Sotilaat ja sananvapaus; laki ja YlPalvO

Puhuttuani painavasti sananvapauden puolesta useita kertoja [1, 2, 3, 4] ja vääntäneeni joillekin rautalangasta sen, että lailla ei ole rajoitettu sotilaiden sananvapautta, tuntuu surrealistiselta kirjoittaa tämän blogimerkintöjen sarjan viidettä osaa. Olisi jo epilogin aika. Valtakunnassa ei valitettavasti ole kaikki hyvin.

Tällä kertaa oma viranomaiseni puolustusvoimat kunnostautuu. Uudenmuotoinen, entistä selkeämpi Yleinen palvelusohjesääntö, jonka Puolustusvoimain komentaja on vahvistanut 1. tammikuuta voimaan tulevaksi, on hieno jatko edelliselle vuoden 2009 ohjesäännölle, joka oli entistä selkeämpi ja kattavampi. Uuden YlPalvO:n kanssa on tehty aivan fantastista ja loistavaa työtä,  mutta valitettavasti siihen on jostain syystä – liekö sitten poliittista ohjausta vai vanhan kaartin tottumattomuutta nykymaailmaan  tuotu yksi erittäin ongelmallinen kohta ja toinen lähes naurettava kohta, jotka ikävä kyllä tulevat viemään huomion kaikelta hyvältä, koska kohdat kajoavat perusoikeuksiin tavalla, josta ei ole valmistelussa hiiskuttu tai yhteistoiminnassa viranomaisessa sisäisesti tiedotettu ja keskusteltu.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Jotain ohjesäännön tiettyjen kohtien parissa tehdyn työn huolimattomuudesta kertoo jo viittausvirhe sanalla ”muutoinkin”. Aiemmissa kohdissa 543–545 ei puhuta puuttumisesta mihinkään, puoluepoliittisista asioista taikka sananvapaudesta, joskin niissä kylläkin todetaan, että sotilaan esiintymisen perusteella muodostuu kuva koko puolustusvoimista.

Suppeasti tarkasteltuna ongelma on määritelmässä ”puoluepoliittinen kiistakysymys”, ja tähän media varmaan keskittyykin ja tätä selitettäneen jälkipyykissä huonona muotoiluna, mutta kyseisen YlPalvO:n kohdan todellinen problematiikka alkaa sen suhteesta lakiin ja lainsäätäjään.

Palvelusrikos, jonka asiallinen luonnehdinta laissa (RL 45:1) siis käsittää Yleisellä palvelusohjesäännöllä määrätyn velvollisuuden rikkomisen tai täyttämättä jättämisen, on avoin rangaistussäännös. Tämä merkitsee siis sitä, että säännöksen aineellinen sisältö saadaan Yleisestä palvelusohjesäännöstä tai muusta määräyksestä. Tällaisten blankorangaistussäännösten rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten – tässä tapauksessa YlPalvO:n – tulee olla kirjoitettuja rangaistussäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella. Lähtökohtaisesti blankorangaistussäännöksiin suhtaudutaan lainsäädännöllisesti torjuvasti ja puolustusvoimat on Yleisellä palvelusohjesäännöllään antanut hyvän tapauskuvauksen siitä miksi näin on. (ks. esim. PeVL 20/1997 vp)

Vielä perustavamman laatuinen ongelma syntyy siitä, että eduskunta on hallituksen esityksestä (HE 17/1999) poistanut rikoslain 45 luvussa aikanaan esiintyneet sotilaiden sananvapauden rajoitukset. Kun rikoslain 45. lukua lähes 20 vuotta sitten uudistettiin ja siitä vihdoin ja viimein poistettiin sotilaiden sananvapauden rajoitukset, niin mainitussa hallituksen esityksessä kiinnitettiin huomiota sanonnan ”puoluepoliittinen asia” epätäsmällisyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen. Koska laissa ei ole ollut erityisiä sotilaita koskevia sananvapauden rajoituksia on laillisuusperiaatteen valossa hyvin hämärää, että puolustusvoimat sellaisia Yleisellä palvelusohjesäännöllä asettaa. Tässä on syytä palauttaa mieliin, että tekoa ei voida kriminalisoida asetuksella. (ks. esim. PeVL 1/1997 vp, PeVM 25/1994 vp, s. 8)

