Sokea Reetta ja Mykkä Jussi

En kommentoi, lähden pois

Puolustusministeri Jussi Niinistö on useampaan otteeseen tuonut esille valmistelussa olevan lakiesityksen, joka antaisi Puolustusvoimain komentajalle valtuudet kutsua kertausharjoitukseen jopa 25 000 reserviläistä.

Puolustusministeri pitää valitettavana, että asevelvollisuuslain uudistaminen on kohdannut myös vastustavia kantoja. Tähän sopiikin hyvin ministerin viimeaikaiset ärähdykset, kuten ”vinkunat pois”, uhkaus lähteä kävelemään Yle haastatelusta sekä kansliapäällikön nimitykseen liittyvä en kommentoi, jota kuitenkin seurasi tarkempi arvio valmistelutyöstä. Ylen Marjan vallassa -ohjelmassa ministeri oli välillä varsin haluton sanomaan yhtään mitään mistään.

Puolustusministeri jyrää vastustuksen vihjaamalla että vastustajat pelaisivat jonkun muun pussiin. ”Venäjä” ei tässä tietenkään sovi sanoa taikka siihen millään tavoin viitata, muutoin vastauksena on varma ”en kommentoi”. Puolustusministerin kritiikin vastaanottajiin kuuluu myös oikeusministeriö, joka on vastustanut lakiluonnosta siitä syystä, ”ettei hallitus kerro, mitkä ulkoiset uhat tai kriisit edellyttäisivät ylimääräisten kertausharjoitusten määräämistä.”

Isänmaan etu edellyttää lain uudistamista, kenen etua vastustavat ajavat?

Ministeri itse on itse asiasta hyvin vaitonainen – hän ei kerro sellaisista uhkamalleista ja -kuvista , jotka laukaisisivat tällaisen valmiuden kohottamistoimen. Uhkakuvien kohdalta asia on osin ymmärrettävä ja erityisesti yksityiskohtaiset uhka-arviot ovat sotilaiden punaleimaista asiaa, jotka kuuluvat vain niille joilla on tarvetta tietää. Yleiset sotilaalliset uhkamallit voisi puolestaan edes osittain avata julkisesti ilman, että se häiritsisi niihin liittyvää valmistelua ja niiden selontekoihin tuomista. Tämä on jo tehtykin strategioissa ja muissa julkaisussa ja mm. maanpuolustuskursseilla, joten asiallisen julkisen tiedon jakaminen ei välttämättä olennaisesti tai edes vähääkään vaarantaisi maanpuolustuksen turvattavaa etua. Sitävastoin se lisäisi ymmärrystä ja parantaisi keskustelua itse asiasta.

Niin ikään, laajaan osittaisjulkisuuteen perustuvien väliraporttien ja muiden selonteon laadintaa tukevien selvitysten julkaiseminen ikään kuin murupolkuna kohti formaaleja selontekoja auttaisi tavallista pulliasta ymmärtämään asiaa ja sen tärkeyttä paremmin kuin jyrkkä ja vanhakantaista yksisuuntaista tiedottamista ja vastakarvaan silittämistä edustava ”en kommentoi” -linja. Näin esimerkiksi Ruotsissa tehdään selontekovalmistelut.

Eräissä maanpuolustuksen foorumeissa ministeri on puolestaan ollut hyvin selväsanainen, joskin hyvin yleisellä tasolla. Parempi perehtyminen itse lakiin ja taustoihin toisi kenties vielä enemmän syvyyttä, painoa ja perusteita ministerin selville lausunnoille.

Onneksi myös oman puolustusvalmiutemme saralla voidaan merkittävää parannusta saada aikaan lainsäädäntöä tarkistamalla. Esimerkkinä otettakoon kertausharjoituksiin liittyvät aikarajat.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton

Puolustusministeri käyttää välillä blogejaan ja välillä puolustusministeriön sivuja asiansa ajamiseen. Blogissa tyyli on vapaampi ja otsikot linjanvetoja, kuten tämän asian Valmius ei ole vallansiirtoa. Niinistö toteaa, että ”Isänmaan etu edellyttää asevelvollisuuslain pikaista uudistamista” . Nopea valmistelu on yhä arvaamattomaksi muuttuvassa turvallisuusympäristössä tärkeää. Toimeenpanovallan tulee  asiantuntija-arvioiden ja etenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen jatkuvan tilanteenarvion pohjalta kyettä hyvinkin nopeasti ryhtymään kaikkiin niihin toimiin, joita selonteoissa ja muissa stretegisissa ohjausasiakirjoissa on kirjattu tarpeellisiksi ja jotka muuttuvassa ympäristössä ovat usein heikkoina signaaleina todennettavissa. Tämä muutos on yksi niistä. Sumutorven soidessa on usein myöhäistä kääntää peräsintä.

Perusteet asevelvollisuuslaissa

Asevelvollisuuslaissa yhdeksi kertausharjoitusten tarkoitukseksi on kirjattu valmiuden joustava kohottaminen. Kertausharjoituskutsut reserviläisille on samaisen lain mukaan kuitenkin lähetettävä viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kriisien kehittyvän hitaasti ja siihen, että aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi. Silloin ei enää puhuta joustavasta puolustusvalmiuden säätelemisestä, vaan sen välittömästä kohottamisesta. Tätä varten puolustusvoimat on perustanut ”uudet nopean valmiuden joukot.”

Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa  Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016

Valmistelun ytimessä on siis asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 4 kohta, jonka mukaan reservin kertausharjoituksella ”mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen”. Kyse lainmuutoksessa on nimenomaan asevelvollisuuslain kirjaimen toteutumisen edellytyksistä.

Puolustusvoimien valmiuteen liittyvä lainsäädäntö on pääosin toimivaa. Muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttaa kuitenkin tarkastelutarpeita erityisesti vuonna 2007 edellisen kerran kokonaan uudistettuun asevelvollisuuslakiin. Puolustusvoimien reagointikyvyn takaamiseksi tulee asevelvollisuuslakia muuttaa reserviläisten käytön suhteen. Luonnos hallituksen esitykseksi on valmis ja tällä hetkellä lausuntokierroksella. Kertausharjoitukseen määräämistä ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimain komentaja voisi määrätä sotilaalliseen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen välittömästi, kun päätös koskisi enintään 25 000 asevelvollista. Muussa tapauksessa päätöksen tekisi tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä. Puolustusministeriö pidetään tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 217. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla helmikuun 29. päivänä 2016.

Valtioneuvoston kanta asiaan on, että ”Puolustusvoimain komentajan päätös tulisi viipymättä saattaa puolustusministerin esittelystä valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Vinkunat pois!

Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton. Se perustui uskomukseen useiden kuukausien strategisesta ennakkovaroituksesta ja sitä seuraavasta vuorokausien taktisesta ennakkovaroituksesta sekä edelleen siitä, että joustava valmiuden kohottaminen, eli valmiuden tehostaminen, sitä seuraava kohottaminen ja sen myötä syntyvä hyökkäystä ennalta ehkäisevän kynnnysarvon nostaminen voitaisiin tehdä joustavasti. Tästä päätöksenteko- ja toimi-vastatoimikamppailusta suosittelen lämpimästi lukemaan Anders Gardbergin artikkelin vuodelta 1997, joka Ukrainan kriiisin, etenkin Krimin, myötä on jälleen ajankohtaista sotataidollista substanssia ja päivtetty kirjoittajan uudella esipuheella. Yllätetyiksi emme saa enää joutua.

Kuva: Yle | Bild: Yle.
Kuva: Yle | Bild: Yle.

Perustuslaki, valtiosääntö ja oikeusvaltio

Perustuslain valossa kyseessä on selvä vallansiirto. Perustuslain 128–129 § ovat yksiselitteisiä asiassa. Tasavallan presidentti on toimivaltainen ylipäällikkö.

129 § Liikekannallepano
Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta ole tällöin kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle.

Suomen perustuslaki 129 §

Yhtä selkeä asiassa on asevelvollisuuslaki, joka säätää edellä mainittuihin AsevelvL 48.1 § 4 k ja PL 129 § liittyen ylimääräisestä palveluksesta seuraavasti:

82 § Ylimääräisen palveluksen tarkoitus
Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää puolustusvalmiutta ja harjoittaa joukkokokonaisuuksia niille suunnitellussa kokoonpanossa niin, että joukko voidaan tarvittaessa määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen.

83 § Päätös ylimääräisestä palveluksesta
Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää puolustusvoimista annetun lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä, että puolustusvoimat voi määrätä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Päätös annetaan määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja se on peruutettava, kun puolustusvalmiuden kohottamiseen ja ylläpitämiseen johtanut tilanne sen sallii.

Asevelvollisuuslaki 82–83 §§

Kun hallitusmuodosta ja eduskuntajärjestyksestä vuonna 1999 siirryttiin yhteen nätisti paketoituun perustuslakiin, eli tehtiin ns. perustuslakiremontti, käsitteli perustuslakivaliokunta liikekannallepanoa toissijaisesti, tarkastellen sitä ensisijaisesti ylipäällikkyyden (128 §) täydellisen tai osittaisen luovuttamisen kautta. Perustuslakivaliokunnan mietintö asiassa otti siis kantaa vain ylipäällikkyyteen – oikeus liikekannallepanoon seuraa siis sen toimivaltuuden puitteissa, eikä liikekannallepanon laajuuteen tai sen delegointiin otettu vuonna 1998 kantaa. Perustuslaillinen tarkastelu vaatii siis aika vanhoihin oikeuslähteisiin perehtymistä ja niiden arviointia. Toivottavasti aika riittää. Perustuslakivaliokunnan mietintö vuodelta 1998 on laajuudessaankin masentavan mitäänsanomaton tähän vireille saatettavaan lakimuutokseen:

128 § Puolustusvoimien ylipäällikkyys.

Ehdotuksen mukaan presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Luovuttamispäätös voitaisiin tehdä paitsi sodan aikana myös esimerkiksi aseellisen selkkauksen aikana ja tarpeen mukaan muulloinkin. Ylipäällikkyys voitaisiin luovuttaa määräajaksi tai toistaiseksi. Presidentin päätös ylipäällikkyyden luovuttamisesta kytketään valtioneuvoston esitykseen. Valtioneuvoston esitys tarkoittaa tässä itse asiassa 58 §:n 1 momentin mukaista ratkaisuehdotusta, jonka perusteella asia päätetään 58 §:n 2 momentin nojalla. Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvosto voi esityksessään ehdottaa minkä tahansa luovuttamisen johdosta merkityksellisen seikan ratkaisemista presidentin päätöksellä. Presidentin päätöksestä riippuu esimerkiksi, luovutetaanko ylipäällikkyys kokonaisuudessaan vai säilyykö presidentillä ylipäällikön valta joltain osin. Toinen luovuttamispäätöksen ulottuvuus voisi koskea ylipäällikön valtuuksia ja tehtäviä. Päätöksellä on syytä ratkaista myös kysymys ylipäällikön vallan käyttötavoista eli päätöksentekomenettelystä. Tähän liittyy oleellisesti kysymys siitä, millä tavoin valtioneuvosto saa luovuttamisen jälkeen tietoja ylipäällikön vallan käyttämisestä.

Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/1998 vp (PeVM 10/1998 vp — HE 1/1998 vp).

Missä ylipäällikkö?

Miksi ei ylipäällikkö itse voi käskeä valmiuden kohottamisen tarkoituksessa tehtyjä harjoituksia toimeenpantaviksi? Selvää on, että pysyvää delegointia ei voida nykylain puitteissa tehdä. Alemman tason valmiuden kohottamisen toimivallan delegointi puolustusvoimain komentajalle sopisi suomalaiseen kulttuuriin, mutta toisaalta asiassa jää avoimeksi ylipäällikön rooli ja kanta.  Voitaisiin ajatella, että puolustusvoimain komentaja vastaisi normaaleista asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 1-3 kohtien mukaisten harjoitusten käskemisestä ja kun valmiutta kohotetaan tietyn rajan ylitse antaa käskyn ylipäällikkö itse. Raja voisi olla hyvinkin matala. Salaamisen ja harhauttamisen näkökohtia tuskin voitaneen tuoda keskusteluun, koska kyseessä on kuitenkin prosessi, joka on parlamentaarinen ja siten varsin läpinäkyvä.

Puolustusministeri Niinistö työntää hyvin ansiokkaasti ja päättäväisesti tätä lakialoitetta valmisteluun, eli hallituksen esitykseksi asevelvollisuuslain uudistamisesta. Sen on määrä valmistua viikolla 14 eli huhtikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla. Se on hyvä. Selonteoissa linjatut ja sovitut asiat tulee toteuttaa. Kyvystä ottaa vastaan ulkomaista apua vatuloitiin lähes 15 vuotta ja muutkin lakimuutokset ovat antaneet odottaa itseään. Suurempi avoimuus ja jäljitettävyys selontekoihin ja turvallisuusympäristön analyyseihin tekisi prosessista vielä vauhdikkamman ja hyväksyttävämmän. Itseltä ei kannata asioita salailla ja jos valmistelu on kiireellisyyteensä vuoksi hieman heikkoa, niin ei sille kannata heti lyödä KS-leimaa (kiusallisen salainen). Myös vastustajiin menevät yleistävät ad hominem hyökkäykset ovat turhia.

[H]allituksen esitys (…) valmistuu viikolla 14. Lausuntokierroksella annettu palaute otetaan luonnollisesti arvioinnissa huomioon, mutta samaan hengenvetoon voi hyvin kysyä, kenen etua tämän lain uudistamista vastustavat ajavat?

Jussi Niinistö blogissaan, kopio ote Iltalehdestä.

Valmistelusta näkyy nyt puolustusministeri Jussi Niinistön sitoutuminen, uutteruus ja vahva tahtotila. Päätösvaltainen ja asianosainen Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole julkisesti ilmaissut tahtotilaansa, mikä ihmetyttää, huomioiden presidentin taustan juristina ja toisaalta hänen tehtävänsä ylipäällikkönä. Kaikkea ei voi delegoida tai saada valmiina ratkaisuna. Täytyy itse sanoa mitä tahtoo ja ohjata prosessia. Näin on varmasti tehty,  mutta kyllä sen kestäisi ihan julkisestikin sanoa. Maanpuolustustahtoa vahva ylipäällikkö kohottaisi paremmin kuin sotilasparaatit soittokuntineen.

Omalta osaltani laitan peukut ylös tämän uudistuksen ja tulossa olevan hallituksen esityksen puolesta! Muistakaa kirjoittaa valtuuttamillenne siitä, kuinka tärkeä asia tämä on!

Sotilaallisen maanpuolustuksen asialla, perusoikeuksianne ja perustuslakiamme varjellen, kansamme elinmahdollisuuksia ja valtionjohtomme toimintavapautta turvaten sekä toimintakykyistä Itsenäistä Suomea kriittisesti ja rakentavasti keskustelellen pala palalta kokoon laittaen,

//James

P.S. Tästäkin lähtee varmaan sokka irti, eli medialle etukäteen: Mitähän jos kysysitte asiaa viitatuilta vuoden 1998 perustuslakivaliokunnan jäseniltä ja sen kuulemilta valtiosääntoikeuden ja muilta nykypäivän asiantuntijoilta? Mulle on ihan turha soittaa tai repiä otsikoita. Ks huomautus alla.


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mielestämme lakiuudistuksessa pitäisi huomioida myös kymmenet tuhannet maahamme tulleet ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet. Emme välttämättä näe heidän osuuttaan Suomen puolustamisessa kovinkaan merkittävänä, tuntien tosiasian, että monia heistä voidaan pitää jonkinlaisina karkureina.

    Heidät voitaisiin kuitenkin velvoittaa osallistumaan sotilaskurinpidon alaisena koulutukseen, joka tähtäisi heidän osallistumiseensa rauhanturva- ja jälleenrakennustehtäviin kotiseuduillaan.

    Puolustusvoimat ottaisi samalla kantaakseen osan maahanmuuttokriisin aiheuttamista ongelmista. Tärkeää on huomata, että hyvällä lain mahdollistamalla kurinpidolla voisi olla monia suotuisia vaikutuksia niin maahanmuuttajiin kuin yleisestikin.

    Ehdotuksestamme tarkemmin kannanotossamme: https://makrikali.wordpress.com/2016/01/27/maahanmuuttokriittisen-kansanliikkeen-ehdotus-turvapaikanhakijoiden-tyollistamiseksi/

    Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi

    • 1.1

      Insinööri maakunnasta sanoo

      Jos kävisimme toista maailmansotaa, päätyisimme varmaan tuohon ratkaisuun. Perinteinen tapa ratkaista osa pakolaisongelmasta olisi perustaa Eurooppaan Vapaan Syyrian pakolaishallitus, joka säätäisi kaikille Euroopassa oleskeleville armeijaikäisille syyrialaispakolaismiehille asevelvollisuuden. Näistä koulutettaisiin sitten Vapaan Syyrian armeija, joka lähetettäisiin kotimaahansa sotimaan.

      Ongelmana on se, että se olisi kallista. Jos vaikka Suomessa varustaisimme sopivalle syyrialaiselle kapinallisryhmälle esim. kymmenentuhatta taistelijaa (n. sata pataljoonaa), tämä maksaisi paljon. Pelkkä henkilökohtainen varustus maksaisi ehkä pari tuhatta euroa miestä kohti, vaikka ei annettaisi edes suojaliiviä. Voisi arvioida, että joukon kouluttaminen, varustaminen ja siirtäminen Syyriaan sotimaan maksaisi noin miljardin. Jos tekisimme saman koko Euroopan laajuudessa, hinta olisi satoja miljardeja, eikä sodan lopputulos olisi siltikään taattu. Jos eurooppalaisten kouluttama siirtoarmeija häviäisi, olisi meillä erittäin vahva moraalinen vastuu henkiinjääneiden kohtalosta. Selvää olisi, että sotilaitten perheistä pitäisi huolehtia. Jos armeija taas voittaisi, meillä olisi moraalinen vastuu niistä hirmuteoista, joita se voitettuaan väistämättä tekisi.

      Eli syyrialaisen armeijan kouluttaminen ja lähettäminen Syyriaan on varsin kallis tapa ilmaista muukalaisvihaa eikä välttämättä mitenkään erityisen järkevää ulkopolitiikkaa.

      • 1.1.1

        Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi sanoo

        Kiitämme perustellusta näkemyksestä ja toteamme, että maakunnan insinöörit näyttävät nykyisin olevan erittäin hyvin perillä sotilasalaan liittyvistä hallinnollisistakin asioista. Lopussa esitetty vihjaus muukalaisvihasta on kuitenkin mielestämme asiaton ja ennen kaikkea perusteeton toimintaamme liittyen. Tuo heitto saa maakunnan insinöörin näyttämään pikemminkin SDP:tä kannattavalta sotilashenkilöltä.

        Palautamme realismin keskusteluun toteamalla, että mahdollinen maahanmuuttajajoukon varustaminen ja rahoittaminen ei voisi olla pelkästään Suomen harteilla. Lisäksi jo nyt vuotuinen budjetoitu maahanmuuttoon liittyvä budjetti on miljardin luokkaa. Sen päälle yhteiskunta ja kansalaiset maksavat myös paljon muita niin taloudellisia kuin sosiaalisiakin kustannuksia.

        Keskeistä ehdotuksessamme on moraalinen velvoite ja oikeudenmukaisuuden periaate. Ei nimittäin ole oikein, että kriisialueiden asukkaat elävät eurooppalaisten kustannuksella sillä aikaa, kun euroopalaiset miehet ja naiset asettavat henkensä ja terveytensä vaaraan kriisinhallinta- ja jälleenrakennusoperaatioissa.

        Lisäksi tieto velvollisuudesta osallistua omien kotiseutujensa kriisienhallintaan toimisi lähes varmasti hillitsevänä tekijänä kansainvaellusten osalta.

  2. 2

    sanoo

    On välttämätöntä muuttaa lainsäädäntöä siten että nopea valmiuden kohottaminen on mahdollista ilman poliittisen tason päätöstä.

    25 000 pikaisesti kertausharjoituksiin kutsuttavaa ei ole ainakaan liian suuri määrä, pikemminkin alakanttiin. Erilaisia tärkeitä suojattavia kohteita on runsaasti ja pitäisi olla myös miehiä mm. ilmatorjuntaan, rannikkotykistöön, desantintorjuntaosastoja, jne., jne.

    Pikakutsu kertausharjoituksiin ei suinkaan tarkoita että edes seuraavana päivänä olisi käytettävissä joukkoja. Siksi sen lisäksi pitää perustaa uudelleen Suojeluskunnat – siten, että suojeluskuntalaisilla on henkilökohtaiset aseet ja niihin patruunat kotonaan, sekä raskaat aseet läheisen Suojeluskuntatalon asevarastossa. Suojeluskunnat nostavat kerralla puolustusvalmiutta merkittävästi – ja myös parantavat puolustuskykyä.

    • 2.1

      Insinööri maakunnasta sanoo

      Meidän varautumisemme perusteena tulee olla sotilaallinen uhkakuva, joka perustuu ulkovaltojen asevoimien käyttöperiaatteisiin. Venäläisten doktriiniin kuuluu olennaisena osana tuli-isku ja kaappauksenomainen yllätyshyökkäys. Jos vastassa on pieniä vihreitä miehiä, selvitään kuvaamillasi joukkotyypeillä. Jos vastassa on vaikkapa ihan tavallinen mekanisoitu maahanlaskujoukko (BMD-kalusto), tarvitaan myös meidän puolellamme yhtymiä, jotka kykenevät taisteluun tällaisen vihollisen kanssa. Viime syksynä pidetty suurehko taisteluharjoitus, jossa pari tuhatta Kaartin Jääkärirykmentin ja Porin Prikaatin reserviläistä harjoitteli, vaikuttaisi kovasti olleen valmistautumista tällaisen uhan torjuntaan. Tosiasia on se, että ottokalustolla varustettu vapaaehtoispohjalta koottu joukko, jonka pohjakoulutus on kaikkea mahdollista lentokoneapumekaanikosta huoltokomppanian kirjuriin, ei vastaa taisteluarvoltaan joukkotuotettua, panssarikalustolla ja tykistöllä varustettua yhtymää, vaikka voikin olla ylivertainen perinteiseen vartiokomppaniaan nähden. Vapaaehtoispohjalta voi kouluttaa ihan asiallista kevyttä jalkaväkeä, mutta erikoisaselajien laajamittainen koulutus vapaaehtoispohjalta on lähes mahdotonta. Yritäpä huviksesi koota vaikka YVI2-viestiaseman miehistö tai panssarintorjuntaohjusjoukkue vapaaehtoisista reserviläisistä. Siihen tarvitaan välttämättä joukkotuotantoa.

      Eli nopeaan valmiuteen tulee kyetä sekä keveillä paikallisjoukoilla että yleisjoukkojen osilla. Kaikkia tarvitaan. Lisäksi ei pidä olla liian pessimistinen tavallisten reserviläisjoukkojen perustamisen suhteen. Jokin hiljattain kotiutunut yksikkö tuntee toisensa valmiiksi ja on valmis ensimmäiseen tehtäväänsä hämmästyttävän nopeasti. Kyse ei ole 1980-luvun reserviläisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa kertausharjoituksessa. Sama koskee esim. maakuntajoukkoja. Jos sellainen pumppu on vuosikausien ajan, useita kertoja vuodessa, perustettu viikonlopun VEHhiä varten hyvinkin nopeasti niin miten tällainen joukko olisi tarvetilanteessa sen hitaampi perustaa? LKP-organisaatiossa on suuret määrät MPK-aktiiveja, jotka ovat harrastuksenaan varustaneet harjoituksiin osallistujia lukemattomia kertoja. Toki kovassa tilanteessa on omat lisäkuvionsa, mutta ei se perustaminen mitään tavattoman ihmeellistä ole.

      Suojeluskuntien haikailun sijaan olisi syytä esittää toteuttamiskelpoisia ajatuksia siitä, miten nykyisiä organisaatioita voisi edelleen kehittää. Pitää ymmärtää, että meillä on jo nyt olemassa organisaatiot, jotka täyttävät suojeluskunnille kaavailemasi tehtävät: MPK, aluetoimistot ja maakuntajoukot. Erona on se, että näillä ei ole kansakuntaa kahtia repivää, ”lahtarikaartin” painolastia kantavaa nimeä.

      • 2.1.1

        sanoo

        ”Pitää ymmärtää, että meillä on jo nyt olemassa organisaatiot, jotka täyttävät suojeluskunnille kaavailemasi tehtävät: MPK, aluetoimistot ja maakuntajoukot.”

        Todellisuudessa ei ole – vaikka kuinka väittäisit olevan.

        Montakos miestä niihin maakuntajoukkoihin oikein kuuluukaan? Niin, hyvin vähän.

        Missäs niiden miesten aseet ovat? Niin, kaukana paikoissa joista niitä ei saa kun tulee tarve.

        Suojeluskunnat tarkoittaisivat noin 50 000 miestä, jopa paljon enemmänkin, joilla olisi rynkky tai vaikkapa hyvällä optiikalla varustettu Sako TRG .338 Lapua Magnum, kotonaan käden ulottuvilla. Konekiväärit, kranaatinheittimet, singot, miinat, jne. läheisen suojeluskuntatalon asevarastossa. taisteluvalmiina hetkessä.

        • 2.1.1.1

          Insinööri maakunnasta sanoo

          Näemme asian eri tavoin. Sinä väität jostain putkahtavan 50 tuhatta vapaaehtoista. Mistä nämä tulevat? Miten ”suojeluskuntien” magiikka tuo niihin vapaaehtoistulvan, jota maakuntajoukoissa ei ole? Jos verrataan vastaaviin ulkomaisiin organisatioihin, huomataan, että länsimaissa maakuntajoukkoja muistuttaviin yksiköihin hakeutuu suunnilleen yksi tuhannesta kansalaisesta.

          En ymmärrä, mistä saisit ne 50 tuhatta vapaaehtoistasi. Sama arvio on esitetty lukuisissa vapaaehtoista maanpuolustusta käsittelevissä mietinnöissä, mutta todellisuus on – MPK-aktiivit ja maakuntajoukot yhteen laskien – ehkä viidennes tästä. Sitten päälle tulevat satunnaisesti kutsuttuihin VEHheihin ja MPK-kursseihin osallistuvat muutama kymmenen tuhatta miestä ja naista.Nämäkin tekevät arvokasta työtä, mutta eivät he kaikki lähtisi suojeluskuntiin. Se sitoutumisaste, jota vaaditaan MPK:n aktiivikouluttajalta tai maakuntajoukon jäseneltä, on yllättävän kova, eikä moni ole siihen valmis ja jos olisi, ei vaimo välttämättä ole. Mitään sellaista reserviä, josta ilmestyisi lisäväkeä, ei ole olemassa. Nykyjärjestelmä imuroi jo kaikki kiinnostuneet hyvin tehokkaasti.

          Aseista puolestaan toteaisin, että joukko on taistelukykyinen vasta perustettuna. Aseet ja joukkokohtainen materiaali ovat varmasti siellä, missä perustaminen tapahtuu. Se kohde ei välttämättä ole lähin varuskunta. Yksittäinen ryhmä, joka perustaisi itsensä erillään muusta joukosta, ei kovin hyödyllinen olisi, koska siitä tulee toimintakykyinen vasta sen liityttyä muuhun joukkoon. (Jos me puhumme nopean toiminnan paikallisjoukoista, on selvää, että näitä ei kovin montaa komppaniaa per maakunta perusteta, jos valtakunnallinen yläraja on 25 000 miestä, mikä sisältää myös yleisjoukkoja, alueellisia joukkoja ja ilma- ja merivoimien joukkoja. Näin ollen kuntaa kohti ei tule kuin ryhmä tai ehkä joukkue. Suojeluskuntien olemassolo ei muuttusi tätä perustilannetta.)

          Eri asia on sitten, jos aletaan valmistautua sissisotaan. Kun muistaa, että useimmilla maakuntajoukkojen miehillä on kotona oma laillinen ase, ei ääritilanteessa olisi mitenkään mahdotonta, että niiden pohjalle muodostuisi Geneven sopimuksessa mainittu ”väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi voimiksi”, mutta ei tuollainen voi eikä saa olla minkään mielekkään suunnittelun pohjana.

          • 2.1.1.1.1

            sanoo

            Suojeluskuntiin hakeudutaan koska:
            – on taisteluammuntoja;
            – mielekkäitä kursseja (sissitoiminta, …);
            – oma suojeluskuntatalo kokoontumispaikkana;
            – hyvät kaverit työskentelemässä yhdessä hyvän päämäärän puolesta;
            – oikeita sotaharjoituksia;
            – hyödyllisiä urheilutapahtumia;
            – oman osaston merkkipäivien, itsenäisyyspäivän, jne. juhlia;
            – on se sotilasase kotona, voi mennä ampumaan sillä silloin kun huvittaa;
            – toiminnasta on selvästi hyötyä maanpuolustukselle;
            – voi edetä halujensa ja kykyjensä mukaan vaativampiin tehtäviin;
            – jne., jne.

            Esimerkiksi Virossa varsinaisia suojeluskuntalaisia on yli 16 000 miestä ja lukumäärä kasvaa koko ajan. Se 50 000 ei ole ollenkaan vaikeaa saada kasaan Suomessa. Kaikkien ei tarvitse olla huippukuntoisia – osa voi olla vaikka kybersuojeluskuntalaisia (kuten Virossa), silti osallistua sotaharjoituksiin vaikka viestimiehenä naputellen tietsikkaan sanomia.

            Suojeluskunnissa toimitaan myös jäsenten aloitteellisuuden pohjalta eikä vain täytetä ylhäältä annettuja käskyjä – se motivoi suuresti.

          • 2.1.1.1.2

            Insinööri maakunnasta sanoo

            Kuvauksesi kertoo paljon. Jo nyt maakuntajoukoilla ja MPK:lla on näistä useimmat. Harjoitukset ovat mielekkäitä, ja motivaatio pysyä mukana perustuu suurelti siihen, että saa olla hyvässä porukassa, omien aseveljien kanssa tekemässä isänmaallista työtä. Tämä dynamiikka toimii kokemukseni mukaan niin maakuntajoukoissa kuin MPK:nkin puolella. Perinnepäivän juhlakin on, ainakin omalla joukollani. Sotaharjoituksiinkin päästään mukaan aivan kiitettävästi. Tärkeintä on kuitenkin saada mahdollisimman paljon toistoja ryhmä-, joukkue- ja komppaniatason perussuorituksiin omalla joukolla.

            Taisteluammuntoja on vähemmän kuin soisi, sillä patruunakiintiöt ovat tiukat. Sen sijaan haikailusi sissikurssien perään kertoo paljon. Sissikurssit ovat MPK:n markkinointikursseja, joilla innostetaan ihmisiä mukaan vakavasti otettavaan toimintaan. Suurin osa osallistujista ei saa niistä mitään oman sijoituksensa kannalta hyödyllistä. Todellista hyötyä on vain tavallisia perustaitoja opettavista yksittäisen taistelijan kursseista, tehtäväkohtisista aselajikursseista tai kokonaisen joukon harjoituksista. Nämä eivät ole aina hauskoja, koska opeteltava asia on paljon sisseilyä tylsempää. Motivaation on tultava jostain muualta kuin ammunnasta ja partiotason sotaleikeistä metsässä.

            Puhetta omista taloista en ymmärrä. Mistä rahat? Nämä ja harjoitustoiminta eivät ole ilmaista. Esim. pelkkä toimisto ja varasto sataan kuntaan maksaisi ainakin kymmenen miljoonaa vuodessa. Sitä, miten paljon niihin varastoidun sotamateriaalin hajautettu ylläpito ja huolto maksaisivat, en uskalla edes arvioida. Taisteluammunta 50 tuhannelle miehelle maksaisi ehkä viisi miljoonaa. Ehdotuksesi on, riippumatta nimistä, hirveän kallis. Kun tiedetään, että nykyisessä vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä kokonaisbudejetti on ehkä pari miljoonaa, on hankala ymmärtää, miten nämä suojeluskunnat rahoitettaisiin. Ei vakinainen väki anna meille reserviläisille kovin helposti lisärahaa. Jos valittavana on, hankitaanko kuljetusajoneuvot yhdelle pataljoonalle vai käytetäänkö sama raha kertausharjoituksiin ja VEHheihin, vaunut voittavat.

            Eli jos pukisit ehdotuksesi muotoon: ”Haluan paikallispuolustuksen kehittämiseen vuosittain kaksikymmentä miljoonaa euroa lisää”, kannattaisin lämpimästi. Sen sijaan asian yhdistäminen suojeluskuntiin, joiden nimi on suurelle osalle kansaa täysin vastenmielinen, on hyödytöntä ja vahingollista. Sama saadaan aikaan nykyistä järjestelmää kehittämällä, jos se on aikaan saatavissa.

          • 2.1.1.1.3

            sanoo

            Tiedoksi, että olen itse ollut tähän mennessä yli 23 vuotta Viron Suojeluskuntain (Eesti Kaitseliit) aktiivinen jäsen ja olen sitä edelleen – siten ihan aikuisten oikeasti tiedän asiasta hyvin paljon päinvastoin kuin sinä anonyymi tyyppi. Pistä Googleen haku nimelläni, niin löydät kuvia ja tekstiä ihan perusteellisesti.

            Suojeluskunnat ovat vapaaehtoisorganisaatio, jossa jäsenet maksavat jäsenmaksua siitä että saavat olla sen loistavan organisaation jäseniä. He myös hankkivat vapaaehtoisesti rahaa organisaatiolle kuin myös tietysti Lottajärjestö. Näin oli vanhaan hyvään aikaan Suomessa ja on nyt mm. Virossa.

            Ellei Suojeluskuntia olisi ollut niin Venäjän toteuttamasta suomalaisten kansanmurhasta mahdollisesti eloonjääneet suomalaiset kirjoittaisivat nyt kyrillisillä kirjaimilla jos sallittaisiin ollenkaan kirjoittaa yhtään mitään.

            Suojeluskuntia halventavien lausuntojesi perusteella sinut pitäisi mielestäni eristää täydellisesti kaikesta maanpuolustuksellisesta toiminnasta. Suomessa pitäisi olla kriteerit ketkä ovat luotettavia henkilöitä ja ketkä eivät.

            Suojeluskunnat julistettiin Suomen laillisen hallituksen asevoimiksi. Sittemmin tuli toki mukaan muutakin mutta Suojeluskunnat olivat äärimmäisen tärkeä lakisääteinen osa Suomen Puolustusvoimia kunnes Venäjä juuri sen tärkeydestä johtuen määräsi Suojeluskunnat lakkautettavaksi. Jo se, että Suomen vihollinen Venäjä määräsi Suojeluskunnat lakkautettavaksi osoittaa Suojeluskuntien erittäin suuren arvon Suomen maanpuolustukselle.

          • 2.1.1.1.4

            Insinööri maakunnasta sanoo

            Hyvä ystävä,
            olen henkilökohtaisesti kanssasi samaa mieltä Suojeluskuntien tarpeellisuudesta ennen sotia. Ne olivat hyvä ja hyödyllinen organisaatio, erityisesti Airon reformien jälkeen.

            Sen sijaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnassamme suojeluskuntain uudelleenperustaminen on toivoton hanke. Sillä nimellä on, osittain syystä, osittain syyttä, huono kaiku, ja sen käyttäminen ajaisi merkittävän osan maanpuolustajista pois toiminnasta. Me emme elä enää ”valkoisessa Suomessa” vaan yhtenäisessä maassa, jossa myös työväenluokka ja sosialistisesti ajattelevat kansalaiset voivat osallistua täysivaltaisina yhteiseen työhömme koko isänmaan ja koko kansan puolustamiseksi. Tämä on suuri voimavara, jota ei pidä antaa pois omien ryhmäpyyteitten lyhytnäköiseksi tyydyttämiseksi.

            Ja jos henkilökohtaisuuksiin mennään, miten sinä, joka itse tunnustat kolmatta vuosikymmentä palvelleesi vieraan valtion armeijassa, kehtaat saarnata minulle isänmaallisuudesta?

          • 2.1.1.1.5

            sanoo

            Viron puolustuskyvyn parantaminen on hyödyllistä myös Suomelle. Suomella ja Virolla on yhteinen vihollinen – Venäjä.

            Sen asian on ymmärtänyt myös Suomen valtio – mm. lahjoittamalla Viroon kenttätykistörykmentin kaluston ja ammukset sekä kouluttamalla virolaisia upseereita, aliupseereita ja miehiä Suomessa melkoisen määrän.

  3. 3

    Insinööri maakunnasta sanoo

    Tehty esitys on hyvä ja kannatettava. Jos ollaan tarkkoja, se ei rajaa välittömien kertausharjoitusten käskemistä 25 000 henkeen. Lakiluonnoksessa todetaan, että tätä suuremmat harjoitukset käskee tasavallan presidentti. Ajatuksena on ilmeisesti, että voidaan nostaa valmiutta ja samalla selittää, että kyse on sotilasteknisestä, ei poliittisesta päätöksestä.

    Itse näkisin, että järkevin tapa säätää asiasta voisi olla todeta: ”– käsketään sotilaskäskyllä. Tasavallan presidentti määrittelee valtuudet käskeä 48.4 pykälän mukaisiin harjoituksiin.” Tämä olisi joustava, tehtävätaktiikan mukainen ratkaisu. On ihan ymmärrettävää, että tällainen pikakäsky voi olla tarpeen. Kulloisenkin uhka-arvion mukaan käskyvallan on oltava sopivalla tasolla, jota ei kannata lainsäädännöllä määrittää. Joissain tilanteissa voisi olla luontevinta antaa pikakäskyn antovaltuus jopa aluetoimistotasalle, jos pelätään tuli-iskun voivan häiritä ylimmän johdon toimintakykyä. Toisaalta tilanteen rauhoittuessa valtuus voitaisiin pitää ylipäällikkötasalla. Kun asiasta ei säädettäisi julkisesti, saataisiin myös salaamisnäkökohta huomioitua.

    Jos lakimuutos tulee, olisi tärkeää pitää paikallisia pikakertauksia aivan demonstraatiomielessä. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa uudistuksen tärkein poliittinen tavoite: lasketaan valmiuden kohottamisen poliittista hintaa. Nyt armeijan käskeminen ylimääräiseen palvelukseen olisi järkyttävän kova päätös, joka kiristäisi tilannetta entisestään, sillä tällaista päätöstä ei ole tehty toisen maailmansodan jälkeen. Valmiuden joustava kehittäminen edellyttää käytännössä sitä, että pikakertausharjoituksia käsketään jossain päin maata vähintään kolme, neljä kertaa vuodessa. Maavoimien valmiuden nostosta on siis tehtävä rutiininomainen toiminto, joka tuottaa vain yhden palstan otsikoita. Vain tällöin se on tehtävissä todellisessa tarvetilanteessa riittävän helposti.

    • 3.1

      sanoo

      Yllättäviä valmiusharjoituksia tarvitaan Suomeenkin.

      Eilen aamulla Viron Puolustusvoimain komentaja hälytti yllättäen Puolustusvoimain rauhanajan joukot. Joukot rupesivat tekemään sitä mitä valmiussuunnitelmat edellyttivät. Illalla hälytettiin myös Suojeluskunnat yllättäen valmiusharjoitukseen.

      Oleellista on nimenomaan se että joukot yllätetään – eikä kyseessä ole etukäteen tiedossa oleva suunniteltu harjoitus.

    • 3.2

      Isänmaan ystävä sanoo

      Jos haluat, Insinööri maakunnasta, vastaanottaa pari hiljattain laatimaani ehdotusdokumenttia Kodinturvasta, niin voin lähettää ne. Olen lähettänyt ne ehdotuksena laajalle joukolle mp-alan johtajia. Sähköpostiosoitteeni on: unto@multus.fi. Jos lähetät jotakin tähän osoitteeseen, niin saat ne dokumentit paluupostissa. Sp-osoitteesi pysyy vain minulla, sen lupaan. Arvelen, että dokumentit voivat kiinnostaa sinua.

  4. 4

    Isänmaan ystävä sanoo

    Edellisissä viesteissä esiintyy joitakin mainintoja, joita vähän kommentoin.
    MPK:n vuosibudjetti lienee tänä vuonna reilut 3 M€, siis naurettava summa. MPK:n ja paikallisten/alueellisten joukkojen (Suojeluskuntia muistuttavien) vuosibudjetti pitäisi olla ainakin 50 M€/vuosi. Mielellään paljon enemmän. Silti se olisi murunen koko MP-budjetista. Maanpuolustuskyky nousisi maassa huomattavasti. Myöskin nämä joukot toisivat voimakkaan omanlaisensa lisän maanpuolustukseen. MIelestäni MPK tekee hyvää työtä ja maakuntajoukot ovat paikallaan. Voisi aivan hyvin muodostaa alue/paikallisjoukoista oman puolustushaaransa samoin kuin on Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa.
    Epäily siitä, että mistä tulisivat vapaaehtoiset Suojeluskuntaan. Niin kuin hra Putkinen kirjoitti, niin todellinen toiminta vetää magneetin tavoin vapaaehtoisia. Siinä olen samaa mieltä. Mitkään puistokävelyt ja makkaran paistamiset nuotiolla ja nokipannukahvit eivät sitä tee. Osan väestä PV voisi SA-sijoittaa suoraan paikallisjoukkoihin. En hetkeäkään epäile, etteikö väkeä tulisi oikein organisoidessa toimintaa. Mukaan pääsyn kriteerejä eri komppanioihin ja muhin yksiköihin olisi eritasoisia. Nyt mukaan taitavat päästä vain valiotaistelijat. Elitistisesti ajatteleva saattaa ajatella, että tavallisesta 35-50 vuotiaasta reserviläisestä on vain vähän hyötyä.
    Jos suuruusluokkaa puolen miljoonan koulutettua ja ei-SA-sijoitettua reserviläisjoukkoa ei hyödynnetä, niin tappio on suuri maanpuolustuksen kannalta. Mielestäni tällainen asiantila johtuu, ei ensisijaisesti vähistä rahoista, vaan saamattomuudesta ja näkemyksettömyydestä. Ja sellaisesta pessimistisestä mielialasta, mitä insinööri maakunnastakin edustaa. Olen itsekin käytännössä kohtalaisesti perillä meko pitkältä ajalta vaikkapa Viron Kaitseliidusta ja Latvian Zemessardzesta. Olisi Suomen pessimisteille terveellistä vierailla vaikkapa Virossa tai Ruotsissa tutustumassa.

Vastaa käyttäjälle Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *