Pakka sekaisin ja sokka irti

Sananvapaus

Puolustusvoimat on viimeisen puolen vuoden aikana joutunut perustavaa laatua olevien kohujen kohteeksi ja välikappaleeksi. Viranomaisen laitonta toimintaa ei enää hämmästellä, vaan jopa Upseeriliitto kysyy Sotilasaikakauslehdessä avoimesti ”Rikkooko puolustusvoimat lakia?”

Useat sananvapauttaan arvostavat ammattisotilaat huolestuivat YLPALVO:n kirjauksista. Upseeriliitto ja Päällystöliitto kysyivät asiasta pääesikunnalta. Tämä johti siihen, että asessori antoi asiasta ohjeen 23.12.2016. Oikeudellinen osasto ei tosin edes vaivautunut jakamaan ohjettaan asiasta kysyneille henkilöstöjärjestöille.

Rikkooko puolustusvoimat lakia?, Sotilasaikakauslehti 1/2017

Yleisestä palvelusohjesäännöstä nousi kohu, kun siihen ujutettiin kohta nro 546, joka myöhemmin kohun noustua ja sen aiheutettua eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, selitettiin suositukseksi tai suosituksen luontoiseksi. Puolustusvoimien asessori antoi asiasta ohjeen, jota ei kuitenkaan jaettu Upseeri- ja Päällystöliitolle, vaan asian esille ottaneet ja Pääesikunnan päällikön kanssa asiasta neuvotelleet liitot joutuivat kaivamaan ohjeen muuta kautta esille, vaikka heille luvattiin, että asia hoidetaan ja että ohje jaetaan kaikille, joita asia koskee.

Julkisessa keskustelussa Pääesikunnasta vedottiin siihen, että kyseinen kohta ei varsinaisesti ole muutos, koska asiasta on ollut olemassa oikeudellisen osaston ohje, joka on ollut voimassa jo 1.1.2001 alkaen eri muodoissa. Jostain syystä tällaista ohjetta ei kuitenkaan ole kovin tarkasti noudatettu. Syy lienee selvä; perustuslakivaliokunta korosti poistaessaan sotilaiden sananvapauden rajoitukset laista ja säilyttäessään yhdistymisvapauden osittaisen rajoituksen, että ”rajoitus ei koske sananvapautta poliittisissa kysymyksissä”. Ohjeella ei voida säätää velvollisuuksien ja oikeuksien perusteista. Pääesikunta valitsi kuitenkin heti lain voimaanastumispäivänä poiketa lainsäätäjän tahdosta antamalla asiasta oman ohjeen. Tähän jatkuneeseen ja edelleen jatkuvaan laittomaan tilaan eivät tunnu vaikuttavan hallituksen esitykset, valiokuntalausunnot ja -mietinnöt, ministerille osoitettu kirjallinen kysymys, keväällä 2016 Puolustusvoimille sananvapauden loukkaamisesta annettu laillisuusvalvojan huomautus tai juuri mikään muukaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on muutamaan otteeseen julkisesti vaatinut upseerien sananvapauden rajoittamista. Puolustusministerin puoluetoverit ovat myös olleet asiassa äänekkäitä, kuten myös sotilasasun käytöstä Pride-kulkueessa – toinen asia, johon uudessa Yleisessä palvelusohjesäännössä puututtiin ”suosituksilla”.

Syntynyttä sekametelisoppaa ei yhtään selvennä se, että Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg esiintyi Helsingin Sanomien artikkelissa viime viikonloppuna seuraavasti:

Missä menee raja, mitä upseeri saa sanoa?

”Me emme avaa sodanajan joukkojen rakennetta, valmiusjärjestelmäämme ja tapoja, joilla aiomme reagoida kriisitilanteessa. Sitten ovat asejärjestelmiemme salaiset suoritusarvot, joita emme tuo julkisuuteen. Siinä ne rajat kulkee”, Lindberg sanoo.

Tämä on linjanveto, joka upseerien on syytä painaa mieleensä. Puolustuksellisia salaisuuksia lukuun ottamatta sana on siis nyt vapaa.

Kenraalin tilannekuva, Helsingin Sanomat 29. tammikuuta 2017

Miten tuosta sitten ottaa selvän? Yhtäältä sotilaskäskynä annetussa ohjesäännössä on puolustusvoimain komentajan nimi ja toisaalta Hesarissa ja lööpeissä kenraali sanoo aivan toisin. Tuloksena vuoden vaihteen jälkeen moni ammattisotilas on muuttanut sosiaalisen median profiilejaan ja näkyvyyttään. Poissa ovat monet tutut ja keskusteluissa arvostetut kasvot ja tilalla on tukku enemmän tai vähemmän anonyymeja tilejä, joista huudellaan puskista vähän kovempaa ja terävämmin.

Pakka on sekaisin ja sokka irti.

Reservikarkurit

Puolustusministeri Niinistö nosti 23. tammikuuta 2017 valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla esille ns. reservikarkurit seuraavin sanoin:

Siviilipalvelus on tarkoitettu asepalveluksen lailliseksi vaihtoehdoksi niille asevelvollisille, jotka vakaumuksensa takia eivät ole valmiita suorittamaan asepalvelusta. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että sadat reserviläiset olisivat varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen kokeneet sellaisen eettisen herätyksen, että aseellinen palvelus yhtäkkiä olisi vastoin heidän vakaumustaan. Vaikuttaakin siltä, ettei kaikilla reservistä siviilipalvelukseen siirtyneillä ole puhtaita jauhoja pussissaan. Nämä henkilöt eivät ansaitse arvostustamme.Kyse ei, ainakaan vielä, ole suuren mittakaavan ongelmasta, mutta tärkeästä periaatteellisesta kysymyksestä. Ei reservistä noin vaan pidä voida lähteä eikä Suomea jättää puolustamatta vain siksi, että asepalvelus ei enää huvita. Reservikarkurit nakertavat järjestelmämme uskottavuutta.