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Suomen perustuslaki 12 §

Nyt näyttää kuitenkin syntyneen sellainen tilanne, jossa Puolustusvoimain komentaja on henkilöstöpäällikön esittelystä sotilaskäskyllä anastanut itselleen lainsäädäntövaltaa, joka ei hänelle kuulu. Vain lailla voidaan säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Puolustusvoimat on toki viranomaisena valtuutettu antamaan oikeussääntöjä hallinnonalansa piiriin kuuluvista asioista, mutta tämä valtuutus ei pidä sisällään oikeutta rajoittaa perusoikeuksia enempää kuin mitä laissa on rajoittamisperusteista todettu.

Perustuslain 12 §::n säännöksessä sananvapauden käyttämisestä toki mahdollistetaan perusoikeussuojaan, eli sananvapauteen, puuttuminen lailla; kyse on mahdollisuudesta sananvapauden käytön jälkikäteiseen valvontaan rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön keinoin. Sananvapaudella perusoikeutena rajoitetaan kuitenkin mahdollisuuksia puuttua jälkikäteenkään sen käyttöön. Näihin rajoituksiin sisältyvät yleiset vaatimukset sääntelyn hyväksyttävyydestä, täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä julkisen vallan toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta sananvapauden käyttöön puututtaessa. Pitkälle menevät tai väljät sanankäytön kriminalisoinnit, kuten YlPalvO:n kohta 546., voivat olla sananvapaussäännösten kannalta ongelmallisia. (ks. esim. HE 309/1993 vp, s. 57; PeVL 16/2013 vp, s. 3; PeVL 13/2004 vp, s. 2; PeVL 26/2002 vp, s. 2–4; PeVL 36/1998 vp, s. 3; PeVL 23/1997 vp).

Tätä kautta ongelmaksi tulee myös väljä ja varsin laaja määritelmä ”puoluepoliittinen kiistakysymys”, jonka isoveli ”puoluepoliittinen asia” pantiin poikki, pinoon ja roskakoriin jo 17 vuotta sitten, kun sotilaiden sananvapauden rajoituksia laista poistettiin. Dekriminalisoinnin yhteydessä hallituksen esityksessä (HE 17/1999 vp) kiinnitettiin huomiota sanonnan ”puoluepoliittinen asia” epätäsmällisyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen.

On varsin ihmeellistä, että puolustusvoimat omin luvin sotilaskäskyasiana palauttaa epätäsmällisen ja jo kertaalleen hylätyn sanamuodon ja perusoikeuksien rajoituksen, etenkin kun eduskunta on hallituksen esityksestä asiasta jo kertaalleen päättänyt ja säätänyt lailla.

Aivan toisenlaisen, joskin lakimiehille harmaita hiuksia aiheuttavan ongelman, aiheuttavat muotoilut ”tulee muutoinkin välttää” ja ”puuttuminen”. On hyvin vaikeaa hahmottaa mikä olisi puuttumista, jos pelkkä sananvapauden käyttö ei sellaista olisi. ”Välttäminen” on sanana myös juristin painajainen, koska täsmällisyyttä lähtökohtana pitäen, on erittäin vaikea kuvata,  milloin esimerkiksi keskustelu sosiaalisessa mediassa on siinä pisteessä, että ammattisotilaan ei enää tulisi sitä kommentoida.

Toista laveaa ja varsin politisoitua ohjausta edustaa kohdan 548. säännös sotilaspuvun käytöstä julkisuudessa.

