Nato-optio, onko sitä?

Jäsenyys myrskysäällä Pohjois-Atlantin sopimuksen valossa

Suomessa on neljän (4) turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon aikana esitetty ns. Nato-optiota, eli varauma, jossa Suomi pidättää itsellään mahdollisuuden hakea Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyttä (2004, 2009, 2012, 2016). Kolmessa (3) selonteossa vuosina 1995, 1997 ja 2001 on puolestaan esitetty, että jäsenyys ei ole ajankohtainen, mutta, että Suomi jatkaa tai syventää yhteistyötään kumppanimaana.

Kuva: Yle | Bild: Yle.

Kuva: Yle | Bild: Yle.

Mikä on tämä Nato-optio? Kansainvälisesti tarkasteltuna se vaikuttaa olevan varsin suomalainen erityispiirre ja ajatus, jonkinlaista aidalla istumista. Ruotsissa voidaan – etenkin viime aikoina – nähdä samansuuntaista ajattelua, joskin se on kehittynyt selkeiksi kannoiksi Natoon liittymiseen puolesta tietyllä aikajänteellä tai sitä vastaan. Suomessa RKP on tullut samanlaiseen lopputulokseen, johon ei voi olla vaikuttamatta nimenomaan ruotsalaisen keskustelun analysointi.

Nato-optio -ajattelu on myös saanut osakseen perusteltua kritiikkiä. [1, 2, 3, 4, 5, 6] Asia-argumentein perusteltuja myönteisiä kannanottoja on vähemmän, mutta nekin on syytä nostaa esille. [7, 8, 9]. Neutraalia kantaa edustaa Hesarin selonteon julkistamista seurannut pääkirjoitus. [10]

Ongelmallista Suomen optioajattelussa on se, että Pohjois-Atlantin sopimus ei tunne tällaista mekanismia, jossa poliittisesta, taloudellisesta tai sotilaallisesta turvallisuusvajeesta kärsivä valtio voitaisiin ottaa liiton jäseneksi. Sopimuksen 10 artikla on selvä:

10 artikla
Sopimuspuolet voivat yksimielisellä sopimuksella kutsua minkä tahansa muun Euroopan valtion, jolla on edellytyksiä edistää tämän sopimuksen periaatteita ja osaltaan myötävaikuttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuteen, liittymään tähän sopimukseen. Näin kutsuttu valtio voi tulla sopimuksen sopimuspuoleksi tallettamalla hyväksymiskirjansa Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus ilmoittaa kaikille sopimuspuolille kunkin hyväksymiskirjan talletuksesta.

Lähde: Honkanen & Kuusela. Mikä Nato on?.Suomen Atlantti-Seura.

Reunaehtoja asettavat myös sopimuksen 2. ja 3. artikla:

2 artikla
Sopimuspuolet myötävaikuttavat rauhanomaisten ja ystävällisten kansainvälisten suhteitten edelleen kehittämiseen vahvistamalla vapaita instituutioitaan, kehittämällä parempaa ymmärtämystä periaatteista, joihin nämä instituutiot perustuvat ja kehittämällä vakauden ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Ne pyrkivät poistamaan ristiriitoja kansainvälistä talouspolitiikoistaan ja edistävät taloudellista yhteistyötä, johon kaikilla sopimuspuolilla on mahdollisuus osallistua, kaikkien sopimuspuolten kesken.

3 artikla
Saavuttaakseen tämän sopimuksen tavoitteet tehokkaammin, sopimuspuolet, erikseen ja yhdessä, jatkuvan ja tehokkaan omien valmiuksiensa kehittämisen ja keskinäisen avun keinoin, ylläpitävät ja kehittävät omia ja yhteisiä valmiuksiaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä.

Naton jäsenmaaksi hakeman valtion tulisi siis olla turvallisuuden tuottaja. Tätä Nato on painottanut etenkin Ukrainan kriisin jälkeisessä tilassa, johtuen osin siitä, että liiton resurssit alkavat olla äärimmilleen venytettyjä ja epätasaisesti jakautuneita.

Entä entinen itäblokki?

Toki Nato on ottanut jäsenikseen maita, joilla on ollut eräänlaista turvallisuusvajetta. Esimerkkeinä käytän ensin Puolaa (1999), Bulgariaa (2004) ja Romaniaa (2004). Näillä mailla oli Varsovan liiton perintönä ahnaasti valtion resursseja nielevät varsin mittavat asevoimat. Maiden puolustusjärjestelmät eivät kenties olleet täysin tehottomia, mutta eivät myöskään kustannustehokkaita saati sitten millään muotoa Nato-yhteensopivia.

Puolan, Bulgarian ja Romanian puolustusmenojen osuus valtionmenoista. Lähde: Maailmanpankki.

Puolan, Bulgarian ja Romanian puolustusmenojen osuus valtionmenoista. Lähde: Maailmanpankki.

Poliittisesti ja taloudellisesti maat olivat kuitenkin kovaa vauhtia menossa osaksi läntistä yhteisöä – asia joka osaltaan mahdollisti niiden yhteiskuntien lisäksi myös asevoimien transformaation. Nato loi vuonna 2003 sen operatiivisen johtoesikunnan Allied Command Operationsin (ACO) rinnalle tulevaisuuden haasteita ja tulevia tetäviä ja uusien jäsenten muutos- ja kehittymistarpeita tukevan esikunnan (Allied Command Transformation, ACT). Nato loi työkalut, jotka soveltuivat neuvostoperintöä olevien sotilasrakenteiden muuttamisen länsimaisiksi Nato-yhteensopiviksi ja erityisesti länsimaisen yhteiskunnan talousrakenteeseen sopiviksi asevoimiksi. Tämän nämä neljä maata saivat Natolta. Mutta sen perusedellytyksenä ei ollut sotilaallinen liittymisvalmius, vaan nimenomaan poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen valmius jäsenyyteen.

Nato on ennen kaikkiea poliittinen, tasavertaisten valtioiden välinen liitto, jonka tarkoituksena on jäsenmaidensa vapauden ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen yhteisen puolustuksen keinoin.

Baltian maat olivat paljon ongelmallisempia, koska ne olivat liittyessään Natoon vailla asevoimia, niiden purettua neuvostorakenteet. Taloudellisesti ne olivat myös liian pieniä panostamaan yksin asevoimien transformaatioon. Vielä vuonna 2014 Latvia ja Liettua sinnittelivät puolustuksissaan vajaan yhden (1) prosentin BKT-osuuksilla, jota Naton johto myös aikanaan kritisoi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti tilanteen. Naton 3. artiklaan perustuvan puolustusmenojen vähimmäistasoon, joka on vain suositus, alettiin suhtautua haudanvakavasti. Kun Latvian ja Liettuan suunnitelmissa oli päästä kahteen prosenttiin asteittain pidemmällä aikavälillä vuosiin 2018–2020 mennessä, tekivät maat korjausliikkeitä heti. Vielä nopeammin reagoi Viro. Puola on luku sinänsä, koska se sääti jäsenyytensä alkutaipaleella asetuksen puolustusmenojen BKT-suhteesta, joka vahvisti tasoksi kaksi prosenttia ja on hyvin pitänyt siitä kiinni. Pientä huolta Puolassa syntyi kun lukua jouduttiin pyöristyssääntöjen mukaan tarkastelemaan kahden prosentin tavoitetason saavuttamiseksi ja maa korjasikin heti asian.

Viron, Latvian ja Liettuan puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta. Lähde: Maailmanpankki.

Viron, Latvian ja Liettuan puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta. Lähde: Maailmanpankki.

Sotilaallisesti valmis Suomi

Suomen helpon Nato-jäsenyyden puolesta ovat yleensä puhuneet poliitikot vedoten sotilasrakenteiden valmiuteen. Olemme nyt jo valmiimpia ja yhteensopivampia kuin monet Nato-maat ja lisäksi olemme erityisen hyviä kumppaneita. Näin olemme alkaneet ajatella, että sotilaallinen yhteensopivuus ja yhteistoimintakyky olisi jonkinlaisen pikajäsenyyden tae.

