Valheiden valtakunta

Valheiden vetovoima

Presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö lehdistötilaisuudessa 1.7.2016. Videon lehdistötilaisuudesta löydät täältä.

Presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö lehdistötilaisuudessa 1.7.2016. Videon lehdistötilaisuudesta löydät täältä.

Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin vieraili Kultarannassa ja puhui sekavia.

Muistutan teitä, että Venäjä on tehnyt päätöksen ja toteuttanut sen: me olemme vetäneet Suomen ja Venäjän rajalta joukkomme 1500 kilometrin etäisyydeltä, […]

Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin lehdistötilaisuudessa heinäkuun 1. päivänä 2016. Lähde: HS.fi.

Putinin lausunto on hyvä esimerkki siitä kuinka Venäjän johto voi toistella puolitotuuksia ja valheita ja saada niillä aikaan hämmennystä ja hölmön hyväntahtoista pyrkimystä ymmärtää mitä oikein tarkoitettiin. Tämä antaa Venäjälle mahdollisuuden pitää aloite ja voittaa aikaa kaikissa tekemisissään. Jokaista kohdetta käsitellään erikseen taitavasti.

Krim

Räikein esimerkki Venäjän valheiden verkon laajuudesta ja vaikuttavuudesta oli Krimin valtaus. Venäjän johto väitti kivenkovaa, ettei Venäjän joukkoja ole Krimin niemimaalla (aluetta koskevan sopimuksen ulkopuolisilla alueilla) ja puhui paikallisista joukoista ja kohteliaista miehistä. Suomessa silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tuki Venäjän näkemystä, kutsui koko operaatiota voimannäytöksi ja esitti arvionsa, että mitään avointa konfliktia tuskin syntyy. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun paikan päällä oli aukottomia todisteita Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen läsnäolosta.

Ei ole mitään merkkejä sellaisesta (Venäjän sotilaallisesta interventiosta), eikä myöskään mielestäni mitään sellaista, mitä he voisivat voittaa sellaisella menettelyllä – päinvastoin.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja, torstaina helmikuun 27. päivänä 2014. Lähde: Iltalehti.

Tuomioja toki heräsi todellisuuteen paria päivää myöhemmin; lauantaina maaliskuun 1. päivänä Tuomioja myönsi käynnissä olevan ”Krimin sotilaallisen haltuuntoton”. Viitatun blogimerkintänsä asiasta Tuomioja on kuitenkin jostain syystä poistanut.

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro väitti vielä maaliskuun 4. päivänä, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään ja samaa toisti hänen esimiehensä:

Venäjällä on oletettu olevan meneillään sotilaallinen operaatio Krimillä, vaikka todellisuudessa ne ovat olleet paikallisia joukkoja.

[Putin] ei oikeastaan puolusta Janukovitshia, vaan demokraattisia pelisääntöjä. Silloin kun sitoudutaan demokraattisiin pelisääntöihin, ja tehdään demokraattisista pelisäännöistä sopimuksia, niiden pitäisi myöskin pitää.

Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen Ilta-Sanomille maaliskuun 4. päivänä.

Samansuuntaista toisteli valtiosihteeri emeritus Risto Volanen, joka vielä maaliskuun 7. päivänä puhui kummia

Viikon alussa myönteisestä kehityksestä kertoivat mm. presidentti Putinin ilmoitus sotaharjoituksen loppumisesta, ulkoministeri Steinmeierin ja Etyjin puheenjohtajamaa Sveitsin neuvottelu sekä Naton neuvoston varsin maltillinen linjaus. […] Eilen näkyivät ensin ulospäin venäläiset tapahtumat Krimillä, Yhdysvaltojen vahvat äänenpainot sekä kummankin puolen mitaltaan pienet mutta periaatteessa merkittävät sotilaalliset viestit ja toimet.

Risto Volanen blogimerkinnässään ”Sittenkin askel huonompaan”

Itselleen sopivaan aikaan Putin myönsi Krimin valtauksen, jolloin Aleksanteri-instituutin Kangaspuro perusteli Krimin liittämisen oikeutusta.

Krim on ollut vasta 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta johtuneen virheen vuoksi Venäjästä irrallaan ja siihen asti se on aina kuulunut Venäjään, ja siten olennainen osa.

Kangaspuro Ylelle maaliskuun 18. päivänä 2014.

Vuotta myöhemmin, Krimin palauttamisen vuosipäivän alla julkaistussa pitkässä videohaastattelussa Putin myönsi sotatoimet ja kertoi jopa käynnistäneensä ne jo helmikuun 23. päivänä 2014. Suosittelen katsomaan tämän dokumentin kokonaan.

Krimistä olisi pitänyt oppia todistetaakan merkityksettömyys. Absoluuttisen totuuden puuttuessa ja toisen osapuolen hämärtäessä tapahtumia tärkeää ei ole todistelu kansainvälisen oikeuden tyhjillä areenoilla, vaan päätösten tekeminen vajavaisen tiedonkin varassa.

Itä-Ukraina

Itä-Ukrainassa Venäjä on jatkanut samaa monisyisen ja sotkuisen valheiden verkon levittämistä. Sosiaalinen media, suomalainen ja kansainvälinen mieliavaruus on myrkytetty. Todisteista huolimatta putinversteherit toistelivat ja toistelevat edelleen Venäjän johdon sanomaa siitä, että Itä-Ukrainassa ei ole joukkoja. Sotatoimien alettua Itä-Ukrainassa ulkoministeri Tuomioja jatkoi oikeuskelpoisten todisteiden hakemista ja vielä elokuussa tarkkuuskivääreihin maanpuolustuksen selkärankana luottava kansanedustaja kaipasi todisteita Venäjän läsnäolosta Ukrainassa.

Putin on myöntänyt, että Venäjän asevoimien joukkoja on Itä-Ukrainassa; Venäjä käy sijaissotaa (proxy war) Ukrainassa.

Emme ole koskaan sanoneet, etteikö siellä olisi henkilöitä, jotka harjoittavat tiettyjen kysymysten ratkaisemista, mukaan lukien sotatoimien alalla.

Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin, joulukuun 17. päivänä 2015.

 

Suomi

Suomessa Putinin [1500 kilometrin] lausuntoa selittelivät parhain päin vuorollaan ja toinen toisiaan kehuen Volanen ja Pekka Visuri. Visuri toivoi Suomen Geopoliittisen seuran blogimerkinnässä ”Venäjän joukkoja vedettiin Suomen lähialueilta” faktapohjaisuutta keskusteluun, samalla kun hän itse toi pöytään tarkoitushakuista tai (toivottavasti) yksinkertaisesti vanhentunutta ja tarkastamatonta tietoa.

Helsingin sanomat perkasi Putinin puheista faktat ja asiavirheet ja nosti ne selvästi ja näkyvästi esille.

Visurin statuksen – Volasen sanoin ”professori, eversti” – huomioiden hänen esittämiensä väitteiden tarkoitusperä ei ole relevantti. Virheellinen tieto esitettynä ex cathedra hyväksytään auktoriteetin totuutena ja leviää laajalle. Se johtaa harhaan poliittisia päättäjiä ja tarjoaa Venäjälle tukea ja hyökkäyspinta-alaa sen informaatiovaikuttamisessa kohteitaan vastaan.

Helsingin Sanomien ja Ylen kyseenalaistettua Putinin puheen faktoja, Visurin tueksi tuli Volanen, joka kysyi ”Ovatko Sanoma ja Yle turvallisuusriski?”. Volasen kirjoitus nousikin esille ”vastamedia” Vastavalkean sivuilla, missä onkin huhtikuusta 2016 alkaen julkaistu laajemmalle yleisölle Volasen blogimerkintöjä.

SK: Teki Putin mitä vain, Aleksanteri-instituutista löytyy aina ymmärtäjä. Lähde ja kuva: SK. Klikkaa kuvaa päästäksesi lukemaan artikkeli.

SK: Teki Putin mitä vain, Aleksanteri-instituutista löytyy aina ymmärtäjä. Lähde ja kuva: SK. Klikkaa kuvaa päästäksesi lukemaan artikkeli.

Kangaspuron ja laajemmin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjää koskeva selittelyä perkasi Suomen Kuvalehti artikkelissaan viikko sitten.

Silti Suomessa vanhan kaartin turvallisuuspoliittinen eliitti puhuu lämpimästi milloin Minskin tulitaukosopimuksen noudattamisesta, pakotteiden asteittaisesta purkamisesta, kahdenvälisten suhteiden ylläpitämisestä ”aktiivisen vakauspolitiikan” viitekehyksessä. Kyseenalaisia arvioita ja harhaanjohtavia tietoja antaneet Tuomioja, Volanen ja Visuri ovat toki kokeneita ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, mutta on perin kummallista, että toistuvasti virhearvioita ja viestinnässään kansainvälistä oikeutta rikkovan Venäjän pussiin pelanneita henkilöitä vieläkin pidetään mukana turvallisuuden isoilla areenoilla, kuten esim. Kultarannassa (Kivinen 2014–2015, Tuomioja 2013–2016, Volanen 2015–2016, Visuri 2014–2016).

Turvallisuuspoliittisen keskustelun moniäänisyys ei edellytä ”vastamedialle” kirjoittavien, värittyneitä näkemyksiä jakavien ja valtamediaa uhkaksi kutsuvien henkilöiden kuuntelemista jurakaudelta periytyvän ansioluettelon perusteella.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Suomen kahdenvälinen polku

Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä

Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.

Finlands president Sauli Niinistö och Rysslands president Vladimir Putin

With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru

Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia

  1. valitsi väärän marssijärjestyksen, so. ensin laatia suomenkielinen ja sitten englanninkielinen lehdistötiedote
  2. valitsi kaksikielisyyden huomiotta jättämisen, so. ei kääntänyt ruotsiksi täydellistä tiedotetta ja
  3. valitsi jättää lisätiedot antamatta, so. ei linkittänyt venäläisen vastinparinsa tiedotteeseen ja videoon lehdistötilaisuudesta

on täysin käsittämätöntä. Kansliassa oltiin joko taitamattomia tai sitten vallitsee käsitys siitä, että tuottamalla puutteellista ja tarkoituksellisesti vajavaista tietoa voitaisiin kontrolloida medioita ja mielipiteitä.

Julkisuus aseena

Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.

Presskonferens efter rysk-finskt samtal. Klicka på bilden för att komma till sidan med textad video. Bild: kremlin.ru.

Lehdistötilaisuus neuvottelujen jälkeen. Klikkaa kuvaa päästäksesi tekstitettyyn videoon. Kuva: kremlin.ru.

We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.

The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.

Suurin uutinen oli tietysti se, että ”Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.

Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille  että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.

Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.

Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla ”suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla ”kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.

Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.

Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.

Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli

Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?

Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.

Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.

Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.

Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.

Toisinto Soini

Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä ”riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.

Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.

Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.

Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.

Havaintoja ja johtopäätöksiä

Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.

Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin ”En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.

Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.

Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.

Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.