Abstraktin uhkan sietämätön käsittämättömyys

Otsikkoja ja klikkijournalismia

Yle julkaisi lyhyen jutun, jonka ytimenä oli Suomen maavoimien operaatiopäällikön Petri Hulkon kommentti Ruotsin maavoimien komentajan Anders Brännströmin arvioon siitä, että Ruotsi voi olla sodassa muutaman vuoden sisällä. Kyseessä oli Brännströmin isännöimien maavoimapäivien kutsun saate, jossa lisäksi todettiin, että tarve kyetä aseelliseen taisteluun nykyaikaista vastustajaa vastaan on aiempaa selvempi. Kyvyn suhteen tavoitteena on nostaa kynnystä Ruotsiin kohdistuvaa aseellista hyökkäystä vastaan ja äärimmäisessä tapauksessa Ruotsin puolustaminen aseellisesti. Ihan maavoimien peruskauraa, siis.

Uhka, aikomus ja kyky

Jostain syystä juttuun saatiin mukaan suursodan käsite ja vastauksena Hulkko totesi tietysti, että ”[m]eitä ei uhkaa mikään sotilaallinen uhka.”

Uhka = aikomus × kyky (threat = intent × capability1)

Näin sotilaallinen uhka määritellään. Konkretiaan päästän vasta kyvyn, eli sotilaallisen kapasiteetin (tai potentiaalin) arvioinnin myötä, mikä onkin terve ja oikea Suomen puolustusvoimien ylläpidon ja kehittämisen lähtökohta. Perinteisesti on katsottu että kapasiteetin muutos on hyvin hidasta. Poliittinen aikomus, eli tahto, voi muuttua äkkiä ja sisältää aina mahdollisuuksien hyödyntämisen.

Kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe 211. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla marraskuun 10. päivänä 2014.

Virallinen totuus

”Venäjä ei ole uhka” on pravdaa siinä suhteessa, että se on poliittinen asiain laita ja eksistentiaalinen välttämättömyys, jota varomme muuttamasta.

Tosiasiat on kuitenkin syytä tunnustaa. Vaikka suurin osa maanpuolustukseen liittyvistä asioista ovat salassa pidettäviä, on julkiset ja ilmeiset asiat kyettävä kertomaan ja niihin liittyvät ilmiöt selittämään muutoinkin, kuin poliittisesti korrektin liturgian avulla. Venäjällä on nähtävissä uudelle taajuudelle viritettyjen sotilasdoktriinin ja kansallisen turvallisuuden strategian myötä merkittävä muutos poliittisessa ohjauksessa ja tahtotilassa. Poliittinen tahto on se, että asevoimat ovat käytettävissä aiempaa helpommin, nopeammin ja monipuolisemmin poliittisten päämäärien edistämiseksi.

Sotilaallisen kapasiteetin muutosnopeus Venäjällä on kasvanut. Muutos ei enää ole hidasta ja etenkin kyky siirtää (keskittää) yhtymiä yhdentoista aikavyöhykkeen ylitse on logistisesti huikea. Tämän myös Hulkko totesi selvästi sanomalla:

Puolustusvoimat seuraa tottakai turvallisuustilanteen muutosta ja on sanottava, että siitä on tullut aiempaa vaikeampi ennustaa. Muutokset tapahtuvat nykyään aiempaa nopeammin.

Itse käänsin sanoman venäläiseen doktriinin ja strategian käsitteistöön ja kirjoitin seuraavasti:

Venäjän sotilaallisen potentiaalin määrän ja laadun kasvu lähialueillamme on Suomelle merkittävin sotilaallinen vaara‬, josta voi nykyisin ennakoitua nopeammin ja herkemmin kehittyä ‎uhka‬, jolloin Venäjä on korkeassa valmiudessa käyttää asevoimaa Suomen alueelle laajemman konfliktin ratkaisemiseen liittyen. Ratkaisua haettaneen ennaltaehkäisevästi tai erittäin nopeasti ja päättäväisesti konfliktin alkuvaiheessa.

Tällaisessa tilanteessa on vaarana, että Venäjän ‎valmius‬ asevoiman käyttöön kasvaa nopeammin kuin Suomen ‎kyky‬ sen torjumiseen, mikä luo mahdollisuudet opportunistiseen asevoiman käyttöön poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Asevoiman käyttöä ei tällöin edellä pitkäaikainen poliittinen painostus eikä joukkojen merkittävä poikkeava liikehdintä vaan asevoiman käytön valmistelut voidaan salata valmiusharjoituksilla ja puolustajan kykyä poliittiseen päätöksentekoon heikentää informaatiopsykologisella hämärtämisellä.

