Miksi terrorismi ei toimi, vai toimiiko se? (Terrorismin kokonaiskuva, osa 4)

Saatteeksi

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on keskustella terrorismista. Keskustelun lähtökohtana on nuoren suomalaisen koululaisen näkökulma. Artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista. Tämä on artikkelisarjan neljäs ja viimeinen osa on ”Median rooli terrorismissa?””Miksi terrorismi toimii ja toimiiko se?”

Koululaisen ääntä blogisarjassa käyttää Iida Hilden, Siilinjärven Suininlahden yläasteen oppilas. Iida sai tammikuussa tehtäväkseen laatia uskonnon opinnoissa tutkielman terrorismista.

Artikkeli on herättänyt huomiota ja myös media on aktivoitunut asiassa. Ylen A-teema järjestää huomenna torstaina 27.4.2017 laajan keskustelun, joka huipentuu illan A-teeman lähetyksen terrorismikeskusteluun. Torstaina aamu- ja iltäpäivän aikana keskustellaan klubeissa ympäri Suomea ja paikkana, jossa päivä alkaa on tämän blogisarjan primus motorin Iida Hildenin Suininlahden koulu klo 13.15, jonka keskustelu lähetetään myös suorana Yle Areenalla. Muiden paikkojen keskustelut menevät Facebookin kautta. Kaikki aineisto päivitetään tai linkitetään tänne!

Yle A-teema: Terrorismin uhka. Lähetys TV 1:ssä to 27.4. klo 21.05.

Yle A-teema: Terrorismin uhka. Lähetys TV 1:ssä to 27.4. klo 21.05.

A-teeman aiheen ympärille kokoontuu torstaina kahdeksan klubia. Alta löydät linkin jokaiseen tilaisuuteen ja tietoa klubikeskustelujen sisällöstä. Tervetuloa! Alla on kaikki Ylen torstain tapahtumat. Ylen linkki on täällä.

Kajaani: klo 11.45 Kajaanin lukio

Kajaanin A-teemaklubi kokoontuu Kajaanin lukion aulassa torstaina kello 11.45 alkaen. Terrorismi ja sota voivat tuntua kaukaisilta, mutta tulevat lähelle ainakin sosiaalisessa mediassa. Mitä ajatella ja kuinka suhtautua siihen?

Kuopio: klo 13.15 Suinilahden koulu, Yle Areenassa suorana.

Ovatko suomalaiset nuoret ovat huolissaan mahdollisesta terrori-iskusta? Miten terroria pitäisi käsitellä lasten kanssa? Puhutaanko siitä koulussa? Mitä lapset terrorismista ja sen uhasta ajattelevat? Ylen A-klubi pohtii terrorismia nuorten silmin. Suoralähetys Siilinjärven Suininlahden koululta alkaa klo 13.15 Yle Areenassa.

Oulu: klo 19.30 Kauppakeskus Valkea

Mikä merkitys työllä ja mielekkäällä arjella on radikalisoitumisen ehkäisemisessä? Miten oululaiset suhtautuvat terrori-iskun mahdollisuuteen? Entä epävakailta alueilta paenneet maahanmuuttajat? Millaisia terrorismia ehkäiseviä keinoja meillä on käytettävissä? A-teema jalkautuu Oulun kauppakeskus Valkeaan keskustelemaan aiheesta. Kutsuttuina vieraina paikalla on mm. Syyriasta paennut Wasim Khusam, sekä siellä rauhanturvaajana aiemmin työskennellyt perussuomalaisten Lasse Mikkola. Tule paikalle ja liity keskusteluun, tai kommentoi Yle Oulun somessa! Facebook-live alkaa kello 19.30.

Pori: klo 18.00 Ice Cream House

Terrorismi on hiipinyt jo lähelle Suomea. Miten meidän pitäisi puhua terrorismista? Tule mukaan keskustelemaan A-teemaklubille aiheesta. Paikalla alustamassa mm. komisario Tuomo Katajisto, rehtori Johanna Siitari ja matka-asiantuntija Tarja Prokopeus.

