Sananvapaus ei tänä vuonna juhli

Sotilaiden sananvapauden kannalta parhaita aikoja elettiin vuonna 2016, siitäkin huolimatta, että taustalla oli välittömästi edeltäviltä vuosilta useita tapauksia, joissa mm. poliitikot julkisesti peräänkuuluttivat sotilaiden sananvapauden suitsimista. Näkyvimpiä hahmoja sotilaiden suiden suitsimisessa ovat olleet kansanedustaja ja aiempi ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Jussi Niinistö, mutta tähän julkiseen kuoroon on myös kuulunut muita poliittisia ja akateemisia vaikuttajia, mm. ex-valtiosihteeri Risto Volanen on jo aiemmin epäillyt armeijan ja poliisin kaapanneen vallan Suomessa ja Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki pitää sotilaiden sananvapauden käyttöä jonkinlaisena uhkana demokratialle.

Nykypolitiikassa ja poliittisessa keskustelussa on viime vuosina nähty lisääntynyttä vastakkainasettelua ja sitä, että erimieliset pyritään sulkemaan keskustelun ulkopuolelle vaatimalla heidän hiljentämistään joko sensuurin avulla tai rikosoikeudellisin keinoin. Sananvapaus on poliittinen oikeus, kuten useimmat perusoikeudet ja sen käytössä on aina poliittinen aspekti. Puolustusvoimat on ”epäpoliittinen” ja viranomaisen sisäisesti yhtenä sananvapauden rajoittamisen tarkoituksena voidaankin nähdä jonkinlainen tarve pitää ”oma väki” tällaisen yhteiskunnalliseen debattiin kuuluvan vastakkainasettelun ulkopuolella hillitsemällä päivänpolttavista aiheista keskustelua. Ulkoisesti kyse lienee enemmänkin tottumuksesta siihen, että sotilaat, joiden sananvapaus aiemmin on ollut muita rajoitetumpaa ja itsesensuuri tiukempaa, eivät juuri osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja puhuvat turvallisuuspolitiikastakin vain luvan kanssa ja korkeintaan alokkaille turpo-oppitunneilla valmiit nuotit kädessään.

Ohjeella mustaa valkoiseksi?

Puolustusvoimat muutti yleistä palvelusohjesääntöään 1. tammikuuta 2017 alkaen.

Palvelusohjesääntö muuttui muutaman kohdan osalta ehdottomasta sotilaskäskystä, jonka rikkominen on rangaistavaa, siten kun siitä rikoslain 45. luvussa tai muussa laissa säädetään, myös tiettyjä ei-rangaistavia suosituksia sisältäväksi ohjesäännöksi. Tällaisia suosituksia käytetään yleensä epävirallisen hillitsemisvaikutuksen (chilling effect) aikaan saamiseksi.

”Uudessa normissa on kuitenkin muutamia konditionaalin muotoon kirjoitettuja kohtia, jotka eivät ole selkeitä käskyjä tai määräyksiä, vaan suosituksia.”

Pääesikunnan oikeudellisen osaston ohje AM22993, 23.12.2016.

Lehdistökin on tuonut puolustusvoimien kannan hyvin esille, kun viestintäjohtaja on parafraseerannut asessoria: ”suosituksen rikkomisesta ei saa mitään virallisia tai epävirallisia seuraamuksia.”

Jouluaattoa edeltävänä joulukuun 23. päivänä nopeasti kasaan kyhätty puolustusvoimien ohje asiasta on veikeän hassunhauska. Sen otsikko on ”Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltamisesta sotilaskurinpitomenettelyssä” ja tämä vaatinee jo itsessään opastusta ja johdantoa aiheeseen. Ohje osuu kuitenkin täysin oikeaan siinä, että se vihdoinkin täyttää yhden laillisuutta koskevan vaatimuksen, josta eduskunnan perustuslakivaliokunta on aikanaan antanut mietinnön.

Blankorangaistussäännösten osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus(…)

PeVM 25/1994 vp. Lihavointi minun.

