Pakka sekaisin ja sokka irti

Sananvapaus

Puolustusvoimat on viimeisen puolen vuoden aikana joutunut perustavaa laatua olevien kohujen kohteeksi ja välikappaleeksi. Viranomaisen laitonta toimintaa ei enää hämmästellä, vaan jopa Upseeriliitto kysyy Sotilasaikakauslehdessä avoimesti ”Rikkooko puolustusvoimat lakia?”

Useat sananvapauttaan arvostavat ammattisotilaat huolestuivat YLPALVO:n kirjauksista. Upseeriliitto ja Päällystöliitto kysyivät asiasta pääesikunnalta. Tämä johti siihen, että asessori antoi asiasta ohjeen 23.12.2016. Oikeudellinen osasto ei tosin edes vaivautunut jakamaan ohjettaan asiasta kysyneille henkilöstöjärjestöille.

Rikkooko puolustusvoimat lakia?, Sotilasaikakauslehti 1/2017

Yleisestä palvelusohjesäännöstä nousi kohu, kun siihen ujutettiin kohta nro 546, joka myöhemmin kohun noustua ja sen aiheutettua eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, selitettiin suositukseksi tai suosituksen luontoiseksi. Puolustusvoimien asessori antoi asiasta ohjeen, jota ei kuitenkaan jaettu Upseeri- ja Päällystöliitolle, vaan asian esille ottaneet ja Pääesikunnan päällikön kanssa asiasta neuvotelleet liitot joutuivat kaivamaan ohjeen muuta kautta esille, vaikka heille luvattiin, että asia hoidetaan ja että ohje jaetaan kaikille, joita asia koskee.

Julkisessa keskustelussa Pääesikunnasta vedottiin siihen, että kyseinen kohta ei varsinaisesti ole muutos, koska asiasta on ollut olemassa oikeudellisen osaston ohje, joka on ollut voimassa jo 1.1.2001 alkaen eri muodoissa. Jostain syystä tällaista ohjetta ei kuitenkaan ole kovin tarkasti noudatettu. Syy lienee selvä; perustuslakivaliokunta korosti poistaessaan sotilaiden sananvapauden rajoitukset laista ja säilyttäessään yhdistymisvapauden osittaisen rajoituksen, että ”rajoitus ei koske sananvapautta poliittisissa kysymyksissä”. Ohjeella ei voida säätää velvollisuuksien ja oikeuksien perusteista. Pääesikunta valitsi kuitenkin heti lain voimaanastumispäivänä poiketa lainsäätäjän tahdosta antamalla asiasta oman ohjeen. Tähän jatkuneeseen ja edelleen jatkuvaan laittomaan tilaan eivät tunnu vaikuttavan hallituksen esitykset, valiokuntalausunnot ja -mietinnöt, ministerille osoitettu kirjallinen kysymys, keväällä 2016 Puolustusvoimille sananvapauden loukkaamisesta annettu laillisuusvalvojan huomautus tai juuri mikään muukaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on muutamaan otteeseen julkisesti vaatinut upseerien sananvapauden rajoittamista. Puolustusministerin puoluetoverit ovat myös olleet asiassa äänekkäitä, kuten myös sotilasasun käytöstä Pride-kulkueessa – toinen asia, johon uudessa Yleisessä palvelusohjesäännössä puututtiin ”suosituksilla”.

Syntynyttä sekametelisoppaa ei yhtään selvennä se, että Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg esiintyi Helsingin Sanomien artikkelissa viime viikonloppuna seuraavasti:

Missä menee raja, mitä upseeri saa sanoa?

”Me emme avaa sodanajan joukkojen rakennetta, valmiusjärjestelmäämme ja tapoja, joilla aiomme reagoida kriisitilanteessa. Sitten ovat asejärjestelmiemme salaiset suoritusarvot, joita emme tuo julkisuuteen. Siinä ne rajat kulkee”, Lindberg sanoo.

Tämä on linjanveto, joka upseerien on syytä painaa mieleensä. Puolustuksellisia salaisuuksia lukuun ottamatta sana on siis nyt vapaa.