Nato on kuitenkin poliittinen liitto. Nato ei ota jäsenikseen maita, joilla on sekä tuntuva poliittinen turvallisuusvaje että epäselvä poliittinen linja. Kriisi tai konflikti naapurin kanssa on myös jäseneksi kutsumisen hylkäämisen peruste.

Suomi ei voi kuvitella, että mahdollisessa heikentyvässä Itämeren tai muun lähialueen kriisissä takaovella olisi portsari päästämässä meidät sisään. Vaikka päällä olisi viimeistä huutoa oleva Dolce & Gabbanan puku, Carolina Herreran uusin tuoksu ja Burberryn takki, niin pääsy evätään siksi, että hakija tuo mukaansa ongelmia, jotka ovat poliittisesti liittoa heikentäviä ja altistavat liittoa taloudelliselle painostukselle.

Sotilaallinen valmius ja plug and play -yhteensopivuus on jäsenyyden hakemisessa toissijainen asia ja tässä tuorein ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko menee pahasti metsään arvioidessaan osto-optiota.

Yhteistyön kautta saavutettu yhteensopivuus varmistaa kuitenkin osaltaan, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta.

VNS 7/2016. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko.

Samalla selonteko on osin ristiriitainen itsensä kanssaan kun seuraavassa kappaleessa todetaan, että:

Arvion mukaan Nato-jäsenyys vaikuttaisi perustavanlaatuisesti Itämeren alueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Natojäsenyyden hakeminen olisi perustavanlaatuinen ja kauaskantoinen päätös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja se vaatisi laaja-alaista keskustelua ja huolellista harkintaa.

Ruotsi ei elättele Nato-optiota. Ruotsissa on ymmärretty Pohjois-Atlantin liiton poliittinen luonne ja sen merkitys. Kaikki puolueet ovat tehneet täsä jotopäätöksensä ja ne, jotka eivät kannata Nato-jäsenyyttä puhuvat hyvin voimakkaasti ulkopolitiikan, kansainvälisen poliittisen järjestelmän ja rauhanrakentamisen vahvistamisesta. Ruotsin ulkopolitiikka on myös perinteisesti ollut aktiivisempaa kuin Suomen, mistä osoituksena ovat viime kuukausien aikana hyvin nopeassa tahdissa solmitut kahden ja monenväliset sopimukset turvallisuusyhteistyöstä. Suomessa asiasta puhutaan, jos joku siitä kysyy ja kerrotaan, että tällainen ”voisi olla mahdollista”.

Suomessa pidetään yhtäällä Nato-optiota jokerina. Nato ei kuitenkaan myy osto-optioita, joilla saataisiin oikeus lunastaa jäsenyys heikolla turvallisuustaseella.

Toisaalla puolestaan todetaan, Nato ei ole Suomelle tarpeen. Mitään uutta ei kuitenkaan tarjota tilalle, vaan juna kulkee samaa vanhaa hyvien naapurussuhteiden ja osin vielä vuoden 1975 Etykin sillanrakentajuuden mantroja toistellen. Aktiivisuus on näkynyt vain sukkuloinnissa Moskovaan, mitä pidetään uutena ja hienona vakauspolitiikkana.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on edellisiä parempi ja sen jakaminen eri osiin on hyvä. Pienemmät palat ovat selkeämpiä. Sotilaalliseen liittoutumisen pohdiskelu on selonteossa kuitenkin vajavaista, eikä sitä avaa Nato-selvityskään. Toivottavaa on, että eduskunta ottaa asian perusteelliseen keskusteluun ja sekä esittää että myös kirjaa valiokunnissa eriäviä mielipiteitä. Valitettavasti selonteon valmistelun salaisuus ja sen varsin huono jäljitettävyys lähteiden osalta ja päättelyketjujen osalta sekä etenkin konsensukseen perustuva valmistelu vie sen analyysoimiselta ja siten myös strategian jalkauttamiselta pohjaa.