Aiemmin Yleisessä palvelusohjesäännössä ei Pääesikunnan päällikön ja puolustusvoimien asessorin mukaan ole ollut suosituksia, vaan palvelusohjesääntö on ollut selkeä velvoittavuuden ja rangaistavuuden suhteen, mikä kenties selittää sen, miksi perustuslakivaliokunnan 22 vuoden takaista mietintöä ei ole kovin tarkkaan puolustusvoimissa pohdittu.

Asevelvollisuuslain 57 §:n 3 momentin nojalla vahvistettu Yleinen palvelusohjesääntö sisältää aikaisemmasta poiketen velvoittavien käskyjen ja määräysten lisäksi myös suositusluonteisia kohtia.

Puolustusvoimien vastaus puolustusministeriön lausuntopyyntöön kirjallisesta kysymyksestä KK 647/2016 vp. Lihavointi minun.

Annettu ohje siis toteuttaa näiltä osin juuri sitä vaatimusta mitä lainsäätäjä edellytti jo 22 vuotta sitten noudatettavan. Valitettavasti mustaa on vaikea selittää valkoiseksi. Ohjetta ei olisi laadittu ilman julkisuutta (ns. mediakohu), Upseeri- ja Päällystöliiton aktiivisutta asiassa ja eduskunnassa esitettyä kirjallista kysymystä. Näin päätellään myös puolustusvoimien lausunnossa:

Koska edellä mainittu kohta on yllä mainitun eduskuntakysymyksen lisäksi herättänyt julkista keskustelua, puolustusvoimien asessori on puolustusvoimista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momenttiin perustuvan toimivaltansa nojalla antanut 23.12.2016 rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltamista sotilaskurinpitomenettelyssä koskevan ohjeen (AM22993/23.12.2016).

Puolustusvoimien vastaus puolustusministeriön lausuntopyyntöön kirjallisesta kysymyksestä KK 647/2016 vp. Lihavointi minun.

Vaikuttaa varsin ilmeiseltä, että Puolustusvoimat olisi, ellei asiassa olisi syntynyt ulkoista painetta, jatkanut yleisen palvelusohjesäännön pitämistä velvoittavana ainakin siihen asti kun jokin kohtaa 546. koskeva asia olisi ollut sellaisen oikeudellisen menettelyn kohteena, josta olisi ollut valitusoikeus.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Ohjesäännön merkitys on sotilaille selvä. Se on ehdoton sotilaskäsky, jota on täsmälleen, tarkasti ja mallikelpoisesti noudatettava. Jos sitä on syytä jättää noudattamatta, on asialle oltava kestävät perustelut ja esimiehen hyväksyntä. Aikanaan kirjoitettiin taisteluohjesääntöjä, jotka olivat tiukan seulan läpäisseitä normeja, joissa määriteltiin mm. taistelevan yksikön toimintoja ja niiden johtamista hyvin selkeästi. Nykyään puolustusvoimissa kirjoitetaan enimmäkseen suosituksenluontoisia oppaita ja ohjeita. Ehkäpä ajat muuttuvat ja näin on myös yleisen palvelusohjesäännön kohdalla. Tai sitten laadittujen normien laatu on vain niin heikko, ettei niistä ohjesääntöä saa tekemälläkään. Näin näyttää nyt käyvän myös yleiselle palvelusohjesäännölle.

Laillinen ja laiton käsky

Asessorin ohje, joka sinänsä on kummallinen työkalu sotilaskäskynä annetun ohjesäännön soveltamisen ohjaamiseen, jättää tarpeellista harkintavaltaa esimiehelle:

Sen sijaan rangaistavuus voi jossakin yksittäistapauksessa perustua esimiehen laillisen käskyn täyttämättä jättämiseen sellaisessa tapauksessa, jossa esimiehellä on mahdollisuus määritellä ja käskeä tilanne tai olosuhde, jossa ohjesäännön kohta ei vielä sellaisenaan ole ehdottomasti velvoittava. Yleisen palvelusohjesäännön ammattisotilaita koskevat kohdat eivät ole muuttamassa ammattisotilaiden asemaa suhteessa rikoslain 45. lukuun tai sotilasoikeudenkäyntilakiin.