Puolustusministerin tervehdys 220. Maanpuolustuskurssin avajaisissa , Helsinki, 23. tammikuuta 2017. Lihavointi minun.

Reserviläisliiton alulle panema kohu ja käyttämä termi rintamakarkuri ja puolustusministerin valitsema liudennus ”reservikarkuri” tulivat näin keskeiseksi osaksi maanpuolustuskeskustelua. Tällaista aihetta ei tietenkään puolustusvoimat voi välttää koskettamasta, etenkin kun viranomaisen oma reserviläiskirje oli ainakin ajallisesti yhteydessä reservistä siviilipalvelukseen siirtymisen piikin kanssa. Puolustusvoimien kanta asiassa oli kuitenkin selvä. Reserviläiset käyttävät heille lailla säädettyä oikeutta. Valitettavasti se ei saanut paljon painoarvoa mediassa. Puolustusministerin puheen kansalaisia halventavat osat toistivat välittömästi 12 suuremman sanomalehden verkkojulkaisua.

Reserviläisliiton Olli Nyberg esitti MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksessä, että ”kieltäytymiset synnyttävät kuvan, jonka mukaan puolustus perustuisi vapaaehtoisuuteen, vaikka puolustusvelvoite on kirjattu perustuslakiin.” Vaikka huomioitasiin liturgiat asepalveluksesta, suuresta reservistä ja puolustusjärjestelmästä, on silti vaikea ymmärtää Nybergiä ja Reserviläisliittoa. Perustuslakiin on kirjattu maanpuolustusvelvoite, joka koskee jokaista kansalaista. Asevelvollisuus perustuu erityiseen lakiin ja se koske vain miehiä. Asevelvollinen, jonka vakaumus estää häntä suorittamasta asepalvelusta vapautetaan siitä ja määrätään siviilipalvelukseen.

Olli Nyberg lienee itse suorittanut palveluksen aikana, jolloin vakaumusta tutkittiin kovinkin tarkasti. Siitä luovuttiin 1987, mutta muistan vieläkin kymmenen vuotta myöhemmin itse palvelusta suorittaessani siviilipalvelukseen hakeutuvia pelotellun jutuilla tutkintalautakunnista. Vakaumuksen luokittelusta luovuttiin 2007. Tutkimuksessa ”Siviilipalveluksen muuttuneet merkitykset maanpuolustusvelvollisuuden kokonaisuudessa” todetaan siviilipalveluksen suosion pysyneen verrattain muuttumattomana kahden viimeisen vuosikymmenen ajan. On totta, että vain kolmannes hakeutuvista perustaa hakemuksensa varsinaiseen vakaumukseen, kun suurin osa hakee sivariin pragmaattisista syistä. Olli Nybergin Lindbergin lisäksi vakaumuksen tarkemman tutkimisen puolestapuhujia on riittävästi, mutta ehkä Turkin malli ei tässä ole paras mahdollinen. Vakaumuksen tarkemmasta tutkimisesta ja todistelusta luovuttiin aikanaan hyvin perustein.

Puolustusministerin arvostuksen puute, joka artikkeleihin liittyvässä sosiaalisen median ja kahvipöytien keskustelussa näyttäytyy varsin nopeasti ”Suksivajan taakse” ja ”Miinanpolkijoiksi!” vaatimuksina, leimaa valitettavasti myös puolustusvoimat ja palkatun sotilashenkilöstön. Samassa todettakoon myös rehellisesti, että osa puolustusvoimien henkilöstöstä on aivan itse viranomaisen mainetta tahrinut osallistumalla kannattaen keskusteluun, jossa esitetään suksivajaa ja miinanpolkemista sivarien ja punavihervassarien tehtäväksi sodan aikana. Sotilaat ovat hyviä seuraamaan ohjausta ja ministerin ohjaus asiassa on ollut selvä:

”[He] eivät ansaitse arvostustamme”.

Ministerin logiikkaa on tosin vaikea ymmärtää; miten henkilöt, joilla ei ole puhtaita jauhoja pusseissaan, olisivat erityinen puolustusjärjestelmän uskottavuutta nakertava menetys? Vaikuttaisi pikemminkin hyvältä asialta, että sellaiset henkilöt vapaaehtoisesti valitsevat luopua sodan ajan tehtävistään.

Puolustusministeri Jussi Niinistön kaudella toiseus ja toiseuttaminen on näkynyt selvänä monissa asioissa – vaikuttaa siltä, kuin olisi olemassa jokin erityinen isänmaallisten maanpuolustajien viiteryhmä, jonka jäsenet ovat keskusteluissa Niinistöä esikuvamaisesti kannattavia ja jokaisen ministerin lauseen jälkeen ”Hyvä, Jussi!” huutavia punavihervassarivastaisia kunnon reserviläisiä. Tämä politiikan sekoittaminen maanpuolustukseen ei ole lähtöisin sotilaiden kynistä tai suista. Politiikan puolustusvoimien toimintaan on tuonut puolustusministeri itse.

Tuloksena on valitettavasti se, että sotilaat, joukossa myös upseerit, puhuvat siitä kuinka sivarit laitetaan sodan aikana polkemaan miinoja ja taputtavat emojilla innokkaiden reserviläisten ”suksivajan taakse” -kommenteille. Tällaiset jutut kuuluivat ehkä vielä 90-luvulla inttiaikaan ja silloinkin korkeintaan innokkaiden alikersanttien ja tyhmien alokkaiden suihin. Nyt ne ovat tulleet takaisin aikuisten keskusteluun ja niitä viljelevät ministerin ja hänen avustajansa läheiset ja kaukaiset ystävät.

