Kielletään laittomat mielenosoitukset!

Suomen poliisi päätti Jyväskylän Salmirannssa mielenosoituksen voimakeinoin.

Kuva: Yle.

Tästä asiasta kansanedustaja Mikko Kärnä aloitti voimakkaan kommentoinnin sosiaalisessa mediassa, jossa hän muun muassa linjasi seuraavasti:

On kyllä jotensakin uskomatonta, että Suomessa näyttää olevan iso joukko ihmisiä, joiden mielestä viranomaisten virkavelvollisuuksien suorittamisen estäminen passiivisin keinoin olisi laillista. Ei muuten ole. Väkivaltainen vastustaminen on vakavin muoto, mutta myös haitanteko virkamiehelle ja niskoittelu poliisia vastaan ovat rikoksia. Ei pidä missään nimessä puhua ”mielenosoituksista”, jos kyse on virkatehtävien hoitamisen estämisestä.

Posted by Mikko Kärnä on Tuesday, 5 September 2017

Kärnä puhuu päivityksessään rikoksesta ja laillisuudesta ja siksi on hyvä tarkastella asiaa juurikin viileän juridisesti näiden termien kautta. Päänvaivaa aiheuttaa tietysti termi mielenosoitus. Kokoontumislain (530/1999) 2 § kuitenkin määrittelee mielenosoituksen varsin selkeästi. Salmirannan tapauksessa kyseessä lienee ollut mielenosoitus, joka ei ole ollut yleinen kokous tai yleisötilaisuus ja näiltä osin putoaa osillaan kokoontumislain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin määräävänä on perustuslaillinen kokoontumisvapaus:

Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.

Suomen perustuslaki 13 §.

Salmirannassa kokoontui siis perustuslaillisen vapauden nojalla järjestetty mielenosoitus, jonka tarkoituksena oli kokoontumisvapauden käyttäminen ja jonka tarkoituksena on (todennäköisesti) saattanut olla estää tai haitata viranomaista suorittamasta virkatointa, so. afgaaniperheen käännytystä. Tämä on kuitenkin täysin sallittua ja kuuluu nimenomaisesti siihen turvaan, jonka lainsäätäjä on perustuslailla ja muulla sääntelyllä taannut. Viranomaisen häiritsemisen yritys mielenosoituksella ei ole rangaistava, eli on laillisesti sallittua kokoontua osoittamaan mieltä viranomaisen toimia vastaan. Myös eduskuntatalon portaille saa kokoontua osoittamaan mieltä Mikko Kärnää vastaan, jopa silloin kun hän äänestää kansallisen turvallisuuden supertärkeästä asiasta, vaikka tällainen ei Kärnää miellyttäisi.

Ydinajatus on siinä, että perustuslaillista vapautta voidaan käyttää niin kauan kun se ei loukkaa muiden vapautta. Tällaisia vapauksia ovat mm muiden vapaus kokoontua, käyttää julkista paikkaa, liikkua julkisella paikalla ja myös viranomaisen vapaus suorittaa virkatehtäviään parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli vapauden käyttö loukkaa muiden yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen tai viranomaisen vapautta voi viranomainen puuttua siihen sopivaksi katsomallaan tavalla. Puuttumisessa on kuitenkin huomioitava se, että sen tulee rajoittua siihen, että häiriö muiden vapaudelle tai yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle poistetaan. Puuttumisella ei voida puuttua perustuslailliseen kokoontumisvapauteen tai oikeuteen osoittaa mieltä, vaan ainoastaan ohjata se sellaiselle alueelle tai sellaiseen paikkaan missä se ei loukkaa muita. Tämä tapahtuu esimerkiksi antamalla mielenosoittajille kehotus siirtyä.

Tässä valossa kansanedustaja Kärnän vaatimus mielenosoitusten kriminalisoinnista niiden lausumattomien, siis arvioitujen, tarkoitusperien ja tavoitteiden perusteella näyttäytyy varsin kummallisena. Kärnän kriminalisointilogiikkaa soveltamalla poliisi kitkisi pois kaikki itselleen ja päättäjille epämieluisat ja sopimattomat mielenosoitukset pois, koska niillä yritetään vaikuttaa poliisin toimintaan(!)

Kärnän kommentti näyttäytyy myös varsin kummallisena, etenkin kun poliisi itse ei näe mielenosoituksissa varsinaista ongelmaa, vaan on aiemmin tunnistanut ongelmina kyvyn puuttua mielenosoituksiin oikeilla ja tilanteeseen suhteutetuilla voimankäytön keinoilla. Tämä yhtälö on ratkaistavissa antamalla poliisille lisää resursseja ja asteittaiseen voimankäyttöön paremmin sopivia välineitä ja niihin liittyviä valtuuksia, jolloin poliisi pystyy tekemään tehtävänsä, eli turvaaman omat toimensa samalla kun poliisi turvaa mielenosoittajien oikeuden osoittaa mieltään kenenkään muun vapautta loukkaamatta.