Pääesikunnan oikeudellisen osaston ohje AM22993, 23.12.2016. Lihavointi minun.

Tämä kohta aiheuttanee pään raapimista sotilasesimiehillä.

– Voinko käskeä sananvapauden tai muita vastaavia rajoituksia sellaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, joissa Yleinen palvelusohjesääntö ei ole velvoittava?

Vastaus tähän on yksiselitteisesti kyllä. Ohjeeseen on tuotu vaikea käsite ’laillinen käsky’. Yksinkertaistaen voidaan sanoa että laillisia käskyjä ovat käytännössä kaikki käskyt, jotka eivät edellytä alaista tekemään sotarikosta tai muuta rikosta. Siten esimerkiksi alaisen käskeminen seisomaan päällään kaksi tuntia on täysin laillinen. Käskyn laittomuus ja sitä oliko se sopimaton tai jonkin velvoittavan määräyksen, esimerkiksi yleisen palvelusohjesäännön tai perustuslain vastainen, on asia, jonka tällaisissa tapauksissa ratkaisevat ylemmät esimiehet tai oikeusasteet. Laillisen käskyn ja kääntäen laittoman käskyn käsitteiden tuominen ohjeeseen ei sitä selkeytä, koska laillisen käskyn käsite kuuluu sodan oikeussääntöihin ja sitä käytetään lähinnä pohdittaessa Haagin ja Geneven sopimusten soveltamista sotilaskäskyasioissa. Esimiehillä on aina ollut ja on edelleen oikeus käskeä alaisilleen harkinnanvaraisesti mitä tahansa ja antaa jopa aivan päättömiä tehtäviä. Niistä kieltäytyminen on aina rangaistavaa niskoitteluna.

Ohje antaa kuitenkin omassa kontekstissaan esitettynä esimiehille oikeuden prima facie laillisella käskyllä harkinnanvaraisesti rajoittaa sananvapautta nimenomaisesti suhteessa YlPalvOn kohtaan 546. Liikkumavaraa on kovin paljon ja tähän tarvittaisiin enemmän selkeyttä. Onneksi puolustusvoimissa sotilas- ja siviiliesimiesten koulutus on korkeatasoista ja kenellekään tuskin tulisi mieleen käyttää tarpeettoman laajaa harkintavaltaa palvelusohjesäännön soveltamisessa ja perusoikeuksien rajoittamisessa.

Keväällä Porin prikaatissa

Edellä sanottuun viitaten, on viime kevään tapahtumien valossa aiheellista kysyä, ruokitaanko sotilaiden perusoikeuksiin kajoamista ulkoisesti? Esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö otsikoi keväällä blogimerkintänsä ”Loppukoon lörpöttely” tapauksessa, jossa toimittaja halusi tulla haastattelemaan Porin prikaatin alokkaita heidän mielipiteistään heidän käyttöönsä sodan ajan joukoissa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) oli kuitenkin eri mieltä.

AOA katsoi ratkaisussaan EOAK/1113/2016, että ”Porin prikaatin johto loukkasi toimittajan sananvapautta asettaessaan haastattelun toiselle aihealueelle kiellon” ja piti ”sananvapauden kannalta arvostelulle alttiina sitä, että haastattelun suorittamista oli rajoitettu siten, etteivät varusmiehet voisi ilmaista mielipidettään haastattelun aiheesta.” AOA:n mukaan ”[p]erusoikeutena turvattu sananvapaus olisi edellyttänyt sitä, että toimittajan vapautta valita haastattelun aihe ei olisi rajoitettu ja haastateltaville olisi annettu vapaus valita mistä asiasta he haluavat mielipiteensä toimittajalle ilmaista.”

© Khalid Albaih.

© Khalid Albaih. Kuvaa käytetään sen tekijän nimenomaisella suostumuksella.