Virallinen mielipide

En ole eri mieltä maavoimien operaatiopäällikön kanssa. Venäjä ei ole uhka, mutta kysymys itsessään on yksinkertaistava. Molempien uhkan osatekijöiden suhteen muutosnopeus ja ennustettavuus ovat kasvaneet merkittävästi. Kun vastaus tuohon suosittuun uhka-kysymykseen yhtäkkiä on kyllä, eivät sotilaat ole enää vastaamassa siihen, vaan torjumassa uhkaa. Onneksi Suomen puolustusvoimat on varautunut muutokseen. Puolustusvoimain komentaja on kuitenkin painottanut varautumista nopeampaan muutokseen, mihin päästään lisäämällä joukkojen käytettävyyttä ja saatavuutta, eli parantamalla valmiutta nopeaan toimintaan. Puolustusministeri Jussi Niinistö näkee, että lakimuutoksilla koskien reservin käytettäyyttä lisäämällä päästään tähän. Uusi muotisana on keksitty:

Jotta totuus ei unohdu: Puolustusvoimien palkattu henkilöstö ja palveluksessa valmiiksi jo olevat asevelvolliset − varusmiehet − ovat se resurssi, joka meillä on välittömästi käytettävissä valmiuden säätelyyn. Todellinen voima piilee kuitenkin osaavassa, hyvin varustetussa reservissämme. Sen käytettävyyden helpottaminen on kustannusneutraali tapa parantaa maanpuolustusvalmiuttamme.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.

Tilanteessa, jossa Suomi on ympäristönsä ja viiteryhmänsä ainoa maa, joka ajaa sotilaallista toimintaansa alaspäin, on tärkeää löytää budjetääriseen nollasummapeliin mahtuvia keinoja saada aikaan enemmän samalla rahalla. Totuus on kuitenkin se, että valmius maksaa. Kustannusneutraalia ratkaisua ei ole, vaan kyse on valintojen ja vajeiden siirtämisestä tulevaisuuteen. Naapurimme aikomuksen ennustettavuuden ja ennakoitavuuden heikentyessä herääkin kysymys, onko siihen varaa? Puolustuksen valintoja ei voida siirtää loputtomiin. Nykykehityksellä olemme kymmenen vuoden sisällä kyvyttömiä valitsemaan omaa puolustusratkaisuamme, kun peruspilarit ovat yksi kerrallaan nakertuneet palasiksi. Oikein mitoitettu puolustus vaatii oikein mitoitetun rahoituksen.

//James

P.S. Tästä muuten lähti sokka irti, eli Iltasanomien ja Iltalehden mukaan tein ulostulon. Tämä antaa varsin ikävän kuvan suomalaisen älyllisen sota- ja turvallisuustieteellisen keskustelukulttuurin tilasta. Sen muutosnopeus on kovin hidas.


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Puolustusvoimien virallista kantaa asiaan ei välttämättä edes ole olemassa.

Kommentit
  1. 1

    Juuso sanoo

    Varusmiehet eivät ole valmis sodan ajan joukko, jota tulisi käyttää taistelutehtäviin. Kodinturvajoukkojen perustaminen on ratkaisu valmiuden säätelyn ongelmiin ja yhteiskunnan monimuotoisten kriisitilanteiden hoitoon. Koulutetut vapaaehtoiset voidaan saada jopa tunneissa reagoimaan mahdollisiin sotilaallisiin uhkiin ja yhteiskunnan vakavampiin järjestyshäiriöihin muiden viranomaisten tukena.

  2. 2

    EV sanoo

    Jos tästä kirjoituksesta voisi sanoa vain yhden asian, se olisi: KIITOS JAMES!

    Pari huomiota aiheeseen liittyen.

    Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin muutos avoimempaan suuntaan – jossa virallisen pravdan sijaan puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä – on mielestäni jo menossa. Suuri osa asiantuntijoista puhuu jo melko suoraan. Asioita uskalletaan nostaa keskusteluun, vaikka toisinaan se tehdään niin diplomaattisin sanankääntein, että vaatii jonkinmoista asiantuntemusta ymmärtää mitä itse asiassa sanottiin.

    Muutos ei kuitenkaan ole ulottunut politiikkaan eikä politiikasta kirjoittavien toimittajien tapaan kommentoida ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Toimittajien osalta kyse voi olla asiantuntemattomuudesta pikemminkin kuin tietoisesta hyssyttelystä. Ollaan totuttu käsittelemään aihepiiriä pravdan käsittein ja kun poliitikotkin suoltavat lähes pelkkää pravdaa niin kirjoitukset rajautuvat samaan viitekehykseen automaattisesti.

    Poliitikkojen osalta ei kannattane toivoa liikoja elleivät politiikan toimittajat ryhdy kyseenalaistamaan virallista liturgiaa. Jos millä tahansa muulla politiikkasektorilla poliitikot selviäisivät yhtä katteettomilla puheilla, media repisi heidät kappaleiksi alta aikayksikön. Olisiko jo aika, että media ryhtyisi suorittamaan vahtikoiran tehtäväänsä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Jos media nimittäin ottaa tämän asiakseen, poliitikkojen suosimasta liturgiasta tulee melko nopeasti rasite poliitikon uskottavuudelle.

  3. 3

    sanoo

    Suomen puolustuskyky ja varsinkin puolustusvalmius ovat surkeat tapauksessa että Venäjä tekee yllätyshyökkäyksen Suomen kimppuun.