Tällä kuitenkin mennään seuraavat neljä tai viisi vuotta. Varsin omintakeista suomalaista ajattelua, jolle ei löydy tukea muualta paitsi suomalaisesta erinomaisuudesta. Toivoa saa, että se on yhtä universaalisti tunnustettua, kuten kärkisijamme mm. lehdistönvapaus-, hyvinvointi- ja koulutusindekseissä. Muuten tulee ”tenkka påå”, josta ei ”fundeeraamalla” selvitä.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Suomen kahdenvälinen polku

Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä

Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.

Finlands president Sauli Niinistö och Rysslands president Vladimir Putin

With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru

Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia

  1. valitsi väärän marssijärjestyksen, so. ensin laatia suomenkielinen ja sitten englanninkielinen lehdistötiedote
  2. valitsi kaksikielisyyden huomiotta jättämisen, so. ei kääntänyt ruotsiksi täydellistä tiedotetta ja
  3. valitsi jättää lisätiedot antamatta, so. ei linkittänyt venäläisen vastinparinsa tiedotteeseen ja videoon lehdistötilaisuudesta

on täysin käsittämätöntä. Kansliassa oltiin joko taitamattomia tai sitten vallitsee käsitys siitä, että tuottamalla puutteellista ja tarkoituksellisesti vajavaista tietoa voitaisiin kontrolloida medioita ja mielipiteitä.

Julkisuus aseena

Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.

Presskonferens efter rysk-finskt samtal. Klicka på bilden för att komma till sidan med textad video. Bild: kremlin.ru.

Lehdistötilaisuus neuvottelujen jälkeen. Klikkaa kuvaa päästäksesi tekstitettyyn videoon. Kuva: kremlin.ru.

We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.

The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.

Suurin uutinen oli tietysti se, että ”Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.

Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille  että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.

Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.

Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla ”suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla ”kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.

Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.

Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.

Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli

Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?

Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.

Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.

Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.

Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.

Toisinto Soini

Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä ”riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.

Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.

Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.

Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.

Havaintoja ja johtopäätöksiä

Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.

Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin ”En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.

Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.

Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.

Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Finlands bilaterala väg

Ut Norden, in Vitryssland

Den 22 mars 2016 kan mycket väl gå till historien som den dag, då Finland började bryta från de övriga nordiska länderna och EU samt påbörjade ett djupare bilateralt samarbete med Ryssland. Republikens president Sauli Niinistö träffade Rysslands president Vladimir Putin på dennes initiativ i Moskva.

Finlands president Sauli Niinistö och Rysslands president Vladimir Putin

With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru

I Finland kom presidentens kansli ut med ett längre pressmeddelande än vanligt på finska och engelska. Den svenska översättningen var bara en kortare resumé. Bland annat noterade man inte att Niinistö avslutade diskussionerna och presskonferensen med en sedvanlig inbjudan till den ryska presidenten att besöka honom i Finland. Detta besök har nu blivit mera aktuellt. Att Republikens presidents kansli

  1. valde fel marschordning, dvs. att först gå ut med finskt och sedan engelskt pressmeddelande
  2. valde att försumma tvåspråkighet, dvs att inte köra ut samma på svenska och
  3. valde att inte bifoga mera information, dvs. att inte länka till ryska presidententkanslins pressmeddelande och video från presskonferensen

är helt oförståeligt. Antingen är man bara oskickliga eller så har man på presidentkansliet en uppfattning om att man med köra ut bristfällig och selektiv information kan få saker att gå under radarn.

Offentlighet som vapen

Från rysk sida noteras och publiceras allt i god detalj och offentligt. President Putin kom inte bara med varma ord, utan lade också hårda siffror på bordet och talade om den aktuella ambitionsnivån på den ekonomiska fronten.

Presskonferens efter rysk-finskt samtal. Klicka på bilden för att komma till sidan med textad video. Bild: kremlin.ru.

Presskonferens efter rysk-finskt samtal. Klicka på bilden för att komma till sidan med textad video. Bild: kremlin.ru.

We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.

The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.

Den absolut största nyheten är förstås att ”Finland och Ryssland har kommit överens om att trafiken vid gränsövergångarna vid Salla och Raja-Jooseppi i norra Finland begränsas under en period på 180 dygn så att inga andra än finska, ryska och vitryska medborgare samt deras familjemedlemmar får passera dessa gränsövergångar.”

Putin noterade särskilt under presskonferensen att emedan överenskommelsen specifikt påverkar tredje staters medborgare, så påverkas inte det rysk-vitryska samarbetet och vitryska medborgare av avtalet.

Däremot så påverkas samtliga övriga nordiska medborgare av detta avtal. Ryssland var mycket noga med att inkludera vitryska medborgare i överenskommelsen. Här tog inte Finland nordisk sak för att göra det möjligt för bland annat svenska och norska medborgare att nyttja gränsövergångarna, utan agerade suveränt och förhandlade bilateralt med Ryssland.

Samtidigt noterar Putin under presskonferensen på en fråga av veteranreportern Kerstin Kronvall sitt egna starka agerande i nära och tätt samarbete med Finlands president och trumfar med att i god diplomatisk ton avsluta med att tala om ”våra finska vänner” och återigen nämna ”partnerskap”. Referenserna till partnerskap i talet är värda att notera.

För en tid sedan fick jag ett samtal av Finlands president. Han tog upp dessa gränsproblem och bad oss att lösa dem. Som ni ser är det precis vad vi har gjort.

President Putin på presskonferensen 22 mars 2016, översatt av Hufvudstadsbladet.

Egna val eller reflexiv kontroll?

I Finland är det populärt att se detta som eget aktivt agerande inom ramen för det som kallas stabilitetspolitik och upprätthållandet av ”särskilt goda relationer” eller ”goda grannrelationer” till Ryssland. Detta präglas av en viss enkelriktad skytteldiplomati där trafiken går från Helsingfors till Moskva och Sotji. Putins kommentar om hur 1 700 gränsövergångar nu inom loppet av två månader förvandlades till några enstaka bekräftar detta som framgång baserat på aktivt och bestämt agerande från finskt håll, vilket lett till samförstånd och kraftiga åtgärder av den statsledningen försökt påverka, dvs. president Putin.

En sådan infallsvinkel bottnar i en tanke om finsk paritet som statsaktör och ett särskilt finskt inflytande, vilket i sin tur bottnar i vår gemensamma historia i synnherhet från kalla kriget och det att vi från rysk sida uppskattas som ett djärvt och självständigt folk, vilket i sin tur som bottnar i en mytomspunnen krigshistoria från åren 1939–1944.

Ett annat sätt att se på saken är att Ryssland med sitt inflytande och sitt agerande påverkar oss, i syfte att få vår statsledning att fatta för Ryssland gynnsamma linjeval, som på finskt håll ses som för Finland gynnsamma. Införandet av aktivare bilaterala relationer, gemensamma samtal, avtal och överenskommelser, där man fokuserar på att öka samarbetet på dom områden som inte är sanktionerade samt aktivt söker efter luckor och kryphål i Rysslandssanktionerna, är ett praktexempel på lyckad reflexiv kontroll. Det finska glidet österut slår samtidigt nya sprickor i ett flertal traditionella samarbeten och skapar osäkerhet.

Reflexiv kontroll är synnerligen effektivt mot parter där den beslutsfattande makten ligger hos få och ärenden inte är föremål för offentlig eller ens begränsad debatt. Så är fallet Finland. Emedan chefskapet i utrikespolitiken tillkommer presidenten –– i samråd med statsrådet (regeringen), så är den finska delningen tydlig; presidenten sköter förhållanden i riktning öst och statsrådet det övriga i samråd. Den finska målgruppen för informationspsykologisk påverkan (reflexiv kontroll) är liten och välstuderad.

Att man från finskt håll dessutom väljer att tona ned och styra offentlig debatt är en varningssignal för att verkan åstadkommits och önskat omformande av opinioner redan skett. Ytterligare varningssignaler utgörs av att försvarsministeriets webbplats utsattes för en it-attack samma dag som presidentmötet pågick (se även här och isht här) och en dag senare var riksdagens webbplats mål för en liknande attack.

Repris Soini

Finlands utrikesminister Timo Soini besökte sin ryska kollega, den skicklige och tuffe diplomaten Sergej Lavrov i Moskva den 6 juni. Avseende Rysslands förhållande till Finland och finsk statsledning var detta en mera jordnära repris av presidentbesöket.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.

 

Nato-övningen BALTOPS, som Ryssland tidigare deltagit i var i fokus för ryska kommentarer och finskt  medieuppstånd innan besöket. Lavrov kommenterade övningen – och Nato-övningar vid Rysslands gränser generellt – med skarpa ord under mötet. I sedvanlig rysk ton, försäkrade man sin publik om att man ser lösningen i konflikter ligga i internationell rätt och internationella säkerhetsstrukturer, men förbehöll sig rätten att besvara risker ”med adekvata responser”.

Av särskilt intresse i sammanhanget är utskriften av presskonferensen på det ryska utrikesministeriets webbplats. Soinis svar har blivit bortlämnade och utskriften består endast av Lavrovs kommentar och svar.

Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?

Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.

Finlands utrikesministerium har inte heller tagit tid eller haft ork att se till att det som sagts blir offentligt och rapporteras fullständigt. På utrikesministeriets webbplats finns bara ett pressmeddelande om Soinis besök, upplagt fyra dagar innan besöket den 2 juni. Lyckligtvis räddas vi av Russia Today’s väl producerade YouTube-kanal RUPTLY, som återger videon från presskonferensen.

Observationer och slutsatser

Den ryska statsledningen nyttjar mycket skickligt offentlighet som sitt vapen samt har en god förmåga att producera nyheter om händelser både för internt ryskt och externt utländskt bruk, som är snyggt skräddarsydda för avsedd publik. Förarbetet görs även mycket väl och ryska medier har en klar dagordningsfunktion, både internt, men i synnerhet externt.

Då dessa nyheter innehåller vinklingar, bortlämnade fakta eller rent lögnaktiga påståenden, reagerar vår egen media ofta mycket dåligt. Statsledningen sluter sig som en mussla och går från haltande strategisk kommunikation till dementeranden av pressansvariga eller nya formuleringar av ”No comments”. Pinsamt tydligt blev detta då svar på DefenseNews artikel angående Finlands förhandlingar med Ryssland krävdes.

Nyheten och dementierna nådde även ryska medier, som var mycket kvicka att publicera dem.

En tydlig slutsats på basen av dessa och flera tidigare observationer är att Ryssland mycket skickligt utövar kontroll och dominans i medier. Den ryska statsledningen har en god förmåga att styra diskussionen samt beslutsfattare i den riktning som önskas. Finland behöver ett försvar mot en sådan typ av inoformationspsykologisk krigsföring. Detta kräver en mycket större offentlighet av statsledningen och beslutsfattarna samt en bättre samverkan mellan förvaltningen och medierna. Genom att mörklägga information så skadar beslutsfattarna endast våra egna finska intressen, då de utsätter sig själva för informationspsykologisk påverkan som kan pågå i längre stunder obemärkt och utsätter folket för ensidig, vinklad och fientlig information som sammanställs och publiceras av ryska medier i den ryska statsledningens koppel.

Mörkläggande, bristande offentlighet och hemliga förhandlingar kan utvecklas till allvarliga hot mot demokratin och Finlands suveränitet. Som värst är varken beslutsfattarna själva eller folket medvetna om att detta sker.

Väckning på fortet! Reflexiv kontroll utgörs av välstuderade, dokumenterade teorier, tekniker och metoder som även andra än fd. KGB-agenter känner till och nyttjar.

//James


Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.