13 päivää sananvapautta jäljellä

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Komentaja lomalla?

Puolustusvoimat on jo painanut ja jakanut uudet yleiset palvelusohjesääntönsä, joissa on paljon huomiota herättänyt laiton sananvapauden rajoitus.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Palvelusohjesäännön vahvistanut Puolustusvoimain komentaja ei ole asiassa puhunut, mikä on tietenkin hieman ihmeellistä, ottaen huomioon hänen asemansa viranomaisen johtajana. Toisaalta ylikersantti Juho Pylvänäisen aiheuttaman Pride-kohun keskellä puolustusvoimat selitti vastuullisen henkilön olevan lomalla, mikä osaltaan johti sekavaan kommentointiin asiassa. Nyt kyseessä on kuitenkin sotilaskäsky, jonka Puolustusvoimain komentaja on hyväksynyt.

Liitot ja henkilöstö ohitettiin

Puolustusvoimat ei muutosta tehdessään noudattanut lakia yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, vaan suostui neuvottelemaan tästä työntekijöiden vapauksiin ja oikeuksiin menevästä rajoituksesta vasta siinä vaiheessa kun Upseeriliitto ja Päällystöliitto tätä erikseen mm. jäseniensä tekemien kyselyiden myötä tätä vaativat. Tuloksena oli se, että ”puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö pitää henkilöstöjärjestöjen huolta turhana. Hänen mukaansa joidenkin palvelusohjesäännön kohtien tulkintaan on tulossa ohjauskirje.

Ohjauskirje on toki hyvä asia, jos sen annetaan sotilaskäskynä samassa valtuutusketjussa kuin alkuperäinen ohjesääntö,  muuten sen arvo lienee lähinnä vessapaperin luokkaa.

Perimmäinen ongelma kuitenkin sivuutetaan ja sovun merkeissä myös tietysti Upseeriliitto ja Päällystöliitto mukautuvat tähän.

Perustuslaki uusiksi viranomaismääräyksellä

Puolustusvoimain komentaja on velvoittavalla sotilaskäskyllä palauttanut sotilaiden sanavapauden rajoituksen ilman lakia, sen jälkeen kuin eduskunta on ne kertaalleen kokonaan poistanut demokraattisen yhteiskunnan asevoimiin sopimattomana. Miten varmistutaan jatkossa siitä, että viranomainen ei avointen rangaistussäännösten avulla (ks. rikoslaki 45. luku) omilla määräyksillään uudestaan luo epätäsmällisiä ja perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia, jotka ovat laajempia ja pidemmälle meneviä kuin mitä palvelus ja puolustusvoimien tehtävien hoito vaatii? (ks. myös 1, 2)

Perustuslaillisesti kyse on luottamuksesta siihen, että viranomainen toiminnassaan noudattaa tarkoin lakia (PL 2 §) ja toteuttaa tehtävänsä edistää perusoikeuksia (PL 22 §). Tämä luottamus on nyt romukopassa. Samalla puolustusvoimat on myös onnistunut vahingoittamaan toista arvoaan oikeudenmukaisuus. Epämääräinen ja lavea sananvapauden rajoitus on omiaan johtamaan monien perusteltujenkin puheenvuorojen välttämiseen ankaran tuomion tai epäsuotuisan urakehityksen pelossa. Yleisen palvelusohjesäännön kohdalla 546. pyritään rajoittamaan sananvapauden käyttöä, koska viestin julkaisemista seuraavassa jälkikäteisessä kontrollissa rangaistuksen uhka (vankeusrangaistus, ks. RL 45:1) nostaa merkittävästi julkaisukynnystä ja estää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista käytävän julkisen keskustelun. Tästä ilmiöstä käytetään englanniksi nimitystä chilling effect, suomeksi kyse on hiljennysvaikutuksesta.

Yleisen palvelusohjesäännön 546. kohta on monilta osin ongelmallinen ja tiettyjä yksinkertaisempia pulmatilanteita voidaan parhaiten valottaa esimerkein avulla kuvaamalla tekoja ja arvioida miten ne suhtautuvat kohdan säännöksiin.

Reductio ad absurdum

Esimerkki 1

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (ylempi johto).

Onko upseeri A tämän tviitin jakaessaan ja Twitter-profiilikuvassaan sotilaspuvussa esiintyessään ottanut kantaa ja kytkenyt puolustusvoimat tähän asiaan, joka koskee Venäjän informaatiovaikuttamista? Venäjän informaatiovaikuttamista voitaneen pitää puoluepoliittisena kiistakysymyksenä, huomioiden eduskunnan ulkoasianvaliokunnan mietinnön UaVM 9/2016 vp.

Riittäkö asiassa se, että A kirjaimellisesti ja selvästi ilmoittaa puhuvansa yksityishenkilönä: ”This account is personal”, kun hän enimmäkseen viestii joukko-osastonsa toiminnasta selvästi sen komentajana esiintyen? Kun korkea-arvoinen upseeri A jakaa tviittejä puoluepoliittisista kiistakysymyksistä, niin onko se sanotun tukemista ja vaikuttaako A keskusteluun, eli onko kyseessä YlPalvO:ssa tarkoitettu puuttuminen? Voitaneen sanoa, että everstin sotilasarvossa upseeri A:lla lienee arvovalta vaikuttaa, eli ”puuttua” kiistakysymykseen. Hänen tulee myöskin sotilaana olla tarkasti tietoinen YlPalvO:n kaikista määräyksistä (ja muutaman sadan muun yhtä epämääräisesti kirjoitetun normin sisällöstä), joten ”syytä epäillä” -kynnys voi täyttyä hyvinkin herkästi.

Esimerkki 2

Puolustusvoimien kannalta neutraalin tai positiivisen kolumnin tai mielipiteen kirjoittaminen, joka voi myös olla johdon hyväksymä, mutta joka kirjoitetaan yksityishenkilönä asema ilmaisten.

Kolumni "Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä" Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Kolumni ”Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä” Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Onko upseeri P kirjoittaessaan kolumnin Kouvolan Sanomiin 16.3.2016 nimellään, sotilasarvollaan ja tittelillään puuttunut poliittiseen kiistakysymykseen (ns. Nato-hivutus) ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? Lopussa ei erikseen kerrota, etteikö kolumni edustaisi puolustusvoimien virallista mielipidettä. Toisaalta ei myöskään kerrota sitä, että mielipide on yksityinen. Erityisen kiinnostavaksi tämän asian tekisi se, jos jokin puolustusvoimiin kielteisesti suhtautuva taho ottaisi asian esille vedoten siihen, että ammattisotilas on puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen.

Esimerkki 3

Julkisen Facebook-päivityksen jakaminen omalla mielipiteellä varustettuna.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Onko upseeri J Facebookissa jaettua Nato-jäsenyydestä kertovaa juttua jakaessaan ja siihen oman kommenttinsa ”KD Nuoret ovat tehneet rohkean ja mielestäni oikean päätöksen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä” puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? J:n profiilissa on kuva maastopuvussa ja siten saattaa muodostua kuva, että hän palvelee puolustusvoimissa. Se, että Nato on puoluepoliittinen kiistakysymys, on selvä. Harkittavaksi tulee se, onko kapteenin arvoisen upseerin arvovalta ja asema riittävä puuttumiseen, vai onko J vain käyttänyt sananvapauttaan ”tavanomaisesti” jakaessaan toisen päivityksen. Puolustusvoimat juttuun kuitenkin kytkeytyy, koska J on tunnistettavissa ammattisotilaaksi eikä hän profiilissaan tai päivityksessään erikseen kerro, että kyseessä on hänen yksityinen mielipiteensä.

Esimerkki 4

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (keskijohto tai alempi ammattisotilas).

Onko upseeri M jakaessaan tviitillä Verkkouutisten Nato-myönteisen artikkelin puuttunut puoluepoliittisen kiistakysymykseen? Tässähän teossa on nähtävissä tahallisuutta, joka ei toki sinänsä ole sotilasrikoksen edellytys  toisin kuin useampia rikoksia lähes kaikkia sotilasrikoksia voidaan tehdä tuottamuksellisesti. M on oletettavasti ensin lukenut artikkelin ja vasta sen jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen jakaa se edelleen omalla sosiaalisen median tilillään, jossa hän kertoo olevansa puolustusvoimissa palveleva panssariupseeri. Hän kertoo profiilissaan mielipiteidensä olevan hänen omiaan tai muilta varastettuja: ”Opinions mine or stolen”. Oliivinvihreällä taustavärillä varustetussa Twitter-profiilissaan hän esiintyy raskaasti aseistetun ja uhkaavan panssarivaunun johtajana sotilaspuvussa ja taustakuvana on toinen kuva panssarivaunusta ylittämässä siltaa tykki ja aseet ampumavalmiina. Keskustelut ja väittämät, joissa sotilaiden tällaisten assosiaatioiden kautta (asepuku, ”politikointi” ja väkivalta tai sen uhka) väitetään vievän Suomea Natoon sekä militarisoivan yhteiskunnallista ja turvallisuuspoliittista keskustelua eivät valitettavasti ole tuulesta temmattua fiktiota. (ks. esim. Patomäki, Tuomioja; Ruotuväki)

Mitä seuraavaksi?

Onko sosiaalisessa mediassa tuotettua sisältöä ja sitä tuottaneen henkilön profiilikuvaa nopeasti silmäilevän kansalaisen sen tarkemmin lukematta luotu mielikuva määräävä? Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä tällainen mielikuva on joskus ollut riittävä (ks. esim. KHO ratkaisu 01.08.2001/1727)(!). Tähän vanhaan oikeuslähteeseen ovat Pääesikunnan juristit ovat useasti tukeutuneet. Viimeksi Kylkirauta-lehden päätoimittaja Mika Kalliomaa siteerasi ratkaisua virheellisesti: ”Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisunaan, että ’jos yleisö ei voi millään tavoin yhdistää lausujaa tai kirjoittajaa viranomaiseen, kysymyksessä on yksityishenkilönä annettu lausunto’.”

Mitä tästä sitten voisi seurata seuraa?

  1. Sotilaat eivät uskalla kirjoittaa asiantuntijakolumneja ja -artikkeleita, ilman että ne hyväksytetään esimiesketjussa, joka tavallisesti kestää kauemmin kuin artikkelin jättämiselle on aikaa.
  2. Sotilaat eivät uskalla puhua avoimesti mistään mikä on tai mistä saattaa tulla vähääkään poliittinen tai poliittisesti sensitiivinen kysymys.
  3. Sotilaat alkavat kirjoitella nimimerkkien suojissa ja luoda itselleen feikkiprofiileja, joiden suojissa kirjoitetaan hyvin epäasiallisesti ja epäasianmukaisesti puolustusvoimista.
  4. Monet turvallisuuskeskusteluun aktiivisesti osallistuvat sotilaat alkavat toistaa ja jakaa virallistiedotteita ilman omia ajatuksiaan tai havaintojaan – suomalainen älyllinen turvallisuuspoliittinen keskustelu taantuu populistisiksi sutkautuksiksi ja pravdaksi.

Tätäkö haettiin? Kyllä. Puolustusvoimain komentaja johtoesikuntineen on jonkin ihmellisen ohjauksen tai johdatuksen seurauksena lähtenyt ottamaan takaisin näppeihinsä sotilaita sosiaalisessa mediassa. Omalla aktiivisella ja myönteisellä osallistumisella se ei ilmeisesti ole onnistunut. Nyt kontrollia haetaan painavalla sotilaskäskyllä. Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 546. tarkoitus on sananvapauden rajoittaminen ja keskustelun vaientaminen chilling efffectillä.

Yleisestä palvelusohjesäännöstä kantani on selkeä ja toistan sen vielä kerran: Yleisen palvelusohjesäännön kohta 546. on perustuslain vastainen ja laiton. Se olisi perustuslain 107 § nojalla välittömästi asetettava soveltamiskieltoon. Parasta olisi, jos viranomainen itse tekisi tämän, mutta arvovaltaa on jo laitettu peliin liiaksi ja ohjesäännöthän on jo painettu ja jaettu, joten olisi kovin työlästä, vaikeaa ja kallista…

Sotilaiden sananvapaudesta kantani on yhtä selkeä: Sotilaiden sananvapautta ei ole rajoitettu. Virkamieslain ja lain puolustusvoimista asettamat velvoitteet sananvapauden käytölle ovat 16 vuoden ajan olleet eduskunnan mielestä riittävät, eikä se ole näihin halunnut tiukentavasti kajota. Jos suomalaisen demokratian tila on nyt yhtäkkiä siinä määrin heikentynyt, että sotilaiden sananvapaus sitä uhkaa, niin hallituksen on tietysti ja mitä pikimmiten tehtävä lain muuttamisesta esitys eduskunnalle hyväksyttäväksi.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Puolustusvoimain komentajan mainitseminen asiassa vastuullisena perustuu siihen jakamattomaan vastuun, joka hänellä on viranomaisen nimenkirjoituksella sotilaskäskyssä. Esimerkkeinä käytettyjen henkilöiden päivitykset ovat julkisia ja käytän niitä ao. henkilöiden suostumuksella. Kyseiset henkilöt eivät muulla tavoin ole myötävaikuttaneet tämän merkinnän kirjoittamiseen.

Sotilaat ja sananvapaus; laki ja YlPalvO

Puhuttuani painavasti sananvapauden puolesta useita kertoja [1, 2, 3, 4] ja vääntäneeni joillekin rautalangasta sen, että lailla ei ole rajoitettu sotilaiden sananvapautta, tuntuu surrealistiselta kirjoittaa tämän blogimerkintöjen sarjan viidettä osaa. Olisi jo epilogin aika. Valtakunnassa ei valitettavasti ole kaikki hyvin.

Tällä kertaa oma viranomaiseni puolustusvoimat kunnostautuu. Uudenmuotoinen, entistä selkeämpi Yleinen palvelusohjesääntö, jonka Puolustusvoimain komentaja on vahvistanut 1. tammikuuta voimaan tulevaksi, on hieno jatko edelliselle vuoden 2009 ohjesäännölle, joka oli entistä selkeämpi ja kattavampi. Uuden YlPalvO:n kanssa on tehty aivan fantastista ja loistavaa työtä,  mutta valitettavasti siihen on jostain syystä – liekö sitten poliittista ohjausta vai vanhan kaartin tottumattomuutta nykymaailmaan  tuotu yksi erittäin ongelmallinen kohta ja toinen lähes naurettava kohta, jotka ikävä kyllä tulevat viemään huomion kaikelta hyvältä, koska kohdat kajoavat perusoikeuksiin tavalla, josta ei ole valmistelussa hiiskuttu tai yhteistoiminnassa viranomaisessa sisäisesti tiedotettu ja keskusteltu.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Jotain ohjesäännön tiettyjen kohtien parissa tehdyn työn huolimattomuudesta kertoo jo viittausvirhe sanalla ”muutoinkin”. Aiemmissa kohdissa 543–545 ei puhuta puuttumisesta mihinkään, puoluepoliittisista asioista taikka sananvapaudesta, joskin niissä kylläkin todetaan, että sotilaan esiintymisen perusteella muodostuu kuva koko puolustusvoimista.

Suppeasti tarkasteltuna ongelma on määritelmässä ”puoluepoliittinen kiistakysymys”, ja tähän media varmaan keskittyykin ja tätä selitettäneen jälkipyykissä huonona muotoiluna, mutta kyseisen YlPalvO:n kohdan todellinen problematiikka alkaa sen suhteesta lakiin ja lainsäätäjään.

Palvelusrikos, jonka asiallinen luonnehdinta laissa (RL 45:1) siis käsittää Yleisellä palvelusohjesäännöllä määrätyn velvollisuuden rikkomisen tai täyttämättä jättämisen, on avoin rangaistussäännös. Tämä merkitsee siis sitä, että säännöksen aineellinen sisältö saadaan Yleisestä palvelusohjesäännöstä tai muusta määräyksestä. Tällaisten blankorangaistussäännösten rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten – tässä tapauksessa YlPalvO:n – tulee olla kirjoitettuja rangaistussäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella. Lähtökohtaisesti blankorangaistussäännöksiin suhtaudutaan lainsäädännöllisesti torjuvasti ja puolustusvoimat on Yleisellä palvelusohjesäännöllään antanut hyvän tapauskuvauksen siitä miksi näin on. (ks. esim. PeVL 20/1997 vp)

Vielä perustavamman laatuinen ongelma syntyy siitä, että eduskunta on hallituksen esityksestä (HE 17/1999) poistanut rikoslain 45 luvussa aikanaan esiintyneet sotilaiden sananvapauden rajoitukset. Kun rikoslain 45. lukua lähes 20 vuotta sitten uudistettiin ja siitä vihdoin ja viimein poistettiin sotilaiden sananvapauden rajoitukset, niin mainitussa hallituksen esityksessä kiinnitettiin huomiota sanonnan ”puoluepoliittinen asia” epätäsmällisyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen. Koska laissa ei ole ollut erityisiä sotilaita koskevia sananvapauden rajoituksia on laillisuusperiaatteen valossa hyvin hämärää, että puolustusvoimat sellaisia Yleisellä palvelusohjesäännöllä asettaa. Tässä on syytä palauttaa mieliin, että tekoa ei voida kriminalisoida asetuksella. (ks. esim. PeVL 1/1997 vp, PeVM 25/1994 vp, s. 8)

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Suomen perustuslaki 12 §

Nyt näyttää kuitenkin syntyneen sellainen tilanne, jossa Puolustusvoimain komentaja on henkilöstöpäällikön esittelystä sotilaskäskyllä anastanut itselleen lainsäädäntövaltaa, joka ei hänelle kuulu. Vain lailla voidaan säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Puolustusvoimat on toki viranomaisena valtuutettu antamaan oikeussääntöjä hallinnonalansa piiriin kuuluvista asioista, mutta tämä valtuutus ei pidä sisällään oikeutta rajoittaa perusoikeuksia enempää kuin mitä laissa on rajoittamisperusteista todettu.

Perustuslain 12 §::n säännöksessä sananvapauden käyttämisestä toki mahdollistetaan perusoikeussuojaan, eli sananvapauteen, puuttuminen lailla; kyse on mahdollisuudesta sananvapauden käytön jälkikäteiseen valvontaan rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön keinoin. Sananvapaudella perusoikeutena rajoitetaan kuitenkin mahdollisuuksia puuttua jälkikäteenkään sen käyttöön. Näihin rajoituksiin sisältyvät yleiset vaatimukset sääntelyn hyväksyttävyydestä, täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä julkisen vallan toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta sananvapauden käyttöön puututtaessa. Pitkälle menevät tai väljät sanankäytön kriminalisoinnit, kuten YlPalvO:n kohta 546., voivat olla sananvapaussäännösten kannalta ongelmallisia. (ks. esim. HE 309/1993 vp, s. 57; PeVL 16/2013 vp, s. 3; PeVL 13/2004 vp, s. 2; PeVL 26/2002 vp, s. 2–4; PeVL 36/1998 vp, s. 3; PeVL 23/1997 vp).

Tätä kautta ongelmaksi tulee myös väljä ja varsin laaja määritelmä ”puoluepoliittinen kiistakysymys”, jonka isoveli ”puoluepoliittinen asia” pantiin poikki, pinoon ja roskakoriin jo 17 vuotta sitten, kun sotilaiden sananvapauden rajoituksia laista poistettiin. Dekriminalisoinnin yhteydessä hallituksen esityksessä (HE 17/1999 vp) kiinnitettiin huomiota sanonnan ”puoluepoliittinen asia” epätäsmällisyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen.

On varsin ihmeellistä, että puolustusvoimat omin luvin sotilaskäskyasiana palauttaa epätäsmällisen ja jo kertaalleen hylätyn sanamuodon ja perusoikeuksien rajoituksen, etenkin kun eduskunta on hallituksen esityksestä asiasta jo kertaalleen päättänyt ja säätänyt lailla.

Aivan toisenlaisen, joskin lakimiehille harmaita hiuksia aiheuttavan ongelman, aiheuttavat muotoilut ”tulee muutoinkin välttää” ja ”puuttuminen”. On hyvin vaikeaa hahmottaa mikä olisi puuttumista, jos pelkkä sananvapauden käyttö ei sellaista olisi. ”Välttäminen” on sanana myös juristin painajainen, koska täsmällisyyttä lähtökohtana pitäen, on erittäin vaikea kuvata,  milloin esimerkiksi keskustelu sosiaalisessa mediassa on siinä pisteessä, että ammattisotilaan ei enää tulisi sitä kommentoida.

Toista laveaa ja varsin politisoitua ohjausta edustaa kohdan 548. säännös sotilaspuvun käytöstä julkisuudessa.

548. Sotilaspuvun ja siihen kuuluvan pukineen käyttö on kielletty puoluepoliittisessa toiminnassa, vaalimainonnassa ja mielenosoituksissa eikä sen käyttöä vapaa-ajalla pidetä suotavana julkisissa mielipiteenilmaisun kaltaisissa tilaisuuksissa.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Sotilaspuvun käytöstä puolustusvoimilla on täysi oikeus määrätä. Tästä kirjauksesta ovat ilmeisesti taistelleet keskenään vanhoilliset voimat ja jo kertaalleen sanottua puolustaneet ja on päädytty paniikissa jonkinlaiseen hämärään kompromissiin. Ensin on keksitty uusi tapahtumatyyppi ”julkisen mielipiteenilmaisun kaltainen tilaisuus”, jolla mitä ilmeisemmin viitataan Pride-kulkueen kaltaisiin tapahtumiin. Lisäksi säännökseen on sisällytetty ohjaus ”[ei]  suotavaa”, joka ei kiellä eikä salli, vaan pikemminkin pelottelee epäsuosiolla, jos sattuisi vapaata yhteiskuntaa sotilaspuvussa juhlistamaan. Kolmanen sektorin järjestämät tapahtumat ovat kuitenkin tällä säännöksellä vapaita näkyvistä sotilaista.

Vaikuttaisi siltä, että Kaartinkortteliin, jossa puolustusvoimien johto luonnollisesti on huolestunut isoista hävittäjä- ja taistelualushankkeista sekä tulevan rahoituksen riittämättömyydestä, on muodostunut entistä herkemmin poliittista ohjausta seuraava kaarti tulevaa kenraalikuntaa. Muulla tavoin tätä virhettä uudessa palvelusohjesäännössä on vaikea selittää. On mahdotonta, että puolustusvoimien lakimiehet eivät olisi tajunneet problematiikkaa, etenkin lainsäädäntövallan osalta. Valmistelussa puolustusvoimilla on myös ollut mahdollisuus mennä lainsäätäjän pakeille ja pyytää lausuntoa ohjesäännöstään. On varsin huolestuttavaa, että viranomainen, jonka tehtävänä on perusoikeuksien puolustaminen in extremis itse suhtautuu niihin näin kepeästi. Toisaalta on helppoa lopuksi todeta ”huoli pois!”. Puolustusvoimissa asuu 99 vuotta suomalaista vapautta ja lähes sadan tuhannen sankarin henki ja vielä useamman veri, jota on vapauksiemme ja oikeuksiemme puolesta vuodatettu. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut ja puolustusvoimat oppii virheistään. Tämäkin asia on tavalla tai toisella kunnossa ennen vuoden vaihdetta.

//James

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, joskin toivon, että ne heijastaisivat puolustusvoimien virallista kantaa. Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Viranomaiset Pridessa

Lauantain Pride-kulkueessa tehtiin historiaa. Merivoimien palveluksessa oleva ylikersantti Juho Pylvänäinen osallistui kulkueeseen palveluspuvussa. Asia sai paljon myönteistä julkisuutta, jota toivottavasti Puolustusvoimat osaa arvostaa ja hyödyntää roolissaan koko kansan puolustusvoimina. Organisaationa Puolustusvoimat ei ole mukana Pridessa ja on sisäisesti aika vaikeaselkoinen, tuskainen ja ristiriitainen asian suhteen.

Ylikersantti Juho Pylvänäinen marssi virkaunivormussaan Helsinki-Pridessa 2. heinäkuuta. Kuva: Kira Hagström (@KiraHagstrm.

Ylikersantti Juho Pylvänäinen marssi virkaunivormussaan Helsinki-Pridessa 2. heinäkuuta. Kuva: Kira Hagström (@KiraHagstrm).

Syntynyt vilkas keskustelu ja pääosin myönteinen ja kannustava palaute, mutta myös epätietoisuus Puolustusvoimienkin henkilöstön ja etenkin reserviläisten keskuudessa sekä inhottava, ihmisten kunniaa loukkaava kirjoittelu aiheesta, ovat antaneet aiheen tälle merkinnälle, jonka takana kirjoittajat vankkumattomasti seisovat.

James Mashiri nosti Pride-asian esille viime vuonna ja syntynyt kiinnostus aiheeseen poikikin Puolustusvoimien johdolta vastauksen:

[Puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika] Kalliomaa muistuttaa että tasa-arvo on osa puolustusvoimien toimintaa ja että [puolustusvoimilla] on tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan.

– Eikö Pride-kulkue olisi hyvä tapa viestiä tätä?

– Toivon, että viesti näkyy toiminnassamme, sanoo Kalliomaa.

Kalliomaan mukaan sotilaan osallistuminen yksityishenkilönä [univormussa] ei kuitenkaan ole kiellettyä.

Hufvudstadsbladetin artikkeli 27.6.2015. Lähde: Hbl:n arkisto verkossa.

Puolustusvoimat ei viranomaisena osallistu Prideen ja se onkin torjunut kaikki saamansa kutsut tilaisuuteen. Vain vajaat kaksi kuukautta edellä esitetyn Puolustusvoimien johtoon kuuluvan viestintäjohtajan lausunnon jälkeen merivoimien tiedottaja käänsi Puolustusvoimien kelkan Turun Pride-tapahtumaan liittyen:

Myös puolustusvoimat kieltää yksittäistä sotilasta käyttämästä sotilaspukua mielenosoituksissa. Merivoimien tiedottajan Leeni Pellisen mukaan ”ajat saattavat olla tässä suhteessa muuttumassa”.

TS: Viranomaiset torjuivat pyynnön marssia Pride-kulkueessa. Lähde: ts.fi.

Kysymys siitä, miksi sotilas sotilaana ja asepuvussa osallistuu Prideen, ei kuulu vuoteen 2016. Tai ainakaan sen ei pitäisi. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä oikeuden olla oma itsensä puolustaminen, ilman pelkoa uhkailusta tappamisesta tai pahoinpitelystä, uraan tai muuhun kohdistuvista kostotoimista tai julkisen nöyryytyksen kohteeksi joutumisesta, ei tulisi olla yksilön tehtävä.

Niiden, jotka kyseenalaistavat ja arvostelevat sotilaan osallistumista Pride-kulkueeseen tulisi puolestaan kyetä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Miksi Te ette seiso lujasti kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon takana?

Miksi Te ette uskalla taistella yhteiskunnassa erityisen haavoittuvaisten ryhmien puolesta?

Mitä yhteiskuntamme perusoikeuksia, vapauksia ja arvoja Teidän mielestänne viranomaisten ei tulisi ilmentää tai turvata?

Miksi Te ette ole mukana Pridessa?

Kirjoittajille on selvää, että jokaisen Puolustusvoimien sotilaan tulee ilman pelkoa ja itsestäänselvyytenä kyetä selittämään, että sotilaallinen tehtävämme merkitsee ihmisten perusoikeuksien ja -arvojen vaalimista. Me teemme työtämme tarpeen tullen ase kädessä ja olemme valmiina hengellämme turvaamaan demokraattista yhteiskuntajärjestystämme, jonka perustana nämä oikeudet ovat. Kysymys ei ole seksuaalisesta suuntautumisesta vaan rohkeudesta ja mahdollisuudesta olla ihminen ja ilmentää sitä vapaasti silloin kun se on mahdollista.

Puolustusvoimien nykytila ja rooli

Puolustusvoimilla on tässä paljon opittavaa ja kasvun paikka. Viranomainen vetoaa mielellään laadittuihin ja seurattaviin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin. Näillä luodaan kuva siitä, että meillä olisi tasa-arvo ja yhdenvertaisuus hyvällä mallilla. Joissain asioissa, kyllä. Jopa todella hyvin ja tästä voimme olla syystäkin ylpeitä.

Kuitenkin Puolustusvoimien verkkosivuilla tuodaan esille että ”Puolustusvoimissa edistetään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”. Hbltiq-vähemmistöihin suhtautuminen on valitettavasti asia, jossa laahaamme jäljessä. Meillä on tiukka Yleinen palvelusohjesääntö, joka perustuslain tapaan, edellyttää tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua sekä kieltää syrjinnän ”sukupuolen, iän, etnisen ja kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Sotilasyhteisön tabun, eli homoseksuaalisuuden suhteen, tämä onkin se yleinen kielto johon tukevasti hiljaisina nojaamme.

On jopa hieman yllättävää miten vähän asiasta uskalletaan puhua. Puolustusvoimien tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta käsittelevssä esitteissä nostetaan selkeästi esille kaksi asiaa maahanmuuttajataustaisuus ja naisten osuus, käyttäen esimerkkejä kuten ”Tupakaveri voi olla kotoisin Savosta tai Somaliasta.” ja ”1–2 prosenttia varusmiehistä on naisia”. hbltiq-ihmisten kohtaamisesta taas ei mitään tai hyvin vähän. Kukaan ei siitä halua puhua. On helppoa piiloutua yhdenvertaisuuden vaatimuksen ja nollatoleranssin retoriikan taakse. Logiikka hbltiq-ihmisten suhteen kulkee puolestaan tätä rataa: Kun perusedellytyksenä on yhdenvertainen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu, ei voi olla ketään, joka joutuisi syrjinnän kohteeksi tai olisi erittäin haavoittuvaisessa asemassa palveluksessa. Koska yhdenvertaisuus. Ja nollatoleranssi.

Puolustusvoimien selvitys Eri tausta, sama tahti – monimuotoisuus puolustusvoimissa. Kuva ja lähde: Puolustusvoimat.

Puolustusvoimien selvitys Eri tausta, sama tahti – monimuotoisuus puolustusvoimissa. Kuva ja lähde: Puolustusvoimat.

Suhtautumisemme hbltiq-ihmisiin on oireellista yhteiskunnalle, jossa homoseksuaalisuus oli kriminalisoitua vuoteen 1971 asti ja kymmenkunta vuotta sitten vapautuksen palveluksesta saattoi saada seksuaalisen suuntautumisen takia. Ei tietenkään kirjattuna diagnoosina, sillä homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksena jo vuonna 1981, mutta yhtä totta kuitenkin. Huolestuttava on myös nykypäivän ilmapiiri. Nuorista suomalaisesta joka neljäs (28 prosenttia) haluaisi nuorisobarometrin (2010) mukaan kieltää homoseksuaaleilta varusmiespalveluksen.

Poliisi marsimassa ja marssia turvaamassa?!

Myös poliisi voisi harkita osallistumista Prideen. On vaikea nähdä miten ”kenttähaalareissa” järjestystä turvaavat poliisit sekoitettaisiin sotilaiden palveluspukua vastaavaan poliisin vierailupuvussa marssiviin poliiseihin. Mallia voisi tässäkin ottaa Ruotsista, jossa poliisi ja puolustusvoimat kertovat tapahtumien yhteydessä siitä miten kohtelevat seksuaalivähemmistöjä ja vastaavat kysymyksiin viharikoksista ja samalla esittelevät omia poliisi- ja sotakoulujaan.

Lopuksi

Puolustusvoimien on aika päivittää tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa ja tekonsa vastaamaan nykyaikaa. Palveluksen tulee olla turvallista kaikille. Monimuotoisuutta murentava syrjivä ja homoläppää viljelevä ”armeijakulttuuri” ei normeilla taltu tai muutu. Siihen tarvitaan tekoja. Ei arjen sankareiden yksittäistä rohkeutta, vaan myös koko organisaation sitoutumista. Seta ry on keskustellut Puolustusvoimien kanssa hbltiq-ihmisten asemasta varusmiespalveluksessa sekä Puolustusvoimien työssä. Tapaamisessa vuonna 2013 nähtiin, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa edelleen ongelmia. Selkeää valmiutta yhdenvertaisuuden edistämiseen ja yhteystyöhön järjestöjen kanssa kuitenkin oli ja molemmat osapuolet näkivät tärkeänä kouluttaa tulevaisuudessa sekä varusmiesten kouluttajia että itse varusmiehiä hlbtiq-teemoista. Mihin on unohtunut toimeenpano?

//Juho Pylvänäinen & James Mashiri

P.S. Voit seurata Juhoa Twitterissä ja Instagramissa.


Tässä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne välttämättä heijasta Puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Ne nojaavat kuitenkin Puolustusvoimien arvoperustaan, lakeihin ja normeihin sekä virallislähteisiin.