Kärnän kommentti näyttäytyy irvokkaana, kun hän saa sille sivustatukea sellaisilta henkilöiltä, jotka yleensä näkevät märkiä päiväunia sitä, miten poliisi pamputtaa, kaasuttaa ja pidättää ”vihervassareita” vieressä ”isänmaalliset” ryhmät kannustamassa ja astumassa paikalle tilanteen jälkihoitoon. Kärnän kommentti on myös levinnyt muutamaan ”isäm maan puollustajan” foorumiin ja siellä kirjoitettu ei ole eduksi kansanedustajalle, ellei hän sitten ota isoa loikkaa loistavaan siniseen tulevaisuuteen.

Negatiivisuuden voima on hyvin vahva. Salmirannan tapauksessa saimme jälleen nähdä maltillisen ja kaikkien perustuslaillisia oikeuksia kunnioittavan poliisin, joka toimi varsin suhteellisesti ja käytti vain voimaa sen verran kun tilanteessa tarvittiin virkatehtävän suorittamisen turvaamiseksi. Tälle pitäisi antaa kiitosta ja tehdä hatunnosto, sen sijaan, että lähdetään nakertamaan kokoontumisvapautta lakiin perustumattomilla mielipiteillä, joita popularisoidaan puhumalla rikoksista, laittomuudesta ja vaatimalla mielenosoitusten kriminalisoimista. Jos halu estää sopimattomat mielenosoitukset on suuri, niin Venäjä tarjoaa hyvän mallin. Siellä mielenosoitukset ovat ankarammin kriminalisoituja, etenkin kun niiden ajatuksen ja tarkoituksen voidaan subjektiivisesti arvioida olevan Venäjän federaation patrioottisten ja historiallisten traditioiden vastaista. Venäjällä poliisi ja turvallisuusviranomaiset käyttävät myös lain ulkopuolista mielivaltaa Kremlille sopimattomien mielenosoitusten lopettamiseksi vaikka ne olisivatkin perustuslaillisia.

Ajatusrikokset eivät sovi Suomeen ja yritys saada viranomainen tai lainsäätäjä muuttamaan mieltään mielenosoituksella ei ole rikos. Näin on eduskunta päättänyt ja kerta toisensä jälkeen vahvistanut, eikä sitä ole Salmirannan perusteella syytä muuttaa. Jos kuitenkin on syytä harkita uudelleen, niin siihenkin kansanedustaja Kärnällä on paremmat keinot ja edellytykset kuin tiettyä kuulijakuntaa kosiskelevat Facebook-päivitykset.

//James


Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu.
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta minkään viranomaisen tai muun tahon virallista kantaa.

Sananvapaus ei tänä vuonna juhli

Sotilaiden sananvapauden kannalta parhaita aikoja elettiin vuonna 2016, siitäkin huolimatta, että taustalla oli välittömästi edeltäviltä vuosilta useita tapauksia, joissa mm. poliitikot julkisesti peräänkuuluttivat sotilaiden sananvapauden suitsimista. Näkyvimpiä hahmoja sotilaiden suiden suitsimisessa ovat olleet kansanedustaja ja aiempi ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Jussi Niinistö, mutta tähän julkiseen kuoroon on myös kuulunut muita poliittisia ja akateemisia vaikuttajia, mm. ex-valtiosihteeri Risto Volanen on jo aiemmin epäillyt armeijan ja poliisin kaapanneen vallan Suomessa ja Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki pitää sotilaiden sananvapauden käyttöä jonkinlaisena uhkana demokratialle.

Nykypolitiikassa ja poliittisessa keskustelussa on viime vuosina nähty lisääntynyttä vastakkainasettelua ja sitä, että erimieliset pyritään sulkemaan keskustelun ulkopuolelle vaatimalla heidän hiljentämistään joko sensuurin avulla tai rikosoikeudellisin keinoin. Sananvapaus on poliittinen oikeus, kuten useimmat perusoikeudet ja sen käytössä on aina poliittinen aspekti. Puolustusvoimat on ”epäpoliittinen” ja viranomaisen sisäisesti yhtenä sananvapauden rajoittamisen tarkoituksena voidaankin nähdä jonkinlainen tarve pitää ”oma väki” tällaisen yhteiskunnalliseen debattiin kuuluvan vastakkainasettelun ulkopuolella hillitsemällä päivänpolttavista aiheista keskustelua. Ulkoisesti kyse lienee enemmänkin tottumuksesta siihen, että sotilaat, joiden sananvapaus aiemmin on ollut muita rajoitetumpaa ja itsesensuuri tiukempaa, eivät juuri osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja puhuvat turvallisuuspolitiikastakin vain luvan kanssa ja korkeintaan alokkaille turpo-oppitunneilla valmiit nuotit kädessään.