Hämeenlinna: klo 18.30 Suistoklubi

A-teemalähetyksessä TV1:llä puhutaan torstaina 27.4. terrorin uhasta. Aiheesta etkot myös Hämeenlinnassa. Onko terrorismin pelko aihe, josta pitää vaieta? Lietsooko puhe terrorismista vain yhä enemmän turhaa pelkoa? Mikä eurooppalaisessa ”kotouttamisessa” on mennyt pieleen, mitä täällä voitaisiin tehdä paremmin? Voiko terrorismin uhkaan varautua järkevästi? Ylen A-teemaklubilla Suistolla klo 18.30-19.30 syistä ja taustoista keskustelevat turvallisuusalan asiantuntija Tero Haikara, kotouttamistyötä tekevä Tanja Tauro sekä maahanmuuttajien kanssa jo pitkään työskennellyt Tarja Helanen. Teemme keskustelusta suoraa Facebook-lähetystä.
Tule mukaan ja osallistu keskusteluun! #ateema

Jyväskylä: klo 18 Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Pääkampus

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kansainvälisyys on arkea. Moni opiskelija on lähdössä esimerkiksi vaihtoon. Pelottaako terrori-iskun mahdollisuus vaihtokohteessa? Miten uhka on vaikuttanut ajatuksiin? Miten kansainvälisessä korkeakoulussa puhutaan asiasta? Mitkä ovat nuorten aikuisten avaimet torjua terrorismia? Tässä kysymyksiä. Tule mukaan keskustelemaan tai laita kysymyksesi/kommenttisi tapahtuman seinälle. Somessa toimii #ateema. Kokoonnumme Rajakadulla Jamkin pääkampuksen loungessa, info-pisteen vieressä. Kulku pääovista vasemmalle. Ovi on auki klo 18 saakka. Tervetuloa!

Tampere: klo 20 Fazer Café Tempo

Tervetuloa seuraamaan ajankohtaista keskustelua! Illan A-teemalähetyksessä TV1:llä puhutaan torstaina 27.4. terrorin uhasta. Aihetta pohjustetaan etkoklubilla Tampereen keskustassa Fazer-kahvilassa. Keskustelemassa ovat sotilasprofessori Mika Hyytiäinen maanpuolustuskorkeakoulusta ja ylikomisario Sami Hätönen Poliisihallituksesta. Miten poliisi ja maanpuolustusviranomaiset reagoivat kun iskuja tapahtuu yhä lähempänä Suomen rajoja? Miten ammattilaisten osaamista päivitetään maailmanmenon muuttuessa? Keskustelua luotsaavat Yle Tampereen toimittajat Katri Rauska ja Anna Sirén. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Pohjanmaa: klo 20.30 Culture Club Still Standing

Millaista on tehdä työtä uhan alla? Keskustelemassa aiheesta Culture Club Still Standingissä ovat Jarmo Raitila Pohjanmaan Rauhanturvaajista ja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.

Tukholman ja Pietarin iskut toivat terrorismin Suomen rajoille. Mikä saa ihmisen ajamaan rekan väkijoukkoon? Mitkä ovat terrorismin juuret? Miten Syyrian sodan ratkaiseminen vaikuttaisi terrorismin hillitsemiseen? Katso A-teema: Terrorismin uhka Yle TV1 27.4. klo 21.05 alkaen. #ateema

Lue myös artikkelisarjan aiemmat osat:

Artikkelisarjan laajan lähdeluettelon ja lisää luettavaa löydät täältä.

//James


Vieraskynä 30.4.2017, Teemu Tammikko

Määrittelin aikaisemmassa kirjoituksessani, että terrorismi on väkivallan keino, jolla pyritään vaikuttamaan uhrien kautta laajemman yleisön ja poliittisten päättäjien käyttäytymiseen. Se on siis epäsuoraa vaikuttamista. Jotta se toimisi, pitäisi terroristien viestin olla selvä, ja kohteen valmis toimimaan terroristien haluamalla tavalla. Näin ei yleensä ole.