    Venäjän kyky tehdä yllätyshyökkäys Suomen kimppuun on hyvä.

    Venäjän tavoitteena on valloittaa koko Suomi, vaikka Venäjä epäonnistui yrityksissään Vapaussodassa, Talvisodassa ja Jatkosodassa.

    Paras ratkaisu puolustusvalmiusongelmaan on perustaa Suomeen uudelleen Suojeluskunnat. Kun suojeluskuntalaisilla on henkilökohtaiset aseet patruunoineen kotonaan ja raskaat aseet läheisen suojeluskuntatalon asevarastossa, niin kyky vastata hyökkäykseen on välitön – ilman poliittisen tason päätöksiä.

  4. 5

    Insinööri maakunnasta sanoo

    Juuso,
    kodinturvajoukkojen perustaminen ei toisi mitään lisäarvoa. Meillä on jo nyt vastaava järjestelmä, maakuntajoukot. Nämä yksiköt kärsivät jo nyt miehistöpulasta, mikä osoittaa, ettei ”kodinturvajoukoilla” olisi yhtään helpompaa. Lisäksi meillä on maakuntajoukkojen lisäksi pari jossain määrin matalamman sitoutumisen vaihtoehtoa: paikallispataljooniin vapaaehtoisena hakeutuminen ja MPK:n sotilaskoulutusosastot. Jos tästä valikoimasta ei jo nyt löydä itselleen paikkaa, ei olisi kyllä hakeutumassa tai pääsemässä mihinkään ”kodinturvajoukkoonkaan”.

    Maakuntajoukot ovat kevyttä jalkaväkeä, mitä myös kodinturvajoukot olisivat. Panssaroimaton jalkaväki soveltuu erinomaisesti kohteensuojaukseen ja muihin varsinaisen taistelualueen ulkopuolisiin tehtäviin, sekä tarvittaessa hajautettuun taisteluun. Sen sijaan panssaroimattoman jalkaväen kyky taistella mekanisoitua tai venäläisen tasoisoista ilmamekanisoitua vihollista vastaan on rajoitettu. Tällaisilla joukoilla voidaan tehokkaasti rajoittaa vastustajan kykyä käyttää erikoisjoukkoja, ja nostaa kynnystä maahanlaskuun, mutta varsinaiseen taistelutoimintaan tarvitaan kevyen jalkaväen lisäksi panssaroitua kuljetuskalustoa, pst-ohjuksia, pioneereja, viestiä ja ennen kaikkea tykistöä. Näiden kokoaminen vapaaehtoisiksi ilmoittautuvista reserviläisistä on todellisuudessa erittäin vaikeaa. Vaikka erityisaselajien taistelijoita ilmoittautuisikin riittävästi, merkittävällä osalla näistä olisi koulutus väärälle järjestelmälle: joko uudemmalle tai vanhemmalle kuin osoitettava kalusto. En usko, että aselajijoukkoja voidaan koota ns. ”nopean toiminnan yksiköksi” mitenkään muuten kuin pyytämällä sitoumukset valmiiksi joukkotuotetulta yksiköltä. Toinen vaihtoehto olisi se, että vapaaehtoisjoukolle pidettäisiin ainakin kuukauden kertausharjoitus, mutta tämä ei ole nykyisillä rahoituskehyksillä realismia.

    Lisäksi on mietittävä tarkemmin sitä, mitä nopeasti liikekannalle pantava yksikkö merkitsee. Tällaisen yksikön kalusto on varattava pelkästään sille. Jos joukko on perustettava tunneissa, sen kaluston on käytännössä oltava puolustusvoimien hallinnassa jo rauhan aikana. Ottokalustoa ei voi käyttää. PV:n ajoneuvokalustoa on rajallisesti. Jos jollekin ”kodinturvayksikölle” osoitetaan esimerkiksi kuorma-autoja, ne olisivat poissa joltain tärkeäksi katsotulta joukolta eikä tätä yksikköä voitaisi perustaa valmiuden kohottamisen seuraavassa vaiheessa. Näin ollen saatavilla oleva kalusto sanelee, että nopeimmin liikekannalle pantavan joukon on joko oltava se PV:n kalustoa käyttävä joukko, joka kutsuttaisiin nykyiselläänkin palvelukseen ensimmäisenä. Yllä olevan perusteluni pohjalta on selvää, että tämä yksikkö ei voi koostua vapaaehtoisista.

    Näin huomaamme, että avain valmiuden nopeaan kohottamiseen on nimenomaan siellä, mistä puolustusministeri Niinistö on ilmoittanut sitä haettavan: nopeutetusta tavallisten reserviläisten kutsumisesta palvelukseen. Vain tällä keinolla voidaan päästä siihen, että saadaan kokoon tehokkaampi taisteluyksikkö kuin ottokalustolla varustettu jalkaväkikomppania.