Pakka on sekaisin ja sokka irti.

Kaksoiskansalaiset

Viimeisin kohu on kaksoiskansalaisuus. Siitä ministeri on teki henkilökohtaisen ristiretken Yleä vastaan ja kaappasi heti ulkoministerin, pääministerin sekä presidentin viitan sanomalla, että Yle on uutisoinnillaan vahingoittanut Suomen Venäjä-suhteita. Logiikan puute on ilmeinen. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ja puolustusvaliokunnan Ilkka Kanerva toppuutelivat. Yle puolestaan seurasi Venäjän mediaa ja tyrmäsi näytöllä puolustusministerin väitteet:

Mainintojen määrän, mediat ja muu huomioiden olisi loogisempaa väittää, että ministerin omat lausunnot lakiuudistuksesta, pienistä vihreistä miehistä ja puolustusvoimain komentajan haastattelu sunnnuntain Hesarissa ovat haitanneet Venäjä-suhteita moninkertaisesti Ylen kaksoiskansalaisuuden uutisointiin verrattuna. Kaksoiskansalaisuus on sikäli ”peruskauraa” venäläisille, että Venäjä tunnustaa juridisesti vain Venäjän kansalaisuuden ja Putin onkin ryhtynyt selvittämään ja kartoittamaan ulkomailla ja Venäjällä asuvia kansalaistensa muita kansalaisuuksia. Siksi asia ei välttämättä herätä muita tunteita kuin ihmetystä siitä, kuinka Suomen puolustusvoimissa kaksoiskansalaisuus on ylipäätään mahdollista.

Logiikalla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä minkään asian kanssa. Puolustusvoimat voisi hyvin hoitaa oman Yleisen palvelusohjesääntönsä, reserviläisten siirtymisen siviilipalvelukseen reserviläiskirjeen seurauksena ja kaksoiskansalaisuuden sisäiset ja ulkoiset käytänteet. Ihan itse. Viranomaisena. Nyt puolustusvoimista on tullut poliitisen kamppailun välikappale ja väline. Ministerin erityisavustaja Petteri Leino reihuu Twitterissä Yhdysvaltain presidentti Trumpin tavoin ja haukkuu Yleä ja muita tunnisteella #FakeNewsMedia.

Puolustusvoimien ”avuksi” asiassa rientää puolustusministeri Jussi Niinistön oma kaarti, joka vaatii myyräjahtia, rikoslain maanpetosrikoksen soveltamista ja petturien ampumista. Ulkoministeriön ja Puolustusvoimien lainvastaista toimintaa kehuu Suomen suurin maanpuolustusfoorumi.

Antti Eskelinen (@eskelinen_antti) Twitterissä. Lähde: Kouvolan sanomat.

Antti Eskelinen (@eskelinen_antti) Twitterissä. Lähde: Kouvolan sanomat.

Puolustusvoimat on ollut asiassa hyvin rauhallinen ja korostanut, että mitään virallista ohjetta asiassa ei ole. Samalla viranomainen on kuitenkin tuonut esille, että väärää ohjausta asiassa ovat voineet toimivaltuutensa ylittäneet henkilöt antaa. Valitettavasti tämä ei enää riitä ja asian ratkaisemiselle asiallisesti on tuskin enää edellytyksiä, sen jälkeen kun puolustusministeri lähti ristietkelle Yleä ja muuta mediaa vastaan.

Puolustusvoimien maine on heikentynyt. Suomen toiseksi luotetuinta viranomaista uskoo tässä asiassa suunnilleen yhtä moni kuin Yleä. Varmaan harvempi, kun laillisuuden vakuuttelujen jälkeen Kainuun prikaatissa paljastui äskettäin tehty kaksoiskansalaisiin kohdistunut rajoittaminen ja Helsingin sanomat paljasti ulkoministeriössä samanlaisen tapauksen.

Asiaa eivät yhtään auta ne ministerin tukijoukot, jotka tuovat pöytään vaihtoehtoisia faktoja, puhuvat punavihervassarien salaliitosta, leimaavat journalistit epäisänmaallisiksi ja esittävät maanpetosrikoksia koskevan lain soveltamista sekä petturien ampumista suksivajan takana. Valitettavasti nämä henkilöt ovat tulleet merkittäväksi osaksi sitä, millaisena organisaationa puolustusvoimat nähdään. Ja sellainen isänmaallisuus ei ole puolustusvoimille tai maanpuolustukselle hyväksi.

Pakka on aivan sekaisin ja sokka täysin irti.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Puolustusvoimien virallinen kanta kaikissa asioissa on se, että viranomainen noudattaa toiminnassaan tarkoin lakia ja korjaa toimintaansa, jos tästä havaitaan poikkeamia.

13 päivää sananvapautta jäljellä

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Komentaja lomalla?

Puolustusvoimat on jo painanut ja jakanut uudet yleiset palvelusohjesääntönsä, joissa on paljon huomiota herättänyt laiton sananvapauden rajoitus.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Palvelusohjesäännön vahvistanut Puolustusvoimain komentaja ei ole asiassa puhunut, mikä on tietenkin hieman ihmeellistä, ottaen huomioon hänen asemansa viranomaisen johtajana. Toisaalta ylikersantti Juho Pylvänäisen aiheuttaman Pride-kohun keskellä puolustusvoimat selitti vastuullisen henkilön olevan lomalla, mikä osaltaan johti sekavaan kommentointiin asiassa. Nyt kyseessä on kuitenkin sotilaskäsky, jonka Puolustusvoimain komentaja on hyväksynyt.

Liitot ja henkilöstö ohitettiin

Puolustusvoimat ei muutosta tehdessään noudattanut lakia yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, vaan suostui neuvottelemaan tästä työntekijöiden vapauksiin ja oikeuksiin menevästä rajoituksesta vasta siinä vaiheessa kun Upseeriliitto ja Päällystöliitto tätä erikseen mm. jäseniensä tekemien kyselyiden myötä tätä vaativat. Tuloksena oli se, että ”puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö pitää henkilöstöjärjestöjen huolta turhana. Hänen mukaansa joidenkin palvelusohjesäännön kohtien tulkintaan on tulossa ohjauskirje.

Ohjauskirje on toki hyvä asia, jos sen annetaan sotilaskäskynä samassa valtuutusketjussa kuin alkuperäinen ohjesääntö,  muuten sen arvo lienee lähinnä vessapaperin luokkaa.

Perimmäinen ongelma kuitenkin sivuutetaan ja sovun merkeissä myös tietysti Upseeriliitto ja Päällystöliitto mukautuvat tähän.

Perustuslaki uusiksi viranomaismääräyksellä

Puolustusvoimain komentaja on velvoittavalla sotilaskäskyllä palauttanut sotilaiden sanavapauden rajoituksen ilman lakia, sen jälkeen kuin eduskunta on ne kertaalleen kokonaan poistanut demokraattisen yhteiskunnan asevoimiin sopimattomana. Miten varmistutaan jatkossa siitä, että viranomainen ei avointen rangaistussäännösten avulla (ks. rikoslaki 45. luku) omilla määräyksillään uudestaan luo epätäsmällisiä ja perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia, jotka ovat laajempia ja pidemmälle meneviä kuin mitä palvelus ja puolustusvoimien tehtävien hoito vaatii? (ks. myös 1, 2)

Perustuslaillisesti kyse on luottamuksesta siihen, että viranomainen toiminnassaan noudattaa tarkoin lakia (PL 2 §) ja toteuttaa tehtävänsä edistää perusoikeuksia (PL 22 §). Tämä luottamus on nyt romukopassa. Samalla puolustusvoimat on myös onnistunut vahingoittamaan toista arvoaan oikeudenmukaisuus. Epämääräinen ja lavea sananvapauden rajoitus on omiaan johtamaan monien perusteltujenkin puheenvuorojen välttämiseen ankaran tuomion tai epäsuotuisan urakehityksen pelossa. Yleisen palvelusohjesäännön kohdalla 546. pyritään rajoittamaan sananvapauden käyttöä, koska viestin julkaisemista seuraavassa jälkikäteisessä kontrollissa rangaistuksen uhka (vankeusrangaistus, ks. RL 45:1) nostaa merkittävästi julkaisukynnystä ja estää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista käytävän julkisen keskustelun. Tästä ilmiöstä käytetään englanniksi nimitystä chilling effect, suomeksi kyse on hiljennysvaikutuksesta.

Yleisen palvelusohjesäännön 546. kohta on monilta osin ongelmallinen ja tiettyjä yksinkertaisempia pulmatilanteita voidaan parhaiten valottaa esimerkein avulla kuvaamalla tekoja ja arvioida miten ne suhtautuvat kohdan säännöksiin.

Reductio ad absurdum

Esimerkki 1

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (ylempi johto).

Onko upseeri A tämän tviitin jakaessaan ja Twitter-profiilikuvassaan sotilaspuvussa esiintyessään ottanut kantaa ja kytkenyt puolustusvoimat tähän asiaan, joka koskee Venäjän informaatiovaikuttamista? Venäjän informaatiovaikuttamista voitaneen pitää puoluepoliittisena kiistakysymyksenä, huomioiden eduskunnan ulkoasianvaliokunnan mietinnön UaVM 9/2016 vp.

Riittäkö asiassa se, että A kirjaimellisesti ja selvästi ilmoittaa puhuvansa yksityishenkilönä: ”This account is personal”, kun hän enimmäkseen viestii joukko-osastonsa toiminnasta selvästi sen komentajana esiintyen? Kun korkea-arvoinen upseeri A jakaa tviittejä puoluepoliittisista kiistakysymyksistä, niin onko se sanotun tukemista ja vaikuttaako A keskusteluun, eli onko kyseessä YlPalvO:ssa tarkoitettu puuttuminen? Voitaneen sanoa, että everstin sotilasarvossa upseeri A:lla lienee arvovalta vaikuttaa, eli ”puuttua” kiistakysymykseen. Hänen tulee myöskin sotilaana olla tarkasti tietoinen YlPalvO:n kaikista määräyksistä (ja muutaman sadan muun yhtä epämääräisesti kirjoitetun normin sisällöstä), joten ”syytä epäillä” -kynnys voi täyttyä hyvinkin herkästi.

Esimerkki 2

Puolustusvoimien kannalta neutraalin tai positiivisen kolumnin tai mielipiteen kirjoittaminen, joka voi myös olla johdon hyväksymä, mutta joka kirjoitetaan yksityishenkilönä asema ilmaisten.

Kolumni "Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä" Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Kolumni ”Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä” Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Onko upseeri P kirjoittaessaan kolumnin Kouvolan Sanomiin 16.3.2016 nimellään, sotilasarvollaan ja tittelillään puuttunut poliittiseen kiistakysymykseen (ns. Nato-hivutus) ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? Lopussa ei erikseen kerrota, etteikö kolumni edustaisi puolustusvoimien virallista mielipidettä. Toisaalta ei myöskään kerrota sitä, että mielipide on yksityinen. Erityisen kiinnostavaksi tämän asian tekisi se, jos jokin puolustusvoimiin kielteisesti suhtautuva taho ottaisi asian esille vedoten siihen, että ammattisotilas on puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen.

Esimerkki 3

Julkisen Facebook-päivityksen jakaminen omalla mielipiteellä varustettuna.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Onko upseeri J Facebookissa jaettua Nato-jäsenyydestä kertovaa juttua jakaessaan ja siihen oman kommenttinsa ”KD Nuoret ovat tehneet rohkean ja mielestäni oikean päätöksen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä” puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? J:n profiilissa on kuva maastopuvussa ja siten saattaa muodostua kuva, että hän palvelee puolustusvoimissa. Se, että Nato on puoluepoliittinen kiistakysymys, on selvä. Harkittavaksi tulee se, onko kapteenin arvoisen upseerin arvovalta ja asema riittävä puuttumiseen, vai onko J vain käyttänyt sananvapauttaan ”tavanomaisesti” jakaessaan toisen päivityksen. Puolustusvoimat juttuun kuitenkin kytkeytyy, koska J on tunnistettavissa ammattisotilaaksi eikä hän profiilissaan tai päivityksessään erikseen kerro, että kyseessä on hänen yksityinen mielipiteensä.

Esimerkki 4

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (keskijohto tai alempi ammattisotilas).

Onko upseeri M jakaessaan tviitillä Verkkouutisten Nato-myönteisen artikkelin puuttunut puoluepoliittisen kiistakysymykseen? Tässähän teossa on nähtävissä tahallisuutta, joka ei toki sinänsä ole sotilasrikoksen edellytys  toisin kuin useampia rikoksia lähes kaikkia sotilasrikoksia voidaan tehdä tuottamuksellisesti. M on oletettavasti ensin lukenut artikkelin ja vasta sen jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen jakaa se edelleen omalla sosiaalisen median tilillään, jossa hän kertoo olevansa puolustusvoimissa palveleva panssariupseeri. Hän kertoo profiilissaan mielipiteidensä olevan hänen omiaan tai muilta varastettuja: ”Opinions mine or stolen”. Oliivinvihreällä taustavärillä varustetussa Twitter-profiilissaan hän esiintyy raskaasti aseistetun ja uhkaavan panssarivaunun johtajana sotilaspuvussa ja taustakuvana on toinen kuva panssarivaunusta ylittämässä siltaa tykki ja aseet ampumavalmiina. Keskustelut ja väittämät, joissa sotilaiden tällaisten assosiaatioiden kautta (asepuku, ”politikointi” ja väkivalta tai sen uhka) väitetään vievän Suomea Natoon sekä militarisoivan yhteiskunnallista ja turvallisuuspoliittista keskustelua eivät valitettavasti ole tuulesta temmattua fiktiota. (ks. esim. Patomäki, Tuomioja; Ruotuväki)

Mitä seuraavaksi?

Onko sosiaalisessa mediassa tuotettua sisältöä ja sitä tuottaneen henkilön profiilikuvaa nopeasti silmäilevän kansalaisen sen tarkemmin lukematta luotu mielikuva määräävä? Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä tällainen mielikuva on joskus ollut riittävä (ks. esim. KHO ratkaisu 01.08.2001/1727)(!). Tähän vanhaan oikeuslähteeseen ovat Pääesikunnan juristit ovat useasti tukeutuneet. Viimeksi Kylkirauta-lehden päätoimittaja Mika Kalliomaa siteerasi ratkaisua virheellisesti: ”Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisunaan, että ’jos yleisö ei voi millään tavoin yhdistää lausujaa tai kirjoittajaa viranomaiseen, kysymyksessä on yksityishenkilönä annettu lausunto’.”

Mitä tästä sitten voisi seurata seuraa?

  1. Sotilaat eivät uskalla kirjoittaa asiantuntijakolumneja ja -artikkeleita, ilman että ne hyväksytetään esimiesketjussa, joka tavallisesti kestää kauemmin kuin artikkelin jättämiselle on aikaa.
  2. Sotilaat eivät uskalla puhua avoimesti mistään mikä on tai mistä saattaa tulla vähääkään poliittinen tai poliittisesti sensitiivinen kysymys.
  3. Sotilaat alkavat kirjoitella nimimerkkien suojissa ja luoda itselleen feikkiprofiileja, joiden suojissa kirjoitetaan hyvin epäasiallisesti ja epäasianmukaisesti puolustusvoimista.
  4. Monet turvallisuuskeskusteluun aktiivisesti osallistuvat sotilaat alkavat toistaa ja jakaa virallistiedotteita ilman omia ajatuksiaan tai havaintojaan – suomalainen älyllinen turvallisuuspoliittinen keskustelu taantuu populistisiksi sutkautuksiksi ja pravdaksi.

Tätäkö haettiin? Kyllä. Puolustusvoimain komentaja johtoesikuntineen on jonkin ihmellisen ohjauksen tai johdatuksen seurauksena lähtenyt ottamaan takaisin näppeihinsä sotilaita sosiaalisessa mediassa. Omalla aktiivisella ja myönteisellä osallistumisella se ei ilmeisesti ole onnistunut. Nyt kontrollia haetaan painavalla sotilaskäskyllä. Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 546. tarkoitus on sananvapauden rajoittaminen ja keskustelun vaientaminen chilling efffectillä.

Yleisestä palvelusohjesäännöstä kantani on selkeä ja toistan sen vielä kerran: Yleisen palvelusohjesäännön kohta 546. on perustuslain vastainen ja laiton. Se olisi perustuslain 107 § nojalla välittömästi asetettava soveltamiskieltoon. Parasta olisi, jos viranomainen itse tekisi tämän, mutta arvovaltaa on jo laitettu peliin liiaksi ja ohjesäännöthän on jo painettu ja jaettu, joten olisi kovin työlästä, vaikeaa ja kallista…

Sotilaiden sananvapaudesta kantani on yhtä selkeä: Sotilaiden sananvapautta ei ole rajoitettu. Virkamieslain ja lain puolustusvoimista asettamat velvoitteet sananvapauden käytölle ovat 16 vuoden ajan olleet eduskunnan mielestä riittävät, eikä se ole näihin halunnut tiukentavasti kajota. Jos suomalaisen demokratian tila on nyt yhtäkkiä siinä määrin heikentynyt, että sotilaiden sananvapaus sitä uhkaa, niin hallituksen on tietysti ja mitä pikimmiten tehtävä lain muuttamisesta esitys eduskunnalle hyväksyttäväksi.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Puolustusvoimain komentajan mainitseminen asiassa vastuullisena perustuu siihen jakamattomaan vastuun, joka hänellä on viranomaisen nimenkirjoituksella sotilaskäskyssä. Esimerkkeinä käytettyjen henkilöiden päivitykset ovat julkisia ja käytän niitä ao. henkilöiden suostumuksella. Kyseiset henkilöt eivät muulla tavoin ole myötävaikuttaneet tämän merkinnän kirjoittamiseen.

Sokea Reetta ja Mykkä Jussi

En kommentoi, lähden pois

Puolustusministeri Jussi Niinistö on useampaan otteeseen tuonut esille valmistelussa olevan lakiesityksen, joka antaisi Puolustusvoimain komentajalle valtuudet kutsua kertausharjoitukseen jopa 25 000 reserviläistä.

Puolustusministeri pitää valitettavana, että asevelvollisuuslain uudistaminen on kohdannut myös vastustavia kantoja. Tähän sopiikin hyvin ministerin viimeaikaiset ärähdykset, kuten ”vinkunat pois”, uhkaus lähteä kävelemään Yle haastatelusta sekä kansliapäällikön nimitykseen liittyvä en kommentoi, jota kuitenkin seurasi tarkempi arvio valmistelutyöstä. Ylen Marjan vallassa -ohjelmassa ministeri oli välillä varsin haluton sanomaan yhtään mitään mistään.

Puolustusministeri jyrää vastustuksen vihjaamalla että vastustajat pelaisivat jonkun muun pussiin. ”Venäjä” ei tässä tietenkään sovi sanoa taikka siihen millään tavoin viitata, muutoin vastauksena on varma ”en kommentoi”. Puolustusministerin kritiikin vastaanottajiin kuuluu myös oikeusministeriö, joka on vastustanut lakiluonnosta siitä syystä, ”ettei hallitus kerro, mitkä ulkoiset uhat tai kriisit edellyttäisivät ylimääräisten kertausharjoitusten määräämistä.”

Isänmaan etu edellyttää lain uudistamista, kenen etua vastustavat ajavat?

Ministeri itse on itse asiasta hyvin vaitonainen – hän ei kerro sellaisista uhkamalleista ja -kuvista , jotka laukaisisivat tällaisen valmiuden kohottamistoimen. Uhkakuvien kohdalta asia on osin ymmärrettävä ja erityisesti yksityiskohtaiset uhka-arviot ovat sotilaiden punaleimaista asiaa, jotka kuuluvat vain niille joilla on tarvetta tietää. Yleiset sotilaalliset uhkamallit voisi puolestaan edes osittain avata julkisesti ilman, että se häiritsisi niihin liittyvää valmistelua ja niiden selontekoihin tuomista. Tämä on jo tehtykin strategioissa ja muissa julkaisussa ja mm. maanpuolustuskursseilla, joten asiallisen julkisen tiedon jakaminen ei välttämättä olennaisesti tai edes vähääkään vaarantaisi maanpuolustuksen turvattavaa etua. Sitävastoin se lisäisi ymmärrystä ja parantaisi keskustelua itse asiasta.

Niin ikään, laajaan osittaisjulkisuuteen perustuvien väliraporttien ja muiden selonteon laadintaa tukevien selvitysten julkaiseminen ikään kuin murupolkuna kohti formaaleja selontekoja auttaisi tavallista pulliasta ymmärtämään asiaa ja sen tärkeyttä paremmin kuin jyrkkä ja vanhakantaista yksisuuntaista tiedottamista ja vastakarvaan silittämistä edustava ”en kommentoi” -linja. Näin esimerkiksi Ruotsissa tehdään selontekovalmistelut.

Eräissä maanpuolustuksen foorumeissa ministeri on puolestaan ollut hyvin selväsanainen, joskin hyvin yleisellä tasolla. Parempi perehtyminen itse lakiin ja taustoihin toisi kenties vielä enemmän syvyyttä, painoa ja perusteita ministerin selville lausunnoille.

Onneksi myös oman puolustusvalmiutemme saralla voidaan merkittävää parannusta saada aikaan lainsäädäntöä tarkistamalla. Esimerkkinä otettakoon kertausharjoituksiin liittyvät aikarajat.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton

Puolustusministeri käyttää välillä blogejaan ja välillä puolustusministeriön sivuja asiansa ajamiseen. Blogissa tyyli on vapaampi ja otsikot linjanvetoja, kuten tämän asian Valmius ei ole vallansiirtoa. Niinistö toteaa, että ”Isänmaan etu edellyttää asevelvollisuuslain pikaista uudistamista” . Nopea valmistelu on yhä arvaamattomaksi muuttuvassa turvallisuusympäristössä tärkeää. Toimeenpanovallan tulee  asiantuntija-arvioiden ja etenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen jatkuvan tilanteenarvion pohjalta kyettä hyvinkin nopeasti ryhtymään kaikkiin niihin toimiin, joita selonteoissa ja muissa stretegisissa ohjausasiakirjoissa on kirjattu tarpeellisiksi ja jotka muuttuvassa ympäristössä ovat usein heikkoina signaaleina todennettavissa. Tämä muutos on yksi niistä. Sumutorven soidessa on usein myöhäistä kääntää peräsintä.

Perusteet asevelvollisuuslaissa

Asevelvollisuuslaissa yhdeksi kertausharjoitusten tarkoitukseksi on kirjattu valmiuden joustava kohottaminen. Kertausharjoituskutsut reserviläisille on samaisen lain mukaan kuitenkin lähetettävä viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kriisien kehittyvän hitaasti ja siihen, että aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi. Silloin ei enää puhuta joustavasta puolustusvalmiuden säätelemisestä, vaan sen välittömästä kohottamisesta. Tätä varten puolustusvoimat on perustanut ”uudet nopean valmiuden joukot.”

Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016

Valmistelun ytimessä on siis asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 4 kohta, jonka mukaan reservin kertausharjoituksella ”mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen”. Kyse lainmuutoksessa on nimenomaan asevelvollisuuslain kirjaimen toteutumisen edellytyksistä.

Puolustusvoimien valmiuteen liittyvä lainsäädäntö on pääosin toimivaa. Muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttaa kuitenkin tarkastelutarpeita erityisesti vuonna 2007 edellisen kerran kokonaan uudistettuun asevelvollisuuslakiin. Puolustusvoimien reagointikyvyn takaamiseksi tulee asevelvollisuuslakia muuttaa reserviläisten käytön suhteen. Luonnos hallituksen esitykseksi on valmis ja tällä hetkellä lausuntokierroksella. Kertausharjoitukseen määräämistä ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimain komentaja voisi määrätä sotilaalliseen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen välittömästi, kun päätös koskisi enintään 25 000 asevelvollista. Muussa tapauksessa päätöksen tekisi tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä. Puolustusministeriö pidetään tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 217. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla helmikuun 29. päivänä 2016.

Valtioneuvoston kanta asiaan on, että ”Puolustusvoimain komentajan päätös tulisi viipymättä saattaa puolustusministerin esittelystä valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Vinkunat pois!

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton. Se perustui uskomukseen useiden kuukausien strategisesta ennakkovaroituksesta ja sitä seuraavasta vuorokausien taktisesta ennakkovaroituksesta sekä edelleen siitä, että joustava valmiuden kohottaminen, eli valmiuden tehostaminen, sitä seuraava kohottaminen ja sen myötä syntyvä hyökkäystä ennalta ehkäisevän kynnnysarvon nostaminen voitaisiin tehdä joustavasti. Tästä päätöksenteko- ja toimi-vastatoimikamppailusta suosittelen lämpimästi lukemaan Anders Gardbergin artikkelin vuodelta 1997, joka Ukrainan kriiisin, etenkin Krimin, myötä on jälleen ajankohtaista sotataidollista substanssia ja päivtetty kirjoittajan uudella esipuheella. Yllätetyiksi emme saa enää joutua.

Kuva: Yle | Bild: Yle.
Kuva: Yle | Bild: Yle.

Perustuslaki, valtiosääntö ja oikeusvaltio

Perustuslain valossa kyseessä on selvä vallansiirto. Perustuslain 128–129 § ovat yksiselitteisiä asiassa. Tasavallan presidentti on toimivaltainen ylipäällikkö.

129 § Liikekannallepano
Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta ole tällöin kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle.

Suomen perustuslaki 129 §

Yhtä selkeä asiassa on asevelvollisuuslaki, joka säätää edellä mainittuihin AsevelvL 48.1 § 4 k ja PL 129 § liittyen ylimääräisestä palveluksesta seuraavasti:

82 § Ylimääräisen palveluksen tarkoitus
Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää puolustusvalmiutta ja harjoittaa joukkokokonaisuuksia niille suunnitellussa kokoonpanossa niin, että joukko voidaan tarvittaessa määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen.

83 § Päätös ylimääräisestä palveluksesta
Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää puolustusvoimista annetun lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä, että puolustusvoimat voi määrätä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Päätös annetaan määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja se on peruutettava, kun puolustusvalmiuden kohottamiseen ja ylläpitämiseen johtanut tilanne sen sallii.

Asevelvollisuuslaki 82–83 §§

Kun hallitusmuodosta ja eduskuntajärjestyksestä vuonna 1999 siirryttiin yhteen nätisti paketoituun perustuslakiin, eli tehtiin ns. perustuslakiremontti, käsitteli perustuslakivaliokunta liikekannallepanoa toissijaisesti, tarkastellen sitä ensisijaisesti ylipäällikkyyden (128 §) täydellisen tai osittaisen luovuttamisen kautta. Perustuslakivaliokunnan mietintö asiassa otti siis kantaa vain ylipäällikkyyteen – oikeus liikekannallepanoon seuraa siis sen toimivaltuuden puitteissa, eikä liikekannallepanon laajuuteen tai sen delegointiin otettu vuonna 1998 kantaa. Perustuslaillinen tarkastelu vaatii siis aika vanhoihin oikeuslähteisiin perehtymistä ja niiden arviointia. Toivottavasti aika riittää. Perustuslakivaliokunnan mietintö vuodelta 1998 on laajuudessaankin masentavan mitäänsanomaton tähän vireille saatettavaan lakimuutokseen:

128 § Puolustusvoimien ylipäällikkyys.

Ehdotuksen mukaan presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Luovuttamispäätös voitaisiin tehdä paitsi sodan aikana myös esimerkiksi aseellisen selkkauksen aikana ja tarpeen mukaan muulloinkin. Ylipäällikkyys voitaisiin luovuttaa määräajaksi tai toistaiseksi. Presidentin päätös ylipäällikkyyden luovuttamisesta kytketään valtioneuvoston esitykseen. Valtioneuvoston esitys tarkoittaa tässä itse asiassa 58 §:n 1 momentin mukaista ratkaisuehdotusta, jonka perusteella asia päätetään 58 §:n 2 momentin nojalla. Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvosto voi esityksessään ehdottaa minkä tahansa luovuttamisen johdosta merkityksellisen seikan ratkaisemista presidentin päätöksellä. Presidentin päätöksestä riippuu esimerkiksi, luovutetaanko ylipäällikkyys kokonaisuudessaan vai säilyykö presidentillä ylipäällikön valta joltain osin. Toinen luovuttamispäätöksen ulottuvuus voisi koskea ylipäällikön valtuuksia ja tehtäviä. Päätöksellä on syytä ratkaista myös kysymys ylipäällikön vallan käyttötavoista eli päätöksentekomenettelystä. Tähän liittyy oleellisesti kysymys siitä, millä tavoin valtioneuvosto saa luovuttamisen jälkeen tietoja ylipäällikön vallan käyttämisestä.

Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/1998 vp (PeVM 10/1998 vp — HE 1/1998 vp).

Missä ylipäällikkö?

Miksi ei ylipäällikkö itse voi käskeä valmiuden kohottamisen tarkoituksessa tehtyjä harjoituksia toimeenpantaviksi? Selvää on, että pysyvää delegointia ei voida nykylain puitteissa tehdä. Alemman tason valmiuden kohottamisen toimivallan delegointi puolustusvoimain komentajalle sopisi suomalaiseen kulttuuriin, mutta toisaalta asiassa jää avoimeksi ylipäällikön rooli ja kanta.  Voitaisiin ajatella, että puolustusvoimain komentaja vastaisi normaaleista asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 1-3 kohtien mukaisten harjoitusten käskemisestä ja kun valmiutta kohotetaan tietyn rajan ylitse antaa käskyn ylipäällikkö itse. Raja voisi olla hyvinkin matala. Salaamisen ja harhauttamisen näkökohtia tuskin voitaneen tuoda keskusteluun, koska kyseessä on kuitenkin prosessi, joka on parlamentaarinen ja siten varsin läpinäkyvä.

Puolustusministeri Niinistö työntää hyvin ansiokkaasti ja päättäväisesti tätä lakialoitetta valmisteluun, eli hallituksen esitykseksi asevelvollisuuslain uudistamisesta. Sen on määrä valmistua viikolla 14 eli huhtikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla. Se on hyvä. Selonteoissa linjatut ja sovitut asiat tulee toteuttaa. Kyvystä ottaa vastaan ulkomaista apua vatuloitiin lähes 15 vuotta ja muutkin lakimuutokset ovat antaneet odottaa itseään. Suurempi avoimuus ja jäljitettävyys selontekoihin ja turvallisuusympäristön analyyseihin tekisi prosessista vielä vauhdikkamman ja hyväksyttävämmän. Itseltä ei kannata asioita salailla ja jos valmistelu on kiireellisyyteensä vuoksi hieman heikkoa, niin ei sille kannata heti lyödä KS-leimaa (kiusallisen salainen). Myös vastustajiin menevät yleistävät ad hominem hyökkäykset ovat turhia.

[H]allituksen esitys (…) valmistuu viikolla 14. Lausuntokierroksella annettu palaute otetaan luonnollisesti arvioinnissa huomioon, mutta samaan hengenvetoon voi hyvin kysyä, kenen etua tämän lain uudistamista vastustavat ajavat?

Jussi Niinistö blogissaan, kopio ote Iltalehdestä.

Valmistelusta näkyy nyt puolustusministeri Jussi Niinistön sitoutuminen, uutteruus ja vahva tahtotila. Päätösvaltainen ja asianosainen Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole julkisesti ilmaissut tahtotilaansa, mikä ihmetyttää, huomioiden presidentin taustan juristina ja toisaalta hänen tehtävänsä ylipäällikkönä. Kaikkea ei voi delegoida tai saada valmiina ratkaisuna. Täytyy itse sanoa mitä tahtoo ja ohjata prosessia. Näin on varmasti tehty,  mutta kyllä sen kestäisi ihan julkisestikin sanoa. Maanpuolustustahtoa vahva ylipäällikkö kohottaisi paremmin kuin sotilasparaatit soittokuntineen.

Omalta osaltani laitan peukut ylös tämän uudistuksen ja tulossa olevan hallituksen esityksen puolesta! Muistakaa kirjoittaa valtuuttamillenne siitä, kuinka tärkeä asia tämä on!

Sotilaallisen maanpuolustuksen asialla, perusoikeuksianne ja perustuslakiamme varjellen, kansamme elinmahdollisuuksia ja valtionjohtomme toimintavapautta turvaten sekä toimintakykyistä Itsenäistä Suomea kriittisesti ja rakentavasti keskustelellen pala palalta kokoon laittaen,

//James

P.S. Tästäkin lähtee varmaan sokka irti, eli medialle etukäteen: Mitähän jos kysysitte asiaa viitatuilta vuoden 1998 perustuslakivaliokunnan jäseniltä ja sen kuulemilta valtiosääntoikeuden ja muilta nykypäivän asiantuntijoilta? Mulle on ihan turha soittaa tai repiä otsikoita. Ks huomautus alla.


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.