Taktisella tasolla voi olla, että terrorismi toimii. Moni terroristijärjestö tekee rahaa kidnappaamalla ihmisiä. Yllättävän usea valtio maksaa lunnaita. Vielä useampi kidnapatun työnantaja tai taustajärjestö maksaa. Joissain tapauksissa terroristit voivat vaatia omien aktivistiensa vapauttamista. Tämäkin voi toimia. Se mikä takuuvarmasti toimii, on huomion saaminen. Siinä väkivaltateot ovat oivallinen keino, koska ne ylittävät uutiskynnyksen. Nykyään jo pienikin väkivaltateko, etenkin jos sen epäillään olevan jihadistinen, ylittää kansainvälisen uutiskynnyksen. Näiden tekojen avulla ihmiset kuulevat terroristien ajatuksista ja – ennen kaikkea – valitsevat puolensa.

Varsinaisten poliittisten muutosten aikaansaaminen juuri sillä tavalla kuin terroristit haluavat, on kuitenkin historian valossa miltei sula mahdottomuus. Mielenkiintoinen tapaus lähihistoriasta on Madridin terrori-isku vuodelta 2004. Terroristit mitä ilmeisemmin halusivat vaikuttaa Espanjan osallisuuteen Irakin sodassa, koska tiesivät, että valtaosa Espanjan kansalaisista oli vuotta aikaisemmin vastustanut sotaan liittymistä. Isku tehtiin neljä päivää ennen parlamenttivaaleja. Hallitus vaihtui vastoin kaikkia galluppeja, ja voittanut sosialistipuolue veti Espanjan joukot pois Irakista. Oliko kyseessä terroristien kenties suurin yksittäinen voitto? Kyllä ja ei. Vallassa ollut konservatiivipuolue tunaroi kriisinhallinnan totaalisesti yrittäessään peitellä iskun tekijää (sisäpoliittisista syistä he väittivät sinnikkäästi, että kyseessä oli terroristijärjestö ETA, eivätkä jihadistit) ja menetti luottamuksensa. Sosialistit taas olivat luvanneet kampanjassaan jo kauan ennen iskua vetää joukot pois. Lupauksen peruminen vain sen takia, että ei halua vastata terroristien tavoitteisiin olisi ollut juuri terroristien vaikutusvallan myöntämistä. Joka tapauksessa kyseessä oli monimutkainen tilanne, jossa Espanjan sisäpolitiikka painoi lopulta kaikista eniten. Silti terroriteko vaikutti. Se sai ihmiset äänestämään paljon odotettua aktiivisemmin. Äänestysvalinnan suhteen iskun vaikutus ei sen sijaan ollut yksiselitteinen, koska kaikkea tietoa iskun taustoista ja motiiveista ei vielä ollut, ilmassa oli paljon vääräksi osoittautuneita huhuja ja ihmiset muutenkin reagoivat varsin moninaisin tavoin kriisitilanteissa.