    • 5.1

      sanoo

      Valitettavasti maakuntakomppanioita eikä muitakaan paikallisjoukkoja saada nopeasti aseisiin. Maakuntakomppanioihin sijoitetuilla miehillä on kyllä maastopuku ja muuta krääsää kotonaan, mutta ase on esimerkiksi 200 km etäisyydellä – eikä sitä saa sieltä tarvittaessa.

      Pitää perustaa uudelleen Suojeluskunnat ja niin että henkilökohtainen ase ja patruunat ovat suojeluskuntalaisilla kotonaan asekaapissa. Silloin on todellinen nopea valmius vastata esimerkiksi vihollisen erikoisjoukkojen toimntaan. Paikallisella Suojeluskunnalla on esikunta, jonka päivystäjä voi kutsua tarvittaessa miehet kasaan ja jakaa asevarastosta konekiväärit, kranaatinheittimet, kertasingot, jne.

      Kun Suojeluskunta järjestää kiinnostavaa koulutusta ja harjoituksia, niin siihen kyllä liittyy miehiä. Viron Suojeluskuntaan kuuluu yli 15 000 miestä ja määrä kasvaa koko ajan.

      Olen itse ollut jo yli 23 vuotta Viron Suojeluskunnan (Kaitseliit) jäsen ja olen sitä edelleen.

      • 5.1.1

        Insinööri maakunnasta sanoo

        Sitä, millä nopeudella maakuntakomppaniat saadaan aseisiin, ei kannata pohtia julkisuudessa. Tosiasia on joka tapauksessa, että mies+rynnäkkökivääri ei ole erityisen sotilaallisesti merkityksellinen yhdistelmä. Jalkaväkijoukko on taistelukykyinen vasta joukkona eli saatuaan varastosta ryhmä- ja joukkokohtaisen materiaalinsa. Se, onko yksittäisellä taistelijalla maastopuvun lisäksi rynnäkkökivääri, ei ratkaise tässä suhteessa mitään. Ei myöskään se, onko ”paikallinen esikunta” puolustusvoimien vai jonkin järjestön hallussa. Selväähän on se, että joukko ei lähde liikekannalle ”tarvittaessa” eli omasta päätöksestään vaan saatuaan siihen käskyn ylemmältä johtoportaalta, jossa varmasti on tarvittava päivystys. Olennaista on se, millä kalustolla liikutaan. Tämä luo pääasialliset kustannukset. Jos ensimmäiseksi käskettävällä joukolla on puolustusvoimien ajoneuvot ryhmäkohtaisena kalustona, tämä on kallista. Sen verran kallista, että tällaisen joukon on kyettävä taistelemaan myös mekanisoitua vihollista vastaan. Tämä ei yllä kuvaamieni koulutussyiden vuoksi onnistu, jos kyse on vapaaehtoisjoukosta.

        Suomi ei tarvitse liikekannallepanokykyisiä kansalaisjärjestöjä. Näiden tarpeettomuus ja haitallisuus tulivat näkyviin vuonna 1932 Mäntsälän kapinassa, minkä jälkeen Suomen suojeluskuntajärjestöltä vietiin kyky tehdä oma liikekannallepanonsa. Eli Suomella ei ollut kuvaamaasi järjestelmää edes ennen toista maailmansotaa.

        Myös väitteesi: ”Kun Suojeluskunta järjestää kiinnostavaa koulutusta ja harjoituksia, niin siihen kyllä liittyy miehiä”, on tosiasioille vieras. MPK ja PV järjestävät jo nykyiselläään erittäin hyvälaatuista koulutusta ja harjoituksia, eikä vapaaehtoisia ole nykyistä enempää. On kovin epätodennäköistä, että mikään vaihtoehtoinen järjestelmä olisi tämän tehokkaampi. Ainakin minä nautin siitä, että meillä on maakuntakomppanioissa aidosti puoluepolitiikan ulkopuolella oleva, yhteiskunnan eri osien luottamusta nauttiva järjestelmä, jossa saattaa tavata vaikkapa metalliliittolaisen luottamusmiehen palvelemassa vapaaehtoisena. Varmaa on, että ”suojeluskunnaksi” kutsuttavassa sakissa ei tällaista näkisi. Jos haluaa oikeasti kehittää järjestelmää, olisi parempi tehdä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten sen nykyisiä osia voisi kehittää toimivammiksi sen sijaan, että haaveilee uusista ihmejärjestöistä, jotka pelkästään jakaisivat yhteiskuntaa ja heikentäisivät yleistä maanpuolustustahtoa.

        • 5.1.1.1

          sanoo

          Suojeluskunnat tulevat tietysti olemaan Puolustusvoimain komentajan alaisia sotilasorganisaatioita, eikä mitään kansalaisjärjestöjä.

          Puolustusvoimain komentajan alaisina ne toimivat Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Virossa (Kaitseliit), Latviassa (Zemessardze) ja Liettuassa (KASP). Vain Suomi on näillä kulmilla ihmeellinen poikkeus ilman Suojeluskuntia – kun punikit haluavatkin Suomen olevan puolustuskyvytön yllätyshyökkäystä vastaan.