548. Sotilaspuvun ja siihen kuuluvan pukineen käyttö on kielletty puoluepoliittisessa toiminnassa, vaalimainonnassa ja mielenosoituksissa eikä sen käyttöä vapaa-ajalla pidetä suotavana julkisissa mielipiteenilmaisun kaltaisissa tilaisuuksissa.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Sotilaspuvun käytöstä puolustusvoimilla on täysi oikeus määrätä. Tästä kirjauksesta ovat ilmeisesti taistelleet keskenään vanhoilliset voimat ja jo kertaalleen sanottua puolustaneet ja on päädytty paniikissa jonkinlaiseen hämärään kompromissiin. Ensin on keksitty uusi tapahtumatyyppi ”julkisen mielipiteenilmaisun kaltainen tilaisuus”, jolla mitä ilmeisemmin viitataan Pride-kulkueen kaltaisiin tapahtumiin. Lisäksi säännökseen on sisällytetty ohjaus ”[ei]  suotavaa”, joka ei kiellä eikä salli, vaan pikemminkin pelottelee epäsuosiolla, jos sattuisi vapaata yhteiskuntaa sotilaspuvussa juhlistamaan. Kolmanen sektorin järjestämät tapahtumat ovat kuitenkin tällä säännöksellä vapaita näkyvistä sotilaista.

Vaikuttaisi siltä, että Kaartinkortteliin, jossa puolustusvoimien johto luonnollisesti on huolestunut isoista hävittäjä- ja taistelualushankkeista sekä tulevan rahoituksen riittämättömyydestä, on muodostunut entistä herkemmin poliittista ohjausta seuraava kaarti tulevaa kenraalikuntaa. Muulla tavoin tätä virhettä uudessa palvelusohjesäännössä on vaikea selittää. On mahdotonta, että puolustusvoimien lakimiehet eivät olisi tajunneet problematiikkaa, etenkin lainsäädäntövallan osalta. Valmistelussa puolustusvoimilla on myös ollut mahdollisuus mennä lainsäätäjän pakeille ja pyytää lausuntoa ohjesäännöstään. On varsin huolestuttavaa, että viranomainen, jonka tehtävänä on perusoikeuksien puolustaminen in extremis itse suhtautuu niihin näin kepeästi. Toisaalta on helppoa lopuksi todeta ”huoli pois!”. Puolustusvoimissa asuu 99 vuotta suomalaista vapautta ja lähes sadan tuhannen sankarin henki ja vielä useamman veri, jota on vapauksiemme ja oikeuksiemme puolesta vuodatettu. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut ja puolustusvoimat oppii virheistään. Tämäkin asia on tavalla tai toisella kunnossa ennen vuoden vaihdetta.

//James

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, joskin toivon, että ne heijastaisivat puolustusvoimien virallista kantaa. Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Kapiaisten ryyppyjuhlat

Yle uutisoi keskiviikkona puolustusvoimien sisäisen tarkastuksen raportista, jossa löydettiin huomautettavaa kolmen tarkastuksen kohteeksi otetun Pääesikunnan alaisen laitoksen varainkäytöstä edustustilaisuuksissa ja muissa tapahtumissa.

Ylen uutinen osoittaa, että sisäinen tarkastus toimii ja on varsin tiukkaa. Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai moitteet vuosipäivänsä tarjoiluista, joissa alkoholin osuus laskulla oli 30,1 prosenttia sallitun maksimin 30,0 prosentin sijaan. Sisäisen tarkastuksen – ja sen raportin julkisuuslain nojalla saaneen Ylen – esille nostaman ”kustannustasoltaan epätavanomaista vieraanvaraisuuden osoitusta” vastaavaan summaan, 13 364 euroon, suhteutettuna tämä logistiikkalaitoksen prosentin kymmenyksen heitto on 13 euroa. Niin tarkkoja puolustusvoimissa ollaan.

Sisäinen tarkastuksen yksikkö puuttui myös toimintaan ennakoivasti ja pysäytti annetun ohjeistuksen vastaisen tilaisuuden järjestämisen.