Kenraalin tilannekuva, Helsingin Sanomat 29. tammikuuta 2017

Miten tuosta sitten ottaa selvän? Yhtäältä sotilaskäskynä annetussa ohjesäännössä on puolustusvoimain komentajan nimi ja toisaalta Hesarissa ja lööpeissä kenraali sanoo aivan toisin. Tuloksena vuoden vaihteen jälkeen moni ammattisotilas on muuttanut sosiaalisen median profiilejaan ja näkyvyyttään. Poissa ovat monet tutut ja keskusteluissa arvostetut kasvot ja tilalla on tukku enemmän tai vähemmän anonyymeja tilejä, joista huudellaan puskista vähän kovempaa ja terävämmin.

Pakka on sekaisin ja sokka irti.

Reservikarkurit

Puolustusministeri Niinistö nosti 23. tammikuuta 2017 valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla esille ns. reservikarkurit seuraavin sanoin:

Siviilipalvelus on tarkoitettu asepalveluksen lailliseksi vaihtoehdoksi niille asevelvollisille, jotka vakaumuksensa takia eivät ole valmiita suorittamaan asepalvelusta. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että sadat reserviläiset olisivat varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen kokeneet sellaisen eettisen herätyksen, että aseellinen palvelus yhtäkkiä olisi vastoin heidän vakaumustaan. Vaikuttaakin siltä, ettei kaikilla reservistä siviilipalvelukseen siirtyneillä ole puhtaita jauhoja pussissaan. Nämä henkilöt eivät ansaitse arvostustamme.Kyse ei, ainakaan vielä, ole suuren mittakaavan ongelmasta, mutta tärkeästä periaatteellisesta kysymyksestä. Ei reservistä noin vaan pidä voida lähteä eikä Suomea jättää puolustamatta vain siksi, että asepalvelus ei enää huvita. Reservikarkurit nakertavat järjestelmämme uskottavuutta.

Puolustusministerin tervehdys 220. Maanpuolustuskurssin avajaisissa , Helsinki, 23. tammikuuta 2017. Lihavointi minun.

Reserviläisliiton alulle panema kohu ja käyttämä termi rintamakarkuri ja puolustusministerin valitsema liudennus ”reservikarkuri” tulivat näin keskeiseksi osaksi maanpuolustuskeskustelua. Tällaista aihetta ei tietenkään puolustusvoimat voi välttää koskettamasta, etenkin kun viranomaisen oma reserviläiskirje oli ainakin ajallisesti yhteydessä reservistä siviilipalvelukseen siirtymisen piikin kanssa. Puolustusvoimien kanta asiassa oli kuitenkin selvä. Reserviläiset käyttävät heille lailla säädettyä oikeutta. Valitettavasti se ei saanut paljon painoarvoa mediassa. Puolustusministerin puheen kansalaisia halventavat osat toistivat välittömästi 12 suuremman sanomalehden verkkojulkaisua.

Reserviläisliiton Olli Nyberg esitti MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksessä, että ”kieltäytymiset synnyttävät kuvan, jonka mukaan puolustus perustuisi vapaaehtoisuuteen, vaikka puolustusvelvoite on kirjattu perustuslakiin.” Vaikka huomioitasiin liturgiat asepalveluksesta, suuresta reservistä ja puolustusjärjestelmästä, on silti vaikea ymmärtää Nybergiä ja Reserviläisliittoa. Perustuslakiin on kirjattu maanpuolustusvelvoite, joka koskee jokaista kansalaista. Asevelvollisuus perustuu erityiseen lakiin ja se koske vain miehiä. Asevelvollinen, jonka vakaumus estää häntä suorittamasta asepalvelusta vapautetaan siitä ja määrätään siviilipalvelukseen.

Olli Nyberg lienee itse suorittanut palveluksen aikana, jolloin vakaumusta tutkittiin kovinkin tarkasti. Siitä luovuttiin 1987, mutta muistan vieläkin kymmenen vuotta myöhemmin itse palvelusta suorittaessani siviilipalvelukseen hakeutuvia pelotellun jutuilla tutkintalautakunnista. Vakaumuksen luokittelusta luovuttiin 2007. Tutkimuksessa ”Siviilipalveluksen muuttuneet merkitykset maanpuolustusvelvollisuuden kokonaisuudessa” todetaan siviilipalveluksen suosion pysyneen verrattain muuttumattomana kahden viimeisen vuosikymmenen ajan. On totta, että vain kolmannes hakeutuvista perustaa hakemuksensa varsinaiseen vakaumukseen, kun suurin osa hakee sivariin pragmaattisista syistä. Olli Nybergin Lindbergin lisäksi vakaumuksen tarkemman tutkimisen puolestapuhujia on riittävästi, mutta ehkä Turkin malli ei tässä ole paras mahdollinen. Vakaumuksen tarkemmasta tutkimisesta ja todistelusta luovuttiin aikanaan hyvin perustein.

Puolustusministerin arvostuksen puute, joka artikkeleihin liittyvässä sosiaalisen median ja kahvipöytien keskustelussa näyttäytyy varsin nopeasti ”Suksivajan taakse” ja ”Miinanpolkijoiksi!” vaatimuksina, leimaa valitettavasti myös puolustusvoimat ja palkatun sotilashenkilöstön. Samassa todettakoon myös rehellisesti, että osa puolustusvoimien henkilöstöstä on aivan itse viranomaisen mainetta tahrinut osallistumalla kannattaen keskusteluun, jossa esitetään suksivajaa ja miinanpolkemista sivarien ja punavihervassarien tehtäväksi sodan aikana. Sotilaat ovat hyviä seuraamaan ohjausta ja ministerin ohjaus asiassa on ollut selvä:

”[He] eivät ansaitse arvostustamme”.

Ministerin logiikkaa on tosin vaikea ymmärtää; miten henkilöt, joilla ei ole puhtaita jauhoja pusseissaan, olisivat erityinen puolustusjärjestelmän uskottavuutta nakertava menetys? Vaikuttaisi pikemminkin hyvältä asialta, että sellaiset henkilöt vapaaehtoisesti valitsevat luopua sodan ajan tehtävistään.

Puolustusministeri Jussi Niinistön kaudella toiseus ja toiseuttaminen on näkynyt selvänä monissa asioissa – vaikuttaa siltä, kuin olisi olemassa jokin erityinen isänmaallisten maanpuolustajien viiteryhmä, jonka jäsenet ovat keskusteluissa Niinistöä esikuvamaisesti kannattavia ja jokaisen ministerin lauseen jälkeen ”Hyvä, Jussi!” huutavia punavihervassarivastaisia kunnon reserviläisiä. Tämä politiikan sekoittaminen maanpuolustukseen ei ole lähtöisin sotilaiden kynistä tai suista. Politiikan puolustusvoimien toimintaan on tuonut puolustusministeri itse.

Tuloksena on valitettavasti se, että sotilaat, joukossa myös upseerit, puhuvat siitä kuinka sivarit laitetaan sodan aikana polkemaan miinoja ja taputtavat emojilla innokkaiden reserviläisten ”suksivajan taakse” -kommenteille. Tällaiset jutut kuuluivat ehkä vielä 90-luvulla inttiaikaan ja silloinkin korkeintaan innokkaiden alikersanttien ja tyhmien alokkaiden suihin. Nyt ne ovat tulleet takaisin aikuisten keskusteluun ja niitä viljelevät ministerin ja hänen avustajansa läheiset ja kaukaiset ystävät.

Pakka on sekaisin ja sokka irti.

Kaksoiskansalaiset

Viimeisin kohu on kaksoiskansalaisuus. Siitä ministeri on teki henkilökohtaisen ristiretken Yleä vastaan ja kaappasi heti ulkoministerin, pääministerin sekä presidentin viitan sanomalla, että Yle on uutisoinnillaan vahingoittanut Suomen Venäjä-suhteita. Logiikan puute on ilmeinen. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ja puolustusvaliokunnan Ilkka Kanerva toppuutelivat. Yle puolestaan seurasi Venäjän mediaa ja tyrmäsi näytöllä puolustusministerin väitteet:

Mainintojen määrän, mediat ja muu huomioiden olisi loogisempaa väittää, että ministerin omat lausunnot lakiuudistuksesta, pienistä vihreistä miehistä ja puolustusvoimain komentajan haastattelu sunnnuntain Hesarissa ovat haitanneet Venäjä-suhteita moninkertaisesti Ylen kaksoiskansalaisuuden uutisointiin verrattuna. Kaksoiskansalaisuus on sikäli ”peruskauraa” venäläisille, että Venäjä tunnustaa juridisesti vain Venäjän kansalaisuuden ja Putin onkin ryhtynyt selvittämään ja kartoittamaan ulkomailla ja Venäjällä asuvia kansalaistensa muita kansalaisuuksia. Siksi asia ei välttämättä herätä muita tunteita kuin ihmetystä siitä, kuinka Suomen puolustusvoimissa kaksoiskansalaisuus on ylipäätään mahdollista.

Logiikalla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä minkään asian kanssa. Puolustusvoimat voisi hyvin hoitaa oman Yleisen palvelusohjesääntönsä, reserviläisten siirtymisen siviilipalvelukseen reserviläiskirjeen seurauksena ja kaksoiskansalaisuuden sisäiset ja ulkoiset käytänteet. Ihan itse. Viranomaisena. Nyt puolustusvoimista on tullut poliitisen kamppailun välikappale ja väline. Ministerin erityisavustaja Petteri Leino reihuu Twitterissä Yhdysvaltain presidentti Trumpin tavoin ja haukkuu Yleä ja muita tunnisteella #FakeNewsMedia.

Puolustusvoimien ”avuksi” asiassa rientää puolustusministeri Jussi Niinistön oma kaarti, joka vaatii myyräjahtia, rikoslain maanpetosrikoksen soveltamista ja petturien ampumista. Ulkoministeriön ja Puolustusvoimien lainvastaista toimintaa kehuu Suomen suurin maanpuolustusfoorumi.

Antti Eskelinen (@eskelinen_antti) Twitterissä. Lähde: Kouvolan sanomat.

Antti Eskelinen (@eskelinen_antti) Twitterissä. Lähde: Kouvolan sanomat.

Puolustusvoimat on ollut asiassa hyvin rauhallinen ja korostanut, että mitään virallista ohjetta asiassa ei ole. Samalla viranomainen on kuitenkin tuonut esille, että väärää ohjausta asiassa ovat voineet toimivaltuutensa ylittäneet henkilöt antaa. Valitettavasti tämä ei enää riitä ja asian ratkaisemiselle asiallisesti on tuskin enää edellytyksiä, sen jälkeen kun puolustusministeri lähti ristietkelle Yleä ja muuta mediaa vastaan.

Puolustusvoimien maine on heikentynyt. Suomen toiseksi luotetuinta viranomaista uskoo tässä asiassa suunnilleen yhtä moni kuin Yleä. Varmaan harvempi, kun laillisuuden vakuuttelujen jälkeen Kainuun prikaatissa paljastui äskettäin tehty kaksoiskansalaisiin kohdistunut rajoittaminen ja Helsingin sanomat paljasti ulkoministeriössä samanlaisen tapauksen.

Asiaa eivät yhtään auta ne ministerin tukijoukot, jotka tuovat pöytään vaihtoehtoisia faktoja, puhuvat punavihervassarien salaliitosta, leimaavat journalistit epäisänmaallisiksi ja esittävät maanpetosrikoksia koskevan lain soveltamista sekä petturien ampumista suksivajan takana. Valitettavasti nämä henkilöt ovat tulleet merkittäväksi osaksi sitä, millaisena organisaationa puolustusvoimat nähdään. Ja sellainen isänmaallisuus ei ole puolustusvoimille tai maanpuolustukselle hyväksi.

Pakka on aivan sekaisin ja sokka täysin irti.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Puolustusvoimien virallinen kanta kaikissa asioissa on se, että viranomainen noudattaa toiminnassaan tarkoin lakia ja korjaa toimintaansa, jos tästä havaitaan poikkeamia.