          Virossa on voimassa Puolustusvoimain komentajan päiväkäsky jonka mukaan vastarinta pitää aloittaa ilman erillistä käskyä ja sen saa lopettaa vain laillisesti valitun presidentin kirjallisesta käskystä. Norjassa on jotakin samantapaista. Niin pitää olla Suomessakin.

          Nykyisin Venäjä hyökkää täysin yllättäen – ei siinä kannata jäädä odottelemaan käskyä, vaan pitää toimia.

          Miksi muuten et kirjoita omalla oikealla nimelläsi, kuten minä teen?

  5. 6

    Insinööri maakunnasta sanoo

    Anteeksi. Tässä suhteessa tulee helposti väärinymmärryksiä. Historiallisesti katsoen Suomen suojeluskunnat eivät nimittäin olleet kuvaamiasi sotilasorganisaatioita vaan nimenomaan kansalaisjärjestöjä. Kullakin kunnallisella suojeluskunnalla oli demokraattisesti jäsenkokouksessa valittu esikunta ja nämä valitsivat puolestaan piiriesikunnat sekä edelleen yleisesikunnan. Tämä yleisesikunta oli samalla sotilaallinen johtoesikunta, joka vuosina 1920-34 ennen aluejärjestömalliin siirtymistä kykeni omin toimenpitein ja omalla kalustollaan perustamaan sodan ajan joukoksi suojeluskuntadivisioonan. Kuvauksesi paikallisesta suojeluskunnasta omine esikuntineen suorittamassa lkp:ta toi elävästi mieleen kyseisen organisaatiomallin, jota ei voi mitenkään pitää hyväksyttävänä nykyaikaisessa demokratiassa.

    Jos sen sijaan haluat nostaa esikuvaksi nyky-Euroopan vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt, en ymmärrä, mitä muutosta haluaisit nykymalliin. Meillähän on jo tällainen järjestelmä. Maakuntakomppanian v. 2014 julkaistu organisaatiorakenne ja varustus on olennaisesti sama kuin ruotsalaisen hemvärnkompanin. MPK puolestaan hoitaa siviiliviranomaisten, maakuntajoukkojen ja muiden reserviläisten koulutusta äärimmäisen kustannustehokkaasti ja melkoisen laadukkaasti. Erona hemvärnettiin on lähinnä se, että näillä organisaatioilla ei ole valtakunnallisia elimiä vaan että ne toimivat erittäin tiukasti puolustusvoimien aluehallintoviranomaisten ohjauksessa. Tämä varmistaa sen, että toiminta vastaa kokonaismaanpuolustuksen tarpeita. Lisäksi maakuntajoukkojen ja MPK:n toiminnalle on tunnusomaista, että jollei satu kuulumaan kyseisiin organisaatioihin, ei oikeastaan voi edes ymmärtää, miten ne toimivat ja liittyvät PV:n muuhun toimintaan. Lehtiä lukemalla ei asiaa tajua.

    Mitä lisäarvoa antaisi se, että näille organisaatioille annettaisiin nimeksi ”suojeluskuntajärjestö”? Tuommoinen nimi vain jakaisi kansaa kahtia tilanteessa, jossa tunteet ovat muutenkin pinnalla. Kaipaisin edelleen konkretiaa siihen, miten haluaisit järjestelmää kehittää.

    Toiseksi muistuttaisin, että meillä on jo laki, joka edellyttää sotilaallista vastarintaa, jos maahan hyökätään. Aluevalvontalain 34 § kuuluu

    Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tehtävänä on ryhtyä viivytyksettä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin valtakunnan turvallisuutta välittömästi ja vakavasti vaarantavan vihamielisen toiminnan torjumiseksi. Tällöin on tarvittaessa käytettävä sellaisia sotilaallisia voimakeinoja, joita toiminnan vaarallisuus ja muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina.

    • 6.1

      sanoo

      Huomautan, että niistä Suojeluskunnista tehtiin Suomen laillisen hallinnon 25.1.1918 päätöksellä Suomen Armeija:
      [edit: poistettu linkki, jotta suodatin hyväksyy kommentin]

      Suomen vapailla vaaleilla valittu Eduskunta sääti Lain Suojeluskunnista – niistä tuli osa Suomen Puolustusvoimia:
      [edit: ks ed]

      Artikkelissani on perustelut Suojeluskunnille – ne pätevät tänäänkin.

      Se, että Venäjä vaati Jatkosodan jälkeen Suojeluskunnat lakkautettavaksi on erinomainen perustelu sille että ne pitää perustaa uudelleen:
      [edit: ks ed]

  6. 7

    sanoo

    ”Aluevalvontalain 34 § kuuluu

    Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tehtävänä on ryhtyä viivytyksettä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin valtakunnan turvallisuutta välittömästi ja vakavasti vaarantavan vihamielisen toiminnan torjumiseksi.”