Ei tässä siis kovin huonosti mennyt. Kuitenkin kärsijöitä asiassa on. Puolustusvoimien johdon näkökulmasta on pelissä on puolustusvoimien maine, ja ovathan nettikommentit ”verovaroilla ryyppäävistä kapiaisista”, ”skappareiden bakkanaaleista” ja varttuneempien reserviläisten kertomat kokemukset kasarmielämästä 50-, 60- ja 70-luvuilla aikaa karmeaa luettavaa.

Suurin kärsijä on kuitenkin se turva, mistä veronmaksaja oikeasti maksaa, eli puolustuskyky. Jokainen turhuuteen hukattu euro on edesvastuutonta puolustuskyvyn rapauttamista. Rahat, joilla edustamme ja huolehdimme henkilöstömme hyvinvoinnista ovat samoja rahoja kuin ne millä ylläpidämme kykyä valtakunnan puolustamiseen; laitamme sotilaat harjoittelemaan, huollamme ja korjaamme kalustoamme ja kehitämme joukkojemme käyttöperiaatteita.

Otettakoon puolustusvoimien laajuisen arvion tekemiseksi Ylen kertomien lukujen valossa mielivaltainen summa — 250 000 euroa vuodessa, jota kuluisi ”liikaa edustamiseen”. Konkreettisesti se on suuruusluokkana vajaat 1 250 sotaharjoitus- tai meripalvelusvuorokautta, runsaat 1 500 täysin maksettua reserviläispäivää, yli 300 000 rynnäkkökiväärin patrunaa, noin <ins>100</ins> kertasinkoa, polttoainetta yli 80 000 kilometrin ajoon panssarivaunulla maantiellä ja maastossa, yli 30 Hornetin AKV/AKT lentotuntia, lähes 45 taistelualuksen AKV/AKT-vuorokautta tai monta tuhatta sivua tuotettua ohjesääntökirjallisuutta.

Tässä valossa puolustusvoimien toiminta ansaitsee onneksi kiitoksen. Sisäinen tarkastus (ns. audit) osoitti ne puutteet, joita sisäisessa valvonnassa, so. johtamiseen littyvässä kontrollista,  oli. Oikein ajoitettu tarkastus pystyi myös puuttumaan toimintaan tehokkaasti ja estämään ohjeiden vastaisen toiminnnan.

Tapauksen huomioiden Ylen uutisensa alkuun laittama video, jossa kerrotaan Kulkuset-sävelen tahdissa tapahtumasta, ei välttämättä anna asiasta nopealle lukijalle oikeaa kuvaa. Kummallisena voidaan myös pitää sitä, että Yle viittaa julkisuuslain nojalla saamaansa julkiseen asiakirjaan, mutta ei julkista sitä. Paremmallakin tavalla klikkauksia olisi voinut hakea.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Suomen turvallisuuspolitiikan pilarit – epävakaa jakkara?

Vieraskynä 23.8.2016, Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-PasternakSuomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa, jonka perusteella koko valtion turvallisuustoimintaa voisi ohjata ja arvioida. Tasavallan presidentin neljän pilarin turvallisuuden malli kuvaa Suomen asemaa, mutta on vaikea hahmottaa miten pilarit voivat ja miten ne muuttuvat turvallisuusympäristön muutoksessa. Tärkein on ensimmäinen kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden pilari, jonka vakaus lisää yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä. Kolme muuta pilaria on heikommassa kunnossa nyt kuin vuosi sitten. Tähän tarvitaan aito kansallinen turvallisuusstrategia, jota poliitikot ja hallinnonalat sitoutuneesti toteuttavat, kirjoittaa Charly Salonius-Pasternak. Charly on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija. Hänen esittämänsä näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen virallisia kantoja.