Vaikuttavat upseerit

Ohjaus sananvapauden rajoituksiin näyttääkin tulevan puolustusvoimia korkeammalta taholta. Puolustusvoimissa ei ajeta poliittisia näkökantoja, vaan toteutetaan lakisääteisiä viranomaistehtäviä. Kuitenkin tietyt tahot haluavat luoda vaikutelmaa puolustusvoimista ja sotilaista politiikan vaikuttajina, mikä ei varmaan ole täysin väärä – asiantuntijat ja eri aiheista aktiivisesti keskustelevat osaavat ihmiset vaikuttavat tietysti politiikkaan ja yhteiskuntaan. Tätä vaikutusta, tai pikemminkin kansan keskuudessa suurta luottamusta nauttivien sotilaiden vaikuttavuutta keskustelussa ja mielipiteen muodostuksessa ilmeisesti pelätään. Politikoinnin puolustusvoimiin tuo kuitenkin vain ja ainoastaan hallinnonalaa ohjaava puolustusministeriö.

Viranomaisena Puolustusvoimat on apoliittinen ja se on kaikista Suomen viranomaisista voimakkaimmin depolitisoitu ammattisotilaiden yhdistymisvapauden osittaisen rajoituksen myötä. Myös upseerien virkaan ja tehtäviin nimittäminen ovat voimakkaasti depolitisoituja, eikä edes puolustusvoimien korkeimpiin lailla säädettyihin virkoihin nimittämisestä vaadita lainsäätäjän tai hallituksen kuulemista, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa.

Keskeinen kysymys, josta keskustelua käydään ja peistä taitetaan vaikuttaa olevan:

Onko ammattisotilaiden sananvapautta tarpeen rajoittaa muita virkamiehiä enemmän?

Virkamiehiltä vaaditaan myös virka-ajan ulkopuolella asiallisuutta ja asianmukaisuutta sekä lojaliteettia sananvapauden käytössä. Lisäksi ammattisotilaita sitoo lailla säädetty käyttäytymisvelvoite, joka, vaikkakaan sitä ei ole tarkoitettu sananvapauden rajoittamisperusteeksi, luonnollisesti rajoittaa sananvapauden käyttöä julkisessa keskustelussa, ainakin in extremis -tilanteissa. Virkamieslain asiallisuus- ja asianmukaisuusvaatimukset takaavat jo itsessään sen, että virkamies ei edes yksityisesti voi esittää omana mielipiteenään mitä tahansa. Virkamiesten velvoitteet tarkoittavat siis sananvapauden kannalta sitä, että virkamiehet myös yksityishenkilönä esittävät mielipiteensä asiallisesti ja asianmukaisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan voi olla este kärjekkäällekin keskustelulle.

Puolustusvoimat on viime vuosien aikana omin toimin lähtenyt rajoittamaan sotilaiden sananvapautta ja nyt saanut vastaansa Upseeriliiton, Päällystöliiton, eduskunnan oikeusasiamiehen ja kirjallisen kysymyksen myötä myös eduskunnan. Tilanne on varsin ongelmallinen viranomaiselle, jonka pitäisi nauttia suurta luottamusta erityisesti siihen, että se noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jos laillisuudesta livetään, eivät esim. Risto Volasen esittämät pelot sotilasvallankaappauksesta enää tunnu kovin kaukaa haetuilta. Perusoikeuksien ehdoton kunnioittaminen on puolustusvoimille erityisen tärkeää asevelvollisuusjärjestelmän takia.

Ironista onkin se, että ne henkilöt, jotka voimakkaimmin kannattavat ammattisotilaiden sananvapauden rajoittamista ”politikointia” estävänä ja siten demokratiaa suojaavana, eivät ymmärrä, että mielivaltainen perusoikeuksiin kajoaminen murentaa juuri sitä suojaa, jota demokratia ja itsenäinen Suomen tasavalta perustuslain kautta nauttii.

//James


Lisää aiheesta


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Kommentit
  1. 1

    Keijo sanoo

    Poliitikoilla tarve politisoida asia kuin asia

    Ukrainan miehitys, Itämerellä lisääntynyt sotilasliikenne ja kaikki muu ovat tuoneet ovellemme aikakauden, jossa puhumme taas Natoon liittymisestä tai liittoutumattomuudesta aivan uusilla kierroksilla. Nato voidaan tulkita myös puolustuspoliittiseksi kysymykseksi. Nato on toki myös puhdasta puolustusta, mutta myös poliittinen ulottuvuus on olemassa. Mikä tekee sotilaallisesta puolustuksesta sitten poliittisen? Poliitikot vai sotilasvirkamiehet? Tähänastisessa keskustelussa vaikuttaa siltä, että poliitikot haluavat politisoida Naton, eivät sotilaat. Miksi sitten asioita politisoidaan? Onko politisoinnin tarkoituksena vähentää tieteellistä argumentointia?