Yksittäisiä iskuja merkittävämpää on pohtia, toimivatko terrorikampanjat. Ovatko Baskimaa, Palestiina, tai Korsika itsenäisiä valtioita? Pääsikö Pohjois-Irlanti vapaaksi Britti-imperiumista? Saiko RAF kommunistisen vallankumouksen aikaiseksi ja amerikkalaisen imperialismin kaadettua? Missä viipyy jihadistien tavoite maailmanvalloituksesta, tai edes länsimaiden häätämisestä Lähi-idän konflikteista? Toisin kuin jihadistit ovat halunneet, terrorikampanjat ovat jopa lisänneet länsimaiden läsnäoloa konflikteissa. Toisaalta Algeria itsenäistyi, osin terroristien myötävaikutuksella. Palestiinankin tilanne olisi varmasti hyvin toisenlainen, jos terrorismia ei olisi käytetty. Minkälainen sitten? Sitä on vaikea arvioida, mutta ilman terroristijohtaja ja rauhannobelisti Jassir Arafatia Palestiina ei varmasti olisi päässyt aikanaan maailmanpolitiikan keskiöön. Huomion saamisen lisäksi tarvittiin kuitenkin totaalinen nahan luominen, terrorismista irtisanoutuminen ja uudistuminen maltilliseksi poliittiseksi liikkeeksi. Tämä on suurimmalle osalle maailman terroristijärjestöjä täysin mahdoton liike. Ne tuppaavat olemaan varsin ehdottomia oman maailmankatsomuksensa suhteen. Yleensä käy niin, että terrorikampanjoiden takaa ilmestyy jokin maltillisempi liike, joka hoitaa varsinaisten kompromissien tekemisen ja poliittisiin ongelmiin vastaamisen. Näin kävi mm. Baskimaassa ja Pohjois-Irlannissa.

Tiivistäen: Terrorismi toimii huomion saamiseksi ja joissain rajatuissa tapauksissa, kuten panttivankitilanteissa. Suuria strategisia muutoksia sillä kuitenkaan tuskin saadaan aikaiseksi, ainakaan siten kuin terroristit itse haluavat, koska reaktiot terrorismiin ovat arvaamattomia: yhdet pelkäävät, toiset suuttuvat, kolmannet eivät välitä, neljännet pyrkivät käyttämään hyväksi, jne. Iskujen poliittisiin seurauksiin vaikuttaa paljon iskua enemmän se poliittinen konteksti, jossa isku tehdään. Pidempikestoiset terrorikampanjat puolestaan epäonnistuvat tavoitteissaan yleensä poikkeuksetta. Lähimmäs tavoitteita voidaan päästä vain valtavirtaistamalla toimintatavat, eli luopumalla väkivallasta ja tekemällä myönnytyksiä muiden poliittisten toimijoiden kanssa.

//Teemu Tammikko


Vieraskynä 26.4.2017, Iida Hilden, Suininlahden yläaste, 9c, Siilinjärvi.

"Fear and Panic", cartoon by Rob Rogers, , March 25, 2016. © Rob Rogers. Used with express permission of the author.

”Fear and Panic © 2016 Rob Rogers/Pittsburgh Post-Gazette. Reprinted with permission.

Terrorismi ei toimi

Syitä terrorismiMäärittelin aikaisemmassa kirjoituksessani, että terrorismi on väkivallan keino, jolla pyritään vaikuttamaan uhrien kautta laajemman yleisön ja poliittisten päättäjien käyttäytymiseen. Se on siis epäsuoraa vaikuttamista. Jotta se toimisi, pitäisi terroristien viestin olla selvä, ja kohteen valmis toimimaan terroristien haluamalla tavalla. Näin ei yleensä ole.

Taktisella tasolla voi olla, että terrorismi toimii. Moni terroristijärjestö tekee rahaa kidnappaamalla ihmisiä. Yllättävän usea valtio maksaa lunnaita. Vielä useampi kidnapatun työnantaja tai taustajärjestö maksaa. Joissain tapauksissa terroristit voivat vaatia omien aktivistiensa vapauttamista. Tämäkin voi toimia. Se mikä takuuvarmasti toimii, on huomion saaminen. Siinä väkivaltateot ovat oivallinen keino, koska ne ylittävät uutiskynnyksen. Nykyään jo pienikin väkivaltateko, etenkin jos sen epäillään olevan jihadistinen, ylittää kansainvälisen uutiskynnyksen. Näiden tekojen avulla ihmiset kuulevat terroristien ajatuksista ja – ennen kaikkea – valitsevat puolensa.