Ohjeella mustaa valkoiseksi?

Puolustusvoimat muutti yleistä palvelusohjesääntöään 1. tammikuuta 2017 alkaen.

Palvelusohjesääntö muuttui muutaman kohdan osalta ehdottomasta sotilaskäskystä, jonka rikkominen on rangaistavaa, siten kun siitä rikoslain 45. luvussa tai muussa laissa säädetään, myös tiettyjä ei-rangaistavia suosituksia sisältäväksi ohjesäännöksi. Tällaisia suosituksia käytetään yleensä epävirallisen hillitsemisvaikutuksen (chilling effect) aikaan saamiseksi.

”Uudessa normissa on kuitenkin muutamia konditionaalin muotoon kirjoitettuja kohtia, jotka eivät ole selkeitä käskyjä tai määräyksiä, vaan suosituksia.”

Pääesikunnan oikeudellisen osaston ohje AM22993, 23.12.2016.

Lehdistökin on tuonut puolustusvoimien kannan hyvin esille, kun viestintäjohtaja on parafraseerannut asessoria: ”suosituksen rikkomisesta ei saa mitään virallisia tai epävirallisia seuraamuksia.”

Jouluaattoa edeltävänä joulukuun 23. päivänä nopeasti kasaan kyhätty puolustusvoimien ohje asiasta on veikeän hassunhauska. Sen otsikko on ”Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltamisesta sotilaskurinpitomenettelyssä” ja tämä vaatinee jo itsessään opastusta ja johdantoa aiheeseen. Ohje osuu kuitenkin täysin oikeaan siinä, että se vihdoinkin täyttää yhden laillisuutta koskevan vaatimuksen, josta eduskunnan perustuslakivaliokunta on aikanaan antanut mietinnön.

Blankorangaistussäännösten osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus(…)

PeVM 25/1994 vp. Lihavointi minun.

Aiemmin Yleisessä palvelusohjesäännössä ei Pääesikunnan päällikön ja puolustusvoimien asessorin mukaan ole ollut suosituksia, vaan palvelusohjesääntö on ollut selkeä velvoittavuuden ja rangaistavuuden suhteen, mikä kenties selittää sen, miksi perustuslakivaliokunnan 22 vuoden takaista mietintöä ei ole kovin tarkkaan puolustusvoimissa pohdittu.

Asevelvollisuuslain 57 §:n 3 momentin nojalla vahvistettu Yleinen palvelusohjesääntö sisältää aikaisemmasta poiketen velvoittavien käskyjen ja määräysten lisäksi myös suositusluonteisia kohtia.

Puolustusvoimien vastaus puolustusministeriön lausuntopyyntöön kirjallisesta kysymyksestä KK 647/2016 vp. Lihavointi minun.

Annettu ohje siis toteuttaa näiltä osin juuri sitä vaatimusta mitä lainsäätäjä edellytti jo 22 vuotta sitten noudatettavan. Valitettavasti mustaa on vaikea selittää valkoiseksi. Ohjetta ei olisi laadittu ilman julkisuutta (ns. mediakohu), Upseeri- ja Päällystöliiton aktiivisutta asiassa ja eduskunnassa esitettyä kirjallista kysymystä. Näin päätellään myös puolustusvoimien lausunnossa:

Koska edellä mainittu kohta on yllä mainitun eduskuntakysymyksen lisäksi herättänyt julkista keskustelua, puolustusvoimien asessori on puolustusvoimista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momenttiin perustuvan toimivaltansa nojalla antanut 23.12.2016 rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltamista sotilaskurinpitomenettelyssä koskevan ohjeen (AM22993/23.12.2016).

Puolustusvoimien vastaus puolustusministeriön lausuntopyyntöön kirjallisesta kysymyksestä KK 647/2016 vp. Lihavointi minun.

Vaikuttaa varsin ilmeiseltä, että Puolustusvoimat olisi, ellei asiassa olisi syntynyt ulkoista painetta, jatkanut yleisen palvelusohjesäännön pitämistä velvoittavana ainakin siihen asti kun jokin kohtaa 546. koskeva asia olisi ollut sellaisen oikeudellisen menettelyn kohteena, josta olisi ollut valitusoikeus.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Ohjesäännön merkitys on sotilaille selvä. Se on ehdoton sotilaskäsky, jota on täsmälleen, tarkasti ja mallikelpoisesti noudatettava. Jos sitä on syytä jättää noudattamatta, on asialle oltava kestävät perustelut ja esimiehen hyväksyntä. Aikanaan kirjoitettiin taisteluohjesääntöjä, jotka olivat tiukan seulan läpäisseitä normeja, joissa määriteltiin mm. taistelevan yksikön toimintoja ja niiden johtamista hyvin selkeästi. Nykyään puolustusvoimissa kirjoitetaan enimmäkseen suosituksenluontoisia oppaita ja ohjeita. Ehkäpä ajat muuttuvat ja näin on myös yleisen palvelusohjesäännön kohdalla. Tai sitten laadittujen normien laatu on vain niin heikko, ettei niistä ohjesääntöä saa tekemälläkään. Näin näyttää nyt käyvän myös yleiselle palvelusohjesäännölle.

Laillinen ja laiton käsky

Asessorin ohje, joka sinänsä on kummallinen työkalu sotilaskäskynä annetun ohjesäännön soveltamisen ohjaamiseen, jättää tarpeellista harkintavaltaa esimiehelle:

Sen sijaan rangaistavuus voi jossakin yksittäistapauksessa perustua esimiehen laillisen käskyn täyttämättä jättämiseen sellaisessa tapauksessa, jossa esimiehellä on mahdollisuus määritellä ja käskeä tilanne tai olosuhde, jossa ohjesäännön kohta ei vielä sellaisenaan ole ehdottomasti velvoittava. Yleisen palvelusohjesäännön ammattisotilaita koskevat kohdat eivät ole muuttamassa ammattisotilaiden asemaa suhteessa rikoslain 45. lukuun tai sotilasoikeudenkäyntilakiin.

Pääesikunnan oikeudellisen osaston ohje AM22993, 23.12.2016. Lihavointi minun.

Tämä kohta aiheuttanee pään raapimista sotilasesimiehillä.

– Voinko käskeä sananvapauden tai muita vastaavia rajoituksia sellaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, joissa Yleinen palvelusohjesääntö ei ole velvoittava?

Vastaus tähän on yksiselitteisesti kyllä. Ohjeeseen on tuotu vaikea käsite ’laillinen käsky’. Yksinkertaistaen voidaan sanoa että laillisia käskyjä ovat käytännössä kaikki käskyt, jotka eivät edellytä alaista tekemään sotarikosta tai muuta rikosta. Siten esimerkiksi alaisen käskeminen seisomaan päällään kaksi tuntia on täysin laillinen. Käskyn laittomuus ja sitä oliko se sopimaton tai jonkin velvoittavan määräyksen, esimerkiksi yleisen palvelusohjesäännön tai perustuslain vastainen, on asia, jonka tällaisissa tapauksissa ratkaisevat ylemmät esimiehet tai oikeusasteet. Laillisen käskyn ja kääntäen laittoman käskyn käsitteiden tuominen ohjeeseen ei sitä selkeytä, koska laillisen käskyn käsite kuuluu sodan oikeussääntöihin ja sitä käytetään lähinnä pohdittaessa Haagin ja Geneven sopimusten soveltamista sotilaskäskyasioissa. Esimiehillä on aina ollut ja on edelleen oikeus käskeä alaisilleen harkinnanvaraisesti mitä tahansa ja antaa jopa aivan päättömiä tehtäviä. Niistä kieltäytyminen on aina rangaistavaa niskoitteluna.

Ohje antaa kuitenkin omassa kontekstissaan esitettynä esimiehille oikeuden prima facie laillisella käskyllä harkinnanvaraisesti rajoittaa sananvapautta nimenomaisesti suhteessa YlPalvOn kohtaan 546. Liikkumavaraa on kovin paljon ja tähän tarvittaisiin enemmän selkeyttä. Onneksi puolustusvoimissa sotilas- ja siviiliesimiesten koulutus on korkeatasoista ja kenellekään tuskin tulisi mieleen käyttää tarpeettoman laajaa harkintavaltaa palvelusohjesäännön soveltamisessa ja perusoikeuksien rajoittamisessa.

Keväällä Porin prikaatissa

Edellä sanottuun viitaten, on viime kevään tapahtumien valossa aiheellista kysyä, ruokitaanko sotilaiden perusoikeuksiin kajoamista ulkoisesti? Esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö otsikoi keväällä blogimerkintänsä ”Loppukoon lörpöttely” tapauksessa, jossa toimittaja halusi tulla haastattelemaan Porin prikaatin alokkaita heidän mielipiteistään heidän käyttöönsä sodan ajan joukoissa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) oli kuitenkin eri mieltä.

AOA katsoi ratkaisussaan EOAK/1113/2016, että ”Porin prikaatin johto loukkasi toimittajan sananvapautta asettaessaan haastattelun toiselle aihealueelle kiellon” ja piti ”sananvapauden kannalta arvostelulle alttiina sitä, että haastattelun suorittamista oli rajoitettu siten, etteivät varusmiehet voisi ilmaista mielipidettään haastattelun aiheesta.” AOA:n mukaan ”[p]erusoikeutena turvattu sananvapaus olisi edellyttänyt sitä, että toimittajan vapautta valita haastattelun aihe ei olisi rajoitettu ja haastateltaville olisi annettu vapaus valita mistä asiasta he haluavat mielipiteensä toimittajalle ilmaista.”

© Khalid Albaih.

© Khalid Albaih. Kuvaa käytetään sen tekijän nimenomaisella suostumuksella.

Vaikuttavat upseerit

Ohjaus sananvapauden rajoituksiin näyttääkin tulevan puolustusvoimia korkeammalta taholta. Puolustusvoimissa ei ajeta poliittisia näkökantoja, vaan toteutetaan lakisääteisiä viranomaistehtäviä. Kuitenkin tietyt tahot haluavat luoda vaikutelmaa puolustusvoimista ja sotilaista politiikan vaikuttajina, mikä ei varmaan ole täysin väärä – asiantuntijat ja eri aiheista aktiivisesti keskustelevat osaavat ihmiset vaikuttavat tietysti politiikkaan ja yhteiskuntaan. Tätä vaikutusta, tai pikemminkin kansan keskuudessa suurta luottamusta nauttivien sotilaiden vaikuttavuutta keskustelussa ja mielipiteen muodostuksessa ilmeisesti pelätään. Politikoinnin puolustusvoimiin tuo kuitenkin vain ja ainoastaan hallinnonalaa ohjaava puolustusministeriö.

Viranomaisena Puolustusvoimat on apoliittinen ja se on kaikista Suomen viranomaisista voimakkaimmin depolitisoitu ammattisotilaiden yhdistymisvapauden osittaisen rajoituksen myötä. Myös upseerien virkaan ja tehtäviin nimittäminen ovat voimakkaasti depolitisoituja, eikä edes puolustusvoimien korkeimpiin lailla säädettyihin virkoihin nimittämisestä vaadita lainsäätäjän tai hallituksen kuulemista, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa.

Keskeinen kysymys, josta keskustelua käydään ja peistä taitetaan vaikuttaa olevan:

Onko ammattisotilaiden sananvapautta tarpeen rajoittaa muita virkamiehiä enemmän?

Virkamiehiltä vaaditaan myös virka-ajan ulkopuolella asiallisuutta ja asianmukaisuutta sekä lojaliteettia sananvapauden käytössä. Lisäksi ammattisotilaita sitoo lailla säädetty käyttäytymisvelvoite, joka, vaikkakaan sitä ei ole tarkoitettu sananvapauden rajoittamisperusteeksi, luonnollisesti rajoittaa sananvapauden käyttöä julkisessa keskustelussa, ainakin in extremis -tilanteissa. Virkamieslain asiallisuus- ja asianmukaisuusvaatimukset takaavat jo itsessään sen, että virkamies ei edes yksityisesti voi esittää omana mielipiteenään mitä tahansa. Virkamiesten velvoitteet tarkoittavat siis sananvapauden kannalta sitä, että virkamiehet myös yksityishenkilönä esittävät mielipiteensä asiallisesti ja asianmukaisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan voi olla este kärjekkäällekin keskustelulle.

Puolustusvoimat on viime vuosien aikana omin toimin lähtenyt rajoittamaan sotilaiden sananvapautta ja nyt saanut vastaansa Upseeriliiton, Päällystöliiton, eduskunnan oikeusasiamiehen ja kirjallisen kysymyksen myötä myös eduskunnan. Tilanne on varsin ongelmallinen viranomaiselle, jonka pitäisi nauttia suurta luottamusta erityisesti siihen, että se noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jos laillisuudesta livetään, eivät esim. Risto Volasen esittämät pelot sotilasvallankaappauksesta enää tunnu kovin kaukaa haetuilta. Perusoikeuksien ehdoton kunnioittaminen on puolustusvoimille erityisen tärkeää asevelvollisuusjärjestelmän takia.

Ironista onkin se, että ne henkilöt, jotka voimakkaimmin kannattavat ammattisotilaiden sananvapauden rajoittamista ”politikointia” estävänä ja siten demokratiaa suojaavana, eivät ymmärrä, että mielivaltainen perusoikeuksiin kajoaminen murentaa juuri sitä suojaa, jota demokratia ja itsenäinen Suomen tasavalta perustuslain kautta nauttii.

//James


Lisää aiheesta


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

13 päivää sananvapautta jäljellä

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Komentaja lomalla?

Puolustusvoimat on jo painanut ja jakanut uudet yleiset palvelusohjesääntönsä, joissa on paljon huomiota herättänyt laiton sananvapauden rajoitus.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Palvelusohjesäännön vahvistanut Puolustusvoimain komentaja ei ole asiassa puhunut, mikä on tietenkin hieman ihmeellistä, ottaen huomioon hänen asemansa viranomaisen johtajana. Toisaalta ylikersantti Juho Pylvänäisen aiheuttaman Pride-kohun keskellä puolustusvoimat selitti vastuullisen henkilön olevan lomalla, mikä osaltaan johti sekavaan kommentointiin asiassa. Nyt kyseessä on kuitenkin sotilaskäsky, jonka Puolustusvoimain komentaja on hyväksynyt.

Liitot ja henkilöstö ohitettiin

Puolustusvoimat ei muutosta tehdessään noudattanut lakia yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, vaan suostui neuvottelemaan tästä työntekijöiden vapauksiin ja oikeuksiin menevästä rajoituksesta vasta siinä vaiheessa kun Upseeriliitto ja Päällystöliitto tätä erikseen mm. jäseniensä tekemien kyselyiden myötä tätä vaativat. Tuloksena oli se, että ”puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö pitää henkilöstöjärjestöjen huolta turhana. Hänen mukaansa joidenkin palvelusohjesäännön kohtien tulkintaan on tulossa ohjauskirje.

Ohjauskirje on toki hyvä asia, jos sen annetaan sotilaskäskynä samassa valtuutusketjussa kuin alkuperäinen ohjesääntö,  muuten sen arvo lienee lähinnä vessapaperin luokkaa.

Perimmäinen ongelma kuitenkin sivuutetaan ja sovun merkeissä myös tietysti Upseeriliitto ja Päällystöliitto mukautuvat tähän.

Perustuslaki uusiksi viranomaismääräyksellä

Puolustusvoimain komentaja on velvoittavalla sotilaskäskyllä palauttanut sotilaiden sanavapauden rajoituksen ilman lakia, sen jälkeen kuin eduskunta on ne kertaalleen kokonaan poistanut demokraattisen yhteiskunnan asevoimiin sopimattomana. Miten varmistutaan jatkossa siitä, että viranomainen ei avointen rangaistussäännösten avulla (ks. rikoslaki 45. luku) omilla määräyksillään uudestaan luo epätäsmällisiä ja perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia, jotka ovat laajempia ja pidemmälle meneviä kuin mitä palvelus ja puolustusvoimien tehtävien hoito vaatii? (ks. myös 1, 2)

Perustuslaillisesti kyse on luottamuksesta siihen, että viranomainen toiminnassaan noudattaa tarkoin lakia (PL 2 §) ja toteuttaa tehtävänsä edistää perusoikeuksia (PL 22 §). Tämä luottamus on nyt romukopassa. Samalla puolustusvoimat on myös onnistunut vahingoittamaan toista arvoaan oikeudenmukaisuus. Epämääräinen ja lavea sananvapauden rajoitus on omiaan johtamaan monien perusteltujenkin puheenvuorojen välttämiseen ankaran tuomion tai epäsuotuisan urakehityksen pelossa. Yleisen palvelusohjesäännön kohdalla 546. pyritään rajoittamaan sananvapauden käyttöä, koska viestin julkaisemista seuraavassa jälkikäteisessä kontrollissa rangaistuksen uhka (vankeusrangaistus, ks. RL 45:1) nostaa merkittävästi julkaisukynnystä ja estää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista käytävän julkisen keskustelun. Tästä ilmiöstä käytetään englanniksi nimitystä chilling effect, suomeksi kyse on hiljennysvaikutuksesta.

Yleisen palvelusohjesäännön 546. kohta on monilta osin ongelmallinen ja tiettyjä yksinkertaisempia pulmatilanteita voidaan parhaiten valottaa esimerkein avulla kuvaamalla tekoja ja arvioida miten ne suhtautuvat kohdan säännöksiin.

Reductio ad absurdum

Esimerkki 1

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (ylempi johto).

Onko upseeri A tämän tviitin jakaessaan ja Twitter-profiilikuvassaan sotilaspuvussa esiintyessään ottanut kantaa ja kytkenyt puolustusvoimat tähän asiaan, joka koskee Venäjän informaatiovaikuttamista? Venäjän informaatiovaikuttamista voitaneen pitää puoluepoliittisena kiistakysymyksenä, huomioiden eduskunnan ulkoasianvaliokunnan mietinnön UaVM 9/2016 vp.

Riittäkö asiassa se, että A kirjaimellisesti ja selvästi ilmoittaa puhuvansa yksityishenkilönä: ”This account is personal”, kun hän enimmäkseen viestii joukko-osastonsa toiminnasta selvästi sen komentajana esiintyen? Kun korkea-arvoinen upseeri A jakaa tviittejä puoluepoliittisista kiistakysymyksistä, niin onko se sanotun tukemista ja vaikuttaako A keskusteluun, eli onko kyseessä YlPalvO:ssa tarkoitettu puuttuminen? Voitaneen sanoa, että everstin sotilasarvossa upseeri A:lla lienee arvovalta vaikuttaa, eli ”puuttua” kiistakysymykseen. Hänen tulee myöskin sotilaana olla tarkasti tietoinen YlPalvO:n kaikista määräyksistä (ja muutaman sadan muun yhtä epämääräisesti kirjoitetun normin sisällöstä), joten ”syytä epäillä” -kynnys voi täyttyä hyvinkin herkästi.

Esimerkki 2

Puolustusvoimien kannalta neutraalin tai positiivisen kolumnin tai mielipiteen kirjoittaminen, joka voi myös olla johdon hyväksymä, mutta joka kirjoitetaan yksityishenkilönä asema ilmaisten.

Kolumni "Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä" Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Kolumni ”Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä” Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Onko upseeri P kirjoittaessaan kolumnin Kouvolan Sanomiin 16.3.2016 nimellään, sotilasarvollaan ja tittelillään puuttunut poliittiseen kiistakysymykseen (ns. Nato-hivutus) ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? Lopussa ei erikseen kerrota, etteikö kolumni edustaisi puolustusvoimien virallista mielipidettä. Toisaalta ei myöskään kerrota sitä, että mielipide on yksityinen. Erityisen kiinnostavaksi tämän asian tekisi se, jos jokin puolustusvoimiin kielteisesti suhtautuva taho ottaisi asian esille vedoten siihen, että ammattisotilas on puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen.

Esimerkki 3

Julkisen Facebook-päivityksen jakaminen omalla mielipiteellä varustettuna.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Onko upseeri J Facebookissa jaettua Nato-jäsenyydestä kertovaa juttua jakaessaan ja siihen oman kommenttinsa ”KD Nuoret ovat tehneet rohkean ja mielestäni oikean päätöksen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä” puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? J:n profiilissa on kuva maastopuvussa ja siten saattaa muodostua kuva, että hän palvelee puolustusvoimissa. Se, että Nato on puoluepoliittinen kiistakysymys, on selvä. Harkittavaksi tulee se, onko kapteenin arvoisen upseerin arvovalta ja asema riittävä puuttumiseen, vai onko J vain käyttänyt sananvapauttaan ”tavanomaisesti” jakaessaan toisen päivityksen. Puolustusvoimat juttuun kuitenkin kytkeytyy, koska J on tunnistettavissa ammattisotilaaksi eikä hän profiilissaan tai päivityksessään erikseen kerro, että kyseessä on hänen yksityinen mielipiteensä.

Esimerkki 4

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (keskijohto tai alempi ammattisotilas).

Onko upseeri M jakaessaan tviitillä Verkkouutisten Nato-myönteisen artikkelin puuttunut puoluepoliittisen kiistakysymykseen? Tässähän teossa on nähtävissä tahallisuutta, joka ei toki sinänsä ole sotilasrikoksen edellytys  toisin kuin useampia rikoksia lähes kaikkia sotilasrikoksia voidaan tehdä tuottamuksellisesti. M on oletettavasti ensin lukenut artikkelin ja vasta sen jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen jakaa se edelleen omalla sosiaalisen median tilillään, jossa hän kertoo olevansa puolustusvoimissa palveleva panssariupseeri. Hän kertoo profiilissaan mielipiteidensä olevan hänen omiaan tai muilta varastettuja: ”Opinions mine or stolen”. Oliivinvihreällä taustavärillä varustetussa Twitter-profiilissaan hän esiintyy raskaasti aseistetun ja uhkaavan panssarivaunun johtajana sotilaspuvussa ja taustakuvana on toinen kuva panssarivaunusta ylittämässä siltaa tykki ja aseet ampumavalmiina. Keskustelut ja väittämät, joissa sotilaiden tällaisten assosiaatioiden kautta (asepuku, ”politikointi” ja väkivalta tai sen uhka) väitetään vievän Suomea Natoon sekä militarisoivan yhteiskunnallista ja turvallisuuspoliittista keskustelua eivät valitettavasti ole tuulesta temmattua fiktiota. (ks. esim. Patomäki, Tuomioja; Ruotuväki)

Mitä seuraavaksi?

Onko sosiaalisessa mediassa tuotettua sisältöä ja sitä tuottaneen henkilön profiilikuvaa nopeasti silmäilevän kansalaisen sen tarkemmin lukematta luotu mielikuva määräävä? Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä tällainen mielikuva on joskus ollut riittävä (ks. esim. KHO ratkaisu 01.08.2001/1727)(!). Tähän vanhaan oikeuslähteeseen ovat Pääesikunnan juristit ovat useasti tukeutuneet. Viimeksi Kylkirauta-lehden päätoimittaja Mika Kalliomaa siteerasi ratkaisua virheellisesti: ”Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisunaan, että ’jos yleisö ei voi millään tavoin yhdistää lausujaa tai kirjoittajaa viranomaiseen, kysymyksessä on yksityishenkilönä annettu lausunto’.”

Mitä tästä sitten voisi seurata seuraa?

  1. Sotilaat eivät uskalla kirjoittaa asiantuntijakolumneja ja -artikkeleita, ilman että ne hyväksytetään esimiesketjussa, joka tavallisesti kestää kauemmin kuin artikkelin jättämiselle on aikaa.
  2. Sotilaat eivät uskalla puhua avoimesti mistään mikä on tai mistä saattaa tulla vähääkään poliittinen tai poliittisesti sensitiivinen kysymys.
  3. Sotilaat alkavat kirjoitella nimimerkkien suojissa ja luoda itselleen feikkiprofiileja, joiden suojissa kirjoitetaan hyvin epäasiallisesti ja epäasianmukaisesti puolustusvoimista.
  4. Monet turvallisuuskeskusteluun aktiivisesti osallistuvat sotilaat alkavat toistaa ja jakaa virallistiedotteita ilman omia ajatuksiaan tai havaintojaan – suomalainen älyllinen turvallisuuspoliittinen keskustelu taantuu populistisiksi sutkautuksiksi ja pravdaksi.

Tätäkö haettiin? Kyllä. Puolustusvoimain komentaja johtoesikuntineen on jonkin ihmellisen ohjauksen tai johdatuksen seurauksena lähtenyt ottamaan takaisin näppeihinsä sotilaita sosiaalisessa mediassa. Omalla aktiivisella ja myönteisellä osallistumisella se ei ilmeisesti ole onnistunut. Nyt kontrollia haetaan painavalla sotilaskäskyllä. Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 546. tarkoitus on sananvapauden rajoittaminen ja keskustelun vaientaminen chilling efffectillä.

Yleisestä palvelusohjesäännöstä kantani on selkeä ja toistan sen vielä kerran: Yleisen palvelusohjesäännön kohta 546. on perustuslain vastainen ja laiton. Se olisi perustuslain 107 § nojalla välittömästi asetettava soveltamiskieltoon. Parasta olisi, jos viranomainen itse tekisi tämän, mutta arvovaltaa on jo laitettu peliin liiaksi ja ohjesäännöthän on jo painettu ja jaettu, joten olisi kovin työlästä, vaikeaa ja kallista…

Sotilaiden sananvapaudesta kantani on yhtä selkeä: Sotilaiden sananvapautta ei ole rajoitettu. Virkamieslain ja lain puolustusvoimista asettamat velvoitteet sananvapauden käytölle ovat 16 vuoden ajan olleet eduskunnan mielestä riittävät, eikä se ole näihin halunnut tiukentavasti kajota. Jos suomalaisen demokratian tila on nyt yhtäkkiä siinä määrin heikentynyt, että sotilaiden sananvapaus sitä uhkaa, niin hallituksen on tietysti ja mitä pikimmiten tehtävä lain muuttamisesta esitys eduskunnalle hyväksyttäväksi.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Puolustusvoimain komentajan mainitseminen asiassa vastuullisena perustuu siihen jakamattomaan vastuun, joka hänellä on viranomaisen nimenkirjoituksella sotilaskäskyssä. Esimerkkeinä käytettyjen henkilöiden päivitykset ovat julkisia ja käytän niitä ao. henkilöiden suostumuksella. Kyseiset henkilöt eivät muulla tavoin ole myötävaikuttaneet tämän merkinnän kirjoittamiseen.