    ”Kaiken maailman dosentit”, tuttu lausahdus, mutta kukas niin sanoikaan? Aivan, Pääministerimme Sipilä. Poliitikoilla on kuluneena vuonna 2016 ollut kauhea hinku neuvoa ja ohjeistaa tieteen tekijöitä. Muistanette varmaan Ulkopoliittisen Instituutin raportista nousseen kohun, jossa poliitikot veivät UPI’n johtajan Tiilikaisen pöydän ääreen hieman keskustelemaan tuon raportin sisällöstä. Aivan kuin vuonna 2016 UPI’n raportin olisi tehnyt jollain tavalla laittomaksi se, että siinä kerrotaan kaunistelematta, miten Venäjä on toiminut. Onko tämä uusi Suomen malli vaientaa ihmisten ääni? Enää sotilaatkaan eivät saisi ottaa poliittisiin asioihin kantaa. Pitäisikö ihan vastavetona vaatia poliitikoilta olla sotkeutumatta muuhun kuin politiikkaan? Onnistuisiko se, kun poliitikot istuvat valtion rahakirstun päällä säädellen, kuka saa, ja kenelle annetaan. Mutta se, kuka saa, ja kenelle annetaan, pitäisi olla vain rahavirtojen osalta, ei sananvapauden.

    Tätä menoa en yhtään ihmettele, miksi korkeasti koulutetut haluavat pois tästä ummehtuneesta ilmapiiristä. Tämä on täysin väärä suunta. Tämä ei ole minun Suomeni, jossa ihmiset eivät saa sanoa sitä mitä ovat mieltä asioista. Aivan kuin poliitikot unohtaisivat tahallaan tai tahtomatta tieteen. Voisiko olla niin, että jos ammattisotilas on sotilaallisesta asiasta jotain mieltä, hänen mielipiteensä perustuu osin omaan, osin tieteelliseen näkökantaan? Toivoisin, että vuonna 2017 meille tulisi syvällisempää keskustelua Nato-jäsenyydestä, ei pelkkää eipäs-juupas -meininkiä, niin kuin tähän asti on ollut. Joten poliitikot, ottakaa se käsijarru pois päältä, jotta keskustelu saisi vauhtia.

  2. 2

    Koijari sanoo

    Onko niin että Suomesta löytyy kaksi miestä joilla, oikeusoppineiden lisäksi, on ”munaa” puolustaa julkisesti Perustuslain 2. lukua? James Mashiri ja Mikko Kärnä.
    Nyt herätys suomalaiset. Olemme Pohjois-Korean, Zimbabwen ja natsi-Saksan tiellä. Äärioikeisto ja äärivasemmisto lyövät kättä selkämme takana. Tavoite on sama.

    Vuonna 2016 , tapaus ”Porinprikaati” seurauksena puolustusministerimme tuki varauksetta paikallista päätöstä. Päätöstä arvostelleet saivat äärioikeston viharyöpyn niskaansa. Tämä kirjoitus esimerkkinä joka on täyttä p…aa http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216214-salomaa-horisee ja jolla hän asettaa evp upseereiden sananvapauden kyseenalaiseksi ja halventaa julkisesti tutkija Markku Salomaata. Ei ole mielestäni ”valtiomiehen” käytöstä.

    Jos haluamme Suomesta totalitaarisen sotilasdiktatuuri se vaatii perustuslain muutoksen ja/tai sotilasvallankaappauksen.

