Suomen kahdenvälinen polku

Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä

Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.

Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia

1. valitsi väärän marssijärjestyksen, so. ensin laatia suomenkielinen ja sitten englanninkielinen lehdistötiedote
2. valitsi kaksikielisyyden huomiotta jättämisen, so. ei kääntänyt ruotsiksi täydellistä tiedotetta ja
3. valitsi jättää lisätiedot antamatta, so. ei linkittänyt venäläisen vastinparinsa tiedotteeseen ja videoon lehdistötilaisuudesta

on täysin käsittämätöntä. Kansliassa oltiin joko taitamattomia tai sitten vallitsee käsitys siitä, että tuottamalla puutteellista ja tarkoituksellisesti vajavaista tietoa voitaisiin kontrolloida medioita ja mielipiteitä.

Julkisuus aseena

Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.

We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.

The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.

Suurin uutinen oli tietysti se, että “Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.”

Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille  että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.

Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.

Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla “suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla “kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.

Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.

Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.

Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli

Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?

Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.

Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.

Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa “ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.

Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.

Toisinto Soini

Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.

Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä “riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.

Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.

Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.

Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=E6TJoLsCUDo?version=3&rel=1&fs=1&autohide=2&showsearch=0&showinfo=1&iv_load_policy=1&start=836&wmode=transparent]

Havaintoja ja johtopäätöksiä

Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.

Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin “En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.

PING @Ulkoministerio & @TPKanslia, vahv tai kieltäkää tämä: Venäjä keskustee bilat Suomen ja Naton suhteesta? #turpo https://t.co/0JlOoMWFdh

— C Salonius-Pasternak (@charlyjsp) June 14, 2016

Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.

Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.

Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.

//James

---

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.