    Varuskunnat ovat Halosen jäljiltä pääsääntöisesti koulutuskeskuksia ilman valmiustehtävää. Joissakin varuskunnissa on toki virka-apujoukko, mutta sitä ei ole tarkoitettu sotatoimiin. Viikonloppuisin varuskunnissa ei pääsääntöisesti ole kantahenkilökuntaa (mökillä, tms.), eikä varusmiehiä (viikonloppuvapaalla). Eikä kesken koulutuksen olevia varusmiehiä edes saa lain mukaan käyttää taistelutoimiin.

    Sattumalta minä tiedän miten surkeassa jamassa on Suomen puolustusvalmius yllätyshyökkäyksen tapauksessa – ja Venäjä tekee nimenomaan yllätyshyökkäyksen.

    • 7.1

      Insinööri maakunnasta sanoo

      Jätettäisiinkö, Juhani, puoluepolitiikka sivuun? Ilmauksesi ”koulutuskeskuksia ilman valmiustehtävää” on ilmeisesti viittaus siihen, ettei suurimmassa osassa varuskunnista ole koulutettua miehistöä P- ja E-kauden aikana. Tuskinpa kummallakaan meistä on yleiskuvaa siitä, millaisia valmiustehtäviä eri varuskunnilla on. 🙂

      Päätös siirtyä 6/9/12-palvelusaikajärjestelmään tehtiin jo Ahtisaaren aikana, ja ratkaisu lähti nimenomaan puolustusvoimien tarpeista. Meistä kumpikaan ei ole eri mieltä siitä, että puolustusvoimien kykyä nostaa maavoimien valmiutta ei pitäisi kohottaa. Keskustelemme vain siitä, miten tämä olisi järkevää tehdä. Ilmeisesti olemme molemmat sitä mieltä, että periaatteessa yksinkertaisin ratkaisu, palvelusaikojen pidentäminen 10/16-malliin, ei ole realistinen. (Tuolloin palveluksessa olisi aina yksi koulutettu saapumiserä.)

      Väität, ettei varusmiehiä saisi käyttää taistelutehtäviin. Mistä laista tämä kielto löytyy? Asevelvollisuuslaissa ei ole moista kieltoa. Sellaista ei myöskään löydy puolustusvoimista annetusta laista. Laki kieltää kyllä asevelvollisten käytön voimakeinoja edellyttävään tehtävään, kun annetaan virka-apua poliisille. Sen sijaan taistelu tapahtuu puolustusvoimien omilla toimivaltuuksilla, jotka on esitetty aluevalvontalaissa sekä puolustusvoimista annetussa laissa eikä niistä löydy mitään pykälää, jossa taistelutoiminta rajattaisiin virkamiehille. Aluevalvontalaissa määrätään kyllä, että sotilaallisten voimakeinojen käytöstä päättää aluevalvontatehtävää suorittava virkamies, mutta tällainen päätös voi olla muotoa: ”Pataljoona hyökkää Peräjärven maantien suunnassa ja tuhoaa kohtaamansa vihollisen.” Jos toiminta puolestaan perustuu lain 551/2007 neljänteen pykälään, ei tarvita virkamiesasemaa lainkaan.

      • 7.1.1

        sanoo

        ”Väität, ettei varusmiehiä saisi käyttää taistelutehtäviin. Mistä laista tämä kielto löytyy?”

        Lain numero ei ole muistissani, mutta asia on tuotu esille mm. Suomen Tasavallan nykyisen Puolustusministeri Jussi Niinistön taholta. Odotetaan muutosta kyseiseen lakiin, mutta se ei ratkaise ongelmaa. Ei ole koulutettuja joukkoja vastaamaan Venäjän yllätyshyökkäykseen – kun ei ole Suojeluskuntia.

        Suojeluskunnat pitää perustaa uudelleen Suomeen. Ne ovat erittäin kustannustehokas keino kohottaa Suomen puolustusvalmiutta oleellisesti.

        Virossakin Suojeluskunnat ovat sekä oikea Nopean toiminnan joukko, että vastaavat aluepuolustuksesta. Tavanomaiset Puolustusvoimat ovat ne Operatiiviset joukot jotka tekevät strategisen tai operatiivisen tason vastahyökkäyksen.

        Vapaaehtoisuus on erittäin suuri voimavara – sitä ei edelleenkään ymmärretä Suomessa. No, vapaaehtoisia hernesopan keittäjiä arvostetaan, mutta esimerkiksi Suojeluskunnan sissit vihollisen selustassa hävittämässä vihollisen logistiikka on Suomessa kokonaan unohdettu voimavara.

        Kysyn uudelleen miksi et voi esiintyä omalla oikealla nimelläsi? Saatko palkkaa Pietarin Trollitehtaalta?

        • 7.1.1.1

          Insinööri maakunnasta sanoo

          Kuten toin esille, Suomessa on organisaatioita vapaaehtoisille vaikka kuinka paljon, ja näillä on tärkeitä tehtäviä. Jos nykyisetkin saataisiin määrävahvuuteen, niin hyvä olisi.