Miten Suomen turvallisuuspolitiikan neljä pilaria voivat vuonna 2016

Vuosi sitten Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheen, jossa hän totesi, että ”tosiasioiden välttely ei ainakaan toimi, sen pitäisi olla selvä. Tarvitaan avointa keskustelua sekä selkeää ja uskottavaa politiikkaa…” Vaikka sitaatti oli puheen maahanmuuttoon liittyvässä osiossa kuvaa se hyvin myös turvallisuuspolitiikkaa. Samassa puheessa presidentti Niinistö myös kuvasi Suomen turvallisuusasemaa, jonka hän näki seisovan neljän pilarin varassa: ”kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus.”

Presidentti Niinistö puhui suurlähettiläille Eduskunnan Pikkuparlamentissa 23.8.2016. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Presidentti Niinistö puhui suurlähettiläille Eduskunnan Pikkuparlamentissa 23.8.2016. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Tänä vuonna Niinistö kuvasi myös Suomen turvallisuusasemaa näiden neljän pilarin kautta. Hän avasi enemmän laajan turvallisuusnäkökulman kautta sitä, että kasvava eriarvoisuus ja yhteiskunnan jakautuminen myös liittyvät kansalliseen turvallisuuteen. Onneksi Tasavallan presidentti muistutti myös, että asiat oikeasti ovat aika hyvin, ”Suomi on onnistunut perustehtävässään hyvin,” ja viittasi mm. itse jatkuvasti käyttämääni Fund for Peace indeksiin. Presidentti myös rohkaisi katsomaan hieman kauempaa ja kauemmaksi, omat kiikarit käännän Suomen turvallisuutta kannattavan neljän pilarin kuntoon.

Strategia (eng. strategy /’strætədʒɪ/)
Suunnitelma, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä (A plan of action designed to achieve a long-term or overall aim).

Suomella ei tunnetusti ole virallista turvallisuuspoliittista strategiaa, jonka perusteella koko valtion turvallisuustoimintaa voisi ohjata ja arvioida. Tämä metafora neljästä pilarista tai jakkaran jalasta on ehkä lähimpänä ytimekästä ohjenuoraa, jota yksittäinen virkamies tai poliitikko voi käyttää arvioidessaan oman toimintansa suhdetta kansallisiin tavoitteisiin. Huomioiden miten merkittävään asemaan metafora on noussut ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa, olisi hyvä kuulla Tasavallan presidentin arviot siitä, miten pilarit voivat. Koska muut ovat jo aiemmin kirjoittaneet erinomaisesti niistä laajemmin tarjoan alla vain pari huomioita siitä missä kunnossa pilarit ja mitä niille voisi tehdä.

Ensimmäinen pilari – oman puolustuksen uskottavuus

Vuoden 2015 puheessaan Niinistön ensimmäinen pilari – johon tulen pääosin keskittymään – liittyi kansalliseen puolustukseen ja turvallisuuteen. On kaivattua liturgian pois jättämäistä, että sana ”uskottava” ei ollut liitetty mukaan. Samalla presidentti tuli alleviivanneeksi, että turvallisuutemme ei vain liity puolustukseen. Lausuntojen, selvitysten ja tähän pilariin käytettyjen resurssien näkökulmasta, kehitys on mennyt väärään suuntaan: Poliisi, rajavartiolaitos ja pelastustoiminta ovat 2017 kaikki saamassa vähemmän rahaa, tilaa ja henkilöstöä kuin 2015 tai 2016. Kansallisen puolustuksen suhteen tilanne on surkea tai oikeammin sanottuna vaarallinen.

Tilanne on lähinnä käsittämätön, sillä valtionvarainministeriö kirjoittaa vuoden 2017 talousarvioesityksessä seuraavan toimintaympäristön kuvauksen puolustusministeriön hallinnonalalle: ”Puolustuksen toimintaympäristö on muutoksessa. Suomen puolustusta kehitetään toimintaympäristössä, jossa […] vaatimukset puolustukselle kasvavat […] Muutosnopeus, ennakoimattomuus sekä epävarmuus ovat lisääntyneet ja strategiset yllätykset ovat mahdollisia […] Puolustusvoimien tehtävien toteuttaminen edellyttää nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta ja taistelunkestävyyttä […]. Tämän perusteella puolustusvoimille kuitenkin ollaan osoittamassa vähemmän rahaa, ainoana valtiona koko lähialueellamme. On kysyttävä, miksi tehdä tilannearvio, jos se ei vaikuta resurssien jakoon?

Suomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa

Vastaus on yksinkertainen ja siihen viitattiin yllä: koska Suomella ei ole turvallisuuspoliittista strategiaa, ei myöskään ole selvää ohjenuoraa minkä perusteella resurssienjakoa priorisoidaan, jolloin helpoin tapa ottaa kaikilta vähän. Tuleva puolustusselonteko on kriittinen, jos siihen ei saada pysyviä budjetin tasokorotuksia, on todennäköistä, että Puolustusvoimain komentaja joutuu seuraavan vuoden aikana ilmoittamaan, että seuraava uudistus on välttämätön. Pysyvän resurssivajeen takia se tulee todennäköisimmin olemaan laaja puolustusuudistus. Rautalangasta vääntäen, pitää kysyä: Tarvitsevatko Suomalaiset poliitikot vielä oman ’en veckas försvar’ tapahtuman, kertaalleen ’ryska påsken’ lieneekin tapahtunut, tosin kansalaisilta piilossa.

Tämän pilarin kunto on siis heikentymässä, jonka lisäksi ero julkisen tavoite- ja tahtotilan ja todellisuuden välillä kasvaa. Puolustuksen kohdalla tämä tarkoittaa, että pilari on jo osittain ontto. Tämän lisäksi ulkoiset paineet ovat kuluttamassa pilaria nopeammin kuin ennen: Venäjän kasvava suorituskyky tarkoitta, että vaikka korjaisimme pilaria (emme vahvistaisi), on se suhteellisesti heikompi ja riittämättömämpi kuin ennen.

Toinen pilari – heikkenevä yhtenäisyys

Toisen pilarin, läntinen integraatio, koostuu pääosin EU-jäsenyydestä, lisääntyvästä yhteistyöstä Naton kanssa ja syventyvästä kahdenvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. EU jäsenyyden kokonaishyödyt jotka tiivistän Euroopan turvallisuuden suhteen yhteen lauseeseen näyttävät kaikesta viimeisen vuoden aikana tapahtuneesta huolimatta olevan kiistattomat: Lähes kolme sukupolvea on nyt elänyt Euroopassa ilman suurta sotaa ja sota Britannian, Ranskan ja Saksan välillä tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tietenkin EU on nyt heikompi, pilarin raudoitus ruostuu ja sitä väännetään sisältä päin samalla kun ulkopuoliset paineet kuluttavat ulkopintaa. Toisaalta, turvallisuuspoliittisessa mielessä se on osoittanut solidaarisuuden kestävän jopa, kun kyseessä on ei-jäsenen (Ukrainan) tukeminen Venäjään kohdistuvien sanktioiden muodossa.

Lisääntyvä yhteistyö Naton kanssa on jatkuvassa muutoksessa, ja organisaation virallisestikin kasvanut intressi Itämeren suuntaan ja alueen turvallisuutta lisäävät toimet josta päätettiin Varsovan huippukokouksessa vahvistavat pilaria. On myös hyvä, että julkisuudessa Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa syvenevät kahdenvälinen sotilaallinen yhteistyö nyt linkitetään vahvasti myös Suomen turvallisuuden pilariin, eli kahdenvälinen yhteistyö toimii tavallaan poikkipuuna kahden pilarin välillä.

Kolmas pilari – Venäjälle annettu jakkaran jalka

Kolmas pilari, suhde Venäjään, on jopa virallisissa asiakirjoissa ja puheissa todettu olevan heikompi kuin ennen. Tässä tosin on hyvä huomata, että suhteellisesti nähtynä Suomen suhde Venäjään on heikentynyt vähemmän kuin monen muun maan. Keskeinen havainto tästä suhteesta on Venäjän loputon halu osoittaa omilla toimillaan, että pilarin vahvuudesta ja pituudesta ei koskaan voi olla varma. Tässä tilanteessa ehkä jakkaran jalka on kuvaavampi metafora: Toimillaan Venäjä lyhentää ja pidentää jalkaa niin että vakaa jakkara ei ylipäätänsä ole mahdollista, paitsi Venäjän ehdoilla ja vain silloin kun se edistää Venäjän tavoitteita.

Neljäs globaali pilari

Neljäs pilari, kansainvälinen järjestelmä, on selvästi menossa haastavampaan suuntaan pienen valtion näkökulmasta. Talousjärjestelmän poliitikot ovat monessa maassa jättäneet suuryritysten ja pankkien käsiin, YK on lähes täysin halvaantunut turvallisuuspolitiikan saralla, ja monia kansainvälisiä normeja rikotaan ja käytäntöjä haastetaan päivittäin. Esimerkkeinä näistä käynevät Ukraina, Libya, Syyria, Yemen, ja Kiinan meri. Suomen turvallisuuspolitiikan suhteen pilaria ei meidän omilla toimilla voida pelastaa tai vahventaa. Olisi myös vaarallista laskea sen varaan omaa turvallisuuspolitiikka tehdessämme, esimerkiksi Ahvenanmaan demilitarisoinnin suhteenemme voi olla viimeinen maa joka kriisin hetkellä kunnioittaa sitä.

Mitä Suomi voi tehdä, jos kolme neljästä pilarista on heikommassa kunnossa nyt kuin vuosi sitten? Yhdellä sanalla: Strategia; sen olemuksesta puhutaan jatkuvasti, mutta käytännössä se kertoo millä perusteilla jyvitämme rajoitettuja resursseja päästäksemme tavoitteisiin. Nykyinen lähestymistapa resursoinnin suhteen kertoo, että meillä ei ole oikeaa kansallista turvallisuusstrategiaa jota poliitikot ja hallinnonalat sitoutuneesti toteuttaisivat.

Jakkara on vakaa vain Venäjän ehdoilla

Jos emme strategiaa saa, mitä muuta on tehtävissä? Helppo ja tarpeellinen toimi olisi puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvien harjoitusten merkittävä lisäys. Vaikka itse kriisi olisi alkuasetelmiltaan erilainen kuin harjoitusten skenaariot olisi niistä merkittävää hyötyä:

  1. Eri toimijat, oli kyse eri viranomaisista tai reserviläisistä, saisivat konkreettista kokemusta yhdessä toimimisesta;
  2. riippumatta tapahtumien kulusta ovat jotkut asiat (esimerkiksi sähkökatkokset) ennakoitavissa ja siten valmistelut yleishyödyllisiä;
  3. sadat tuhannet kansalaiset saisivat mahdollisuuden konkreettisesti vahvistaa yhteiskuntaamme ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka todennäköisesti kantaisi hedelmää myös päivittäisessä työssä ja
  4. 4) harjoitukset toimisivat signaalina kaikille ulkoisille ja sisäisille tarkkailijoille, siitä että Suomi todella ottaa muuttuvan ympäristön asettamat vaatimukset vakavasti.

Kaikki tämä lisäisi yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä – teemoja joka selvästi ovat ’unilukkarina’ ja puolustusvoimiemme ylipäällikkönä toimivan Tasavallan presidentin sydäntä lähellä – saisiko hän muut johtavat poliitikot mukaan vahvistamaan kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden pilareita?

//Charly Salonius-Pasternak


Tiesithän, että voit seurata Charlyä Twitterissä ja lukea hänestä enemmän täältä. Charlyn UPIn julkaisut löydät täältä. Suosittelen lukemaan viimeisimmän, ”Security in the Baltic Sea Region: activation of risk potential”, joka on vahvasti liittyy Suomen turvallisuusympäristön muutokseen ja sen muutosnopeuteen, eli jakkaran vakauteen.