  3. 3

    sanoo

    Koska puolustusvoimat vaikuttaa nyt olevan Mashirin ja ilmeisesti myös Kärnän silmissä niin kertakaikkisen fascistisnatsistinen laitos, rohkenen ehdottaa että he katkaisevat kahleensa tuohon mädättyneeseen, totalitarisoivaan oraganisaation. Ja vapauduttuaan noista kahleistaan, jotka selvästikkin orjuuttavat ja traumatisoivat heitä kohtuuttomalla tavalla, he voisivat sitten perustaa SVU:n eli Suomen Vapaiden Upseerien -liiton(!?).

    Itse näkisin kuitenkin näin -ja otan nyt jälleen vapaudekseni lainata erään toisen ihmisen ajatuksia (Kärnän US:n bloggauksesta tähän asiaan liittyen). Tämän sanon siksi, että lainaamani ei ole sama henkilö kuin lainaaja eli minä -sikäli-mikäli alkaa pohdiskelu siitä kuka minä olen:

    ”päivänpolitiikka ja valtion väkivaltakoneisto, jollainen Puolustusvoimat tärkeimmän tehtävänsä eli sotilaallisen maanpuolustuksen perusteella lopulta on, on erotettava toisistaan. ” — Aivan niin, ja myös aiempien sotilaiden sananvapautta koskeneiden rajoitusten tarkoitus oli ylläpitää pahoinakin päivinä kansan luottamusta siihen, että sodan oloissa ihmisten elämään ja kuolemaan vaikuttavaa käskyvaltaa ei käytetä poliittiseen peliin.
    Poliittisten puolueiden jäsenyys on yksi asia, poliittisten kannanottojen julkinen esittäminen on toinen.

    Millaisen kuvan Puolustusvoimista saamme, jos toinen korkea upseeri käyttää painokkaita julkisia puheenvuoroja hallituspuolueiden, toinen taas oppositiopuolueiden poliittisen agendan mukaan, vaikka kummallakaan ei ole varsinaista minkään puolueen jäsenkirjaa?

    Vaikka pitäydyttäisiin ammatillisen asiantuntemuksen piirissä: herättääkö se kansan luottamusta, jos ye-upseerit alkavat kiistellä julkisuudessa vaikkapa eri puolustushaarojen tarpeiden ensisijaisuudesta, yhteisten sotaharjoitusten poliittisesta toivottavuudesta partnerien A, B tai C kanssa, tai seuraavan Puolustusvoimien komentajan henkilöstä?

    Julkinen debatti median foorumeilla on politiikan leipälaji, mutta se ei sovi ollenkaan poikkeusoloja varten luodulle organisaatiolle.

    Kuka uskoo sotilasuralla etenemisen tapahtuvan ammatillisen ansioitumisen pohjalta, jos upseerien pitää taktikoida miellyttääkseen demareiden puolueohjelmaa siteeraavaa everstiä tai keskustan vaaliohjelmasta saarnaavaa prikaatikenraalia?

    Totta kai jokaisella on oikeus muodostaa kantansa kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pitäminen omana tietonaan on aktiivisotilailta viisautta. Ammattiin hakeutuvilta voidaan odottaa, että he hyväksyvät ja ymmärtävät, mistä siinä on kysymys. Politrukeilla ei ole milloinkaan ollut asemaa Suomen puolustusjärjestelmässä, ja politikoinnin pilaama henki voi aiheuttaa suorituskyvyssä pahempaa tuhoa kuin vastustajan asevaikutukset.

    Komentoketjussa ja aktiivipalveluksessa toimivien sotilaiden julkiset poliittiset ulostulot ovat Pandoran lipas, jonka avaamisella voidaan aikaansaada paljon pahaa tuhoa monin eri tavoin, eikä kerran karannutta pullon henkeä saada sinne enää ikinä takaisin. – Reserviin tai eläkkeelle siirtymisen jälkeen asia on tietenkin aivan toinen, evp-sotilas lähteköön vapaasti vaikka ammattipoliitikoksi niin halutessaan.

    Luottamus siihen, että sotilasta sitoo vain se, mihin hän sotilasvalassaan ja virkavalassaan tai -vakuutuksessaan on sitoutunut, on kaikkein tärkeintä tosipaikan tullen, jos kansamme joutuu taistelemaan aseellisesti olemassaolostaan.

    Vaikka ammattisotilaiden sananvapautta onkin jo juridisissa säädöksissä lisätty, tätä rauhan ajan yhteiskunnassa keskeistä ihmisoikeutta on maanpuolustuksen edun vuoksi edelleenkin käytettävä harkiten ja viisaasti, kansaa jakavista ja ristiriitoja herättävistä linjanvedoista pidättyen.”

    Näin. Ei mitenkään muuten.

    • 3.1

      Res. Sosiaalidemokraatti sanoo

      Missä vaiheessa Mashiri ja Kärnä ovat sanoneet puolustusvoimia fascistisnatsistiseksi laitoksekseksi? Juuri silloin kun epäkohtia ilmenee, joku voi reagoida siten, että sanoutuu irti. Tai sitten voi reagoida niin, että oikeuksien puolesta pitää lähteä taistelemaan. Tunnut myös tietävän, että Mashiri ja Kärnä kokevat suurta orjuuttamista sekä traumaa. Lienet näiden kahden omalääkäri?

      Käyttääkö Puolustusvoimat voimakkaita puheenvuoroja niin hallituksen kuin oppositiopuolueiden poliittisen agendan mukaan? Ei. Kuka niin edes väittää? Kirjoittaja sekoittaa asian ja politiikan. Jokainen asiahan voidaan katsoa olevan politiikkaa tässä maailmassa, mutta se ei tarkoita sitä, että henkilö olisi politisoitunut. Toisin päin sanottuna tässä maailmassa jossa elämme, asioista esiteltäisiin erilaisia näkemyksiä ihan varmasti, vaikka politiikkaa ei olisi olemassakaan.

      Herättääkö kansan luottamusta, jos puolustuksesta ollaan eri mieltä, kysyt? Siis puolustuksessa kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, niinkö? Kyllä minulle on opetettu, että asioita kyseenalaistetaan ihan jo kehityksen tähden. Se että joku kyseenalaistaa jonkun, on ihan tervettä ajattelua. Se jos henkilö ei opi mitään, on huono merkki. Julkinen debatti median foorumeilla. Missä Puolustusvoimat käyvät julkista debattia? Ei Mashiri ei ole Puolustusvoimat, jos niin kuvittelet.

      Ammattisotilaalta vaaditaan viisautta, jotta hän tietää, mistä Puolustusvoimista on kyse, se pitää täysin paikkaansa. Mutta se ei pois sulje sitä, etteikö omaa mielipidettään aktiivisotilas saisi lausua ääneen. Kansaa jakavat mielipiteet? Mitähän ne sitten ovat? OMG, nehän voivat olla mitä tahansa asioita. Vaikka sitten se, kummalle puolelle näkkileipää kuuluu voi laittaa? Sille puolelle, missä on syvempiä monttuja, vai sille toiselle? Tästäkään asiasta aktiivisotilas ei varmaankaan saisi siis puhua, koska kyseessä on kysymys, joka jakaa kansaa kahtia. Ja koska aktiivisotilasta sitoo sotilasvala, ja se että tosipaikan tullen häneen on voitava luottaa. Eivät aktiivisotilaat nyky-Suomessa ole mitään aivopestyjä, vaan viisaita ajattelevia ihmisiä. Pidetään huolta, että he myös jatkossa pysyvät viisaina, ajattelevina ihmisinä. Ajatteleviin ihmisiin kuuluu moniäänisyys. Niin kuin muuten kuuluu politiikkaankin.

    • 3.2

      Koijari sanoo

      Tuo monien kaipaama vaientamisen ja vaikenemisen kulttuuri toimi liki 100%:sti vuosituhannen vaihteen tienoilla kun suunniteltiin ja toteutettiin NH 90 helikopteri hankinta. Ei ollut ajattelun kulttuuria, ikävä kyllä. Nyt käsissämme on miljardiluokan munaus. Olisiko 90-luvun lopussa joidenkin kannattanut avata suunsa? Tällainen toimintako herättää luottamusta puolustusvoimiin? Suosittelen lukemaan Pentti Sainion Armeijan hukatut miljardit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *