliittinen väkivalta ja väkivaltainen ekstremismi, sekä niiden torjunta ja ennaltaehkäisy Euroopassa, rajaturvallisuus ja Schengenin sopimus, sekä Espanjan politiikka. Teemun käynnissä olevat tutkimushankkeet ovat terrorismi ja poliittinen resilienssi, sekä vierastaistelijailmiö.

Mitä terrorismi on?

Terrorismi määritellään usein poliittisesti motivoituna väkivaltana, joka kohdistuu ”sivullisiin”, ja jonka tarkoituksena on lietsoa pelkoa itse väkivallan kohdetta laajemmassa joukossa. Se on hyvä määritelmä, joka ei periaatteessa katso sitä, minkä poliittisen aatteen vuoksi tekoja tehdään, vaan kyseessä on tiettyä logiikkaa noudattava väkivalta. Yleensä terroristeina pidetään vain ei-valtiollisia toimijoita. Jos valtiot käyttävät samaa väkivallan logiikkaa, puhutaan erikseen valtioterrorismista.

Terrorismin käsittely pelkästään pelkoa lietsovana keinona on kuitenkin yksinkertaistava, eikä se selitä sitä, miksi sille annetaan niin suuri painoarvoa, vaikka konfliktialueiden ulkopuolella se on verrattain harvinaista. Jos halutaan pohtia sitä, mitä terrorismi merkitsee yhteiskunnassa, on syytä pohtia tarkemmin sen vaikutuksia.

Pelko saa ihmiset usein peräytymään, hakeutumaan turvaan. Tämä on monesti terroristien tarkoitus. He haluavat, että länsimaat lopettavat sekaantumisen Lähi-idän konflikteihin, että sotilaat lähetetään koteihinsa ja pommittaminen lakkaa. He katkovat toimittajien päitä videoilla, jotta ulkomaalaiset toimittajat eivät uskaltaisi tulla paikalle ja he voivat itse hallita tiedonvälitystä, kertoa vain heille sopivan osan totuudesta.

Pelon lisäksi terrorismi herättää vihaa. Jokainen summittainen murha koetaan epäoikeudenmukaisena. Mitä tavalliset ihmiset linja-autoissa, baareissa, turistikohteissa ovat tehneet ansaitakseen väkivaltaisen kuoleman? Vihainen kansalainen ei vaadi peräytymistä, vaan kostoa, jonkinlaista oikeutta. Jos terroristi itse kokee äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta jostakin aikaisemmasta tapahtumasta, niin sitä kokee myös terrorismin uhri. Sen kohteeksi joutunut yhteiskunta vaatii vähintään syyllisten saattamista vastuuseen. Joskus sekään ei riitä. Jotkut saattavat kyseenalaistaa, miksi brutaalia väkivaltaa harjoittavia ihmisiä tulisi kohdella normaalin oikeuskäytännön mukaisesti. He kyseenalaistavat, ovatko terroristit edes ihmisiä, kun kykenevät moisiin tekoihin. He vaativat ”silmä silmästä” logiikan mukaista kostoa. Siksi terrorismi johtaa usein väkivallan kierteeseen.

Terrorismi on siis poliittisen vaikuttamisen keino, joka toimii välillisesti väkivallan kohteeksi joutuneen yhteiskunnan kautta. Terroristit itse eivät kuitenkaan hallitse tekojensa seurauksia, joten keinona se on äärimmäisen huono.

//Teemu Tammikko


Vieraskynä 1.4.2017, Topias Uotila.

wordcloud-uotilaTopias Uotila on turvallisuuspolitiikan ja sotataidon harrastaja sekä aktiivinen reserviläinen. Voit seurata Topiasta Twitterissä.

Mitä terrorismi on?

Terrorismi on tavoitteellista kauhua aiheuttavaa väkivaltaa. Terroristisen väkivallan välitön tavoite on psykologinen kauhu teon kohdetta huomattavasti laajemmassa ihmisjoukossa eikä fyysinen muutos tai kineettinen vaikutus varsinaisessa kohteessa. Terrorismi ei yleensä valikoikaan kohdettaan yksilöinä. Aiheuttaessaan kauhua terrorismi muistuttaa meitä siitä kuinka helposti omakin elämämme päättyy; kuinka elämme joka hetki toistemme armosta; kuinka helppo on tappaa. Terroriteko on antaa tästä meille esimerkin. Jos turvallisuuden sanotaan olevan tunne, niin on terrorismikin. Terrorismi on siten subjektiivinen kokemus.

Terrorismi on vähäväkisen kamppailua. Tästäkin näkökulmasta siis subjektiivista. Sanotaan, että toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Terrorismi on kuitenkin käsitteenä hyödyllinen lähinnä varsinaisen sodankäynnin ja varsinaisen rikollisuuden ulkopuolella, kun terroriteon tavoite ei ole henkilökohtainen hyöty tai kosto, vaan laajempi poliittinen tai vastaava tavoite, mutta toteutus on vailla organisoitua sotavoimaa, saati sodan oikeussääntöjä. Vaikka näin on syytä rajata termin soveltamisalaa, kannattaa säilyttää varsinainen määritelmä vapaana kannanotoista kauhulla tavoiteltuihin asioihin. Muuten terroristi on toiselle vapaustaistelija, sankari.

//Topias Uotila


Vieraskynä 31.3.2017, Laura Halminen.

wordcloud-laura

Laura Halminen on toimittaja, joka sattumalta asui lapsena sortuneessa valtiossa ennen kuin se sortui. Halminen työskentelee Helsingin Sanomissa ja kirjoittaa mieluiten tietoturvasta. Lauraa voit seurata Twitterissä.

Mitä terrorismi on?

Lontoossa aikuiset puhuivat. Lockerbien kylään Skotlannissa oli pudonnut lentokone ja Harrod’s –lelukaupassa barbiet tuijottivat laatikoistaan koulutyttöä takaisin. Kauttakulkumatkalta Lontoosta piti palata vielä lennolla parin päivän päästä Helsinkiin. Jossain ihmisiä räjähti ja paloi.

Tuli 1990-luku. Pääministeri Paavo Lipposen mielestä minun tuttavapiiriini kuuluvat eläinoikeusaktivistit olivat terroristeja. Tsetseenien raivokas epätoivo itsenäisyyssodassa, kaikki tai kuolema. Luin Ulrike Meinhofista ja Andreas Baaderista. Al Qaida yritti jotain World Trade Centerissa.

Sitten 2000-luku, jolloin Al Qaida onnistui. Terrorismin vastaisesta sodasta tuli muotisana, ja muoti on luonut vastamuoteja. Breivik puri ruokkivaa kättä ja yritti tappaa sosiaalidemokraatit. Kouluampujat fanittivat toisiaan.

Terrorismi on institionaalisen ryhmäkäyttäytymisen pimeä puoli. Se on toiseuden kokemus: teinityttö kapinaiässä kirjoittamassa koulun vessan seinään Red Army Faction, koska se oli jännittävää ja pelotti muita. Nyt jossain teini kirjoittaa الموت للكفار (almawt lilkifar, kuolema vääräuskoisille), koska identiteettiään voi rakentaa myös sen varaan, että saa toisten kokemasta pelosta ja inhosta vahvistusta ulkopuolisuuden tunteelleen. Toiseudesta tulee yhteinen nimittäjä, liima joka kokoaa yhteen ryhmiä. Me muita vastaan.

Terrorismi on osoitus rakenteellisesta epätoivosta.

Minusta ei tullut terroristia, vaikka kirjoitin vessan seinään RAF. Ehkäpä pöyristyminen Paavo Lipposen järjettömän tuntuisesta heitosta kettutyttöjen suhteen selvensi jotain. Ehkä se oli mielikuva tulipaloon sulavista barbienukeista, lentopelko Lockerbiesta. Tai sitten terrorismi edellyttää ominaisuuksia, joita minulla ei ole. Tai sellaisten ominaisuuksien puuttumista, joita minulla on.

//Laura Halminen


Vieraskynä 29.3.2017, Samuli Suonpää.

wordcloud-samuli

Samuli Suonpää on uskontojournalisti yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neljästä miljoonasta äänestä. Hän puhuu radiossa ja huutaa kolumneissa, kirkosta, uskonnoista ja yhteiskunnasta. Suonpään mielestä uskonnollisuuden väärinymmärtäminen on avain koko maailman väärinymmärtämiseen. Voit seurata Samulia Twitterissä, mistä löydät hänet nimillä @suonpaa ja @horisontti_yle1.

Mitä terrorismi on?

Ainoa terrorismia käsittelevä kirja, jonka työnantajani kirjastosta löysin, oli luokiteltu hyllyssä kohtaan 29.7 Ei-kristilliset uskonnot – islam. Tässä on jotakin hyvin kuvaavaa. Nykyisin terrorismi tarkoittaa vierasuskoista väkivaltaa, islamin pyhää sotaa.

Siellä kirkkohallituksen kirjaston hyllyjen välissä tajusin olevani vanha. Olin nimittäin jo 25-vuotias, kun lentokoneet törmäsivät WTC-torneihin ja sana ”terrorismi” alkoi merkitä jostakin kaukaa, vieraasta kulttuurista, meitä länsimaisia kristittyjä uhkaamaan hiipivää väkivaltaa. Minun lapsuuteni terrorismi tuli lähempää, se oli eurooppalaista.

Irlannin tasavaltalaisarmeija yritti vapauttaa Pohjois-Irlantia Britanniasta ja ETA ajoi Baskimaan itsenäisyyttä Espanjasta. Lapsuuteni terrorismilla oli selvät, ymmärrettävät päämäärät. Kyse ei ollut Pyhästä Sodasta vaan vapaustaistelusta. Väkivalta ja uskonto olivat vain välineitä, eivät selitys.

Nykyinen terrorismi näyttäytyy uskonnollisempana ja siksi järjettömämpänä kuin terrorismi kaksikymmentä vuotta sitten. Syy on yksinkertainen. Me emme yleensä tiedä yhtään mitään maailmasta länsimaisten demokratioiden eli televisiosarjojen maailman ulkopuolella – emmekä tunne uskonnoista kuin auttavasti kristinuskon läntiset suuntaukset. Siksi terrorismi näyttää erilaiselta kuin ennen. Ihmiset kauempana näyttävät aina. Terrorismi itsessään ei kuitenkaan juuri muuttunut, siitä vain on tullut vähän kansainvälisempää – samoin kuin maailmasta muutenkin.

Terrorismi on heikomman ase. Se vaatii kasvualustakseen toivottomuutta, alistettuja ihmisiä – ja vahvan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Terrorismi kohdistuu sivullisiin, koska muiden vahingoittamiseen eivät voimat riitä.

Terrorismin tavoitteena on yhteiskunnallinen muutos, joka koetaan oikeutetuksi – se on tekijöilleen vapaustaistelua. Koska meidän on vaikea sitä hyväksyä, on terrorismin ymmärtäminenkin usein lähes mahdotonta.

Terrorismi on viesti: te ette ole niin vahvoja kuin luulette – eikä kukaan teistä ole turvassa.

//Samuli Suonpää


Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Aiheena on ”Mitä terrorismi on?”. Tarkoituksena on, että lukijat keskustelevat aiheesta ja esittävät siitä omat näkemyksensä. Tavoitteena on päästä vuorovaikutteiseen keskusteluun hyvässä hengessä, joten kaikki öyhötys poistetaan armottomasti.

Lisää luettavaa

Terrorismin kokonaiskuva

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata terrorismia suomalaisen nuoren näkökulmasta ja laajentaa sitä keskusteluksi. Neliosaisessa artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista. Keskustelun lähtökohtana on suomalaisen 16-vuotiaan koululaisen näkemys terrorismista, joka on syntynyt koulussa tehdyn tutkielman tuloksena. Ensimmäisessä osassa hahmotetaan terrorismia ilmiönä kysymyksen ”Mitä terrorismi on?” kautta.

wordcloud-terrorism

Koululaisen ääntä blogisarjassa käyttää Iida Hilden, Siilinjärven Suininlahden yläasteen oppilas. Iida sai tammikuussa tehtäväkseen laatia uskonnon opinnoissa tutkielman terrorismista. Sain kunnian olla niiden joukossa, joilta Iida kysyi lähteitä. Toimitin lyhyen luettelon lähteitä sekä käsitteitä ja ilmiöitä, joihin mielestäni tulisi perehtyä aiheen ymmärtämiseksi. Tutkielma valmistui 12. maaliskuuta 2017 ja on jälleen ajankohtainen Lontoon terroriteon myötä. Sen ajankohtaisuus ja siinä esitetty pohdinta on niin vahvaa, että päätin luovuttaa blogini Iidan ja asiantuntijoiden käyttöön seuraavan kahden viikon ajaksi.

Kuva: Thomas Wood, Sheffield, Englanti. Lisenssi: CC BY 2.0.

Poliisin panssariautot vartioivat Lontoon Parliament Squarea iskujen jälkeen. Kuva: Thomas Wood, Sheffield, Englanti. Lisenssi: CC BY 2.0.

Ensi viikolla asiantuntijat esittävät omia näkemyksiään otsikolla ”Mitä terrorismi on?”. Sen jälkeen seuraa vielä kolme osaa, joissa keskustellaan aiheista ”Terrorismi ja islam”, ”Median rooli terrorismissa” ja lopuksi sarja päättyy pohdintaan ”Miksi terrorismi ei toimi, vai toimiiko se?”.

//James


Vieraskynä 25.3.2017, Iida Hilden, Suininlahden yläaste, 9c, Siilinjärvi.

Johdanto

Kun kysytään, mitä sana terrorismi tuo mieleesi, vastaukset ovat varmasti hyvin samanlaisia. Moni muistaa varmasti 9/11 iskut New Yorkissa vuonna 2001 ja aivan lähivuosien terrori-iskut esimerkiksi Ranskassa sekä Belgiassa ovat lähestulkoon kaikkien mielessä. Terrorijärjestö Isis taistelee ja sotii Lähi-idässä ja on levittäytymässä myös muualle maailmaan. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoista kuin esimerkiksi media meille näyttää. Euroopassa terroria on käytetty poliittisten sekä uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi erityisesti Irlannissa, Saksassa, Italiassa ja Ranskassa. Kuitenkin myös monet muut maat ovat saaneet tästä osansa ja terrorismi on ylettynyt jopa Yhdysvaltoihin saakka. Euroopassa terrorismia pidetään jopa aikakautemme suurimpana uhkana. Terrorismi on hyvin ajankohtainen aihe, jonka historia ja taustat eivät ole aina niin selviä. Selvitän tutkielmassani uskonnollisen ja poliittisen terrorismin eroja sekä epäkohtia, terroristien erilaisia motiiveja ja taustoja, sekä käyn läpi islamin vaikutusta terrorismiin. Pohdin myös sitä, miksi uskonto ei nykyisin riitä selittämään terroristisia tekoja, sekä koitan etsiä syitä länsimaiden nuorten radikalisoitumiseen terrorismiin ja jihadismiin.

New Yorkin World Trade Center kaksoistornit terrori-iskun jälkeen syyskuun 11.päivä vuonna 2001.

New Yorkin World Trade Center kaksoistornit terrori-iskun jälkeen syyskuun 11.päivä vuonna 2001. Kuva: Wikipdedia Commons.

Mitä terrorismi on?

Terrorismi on siviileihin kohdistuvaa poliittista tai ideologista väkivaltaa, jonka tarkoituksena on herättää pelkoa väestössä ja usein myös horjuttaa yhteiskunnan järjestystä. Terrori-iskujen ideana onkin usein luoda pelkoa siitä, että kuka tahansa voi olla uhri. Toisinaan terrorismin määritteleminen on kuitenkin vaikeaa, ja esimerkiksi joukkomurhaa saatetaan nimittää tiedotusvälineissä terrorimiksi. Terrorismi on ollut todella ajankohtainen aihe jo vuodesta 2001, kun terrorijärjestö Al-Qaida kaappasi kolme[1] matkustajakonetta, joista kaksi ohjattiin päin New Yorkin WTC-torneja. Terrorismin eri muotoja on monia, joista yleisimpiä ovat uskonnollinen ja poliittinen terrorismi.

Poliittinen terrorismi hyökkää usein vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan ja pyrkii korvaamaan sen oman näkemyksen mukaisella järjestelmällä. Poliittinen terrorismi on Euroopassa vasemmistolaista. Erilaisia poliittisia ryhmiä on monia, mutta terrorismiin niistä ovat syyllistyneet erityisesti vasemmistolaiset ryhmät. Esimerkiksi vuosina 1962–2005 vasemmistolaisryhmät tekivät noin 3 738 iskua, joissa kuoli 2 576 ihmistä. Useat poliittista terrorismia harjoittavat ryhmät ovat pyrkineet kaatamaan kapitalistisen hallituksen, sekä perustamaan sen tilalle sosialistisen tai kommunistisen järjestyksen. Esimerkkejä tällaisista ryhmistä ovat mm. Saksan Punainen armeijakunta, Irlannin IRA sekä baskien ETA. Joskus oikeistoterroristit ovat pyrkineet tukemaan olemassa olevaa yhteiskuntajärjestelmää, kuten esimerkiksi Etelä-Amerikan puolisotilaalliset järjestöt, jotka ovat usein hallituksen palveluksessa. Tällaiset järjestöt pyrkivät murhaamaan poliittiset vastustajansa tai näitä tukevat ihmisryhmät. Oikeistoon ovat kuuluneet myös vastavallankumoukselliset jotka aloittivat 1980-luvun alkupuolella taistelun vasemmistolaista Sandinisti-hallitusta vastaan.

Uskonnollinen terrorismi ja sen tavoitteet sekä syyt perustuvat uskontoon. Uskonnollista terrorismia harjoittavat eniten sunnimuslimit. Yhdysvaltain liittovaltion tilastojen mukaan vuonna 2006 terroriteoissa kuolleista 4 000 eli 46 % oli kuollut sunnien harjoittaman terrorismin uhreina.

//Iida Hilden


Ohjeet kommentoinnista: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Aiheena on ”Mitä terrorismi on?”. Tarkoitus on, että lukijat keskustelevat siitä ja esittävät samalla omat näkemyksensä aiheesta. Tavoitteena on päästä vuorovaikutteiseen keskusteluun hyvässä hengessä, joten kaikki öyhötykset poistetaan armottomasti.

Edit: Blogimerkinnän kuvitusta muutettu tekinjänoikeudellisista syistä; julkinen blogi kaupallisella alustalla voi vain käyttää kuvia, joiden käyttö on vastaavasti tai vapaasti lisenssoitu.