Varsinaisten poliittisten muutosten aikaansaaminen juuri sillä tavalla kuin terroristit haluavat, on kuitenkin historian valossa miltei sula mahdottomuus. Mielenkiintoinen tapaus lähihistoriasta on Madridin terrori-isku vuodelta 2004. Terroristit mitä ilmeisemmin halusivat vaikuttaa Espanjan osallisuuteen Irakin sodassa, koska tiesivät, että valtaosa Espanjan kansalaisista oli vuotta aikaisemmin vastustanut sotaan liittymistä. Isku tehtiin neljä päivää ennen parlamenttivaaleja. Hallitus vaihtui vastoin kaikkia galluppeja, ja voittanut sosialistipuolue veti Espanjan joukot pois Irakista. Oliko kyseessä terroristien kenties suurin yksittäinen voitto? Kyllä ja ei. Vallassa ollut konservatiivipuolue tunaroi kriisinhallinnan totaalisesti yrittäessään peitellä iskun tekijää (sisäpoliittisista syistä he väittivät sinnikkäästi, että kyseessä oli terroristijärjestö ETA, eivätkä jihadistit) ja menetti luottamuksensa. Sosialistit taas olivat luvanneet kampanjassaan jo kauan ennen iskua vetää joukot pois. Lupauksen peruminen vain sen takia, että ei halua vastata terroristien tavoitteisiin olisi ollut juuri terroristien vaikutusvallan myöntämistä. Joka tapauksessa kyseessä oli monimutkainen tilanne, jossa Espanjan sisäpolitiikka painoi lopulta kaikista eniten. Silti terroriteko vaikutti. Se sai ihmiset äänestämään paljon odotettua aktiivisemmin. Äänestysvalinnan suhteen iskun vaikutus ei sen sijaan ollut yksiselitteinen, koska kaikkea tietoa iskun taustoista ja motiiveista ei vielä ollut, ilmassa oli paljon vääräksi osoittautuneita huhuja ja ihmiset muutenkin reagoivat varsin moninaisin tavoin kriisitilanteissa.

Yksittäisiä iskuja merkittävämpää on pohtia, toimivatko terrorikampanjat. Ovatko Baskimaa, Palestiina, tai Korsika itsenäisiä valtioita? Pääsikö Pohjois-Irlanti vapaaksi Britti-imperiumista? Saiko RAF kommunistisen vallankumouksen aikaiseksi ja amerikkalaisen imperialismin kaadettua? Missä viipyy jihadistien tavoite maailmanvalloituksesta, tai edes länsimaiden häätämisestä Lähi-idän konflikteista? Toisin kuin jihadistit ovat halunneet, terrorikampanjat ovat jopa lisänneet länsimaiden läsnäoloa konflikteissa. Toisaalta Algeria itsenäistyi, osin terroristien myötävaikutuksella. Palestiinankin tilanne olisi varmasti hyvin toisenlainen, jos terrorismia ei olisi käytetty. Minkälainen sitten? Sitä on vaikea arvioida, mutta ilman terroristijohtaja ja rauhannobelisti Jassir Arafatia Palestiina ei varmasti olisi päässyt aikanaan maailmanpolitiikan keskiöön. Huomion saamisen lisäksi tarvittiin kuitenkin totaalinen nahan luominen, terrorismista irtisanoutuminen ja uudistuminen maltilliseksi poliittiseksi liikkeeksi. Tämä on suurimmalle osalle maailman terroristijärjestöjä täysin mahdoton liike. Ne tuppaavat olemaan varsin ehdottomia oman maailmankatsomuksensa suhteen. Yleensä käy niin, että terrorikampanjoiden takaa ilmestyy jokin maltillisempi liike, joka hoitaa varsinaisten kompromissien tekemisen ja poliittisiin ongelmiin vastaamisen. Näin kävi mm. Baskimaassa ja Pohjois-Irlannissa.

Tiivistäen: Terrorismi toimii huomion saamiseksi ja joissain rajatuissa tapauksissa, kuten panttivankitilanteissa. Suuria strategisia muutoksia sillä kuitenkaan tuskin saadaan aikaiseksi, ainakaan siten kuin terroristit itse haluavat, koska reaktiot terrorismiin ovat arvaamattomia: yhdet pelkäävät, toiset suuttuvat, kolmannet eivät välitä, neljännet pyrkivät käyttämään hyväksi, jne. Iskujen poliittisiin seurauksiin vaikuttaa paljon iskua enemmän se poliittinen konteksti, jossa isku tehdään. Pidempikestoiset terrorikampanjat puolestaan epäonnistuvat tavoitteissaan yleensä poikkeuksetta. Lähimmäs tavoitteita voidaan päästä vain valtavirtaistamalla toimintatavat, eli luopumalla väkivallasta ja tekemällä myönnytyksiä muiden poliittisten toimijoiden kanssa. in on varmasti monia, mutta ne liittyvät usein taloudellisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin. Mielestäni on kuitenkin hassua, että ratkaisua epäkohtiin hakevat usein ihmiset, jotka eivät kärsi ongelmista eniten. Myös Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan islamilaiseen terrorismiin syyllistyneet eivät yleisesti tunne islamin uskoa. Epäilen kuitenkin, että terrorismin edustajat käyttävät epäkohtia tekosyinä lietsoakseen levottomuutta tai ajaakseen jotain muuta tavoitettaan. Esimerkiksi Isis ja Al-Qaida ovat perustelleet terroriaan uskonnolla, vaikka osalla heidän teoistaan ei varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan he haluavat hyötyä siitä poliittisesti.

Terrorismin torjunnassa olisi pystyttävä panostamaan entistä enemmän ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi nuorten radikalisoitumista separatistiseen tai islamilaiseen terrorismiin olisi seurattava ja ehkäistävä nykyistä tarkemmin ja huolellisemmin. Lisäksi yhteistyö muiden maiden, ja erityisesti EU:n kanssa on terrorismin torjunnassa elintärkeää. Media on suuri osa terrorismia ja sen leviämistä. Terroristijärjestöjen propagandaa liikkuu internetissä ja sosiaalisessa mediassa todella vapaasti. Mielestäni siis ei olisi lainkaan hullu ajatus, jos sensuuri tulisi median osalle käyttöön sitä tarvitseviin tapauksiin.

Terrorismiin ryhtyminenkin on mielestäni todella kyseenalaista, sillä sen avulla ei yleensä päästä haluttuun päämäärään. Valtiotieteilijä Audrey Cronin on tutkinut 457 eri terroristiryhmää, jotka ovat olleet toiminnassa vuoden 1968 jälkeen. Järjestöistä yksikään ei ole onnistunut valtaamaan valtiota ja 94 % ei päässyt yhteenkään tavoitteeseensa. Miksi siis lähteä ajamaan lähes mahdotonta tavoitetta?

//Iida Hilden

Kommentit
  1. 1

    EV sanoo

    ” Esimerkiksi Isis ja Al-Qaida ovat perustelleet terroriaan uskonnolla, vaikka osalla heidän teoistaan ei varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan he haluavat hyötyä siitä poliittisesti.”

    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että islamistien harjoittama terrorismi on luonteeltaan poliittista (kuten muukin terrorismi). Mutta on väärinkäsitys luulla, että uskonto ja politiikka ovat aina ja väistämättä erillisiä asioita.

    Länsimaissa islamia tunnetaan huonosti. Siksi on erittäin yleistä, että islamia pidetään vain ja ainoastaan uskontona. Tästä seuraa, että länsimainen käsitys uskonnon ja yhteiskunnan suhteesta yleistetään koskemaan myös islamia. Ajatellaan, että uskonto on islamilaisessa maailmassa yhteiskunnasta erillinen ja irrallinen asia, aivan kuten se on lännessä.

    Islamin pyhät kirjoitukset kuitenkin antavat tarkkoja ohjeita ja käskyjä siitä, kuinka yhteiskunta tulee järjestää. Määräykset ulottuvat kaikille yhteiskunnallisen ja sosiaalisen elämän osa-alueille.

    Muslimienemmistöiset valtiot toteuttavat islamin pyhien kirjoitusten määräyksiä vaihtelevasti. Iran ja Saudi-Arabia ovat esimerkkejä maista, joissa koraanin yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ulottuvuus otetaan todesta. Niissä uskonto on kirjaimellisesti politiikkaa ja politiikka uskontoa. Turkki on puolestaan ollut – viime aikoihin saakka – esimerkki maasta jossa uskonto ja politiikka on länsimaiseen tyyliin erotettu toisistaan. Siellä koraanin yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ohjeita ei ole noudatettu. Näiden ääripäiden väliin mahtuu erilaisia variaatioita. Monissa maissa joissa ei virallisesti noudateta shariaa, koraanin ja muiden kirjoitusten määräyksiä noudatetaan kuitenkin käytännössä esim. perheoikeuden osalta.

    Toisinsanoen. Lähes kaikissa muslimienemmistöisissä maissa uskonto ja politiikka ovat enemmän tai vähemmän sama asia.

    Islamisteille islamilainen valtio – koraanin opetusten ja määräysten mukainen yhteiskunta – on päämäärä numero yksi. Muslimit jotka eivät tätä näkemystä jaa, eivät ole islamistien silmissä oikeita uskovaisia tai edes muslimeja, vaan luopioita ja pettureita. Siksi terrori-iskut heitä vastaan ovat paitsi oikeutettuja myös koraanin mukaisia.

    Entä terrori-iskut länsimaissa? Länsimaalaiset tarkastelevat tätä(kin) asiaa länsimaisen maailmankuvan lävitse. Lännessä oletetaan, että islamistien kriteerit sille mikä toimii ja mikä ei toimi ovat samoja kuin omamme. Lännessä oletetaan, että islamistien motiivit ovat pääteltävissä länsimaisessa ajattelussa tärkeiksi koettujen asioiden kautta.

    Islamistien ensisijainen tavoite on muuttaa valta-asetelmia islamilaisen maailman sisällä. Toisinsanoen, heidän tavoitteenaan on nostaa valtaan islamistisia hallintoja kaikkialla islamilaisessa maailmassa. Uskoakseni islamistien länsimaissa suorittamien terroritekojen tärkein – mutta ei tietenkään ainoa – motiivi liittyy nimenomaan tähän tavoitteesesn.

    Islamistit pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mieliin islamilaisessa maailmassa. Onnistunut terroriteko länsimaissa kertoo islamistien vahvuudesta ja länsimaiden ja niiden kanssa yhteistyötä tekevien muslimihallintojen kyvyttömyydestä ja heikkoudesta. Onnistunut terroriteko on viesti siitä, että islamistit ovat oikeassa ja jumala rankaisee vääräuskoisia ja heidän kanssaan yhteistyötä tekeviä (ja kunnon uskovaisen tulee olla halukas työkalu jumalan kädessä).

    Islamistien harjoittamassa terrorismissa on siis kyse uskonnollisesta politiikasta tai poliitisesta uskonnollisuudesta. Islamismissa politiikka ja uskonto ovat kietoutuneet yhteen vyyhdeksi jossa uskonnollisesti motivoitu teko on politiikkaa ja poliittinen teko on uskonnon harjoittamista.

    Kun pohditaan toimiiko islamistien harjoittama terrorismi vai ei, pitäisi mielestäni ensisijaisesti tutkia sen vaikutuksia mielipiteisiin islamilaisessa maailmassa.