          En edelleenkään ymmärrä, miten haikailemasi suojeluskunta eroaisi käytännössä nykymallista, paitsi että minulla olisi valtion kivääri kotona ja että osa nykyisistä toimijoista lähtisi lätkimään, koska ei haluaisi kuulua organisaatioon, joka tappoi heidän esi-isiään. Kyse olisi joka tapauksessa organisaatiosta, joka perustaisi kevyttä jalkaväkeä aluevalvonta- ja kohteensuojaustehtäviin sekä jossainmäärin hajautettuun toimintaan varsin lyhyellä varoitusajalla. Ajoneuvoina olisi ainakin pääosin panssaroimaton kalusto. Liikekannallepano olisi sinun mallissasi kymmenen minuuttia nopeampi, kun aseita ei tarvitsisi jakaa.

          Kirjoitan henkilökohtaisista syistä nimimerkillä. Mikäli PV:llä, blogin pitäjällä tai poliisilla on huomauttamista kirjoituksiini, niin nimeni ja osoitteeni ovat blogi-isännällämme.

          • 7.1.1.1.1

            sanoo

            ”Liikekannallepano olisi sinun mallissasi kymmenen minuuttia nopeampi, kun aseita ei tarvitsisi jakaa.”

            Väittämäsi kymmenen minuuttia on törkeä valhe.

            Kotikaupungissani Varkaudessa on maakuntakomppanioihin sijoitettuja henkilöitä, joiden aseet ovat Kajaanissa (noin 200 km päässä). Jos heillä olisi rynkyt ja patruunat kotonaan niin silloin he olisivat toimintavalmiina ”heti” kun vihreät miehet ilmestyvät. Kun aseita ei ole, niin pitää odottaa ehkä päiviäkin ennenkuin jossakin herätään antamaan käsky aseiden jakamisesta. Ja käskystä menee parhaassa tapauksessa tunteja ennen kuin aseet ja patruunat on jaettu miehille.

            Kun Suojeluskunnat perustetaan niin myös Varkaudessa on sitten Suojeluskuntatalo asevarastoineen. He joilla on rynkyt kotonaan menevät suojaamaan raskaiden aseiden jakamisen siitä läheisestä varastosta ja joukko on toimintavalmis erittäin nopeasti. Tiedän sen kokemuksesta Viron Suojeluskunnasta.

            Suojeluskunta ei tarvitse mitään panssariajoneuvoja kyetäkseen tehokkaaseen toimintaan Venäjän joukkoja ja varsinkin Venäjän joukkojen logistiikkaa vastaan.

            Olen itse kirjoittanut vuodesta 1968 alkaen mm. maanpuolustuksen tehostamisen puolesta omalla nimelläni ja vain omalla nimelläni – enkä ymmärrä pätkääkään nimimerkkien käyttämistä. Pitäisi säätää laki, että vain omalla oikealla nimellä esiintyminen sallitaan.

          • 7.1.1.1.2

            Insinööri maakunnasta sanoo

            En oikein ymmärrä päättelyäsi. Toisaalta väität, että haikailemasi suojeluskuntajärjestön pitäisi olla kiinteä osa puolustusvoimia. Toisaalta uskot, että se olisi taisteluvalmis paljon nykyistä nopeammin, kun ei tarvitsisi odottaa ”ehkä päiviäkin” ennenkuin joku tekee päätöksen ”aseiden jakamisesta”.

            ”Aseiden jakaminen” tarkoittaa nykyoloissa samaa kuin lkp. Kukaan ei varmasti kutsu reserviläisiä palvelukseen ilman että näille jaettaisiin aseita. Eli sinun näkemyksesi mukaan suojeluskuntien tulisi tehdä liikekannallepano oma-aloitteisesti, ilman poliittista tai edes sotilasvirkamiehen päätöstä, aivan paikallistasolla. Mäntsälän kapina osoitti, että tällaista systeemiä ei voi kansanvaltaisessa yhteiskunnassa olla. Se on liian vaarallinen. Olimme joutua samalle diktatuurin tielle kuin Viro.kuu

            Tosiasia on se, että kuvaamasi toimintamalli ei paljoa hyödytä. Jos jouduttaisiin sellaiseen tilanteeseen, etteivät poliittiset päättäjät olisi valmiita tekemään tarvittavia päätöksiä sotaan ryhtymisestä, sota olisi joka tapauksessa hävitty. Sitä ei auttaisi yhtään se, että minulla olisi kaapissa valtion kivääri.

          • 7.1.1.1.3

            sanoo

            ”Eli sinun näkemyksesi mukaan suojeluskuntien tulisi tehdä liikekannallepano oma-aloitteisesti, ilman poliittista tai edes sotilasvirkamiehen päätöstä, aivan paikallistasolla.”

            Liikekannallepano tapahtuu korkean poliittisen tason päätöksellä, hyvin hitaasti.

            Kun Suojeluskunta havaitsee esimerkiksi vihollisen erikoisjoukkojen toiminnan Suomen alueella, niin se aloittaa automaattisesti vastarinnan. Jos suojeluskuntalainen näkee ”pieniä vihreitä miehiä”, niin hän ilmoittaa siitä paikalliseen esikuntaan, joka tekee hälytyksen ja valmiutta nostetaan – esimerkiksi jaetaan raskaat aseet ennen kuin on ammuttu laukaustakaan. Hälytys välittyy tietysti kaikkiin Suojeluskuntien paikallisosastoihin ja esimerkiksi Maavoimen esikuntaan ja Pääesikuntaan.

            Valmiutta voidaan, ja sitä pitää, kohottaa ilman liikekannallepanoa.

            Suojeluskunta ei tietenkään lähde oma-aloitteisesti hyökkäyssotatoimiin vieraan valtion alueelle – siihen tarvitaan poliittisen tason päätös. Puolustautumiseen ei saa tarvita poliittisen tason päätöstä.

            Oikea Suojeluskunta ei ole mikään hirviporukka, vaan jokaisen Suojeluskuntapiirin johdossa on palkattu ammattiupseeri – esimerkiksi eversti.

            Esimerkiksi Virossa on 15 Suojeluskuntapiiriä (mm. Tallinna Malev, Saaremaa Malev). Suojeluskuntain komentaja (Kaitseliidu ülem) nimitetään Viron hallituksen päätöksellä puolustusministerin esityksestä kun on kuultu Puolustusvoimain komentajaa ja Vanematekogua (Suojeluskuntain hallintoneuvosto, tms.). Suojeluskuntain komentaja on suoraan Puolustusvoimain komentajan alainen. Suojeluskunta on tavallaan oma puolustushaara.

          • 7.1.1.1.4

            Insinööri maakunnasta sanoo

            Meidän kinastelumme taisi ratketa. Tänään tuli lehtiin uutinen siitä, että puolustusministeriö esittää valmiudellisten kertausharjoitusten järjestämistä PV:n tai Rajan komentajan päätöksellä. Ratkaisu näyttäisi olevan juuri se, mitä ehdotin ylempänä: nopean toiminnan joukot perustetaan pääosin tavallisista reserviläisistä puolustusvoimien keskitetyllä päätöksellä. Perustettaviin 25000:een ensi linjan taistelijaan kuuluu varmasti sekä operatiivisia että paikallisjoukkoja siihen tapaan kuin vuoden 2014 syksyllä julkistetussa kolmiosaisessa kolmiossa esitetään.

            Piristy, olemme yhteisellä asialla! Valtiovalta tehostaa puolustusvalmiutta ja lkp:n hitauteen liittyvät ongelmat ratkeavat, kun nyt tehty esitys tulee voimaan. Jos tähän vielä liittyy logistiikkajärjestelmän valmiuden kehittäminen, kaikki on erinomaisen hyvin.

  7. 8

    Julius sanoo

    Kyllä Juhani Putkinen on oikeassa, että yllätyshyökkäys Suomeen on todellinen uhka.
    Ja siinä, että jotakin on tehtävä. Ja siinä, että Suojeluskunnat on yksi käytännöllinen ja
    kustannusedullinen ratkaisu nopeaan valmiuden kohottamiseen.
    Alueelliset/paikalliset Sk/Kodinturvajoukot voivat hidastaa ja kuluttaa viholliskolonnia teiden suunnissa,
    kunnes apuun sitten aikanaan kerkiää vahvemmin aseistettuja operatiivisia ym. joukkoja.
    MPK tekee hyvää koulutustyötä ja varmaan maakuntajoukotkin ovat hyvin paikallaan.
    Olen samaa mieltä, että alueellinen ja paikallispuolustus tulisi organisoida omaksi puolustushaarakseen.
    Samalla operatiivisia prikaateja ja tst-osastoja saisi olla nykyistä enemmän, jos vaan rahaa riittää.
    Siitä olen varma, että Sk/Kodinturvaan virtaisi runsaasti väkeä, jos se lähtisi näkyvästi liikkeelle.
    Tästä on kokemusta taannoisista Paikallisosastoistakin.
    Eihän maakuntajoukoista kukaan tiedä paljon mitään.
    Pitäisi olla melkein salapoliisi, että saa siitä jotain tietoa.
    Ja nehän on muodostettu paljolti PV:n ”sijoittamista” henkilöistä.

    • 8.1

      sanoo

      ”Samalla operatiivisia prikaateja ja tst-osastoja saisi olla nykyistä enemmän, jos vaan rahaa riittää.”

      Niin, Suomen puolustuskykyä on ajettu alas urakalla. Sodanajan joukkoja oli parhaimmillaan noin 700 000 miestä, sitten puoli miljoonaa, sitten 350 000 miestä ja enää ollaan 230 000 miehessä ja jotkut idiootit haluaisivat pienentää joukkojen määrää siitäkin.

      Täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia on hävitetty urakalla.

      Ja jotkut ovat sitäkin vastaan että perustettaisiin uudelleen Suojeluskunnat. Grrr…

Trackbacks

Vastaa käyttäjälle Markku Torvinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *