Kouluta ja tarkasta! [Suomen puolustuskyky, osa 6]

Vieraskynä 29.3.2016, Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-PasternakPuolustusvoimiemme suorituskyky kokonaisuudessaan ei ole yhtä hyvä kuin siitä julkisuudessa annettu kuva. Suomella on uniikki ja meille täydellisesti sopiva puolustusjärjestelmä jossa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat tuntevat omat roolinsa ja harjoittelevat yhteistyötä. Perusta on siis erinomainen. Tästä huolimatta Suomella ei ole asianmukaisesti varusteltua, koulutettua tai valmiustarkastettuja sodan ajan puolustusvoimia. Mielikuvan ja todellisuuden välisen eron syy on koulutuksen puute. Ensi vuosikymmenen uusien hävittäjien ja aluksien hankinnat nauttivat syystä laajaa tukea, mutta juuri nyt puolustuskyvyn kannalta keskeisin hankinta olisi koulutus. Ilman merkittävästi lisättyä koulutusta ja koko puolustuskyvyn kattavia valmiustarkastuksia uskottavan puolustuksen retoriikka onttoutuu jo lähivuosina, kirjoittaa Charly Salonius-Pasternak. Suorapuheinen ja räväkkä Charly on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija ja Imagen sankari 2015. Charlyn esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen kantoja.


Suomella ei ole koulutettuja sodan ajan joukkoja, emmekä tiedä saisiko niitä edes perustettua tarpeeksi nopeasti

Puolustusvoimiemme suorituskyky kokonaisuudessaan ei ole yhtä hyvä kuin siitä julkisuudessa annettu kuva. Annetun kuvan ja todellisuuden välisen kasvavan eron ovat huomioineet sisäiset ja ulkoiset tarkkailijat. Pääsyy tämän railon laajenemiselle on, että Suomen puolustuskyvyn vahvistamisen kannalta keskeisintä ”hankintaa” – eli koulutusta – ei ole tehty. Ensi vuosikymmenen uusien hävittäjien ja aluksien hankinnat nauttivat syystä laajaa tukea, mutta juuri nyt puolustuskyvyn kannalta keskeisin hankinta olisi koulutus ja sen liitännäisenä valmius. Ilman merkittävästi lisättyä koulutusta ja jaksottaisia koko puolustuskyvyn kattavia valmiustarkastuksia onttoutuu uskottavan puolustuksen retoriikka jo lähivuosina.

Suomen puolustukseen liittyvissä juhlapuheissa sanotaan liturgiamaisesti, että hyvin koulutettu reservi on yksi puolustuksemme peruspilareista. Tosiasia on kuitenkin, että Suomella ei ole hyvin koulutettuja sodan ajan joukkoja. Toki puolustusvoimat kykenee merivoimien, ilmavoimien, maavoimien ja rajavartiolaitoksen kantahenkilökuntaa käyttäen aloittamaan puolustustaistelun, mutta kestävyyttä, volyymiä ja kaikkea osaamista sillä ei ole.

Suomella on uniikki ja meille täydellisesti sopiva puolustusjärjestelmä

Liian suurella osalla reservistä ja kantahenkilökunnasta ei ole harjoituksissa testattua kykyä toimia kriisitilanteessa tai johtaa suurempia joukkoja. Monet poliitikot ja jopa puolustusvoimat on todistellut, että puolustusvoimauudistuksen jälkeen ollaan esimerkiksi kertausharjoitusten kohdalla palaamassa puolustuskyvyn ylläpidon kannalta hyvälle tasolle. Tämä ei pidä paikkaansa, etenkään huomioiden ympäröivän turvallisuuspoliittisen tilanteen ja Venäjän asevoimien merkittävästi kasvaneen suorituskyvyn.

Ongelman laajuus avautuu kun huomioidaan, että osittain vastaamaan modernin sodankäynnin vaatimuksia, maavoimat lanseerasi viime vuonna uuden taistelutavan. Sitä voi kuvata laajamittaiseksi ”iske ja irti” doktriiniksi, jossa monet pienemmät osastot iskevät koordinoidusti vihollisen joukkoihin ja vetäytyvät sitten uuden iskun valmisteluun. Tätä uutta taistelutapaa ei ole koulutettu suurimmalle osalle puolustusvoimistamme. Jos maavoimat vuonna 2015 koulutti vajaa 13 000 reserviläistä, voidaan arvioida että kestää reilun vuosikymmenen ennen kuin koko sodan ajan joukko on edes kerran kertautettu taistelemaan uuden taistelutavan mukaisesti. Suomella ei siis juuri nyt ole hyvin koulutettua sodan ajan asevoimia, ja ainoa mahdollinen ratkaisu on kertausharjoitusten merkittävä lisääminen.

Hyvin koulutetun reservin luominen vaatii muutakin kuin kertausharjoitusten merkittävän lisäämisen. Se vaatii myös merkittävästi suurempien kokonaisuuksien harjoituttamista, koulutuksen ja toiminnan modernisointia, osittaista yhteisoperointikyvyn (joint) kehittämistä, ja esimerkiksi nopean toiminnan joukkojen mobilisointikyvyn todentamisen. Nykyinen järjestelmä on jäänne ajalta, jolloin valtionjohto saattoi luottaa jopa vuoden strategiseen ennakkovaroitukseen, jolloin puolestaan mobilisaatioon ja siihen kuuluvaan lisäkoulutuksen antamiseen olisi käytettävissä monia kuukausia. Nyt meidän on tiedettävä että suunnitelmat ovat toteutettavissa päivissä tai tunneissa. Tämä vaatii valmiustarkastuksia.

Valmiustarkastusten päätavoite on todentaa, että puolustusvoimat kykenee saamaan valmiiksi tarvittavan osan sodan ajan joukoista niin, että se luo ennaltaehkäisevän kynnyksen tai in extremis pystyy aloittamaan maanpuolustuksen suunnitellulla tavalla. Tätä keskeistä osaa puolustusvalmisteluista ei ole toteutettu kustannusten ja poliittisten signaalien pelossa. On kuitenkin kysyttävä, miksi pelkäisimme sen osoittamista, että kykenemme ja olemme valmiita puolustamaan maatamme? Kustannusten pelko, sekä kertausharjoitusten että valmiustarkastusten suhteen on ymmärrettävä tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta ei ole järkevää satsata rahaa varusmiesten koulutukseen jos sodan ajan joukot saavat näivettyä reservissä.

Valmiustarkastuksen pitäisi olla tarpeeksi suuria palvellakseen sen eri tavoitteita, arviolta 30 000 sotilasta. Hintalappu liikkuisi kymmenissä miljoonissa. Käytännössä tämä myös vaatisi varusmiesten kouluttamisen keskeyttämisen määräajaksi; asia jota on jo viimevuonna pienimuotoisesti kokeiltu yhdessä puolustusvoimien harjoituksessa. Tietenkin valmiustarkastus paljastaisi monia suunnitelmien haurauksia, mutta se on niiden tarkoituskin. Tunnollisesti toteutettu valmiustarkastus myös paljastaisi että alueellisten- ja paikallisjoukkojen varusteet ja koulutustaso eivät vastaa uhkakuvaa.

Suomella ei ole hyvin koulutettuja sodan ajan joukkoja

Suomella on maailmanlaajuisesti nähtynä uniikki ja meille täydellisesti sopiva puolustusjärjestelmä jossa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat tuntevat omat roolinsa ja harjoittelevat yhteistyötä. Perusta on siis erinomainen. Tästä huolimatta Suomella ei ole asianmukaisesti varusteltua, koulutettua tai valmiustarkastettuja sodan ajan puolustusvoimia. Myrskypilvet ja sade näkyvät jo taivalla, mutta poliittinen ja sotilaallinen johto eivät uskalla vaatia, että kansalaiset harjoittelevat sateenvarjon käyttöä eivätkä halua tarkistaa ovatko sadeasut vedenpitäviä. Onko syynä poliittisten päättäjien tai jopa puolustusvoimien puutteellinen tilannekuva? Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa huono tai ideologisesti värittynyt tilannekuva ja sen perustella tekemättä jätettyjä valmisteluja on vaikea hyväksyä.

Mahdollinen ratkaisu olisi paketoida harjoitukset yhdeksi hankinnaksi, kuten asejärjestelmät, ja sitten selittää päättäjille ”koulutushankinnan” puuttumisen vaikutus puolustuskykyyn. Ilman pikaisia päätöksiä todellisuuden ja hyvin koulutetun reservin liturgian välinen railo avautuu niin suureksi, että joku voi ymmärtää aukon koon väärin ja yrittää edistää omia tavoitteita kävelemällä niiden väliin.

//Charly Salonius-Pasternak


Tiesithän, että voit seurata Charlyä Twitterissä ja lukea Imagen sankaritarinan täältä. Charlyn UPIn julkaisut löydät täältä. Suosittelen lukemaan viimeisimmän, ”Ruotsin turvallisuuspolitiikan paradoksi”, joka on ajankohtainen niin tänään kuin vielä puolenkin vuoden päästä.

Panssarimiehistönkuljetusajoneuvovaunu

Tankkeja!

Suomessa on myrsky vesilasissa. Uutiset ovat toitottaneet jo yli viikon ajan, että Suomeen on tulossa ”Amerikkalaisia panssarivaunuja”. Puolustusministeriö ja sotilaat ovat olleet tarkkoja terminologian ja taksonomian suhteen. Kyseessä ovat miehistönkuljetusajoneuvot. Sotilasterminologiassa vaunut kulkevat teloilla ja ajoneuvot pyörillä. Armeija on oikeammin puolustusvoimat ja tarkkaan katsottuna ohjus ja raketti ovat täysin eri asioita. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja siinä ollaan nyt tarkkana.

Ulkoisen kriisin ajan sotilaallinen vihollinen

Suomea ollaan viemässä Natoon ja alivaltiosihteeri emeritus, VTT Risto Volanen kauhistelee tällaisia harjoituksia suomalaista vakauspolitiikkaa horjuttavina ja esittääkin tähän liittyen kysymyksen Tasavallan presidentille asiasta. Tohtori Volanen on jopa keksinyt Yhdysvalloille uuden termin. Se on nyt Venäjän ”ulkoisen kriisin ajan sotilaallinen vihollinen”. Kylmän sodan päättymisen jälkeiset vuodet ilman varsinaista vihollista pärjäämään joutunut Volanen näkee nyt Yhdysvalloissa ja Natossa Venäjän aktiivisen vihollisen, jonka Suomen valtionjohto sallii taitamattomuuttaan tai tyhmyyttään murentavan hänen viitoittamaansa uuden ajan vakauspolitiikkaa. Volanen hyväksyy kuin sanelun vastaanottaja Venäjän uudet uhka- ja viholliskuvien määrittelyt ja näkee puolestaan Naton jäsenmaiden toimet toistensa puolustuksen tukemiseksi vakautta horjuttavana patoamisena ja neuvostovast … Venäjän vastaisena aggressiona.

Taisteluajoneuvoja

Yleisnimi armeija on vakiintunut kielenkäyttöön ja vaunu tarkoittaa armeijaan viittaavassa kielessä kaikkia panssaroituja ajoneuvoja, liikkuivat ne sitten teloilla, pyörillä tai vaikka tulevaisuudessa liitäen. Amerikkalainen on yhdysvaltalainen ja otsikointeja ja uutisointeja korjattu. Hauskoja sanaleikkejä, mutta totuus on kuitenkin se, että Yhdysvaltain asevoimien taisteluajoneuvoja (Stryker) ja joukkoja on tulossa Suomeen harjoittelemaan. Taisteluajoneuvo on muuten hyvä sana. Englanniksi yleisnimi on ”combat vehicle” ja venäjäksi «Боевая машина». Suomeksi ruotsalaisvalmisteinen CV90 rynnäkköpanssarivaunu on myös saanut hyväksytyn yleisnimityksen taisteluajoneuvo.

Yhdessä paremmiksi

Joukkotyyppinä amerikkalainen Stryker-komppania sopii taktisesti kuin nyrkki silmään porilaisille ja muille suomalaisille joukkoille Niinisalon kankailla, ainakin mitä tulee taitojen harjoitteluun ja tietojen ja kokemusten vaihtoon. Porin prikaati tuottaa pääosin kevyesti panssaroituja, suuren operatiivisen liikkuvuuden omaavia joukkoja (Pasit, AMV:t), joilla on verrattain kevyt aseistus jalkaväen tulitukeen hyökkäyksen aikana. Amerikkalaiset Stryker-taisteluosastot ovat hyvin samankaltaisia – vaunun katolla on AMV:n ja uusimpien Pasien tapaan sisältä ammuttava kevyt Angry Birds -ritsa, jonka päivittämistä järeämpään onkin harkittu. Samat lainalaisuudet koskevat kevyesti mekanisoituja suomalaisia joukkoja, kun vastaan tulee ”aito” mekanisoitu yhtymä. Toki ohuesti panssaroidusta ja BMP-sotakoneesta menee panssariammus läpi, mutta etua tuovat ”bemareille” matala tela-alusta ja kantavampi 30 millin 2A42 konetykki, joskin kummallakaan osapuolella käytössä olevat ampumatarvikkeet eivät kovin hyvin läpäise toisen etusektoria, muutama heikosta kohtaa lukuun ottamatta.

Yhteisillä harjoituksilla saavutetaan paljon etua. Arkivertauksena kyseessä ovat ennalta sovitut nyyttikestit tai etkot, johon jokainen tuo oman pullonsa ja vähän purtavaa. Isännän kustannukset pysyvät hallinnassa ja juomaa ja ruokaa riittää. Suomelle yhden komppanian lisääminen vahvuuteen maksaisi mm. reserviläisten, palkatun henkilöstön ja varastokierrossa olevien ajoneuvojen palauttamisen operatiiviseen käyttöön. En itse ole osallinen harjoituksen suunnittelussa, mutta kokemuksellani ja varovaisesti laskien kyseessä olisi kaiken kaikkiaan 455 000 euron lisäpanostus. Samalla päästään harjoittelemaan suuremman joukon taistelua. Tiettyjen tahojen mielestä kertausharjoituksiin ja suunnitellun lakimuutoksen sallima 25 000 reserviläisen liikekannallepanon harjoitteluun riittäisi korkeintaan komppaniakoossa harjoittelu.

On tietysti ilmiselvää, että kustannukset tulisivat nopeasti vastaan, jos harjoiteltaisiin taisteluosaston kokoonpanossa. Kaukana ovat ne päivät, jolloin taisteluosastot liikkuivat täysvahvoina Suomen kamaralla lännestä itään. Omat muistoni rajoittuvat yhteen kertaan vuodelta 2004. Joukon kykyä toteuttaa tehtäväänsä ja sen johtamista kaikkien aselajien yhteen sovitetussa aseellisessa taistelussa ei kuitenkaan voi harjoitella pala kerrallaan, koska se poistaa monta keskeistä tekijää. Tunnetuipana ”clausewitziläinen” kitka ja sodan sumu, jotka vaikuttavat niin suunniteluun, johtamiseen kuin myös itse taisteluun. Karrikoiden voidaankin sanoa, että kaikki muu kuin yhtymäkokoonpanossa harjoittelu on reppuluokan puuhastelua.

Amerikkalaiset myös yhdistävät jalkaväen taistelun tärkeimmät kaksi sanaa — tuli ja liike — hieman toisella tavalla kuin me. Taktisten (taisteluteknisten 😉 kokemusten ja näkemysten vaihtaminen, kerääminen, arviointi ja palauttaminen omaan taistelutapaamme parantavat myös omia joukkojamme ja erityisesti johtajiamme joka tasolla. Samalla päästään myös käsiksi kaikkien komponenttien (puolustushaarojen) yhteistoimintaan, kun ilmavoimilla tuetaan maavoimien joukkoja. Tässäkin amerikkalaisilla on valmis ja koeteltu tapa tehdä asioita, kun meillä kyky on vasta kehitteillä.

Sensitiivinen julkisuus

Ongelman asiasta tekee julkisuus, Ukraina ja tp-utva. Harjoituskalenterin salaaminen, taikka sen huono saatavuus on ongelmallista. Joskus on jopa hieman noloa, kun tieto, joka meillä on salassa pidettävä, on muutaman muun Nato-maan asiakirjoissa tai tiedotteissa julkisesti saatavissa internetin ylitse. Kunhan tajuaa reunahuomautuksen ”in Finland”. Salaamme itseltämme tietoa, joka muualla on julkista. Varsin hölmöä puuha, joka aiheuttaa aina välillä turhia myrskyjä vesilasiimme. Tiedonkulun ollessa nykytilassaan ei näiltä ongelmilta voida vlttyä jatkossakaan. Mielestäni utvan tulisi harkita julkisuutta, ainakin erittäin laajaa osittaisjulkisuutta, jotta sekä lainsäätäjät että kansalaiset saavat tiedon siitä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon puolustuspoliittisessa osassa linjattuja asioita viedään määrätietoisesti eteenpäin, harkiten myös tarkasti ympäröivän turvallisuusympäristön muutoksia. Samalla tulisi myös vastattua ennakoivasti kysymyksiin miten ja miksi. Tällöin tohtori Volasen et al. tapaisilta Natoon-viemisväitteiltä putoaisi pohja.

Security Council Meeting. Vladimir Putin held a Security Council meeting to discuss state policy on Russia’s nuclear, radiation, chemical and biological security. Lähde: kremlin.ru

Security Council Meeting. Vladimir Putin held a Security Council meeting to discuss state policy on Russia’s nuclear, radiation, chemical and biological security. Klikkaa kuvaa päästäksesi videoon. Lähde: kremlin.ru

Julkisuus on vahva väline, myös toimeenpanovallan käytössä. Hyvänä esimerkkinä tästä on erityisesti Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin, jonka viestintäosasto tuottaa itänaapurimme turvallisuusneuvoston kokouksista piktiä otteita, videoita ja muita tiedotteita, jossa presidentti esiintyy vahvana johtajana ja ministerit vastuullisina toimeenpanijoina. Joskus hommassa toki on vähän šoun piirteitä kun ministerit kirjaavat vihkoihinsa tarkasti presidentti Putinin ohjeet ja linjaukset. Tai sitten se on todellisuutta. Miltähän näyttäisi meidän tp-utvan todellisuus? Nykymuotoisista tiedotteista ei paljoa irtoa ja utva-kriisien jälkeen pidetyt tiedotustilaisuudet tai lehdistölle annetut kommentit ovat usein valitettavan koomisia tai mitäänsanomattomia. Julkisuus edellä meneminen tekisi hommasta helpompaa ja kasvattaisi luottamusta päätöksentekijöihin ja kansallista yhtenäisyyttä.

//James