    -EV

  2. 2

    Juuso sanoo

    ISIS tuntee Islamin uskoa ja sen historiaa erittäin hyvin ja syvällisesti ja se näkyy heidän viestinnässään. On väärin väittää, että uskonto on vain sumuverho todellisten poliittisten tavoitteiden edessä. Todellisuudessa Islamin uskoa ja poliittisia tavoitteita on mahdoton erottaa toisistaan, koska tavoitteena on Jumalalta lähtöisin olevan Islamilaisen lain mukainen hallinto- ja yhteiskuntajärjestelmä. On myös Islamin valkopesua väittää, että poliittisen Islamin ideologialla ei ole roolia terrorismin synnyssä, vaan että taustalla olisivat taloudelliset tai poliittiset epäkohdat. Terroristit ovat saaneet monesti korkeakoulutuksen länsimaissa ja ovat suhteellisen hyväosaisia, mutta silti päättävät toteuttaa terrori-iskuja islamistisen ideologian innoittamina.

    ”The reality is that the Islamic State is Islamic. Very Islamic. Yes, it has attracted psychopaths and adventure seekers, drawn largely from the disaffected populations of the Middle East and Europe. But the religion preached by its most ardent followers derives from coherent and even learned interpretations of Islam.” https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2015/03/what-isis-really-wants/384980/

  3. 3

    M sanoo

    Terrorismia ei mielestäni pitäisi käsitellä irrallisena ilmiönä, vaan osana laajempaa kuvaa. Islam ei ole ainoastaan uskonto vaan se on myös ideologia (ns. poliittinen islam), yhteiskuntajärjestelmä ja kulttuuri. Länsimaissa uskonto on yritetty eriyttää vähän niin kuin ulkopuoliseksi saarekkeeksi, mikä voi osaltaan olla osa ongelmaa koska siinä on samalla leikattu länsimaisen yhteiskunnan juuret. Käsite mihin kannattaa tutustua on subversio. Tämä oli aikanaan kommunistien tapa heikentää ja epävakauttaa yhteiskuntia, missä haluttiin saada aikaan joko toimintakyvyttömyyttä tai jopa suoranainen vallankumous. Länsimaat olivat tämän kohteena vuosikausia, youtubesta löytyy Yuri Bezhmenovin erinomainen luento asiasta. Suomen kannalta osa ongelmaa on se ettei meillä tosiasiassa koskaan toteutettu lustraatiota vaan monet Neuvostoliiton kanssa juonitelleet ovat edelleen vallassa ja samasta syystä meillä tunnetaan subversio käsitteenä aika huonosti. Miten tämä liittyy terrorismiin? Siten, että terrorismi on lopulta vain yksi osa islamistien työkalupakissa, se ei ole erillinen yksittäinen ilmitö tai sarja yksittäistapauksia. Sillä pyritään vaikuttamaan länsimaiden sisäiseen turvallisuudentunteeseen ja yhtenäisyyteen – samaan aikaan esim. muslimiveljeskunta toimii monien järjestöjen kautta, periaatteessa laillisia reittejä, pyrkien estämään länsimaissa olevan muslimiväestön integroitumisen. Tämä ruokkii sisäistä hajaannusta yhä enemmän ja koska länsimaissa usein ajatellaan laihan sovun olevan lihavaa riitaa parempi, muslimiveljeskunta laskee että mitä enemmän heille vaaditaan, sitä enemmän länsimaat antavat periksi. Tähän liittyy oleellisena osana erinäiset syyllistämiskampanjat – varsinkin poliittisen kentän vasen laita on erittäin hanakasti syyttämässä länsimaalaisia aina kun jotain tapahtuu. Enemmän tai vähemmän huonosti perustellut rasismisyytökset ovat olleet arkipäivää meilläkin jo vuosia. Siihen nähden miten iso uhka tuo vähän isompi kuva on länsimaisille yhteiskunnille, siitä puhutaan hämmästyttävän vähän – usein keskitytään juuri selittämään terrorismia ikään kuin parhain päin (”ei se ole ’oikeaa islamia…'”, ”länsimaiden syytä…”, ”ei kaikki muslimit…”, ”ei saa antaa pelolle valtaa….”), tai kauhistumaan ja tuomitsemaan yksittäisiä tekoja mutta pidemmän aikavälin subversiosta joutuu kaivamaan tietoa aika paljon enemmän ja suuremmalla vaivalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *