Den kalla logiken bakom isen på Östersjön

Urspr. publicerad på engelska i BRE 6/2016 (19 dec 2016) med rubriken The icy logic of the Baltic Sea freeze.

Finland och den skandinaviska halvön på vintern. Bild: Jacques Descloitres, MODIS Rapid Response Team, NASA/GSFC

Fokus Östersjön

Ryssland kommer bedömt att fortsätta stärka sin militära förmåga i Östersjöområdet, med syfte att själv utöva kontroll eller hindra sina motståndare från att kontrollera området. Insikten till hur Östersjön från ett ryskt perspektiv har förändrats är väsentlig, då man överväger risker av en militär eskalation i området och skapar nya mekanismer för en hållbar nedtrappning.

Ryssland har sedan 2007 påbörjat en omfattande modernisering av sina väpnade styrkor, deras utrustning och det militärindustriella komplexet. Denna reform och den förändrade säkerhets- och militärpolitiska inriktningen blev uppenbara i och med militärdoktrinen från 2010 samt programmet för att förnya och modernisera försvarsmaterielen fram till 2020 (läs mera om GPV 2020; se även Persson, Gudrun, et al. Russian Military Capability in a Ten-Year Perspective 2016. FOI, Stockholm, 2016)

Uppdateringen av militärdoktrinen i december 2014, som alltså skedde efter ockupationen av Krimhalvön, antog en omvärldsbild av tävlan, kamp, konflikt och konfrontation. (se även KKrVA Handlingar och Tidskrift 1/2016, sid 8)

Typiskt för den aktuella utvecklingen i världen är ökad global tävling, spänning i växelverkan på olika nivåer hos nationer och områden, en kamp mellan olika värdesystem och utvecklingsmodeller, en globalt och regionalt ostabil politisk och ekonomisk utveckling, vilken har sin bakgrund i försämrade internationella relationer. En omfördelning av inflytande och makt till fördel för nya centrum för politisk och ekonomisk tillväxt och dragkraft pågår.

Rysk militärdoktrin 2014, 9. (Военная доктрина Российской Федерации. Källa: kremlin.ru). Översättning min egen.

Den nya ryska militärdoktrinen höjer samtliga krigsövningar i länder vars landområden eller territorialvatten avgränsar till Ryssland (eller dess allierade) till militära hot. Den tidigare doktrinen gjorde här en urskiljning mellan vanliga övningar och övningar som var provokativa, såsom t.ex. övningar där kärnvapeninsatser övades.

Från Sovjetunionen till Ryssland

Från ett ryskt perspektiv reflekterar dessa utvecklingar i politiken äntligen ett svar på den förändring i säkerhetsomgivningen som varit uppenbar i redan två decennier. Under det kalla kriget hade Sovjetunionen så gott som obestridd tillgång till Östersjön. Imperiets fall lämnade Ryssland med ett område, där kontrollen av (de geoekonomiska) flöden av varor, information och människor hade stulits från björnens tassar. Från att ha kunnat utöva kontroll och projicera styrka över hela Östersjökusten, så fick det nyfödda Ryssland, med undantaget av enklaven Kaliningrad, se sig undanskuffad till det bortersta hörnet av Finska viken, samtidigt som dess motståndare skapade nya stryppunkter (choke points).

En viktig faktor i återtagandet av handlingsfriheten är kontroll av sjö- och luftrum (inkl. rymden). Rysslands framskjutna gruppering av strategiska robotsystem samt ökat fokus på tillträdesförsvar och kontrollbestridande försvar (anti-access and area denial, A2/AD, mera om A2/AD på svenska här) ska ses mot denna bakgrund. Att strategiskt bombflyg igen dykt upp över Östersjön och övar kärnvapenangrepp är signaler på en vilja att förändra en säkerhetsbalans som i nuläget upplevs vara ofördelaktig. I syfte att kontrollera flödet av varor, information och människor fokuserar Ryssland nu sina väpnade styrkor på Östersjöområdet, i synnerhet de strategiska choke points som utgörs av Bält (danska sunden) och Gotland – åter beväpnat – samt den smala rännan Finska viken, som har blivit en inbrottspunkt till Östersjön för den ryska marinen och flygvapnet.

Tupolev Tu-22M3. Bild: Försvarsmaken (Sverige).

Tupolev Tu-22M3. Bild: Försvarsmaken (Sverige).

Dödläge för Sverige och Finland

De militärt icke-allierade östersjöstaterna Finland och Sverige är i ett moment-22 läge. Ökat militärt samarbete med NATO, i synnerhet inom inhämtning och utbyte av underättelser och annan information, operationer och förmågeutveckling, ökar riskpotentialen utan att i gengäld bidra med motsvarande och proportionella säkerhetsgarantier. Att däremot avstå från militärt samarbete, genom att bland annat upprätthålla eller öka ömsesidiga beroenden med Ryssland och göra ensidiga förklaringar om deeskalering och vidta därtill hörande militära åtgärder öppnar i sin tur länderna för rysk politisk och militär utpressning, då deras förmåga att hävda territoriell integritet minskar.

Finland och Sverige balanserar på linan på två olika sätt. ”Hand i hand” innebär att länderna gradvis och tillsammans ökar sitt försvarssamarbete i syfte att skapa gemensamma (balanserade, delade och kostnadseffektiva) operativa förmågor. I den suveräna approachen ingår länderna fördjupade försvarssamarbeten med de större NATO-medlemmarna. Säkerhetsomgivningen förändras och försämras dock snabbare än handlingarna hinner översättas till reell strategisk eller operativ effekt.

Ryssland, som antagit ett konfliktinriktad och konfrontativ (adverseriell) politik, kommer fortsatt att fokusera på Östersjön. NATOs militära insatser, som syftar till att stärka dess förmåga att projicera militär styrka till området, även om de är pyttesmå jämförda med ryska övningar och omgrupperingar i området, kommer att öka Rysslands engagemang att uppfylla sina militära reformer och moderniseringsprogram tidigare och snabbare än planerat.

Mekanismerna för avspänning återfinns inte i den militära domänen, om inte de icke-allierade Sverige och Finland gör snabba och tvära U-svängar i sina säkerhetspolitiker. Ekonomisk tillväxt, ökad handel, växelverkan med ömsesidiga fördelar som skapar inbördes beroende värdekedjor, är än i dag de viktigaste beståndsdelarna av fred, säkerhet och stabilitet i Östersjöområdet. Även om sanktioner är effektiva på kort sikt, så bryter de ned gynnsamma beroenden mellan Ryssland och väst och är på sikt skadliga för säkerheten i området, då de legitimerar den ryska konfrontativa världsbilden och skapar dödlägen för icke-allierade stater.

Konfliktlösning – ett uppriktigt ömsesidigt åtagande att öka ekonomisk stabilitet och ömsesidigt beroende kräver dock den skarpaste av U-svängarna i rysk politik. En sådan är inte tänkbar, då den ryska politiken och handlingarna, som med vapenmakt eller hot av vapenmakt strävar till att ensidigt återta en stormaktställning, från västerländskt håll generöst belönas med passivitet, tröghet i beslutsfattande och sävlighet i motåtgärder.

//James


Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

13 päivää sananvapautta jäljellä

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Komentaja lomalla?

Puolustusvoimat on jo painanut ja jakanut uudet yleiset palvelusohjesääntönsä, joissa on paljon huomiota herättänyt laiton sananvapauden rajoitus.

546. Ammattisotilaiden ja puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa puolustusvoimien kytkemistä niihin.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, Puolustusvoimat

Palvelusohjesäännön vahvistanut Puolustusvoimain komentaja ei ole asiassa puhunut, mikä on tietenkin hieman ihmeellistä, ottaen huomioon hänen asemansa viranomaisen johtajana. Toisaalta ylikersantti Juho Pylvänäisen aiheuttaman Pride-kohun keskellä puolustusvoimat selitti vastuullisen henkilön olevan lomalla, mikä osaltaan johti sekavaan kommentointiin asiassa. Nyt kyseessä on kuitenkin sotilaskäsky, jonka Puolustusvoimain komentaja on hyväksynyt.

Liitot ja henkilöstö ohitettiin

Puolustusvoimat ei muutosta tehdessään noudattanut lakia yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, vaan suostui neuvottelemaan tästä työntekijöiden vapauksiin ja oikeuksiin menevästä rajoituksesta vasta siinä vaiheessa kun Upseeriliitto ja Päällystöliitto tätä erikseen mm. jäseniensä tekemien kyselyiden myötä tätä vaativat. Tuloksena oli se, että ”puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö pitää henkilöstöjärjestöjen huolta turhana. Hänen mukaansa joidenkin palvelusohjesäännön kohtien tulkintaan on tulossa ohjauskirje.

Ohjauskirje on toki hyvä asia, jos sen annetaan sotilaskäskynä samassa valtuutusketjussa kuin alkuperäinen ohjesääntö,  muuten sen arvo lienee lähinnä vessapaperin luokkaa.

Perimmäinen ongelma kuitenkin sivuutetaan ja sovun merkeissä myös tietysti Upseeriliitto ja Päällystöliitto mukautuvat tähän.

Perustuslaki uusiksi viranomaismääräyksellä

Puolustusvoimain komentaja on velvoittavalla sotilaskäskyllä palauttanut sotilaiden sanavapauden rajoituksen ilman lakia, sen jälkeen kuin eduskunta on ne kertaalleen kokonaan poistanut demokraattisen yhteiskunnan asevoimiin sopimattomana. Miten varmistutaan jatkossa siitä, että viranomainen ei avointen rangaistussäännösten avulla (ks. rikoslaki 45. luku) omilla määräyksillään uudestaan luo epätäsmällisiä ja perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia, jotka ovat laajempia ja pidemmälle meneviä kuin mitä palvelus ja puolustusvoimien tehtävien hoito vaatii? (ks. myös 1, 2)

Perustuslaillisesti kyse on luottamuksesta siihen, että viranomainen toiminnassaan noudattaa tarkoin lakia (PL 2 §) ja toteuttaa tehtävänsä edistää perusoikeuksia (PL 22 §). Tämä luottamus on nyt romukopassa. Samalla puolustusvoimat on myös onnistunut vahingoittamaan toista arvoaan oikeudenmukaisuus. Epämääräinen ja lavea sananvapauden rajoitus on omiaan johtamaan monien perusteltujenkin puheenvuorojen välttämiseen ankaran tuomion tai epäsuotuisan urakehityksen pelossa. Yleisen palvelusohjesäännön kohdalla 546. pyritään rajoittamaan sananvapauden käyttöä, koska viestin julkaisemista seuraavassa jälkikäteisessä kontrollissa rangaistuksen uhka (vankeusrangaistus, ks. RL 45:1) nostaa merkittävästi julkaisukynnystä ja estää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista käytävän julkisen keskustelun. Tästä ilmiöstä käytetään englanniksi nimitystä chilling effect, suomeksi kyse on hiljennysvaikutuksesta.

Yleisen palvelusohjesäännön 546. kohta on monilta osin ongelmallinen ja tiettyjä yksinkertaisempia pulmatilanteita voidaan parhaiten valottaa esimerkein avulla kuvaamalla tekoja ja arvioida miten ne suhtautuvat kohdan säännöksiin.

Reductio ad absurdum

Esimerkki 1

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (ylempi johto).

Onko upseeri A tämän tviitin jakaessaan ja Twitter-profiilikuvassaan sotilaspuvussa esiintyessään ottanut kantaa ja kytkenyt puolustusvoimat tähän asiaan, joka koskee Venäjän informaatiovaikuttamista? Venäjän informaatiovaikuttamista voitaneen pitää puoluepoliittisena kiistakysymyksenä, huomioiden eduskunnan ulkoasianvaliokunnan mietinnön UaVM 9/2016 vp.

Riittäkö asiassa se, että A kirjaimellisesti ja selvästi ilmoittaa puhuvansa yksityishenkilönä: ”This account is personal”, kun hän enimmäkseen viestii joukko-osastonsa toiminnasta selvästi sen komentajana esiintyen? Kun korkea-arvoinen upseeri A jakaa tviittejä puoluepoliittisista kiistakysymyksistä, niin onko se sanotun tukemista ja vaikuttaako A keskusteluun, eli onko kyseessä YlPalvO:ssa tarkoitettu puuttuminen? Voitaneen sanoa, että everstin sotilasarvossa upseeri A:lla lienee arvovalta vaikuttaa, eli ”puuttua” kiistakysymykseen. Hänen tulee myöskin sotilaana olla tarkasti tietoinen YlPalvO:n kaikista määräyksistä (ja muutaman sadan muun yhtä epämääräisesti kirjoitetun normin sisällöstä), joten ”syytä epäillä” -kynnys voi täyttyä hyvinkin herkästi.

Esimerkki 2

Puolustusvoimien kannalta neutraalin tai positiivisen kolumnin tai mielipiteen kirjoittaminen, joka voi myös olla johdon hyväksymä, mutta joka kirjoitetaan yksityishenkilönä asema ilmaisten.

Kolumni "Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä" Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Kolumni ”Ei hiljaista hivutusta, vaan demokraattisia päätöksiä” Kouvolan sanomissa 16.3.2016. Lähde: Kouvolan sanomat. Klikkaa kuvaa päästäkseni lukemaan koko kolumni.

Onko upseeri P kirjoittaessaan kolumnin Kouvolan Sanomiin 16.3.2016 nimellään, sotilasarvollaan ja tittelillään puuttunut poliittiseen kiistakysymykseen (ns. Nato-hivutus) ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? Lopussa ei erikseen kerrota, etteikö kolumni edustaisi puolustusvoimien virallista mielipidettä. Toisaalta ei myöskään kerrota sitä, että mielipide on yksityinen. Erityisen kiinnostavaksi tämän asian tekisi se, jos jokin puolustusvoimiin kielteisesti suhtautuva taho ottaisi asian esille vedoten siihen, että ammattisotilas on puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen.

Esimerkki 3

Julkisen Facebook-päivityksen jakaminen omalla mielipiteellä varustettuna.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Upseerin jakama julkinen Facebook-päivitys.

Onko upseeri J Facebookissa jaettua Nato-jäsenyydestä kertovaa juttua jakaessaan ja siihen oman kommenttinsa ”KD Nuoret ovat tehneet rohkean ja mielestäni oikean päätöksen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä” puuttunut puoluepoliittiseen kiistakysymykseen ja kytkenyt puolustusvoimat siihen? J:n profiilissa on kuva maastopuvussa ja siten saattaa muodostua kuva, että hän palvelee puolustusvoimissa. Se, että Nato on puoluepoliittinen kiistakysymys, on selvä. Harkittavaksi tulee se, onko kapteenin arvoisen upseerin arvovalta ja asema riittävä puuttumiseen, vai onko J vain käyttänyt sananvapauttaan ”tavanomaisesti” jakaessaan toisen päivityksen. Puolustusvoimat juttuun kuitenkin kytkeytyy, koska J on tunnistettavissa ammattisotilaaksi eikä hän profiilissaan tai päivityksessään erikseen kerro, että kyseessä on hänen yksityinen mielipiteensä.

Esimerkki 4

Tviitin jakaminen, kun profiilikuvassa on sotilaspuku ja henkilö esiintyy pääosin sotilasroolissa (keskijohto tai alempi ammattisotilas).

Onko upseeri M jakaessaan tviitillä Verkkouutisten Nato-myönteisen artikkelin puuttunut puoluepoliittisen kiistakysymykseen? Tässähän teossa on nähtävissä tahallisuutta, joka ei toki sinänsä ole sotilasrikoksen edellytys  toisin kuin useampia rikoksia lähes kaikkia sotilasrikoksia voidaan tehdä tuottamuksellisesti. M on oletettavasti ensin lukenut artikkelin ja vasta sen jälkeen tehnyt tietoisen päätöksen jakaa se edelleen omalla sosiaalisen median tilillään, jossa hän kertoo olevansa puolustusvoimissa palveleva panssariupseeri. Hän kertoo profiilissaan mielipiteidensä olevan hänen omiaan tai muilta varastettuja: ”Opinions mine or stolen”. Oliivinvihreällä taustavärillä varustetussa Twitter-profiilissaan hän esiintyy raskaasti aseistetun ja uhkaavan panssarivaunun johtajana sotilaspuvussa ja taustakuvana on toinen kuva panssarivaunusta ylittämässä siltaa tykki ja aseet ampumavalmiina. Keskustelut ja väittämät, joissa sotilaiden tällaisten assosiaatioiden kautta (asepuku, ”politikointi” ja väkivalta tai sen uhka) väitetään vievän Suomea Natoon sekä militarisoivan yhteiskunnallista ja turvallisuuspoliittista keskustelua eivät valitettavasti ole tuulesta temmattua fiktiota. (ks. esim. Patomäki, Tuomioja; Ruotuväki)

Mitä seuraavaksi?

Onko sosiaalisessa mediassa tuotettua sisältöä ja sitä tuottaneen henkilön profiilikuvaa nopeasti silmäilevän kansalaisen sen tarkemmin lukematta luotu mielikuva määräävä? Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä tällainen mielikuva on joskus ollut riittävä (ks. esim. KHO ratkaisu 01.08.2001/1727)(!). Tähän vanhaan oikeuslähteeseen ovat Pääesikunnan juristit ovat useasti tukeutuneet. Viimeksi Kylkirauta-lehden päätoimittaja Mika Kalliomaa siteerasi ratkaisua virheellisesti: ”Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisunaan, että ’jos yleisö ei voi millään tavoin yhdistää lausujaa tai kirjoittajaa viranomaiseen, kysymyksessä on yksityishenkilönä annettu lausunto’.”

Mitä tästä sitten voisi seurata seuraa?

  1. Sotilaat eivät uskalla kirjoittaa asiantuntijakolumneja ja -artikkeleita, ilman että ne hyväksytetään esimiesketjussa, joka tavallisesti kestää kauemmin kuin artikkelin jättämiselle on aikaa.
  2. Sotilaat eivät uskalla puhua avoimesti mistään mikä on tai mistä saattaa tulla vähääkään poliittinen tai poliittisesti sensitiivinen kysymys.
  3. Sotilaat alkavat kirjoitella nimimerkkien suojissa ja luoda itselleen feikkiprofiileja, joiden suojissa kirjoitetaan hyvin epäasiallisesti ja epäasianmukaisesti puolustusvoimista.
  4. Monet turvallisuuskeskusteluun aktiivisesti osallistuvat sotilaat alkavat toistaa ja jakaa virallistiedotteita ilman omia ajatuksiaan tai havaintojaan – suomalainen älyllinen turvallisuuspoliittinen keskustelu taantuu populistisiksi sutkautuksiksi ja pravdaksi.

Tätäkö haettiin? Kyllä. Puolustusvoimain komentaja johtoesikuntineen on jonkin ihmellisen ohjauksen tai johdatuksen seurauksena lähtenyt ottamaan takaisin näppeihinsä sotilaita sosiaalisessa mediassa. Omalla aktiivisella ja myönteisellä osallistumisella se ei ilmeisesti ole onnistunut. Nyt kontrollia haetaan painavalla sotilaskäskyllä. Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 546. tarkoitus on sananvapauden rajoittaminen ja keskustelun vaientaminen chilling efffectillä.

Yleisestä palvelusohjesäännöstä kantani on selkeä ja toistan sen vielä kerran: Yleisen palvelusohjesäännön kohta 546. on perustuslain vastainen ja laiton. Se olisi perustuslain 107 § nojalla välittömästi asetettava soveltamiskieltoon. Parasta olisi, jos viranomainen itse tekisi tämän, mutta arvovaltaa on jo laitettu peliin liiaksi ja ohjesäännöthän on jo painettu ja jaettu, joten olisi kovin työlästä, vaikeaa ja kallista…

Sotilaiden sananvapaudesta kantani on yhtä selkeä: Sotilaiden sananvapautta ei ole rajoitettu. Virkamieslain ja lain puolustusvoimista asettamat velvoitteet sananvapauden käytölle ovat 16 vuoden ajan olleet eduskunnan mielestä riittävät, eikä se ole näihin halunnut tiukentavasti kajota. Jos suomalaisen demokratian tila on nyt yhtäkkiä siinä määrin heikentynyt, että sotilaiden sananvapaus sitä uhkaa, niin hallituksen on tietysti ja mitä pikimmiten tehtävä lain muuttamisesta esitys eduskunnalle hyväksyttäväksi.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista kantaa.

Oikeuteni kritisoida omaa työnantajaani, eli puolustusvoimia, tulee virkamiehen laajasta sananvapaudesta ja kritiikkivapaudesta; siis oikeudesta asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaani tai virastoani. Tämä sananvapaus ei pysähdy kasarmin porteille. Puolustusvoimiin sen sisältä ja viranomaiseen itsensä kohdistuva kritiikki ei ole uhka sotilaalliselle kurille ja järjestykselle eikä riko lojaliteetivelvoitetta. Se ei myöskään ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. En kuitenkaan suosittele kenellekään upseerille – nuoremmalle tai vanhemmalle – kokeilemaan, ellei ole valmis kulkeamaan hallinto-oikeuden pitkää polkua.

Puolustusvoimain komentajan mainitseminen asiassa vastuullisena perustuu siihen jakamattomaan vastuun, joka hänellä on viranomaisen nimenkirjoituksella sotilaskäskyssä. Esimerkkeinä käytettyjen henkilöiden päivitykset ovat julkisia ja käytän niitä ao. henkilöiden suostumuksella. Kyseiset henkilöt eivät muulla tavoin ole myötävaikuttaneet tämän merkinnän kirjoittamiseen.

Analyysia ja Ainolaa kerrakseen

Tämä on suomennos turpobloggaaja Corporal Friskin erinomaisesta englanninkielisestä blogimerkinnästä, koskien Iltalehden Olli Ainolan IL-analyysiksi ristimää mielipidettä Suomi aikoo ostaa turhan sotalaivan – Merivoimien himoitsema korvetti on helppo maalitaulu Venäjän ohjuksille.
Käännös otsikoineen ja virheineen on minun. Tekemäni huomautukset, lisäykset tai selitteet ovat hakasulkeissa.

Laivue 2020 havainnekuva. Puolustusvoimat.

Laivue 2020 havainnekuva. Kuva: Puolustusvoimat.

Kirjoittajan huomautus: Asiaan liittyvät julkaistut artikkelit löydät tämän merkinnän lopusta.

Iltalehti julkaisi analyysin koskien laivue 2020-hanketta. Kuten useimmissa analyyseissa – jos lähtökohdat ovat pielessä, niin todennäköisesti myös johtopäätökset menevät pieleen. Näin kävi myös tässä tapauksessa.

Analyysi itsessään on oikean tiedon sekamelskaa, josta seuraa vääriä päätelmiä, epäolennaisia anekdootteja, kummallisia johtopäätöksiä ja yksinkertaisesti väärää tietoa, joka kaikki on paketoituna nätisti pakettiin, joka muistuttaa enemmän merivoimien ja puolustusvoimien johdon vastaista mielipidettä.

Vaikka monet laivanrakennusta koskevat merivoimien kehittämisohjelmat väistämättä johtavat valistumattomiin ”mutta Panssarilaivat”-aiheisiin juttuihin, on [Ainolan ”analyysi”] erityisen heikko kirjoitus. Ohessa räikeimmät virheet:

  • Suomalainen teräsrunkoinen korvetti olisi jollain tavalla sukua tai johdannainen Yhdysvaltain LCS-ohjelman partioveneistä
  • Edellinen väite johtaisi LCS:n ongelmien periytymiseen suomalaisiin korvetteihin
  • Bastion-meritorjuntaohjusten sijoittaminen Kaliningradiin (!) tekisi suomalaisista aluksista ”helppoja maaleja”.
  • A2/AD-kupla (Anti-access/area denial) Kaliningradin ympärillä loisi läpitunkemattoman teräskuvun (ks. aiempi merkintäni)
  • Tutkatekniikan viimeaikainen kehitys (lokkien havaitseminen kaukaa) olisi käänteentekevä ilmiö, joka tekee häivealuksista turhia
  • Alukset ovat helposti havaittavissa horisonttia vasten
  • Suomen laivasto söi talvisotaa edeltäneen puolustusbudjetin ja se oli syynä maavoimien malli Cajanderiin (ks. aiempi merkintäni)
  • Alukset ovat tarpeeksi suuria selvitäkseen [pitkäkestoisista] tehtävistä avomerellä kansainvälisissä tehtävissä (ks. aiempi merkintäni)
  • Merivoimat haluaa miinoittaa avomerellä (väärin, ks. esim. sivu 15 tästä tutkimuksesta)
  • [Uusien rakenteiden] lastentaudit tekisivät alusten suorituskyvyn arvioinnista mahdotonta ennen vesillelaskua ja meritestejä (tämä on loukkaus kaikkia laivainsinöörejä kohtaan)
  • Korvetit, joilla on raskas ilmatorjuntakalusto tarvitsisivat enemmän suojaa ilmavoimien hävittäjiltä kuin nykyiset ohjusveneet tai muilta eteläisen Suomen tärkeät kohteet (ks. aiempi merkintäni)
  • Analyysi nostaa esille Patrian uuden konttiperustaisen Nemo-konseptin, ilmeisesti tarkoituksena osoittaa, että ohjukset voidaan sijoittaa maalle, unohtaen kuitenkin rannikon ajoneuvoalustaiset meritorjuntaohjuspatterit ja sitä että nämä ja alusten meritorjuntaohjukset ovat toisiaan täydentäviä järjestelmiä (ks. aiempi merkintäni)
  • Venäjän voisi ohjustulenkäytöllään sulkea koko Itämeren alueen tuhoamalla Juutinrauman sillan (väärä johtopääätös, koska tuhoamisesta syntyvät jäänteet ja veden syvyys huomioiden salmet olisivat varsin helposti raivattavissa kulukelpoisiksi)
  • Kauppa ylikuormittaisi suomalaisen laivarakennusteollisuuden ja vahingoittaisi Turun kilpailukykyä (täyttä roskapuhetta, sillä Rauman yt-neuvottelut vievät 600 työpaikkaa ja RMC:n uudelleen käynnistäminen loi 450 työpaikkaa niin lyhyessä ajassa, että merkittävää panostusta uudelleen kouluttamiseen ei vaadittu)
  • Nato-laivastot Itämeren rantavaltioissa ovat niin suuria verrattuna Venäjän Itämeren laivastoon (ks. aiempi merkintäni), että Suomen laivasto olisi tarpeeton. Tässä [Ainola] unohtaa, että emme ole Naton jäsenmaa ja aikaisemman väittämänsä siitä, että Tanskan salmet olisivat suljettuja Juutinrauman sillan [romahdettua tuli-iskussa…]
  • Merivoimien Katanpää-luokan miinantorjunta-alukset olivat epäonnistut hankinta (ks. aiempi merkintäni) ja niillä ei ole tarkoituksenmukaista roolia kriisin tai sodan aikana (ks aiempi merkintäni)

Johtopäätöksenä [Ainola] esittää että merivoimat ei tarvitse uusia korvetteja, jotka siis olisivat turhia, ja toiveena onkin, että poliitikot pakottaisivat amiraalit ottamaan aikalisän ja arvioimaan uudelleen merivoimien tulevia tehtävätarpeita. Kuten yllä olevista linkeistä hyvin käy ilmi: argumentit, joihin [Ainola] perustaa väitteensä ovat joko vääriä, väärinymmärrettyjä taikka täysin epäolennaisia Laivue 2020 kannalta. Useimmat asiat on [Corporal Friskin] blogissa jo aiemmin perattu, mutta muutama kohta ansaitsee tarkempaa käsitttelyä.

Amerikkalainen LCS – alus, joka ei liity Suomen merivoimiin tai niiden tehtävään

[Ainola] korostaa tekstissään sitä, että Laivue 2020 perustuu yhdysvaltalaiseen Littoral Combat Shipiin (LCS) ja siihen liittyviin ongelmiin.

Keskeisenä näyttäytyy [Ainolan] käsitys siitä, että nämä kaksi projektia jotenkin liittyisivät toisiinsa on täysin väärä. Toinen kysymys on siinä, että ”analyysissa” sivuutetaan täysin LCS:n suunniteltu tehtävä.

LCS otettiin käyttöön Oliver Hazard Perry-luokan (OHP) fregateista luopumisen myötä. Ne olivat pienimpiä valtamerikelpoisia Yhdysvaltain laivaston taistelualuksia ja tämä johtikin Arleigh Burke-luokan hävittäjien kasvaneeseen tarpeeseen. Hyvin nopeasti tunnistettiin kuitenkin se, että moniin tehtäviin nämä korkean teknologian ohjushävittäjät olivat ylimitoitettuja ja tarvittiin pienempi (so. edullisempi) ratkaisu sellaisiin partiointi- ja voimannäyttötehtäviin, joissa asymmetriset uhat olivat pääasiallisena uhkana. LCS:n ja erityisesti sen Freedom-luokan ongelmana on se, että ne näyttävät täysverisiltä korveteilta tai keveiltä fregateilta, mutta ovat tosiasiallisesti suuria partioaluksia (‘PS’, USNI Ship Designation System -luokittelujärjestelmässä). Ne eivät siis korvaa aiempia alusluokkia ”yks yhteen”, vaan ottavat osan tehtävätarpeen alemmasta päästä isoimmilta aluksilta verrattain alhaisilla kustannuksilla. Ne ovat kuitenkin kohdanneet kritiikkiä kevyestä aseistuksesta ja heikosta taistelunkestävyydestä verrattuna 1970-luvun OHP-fregattiin. Tämä on puolestaan johtanut vaatimuksiin asekuorman kasvattamisesta ja alusten järjestelmien taistelukestävyyden parantamisesta, jotta niistä tulisi aitoja korvetteja/keveitä fregatteja. LCS:stä on päivitetty fregattiversio, jota on tarjottu vientituotteeksi ja esimerkiksi Saudi Arabia on ilmaissut kiinnostustaan näihin aluksiin.

USS Fort Worht (LCS-3). Lähde: Wikimedia Commons/U.S. Navy/MCS 2nd Class Antonio P. Turretto Ramos.

Yhteenveto: Yhdysvaltain laivaston uuden partioaluksen heikolla taistelukestävyydellä ei ole mitään tekemistä uuden suomalaisen alusluokan kanssa.

Meritorjuntaohjuksia Kaliningradissa?!

Analyysi väittää että uudet suomalaiset taistelualukset upotettaisiin heti merelle päästyään, koska venäläiset ovat tehneet Kaliningradista A2/AD-linnakkeen ja ryhmittäneet sinne K-300P Bastion-P meritorjuntaohjusjärjstelmää.

En ymmärrä [Ainolan] loogista loikkaa tässä. Bastion-järjestelmän kantama ei ulotu Suomen aluevesien lähistöllekään Kaliningradista, joten vaikka järjestelmä huolettaa puolalaisia ja liettualaisia ja pienemmässä määrin muita Baltian maita ja Saksaa, se ei suoranaisesti vaikuta Suomeen. Muissa analyysinsa kohdissa [Ainola] toteaa jyrkästi, että Itämeren eteläiset alueet eivät ole Suomen huolenaihetta, mutta ilmeisesti taktinen pintatilanne alueella taas kuuluu Suomelle? Kaliningradin mainitseminen on varsin aiheeton ja kummallinen, koska laukaistuna Venäjän maaperältä Suomenlahden alueelta järjestelmän kantama kattaa lähes kaikki Suomen aluevedet Hangosta itään.

Kuten mainittu, niin Bastion on kyvykäs ase, muttei mikään hopealuoti. Se tarvitsee edelleen maalinosoituksen ja sen nopeus on kaksipiippuinen juttu, koska se kehittää [hyvin näkyvän] lämpöjäljen, joka voidaan havaita alusten passiivisilla sensoreilla ja suurella nopeudella on todennäköisesti myös loppuvaiheen hakeutumista häiritsevä vaikutus.

Tutkat, lokit ja häirintä

Tutkatekniikka on kehittynyt valtavasti viime vuosina, mutta kohtuuden nimissä on todettava, että kyse ei ole vain lokin [havaitsemisesta ja paikantamisesta]. Esineen tutkapoikkipinta-alat (RCS, radar cross section) voivat erota suuresti esineen pinta-alasta ja tilavuudesta (esim. B-2 Spirit). Lisäksi merkitsevien tutkaheijastusten (so. alusten) erottaminen merkityksettömistä (so. lokkien) on keskeistä. Tämä ei ole uutta ja nykyaikaiset tutkat ovat erittäin hyviä prosessoimaan lukemattomia heijasteita. Kyseessä on jatkuva kuurupiilo ja vaikkakin yksityiskohdat ovat salassa pidettäviä, voidaan [teknisistä lähtökohdista] todeta, että mitään käänteentekevää harppausta ei ole tapahtunut. Varsinkaan, jos lisäksi huomioidaan suomalaisen saariston [rikkonaisuuden aiheuttamat haasteet].

Esimerkki lokkeja havaitsevasta tutkasta, Giraffe AMB. Lähde: Wikimedia Commons/Duch.Seb

Vaihtoehto

Mikä olisi vaihtoehtona neljälle korvetille? Varmaa on, että merivoimat on tarkastellut tätä kysymystä ja kuten mainitsin, niin keskustelin aiemmassa blogimerkinnässäni siitä miksi rungon koon kasvattaminen on tarpeen, mutta lyhyt kertaus on aiheellinen.

Yksi seikka, joka usein ohitetaan, on se kuinka mullistavasti merivoimien uhkakuva on muuttunut kylmän sodan päätyttyä. Merivoimilla on kaksi ”kovaa” tehtävää sodan aikana: suomalaisten meriyhteyksien suojaaminen ja eteläisen sivustan turvaaminen. Kylmän sodan aikana, mikä tahansa Neuvostoliiton laivasto-osasto kykeni nopeasti lähtemään liikkeelle Viron rannikolta ja tuntien sisällä uhkaamaan suomalaisia kaupunkeja, mukaan lukien pääkaupunkisetua ja muita tärkeitä kohteita maihinnoususotatoimilla. Viron palautettua itsenäisyytensä tämä uhka on merkittävästi pienentynyt. Venäjän Itämeren pääasiallisen taisteluvoiman [maa-alueelle] muodostaa 336. merijalkaväkiprikaati Kaliningradissa. Vaikka maihinnousuhyökkäyksen uhka onkin pienentynyt, on puolestaan uhka merenkululle kasvanut. Tämä on seurasta kasvaneesta riippuvaisuudesta tuonnista, joka on seurausta globalisaatiosta trendinä yhteiskunnassa yleisesti ja asevoimissa erityisesti. Ilma- ja sukellusveneaseen iskukyky on myös kasvanut. Tähän uhkaan vastaaminen vaatii enemmän kuin muutaman maalla olevia ohjuslaukaisualustan; se vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja valmiutta pinta- ja ilmamaalien sekä vedenalaisten maalien torjumiseen.

Olisiko tähän vastaaminen mahdollista ilman korvetteja?

Varmasti.

Olisiko se halvempaa ja tehokkaampaa?

Ei varmaankaan.

Suomi voisi jatkaa nykyistä tietään ja hankkia pienempiä yhden roolin taistelualuksia. Mutta yhden korvetin korvaaminen neljällä eri rungolla (pinta, ilma, vedenalainen, miina) ei tulisi halvemmaksi ja heikentäisi korvettien tuomaa taktista joustavuutta.

Olisiko tiettyjä rooleja [tai sodankäynnin alueita] mahdollista korvata muilla järjestelmillä?

Voi olla. Rannikolle ryhmitetyt ohjuspatterit voivat täydentää ja korvata osan pinta- ja ilmatorjunnan tehtävistä, joskin niillä ei saavutettaisi samaa operatiivista joustavuutta, jonka liikkuva korvetti tarjoaa. Sukellusveneen etsintä ja tuhoaminen on vaikeampaa ja helikopteri onkin ilmeinen valinta tähän. Helikopterilla on kuitenkin rajoituksensa. Ne ovat hyviä paikantamaan ja hyökkäämään kohteeseen kun sen läsnäolo on varmistettu ja sen sijainti suurin piirtein tiedossa, mutta ovat huonoja saattamaan aluksia, johtuen rajoituksista lentoajan suhteen. Yksi vaihtoehto olisi Norjan mallin seuraaminen ja ostaa lentue merivalvontakoneita. Viisi Boeing P-8A Poseidonia maksoi Norjan kuninkaalliselle laivastolle noin 1,1 miljardia euroa, joten merkitsevän määrän hankkiminen ei olisi halpaa. Käytön kustannuksia korvettien ja lentokoneiden välillä on vaikea arvioida, mutta voitaneen sanoa että [uuden] infrastruktuurin (ja lukemattomien sonopoijujen) hankkiminen käyttäisi loputkin korvettihankinnan hylkäämisestä ”säästyneet” rahat. Pienempikin lentokone saattaisi riittää, mutta säästöjä tästä on vaikea nähdä, koska samalla maalle sijoitettujen ohjusjärjestelmien tarve kasvaisi. Jos huolena on korvetin kyky selviytyä taistelussa Itämeren alueella, niin on vaikea nähdä miten muunneltu matkustajakone selviäisi paremmin…

Boeing P-8 Poseidon, seksikäs ja cool, mutta heikosti vastinetta rahoille. Lähde: Wikimedia Commons/Trevor Hannant

On totta, että olen itsekin ilmaissut [kriittisesti] mielipiteitäni siitä, miten merivoimat, etenkin hankkeen alussa, hoiti PR-asiat ja kuinka projektia markkinoitiin laajemmalle yleisölle. En kuitenkaan näe mitään syytä sille, että kokenut journalisti tuottaisi perusteiltaan näin virheellisen analyysin kuin tässä tapauksessa on tehty. Olen varma siitä, että merivoimat vastaa haasteeseen ja toimittaa poliitikoille heidän tarvitsemansa tiedot elintärkeän Laivue 2020 hankkeen hyväksymiseksi. Jos Suomi jotain tarvitsee, niin enemmän eikä vähemmän korvetteja kuin mitä on suunnitteilla.

//Corporal Frisk


Corporal Frisk on Robin Häggblom, suomalainen turvallisuuspoliittinen bloggaaja, joka keskitty merisotaan. Robin on diplomi-insinööri Rolls Roycella. Hänen yrityksensä ei millään tavalla liity blogiin, vaan mielipiteet ovat häneen omiaan. Robin on valinnut kertoa työnantajansa avoimuuden nimissä ja tuodakseen julki sidoksensa puolustustarviketeollisuuteen. Tiesithän, että voit seurata Corporal Friskiä Twitterissä ja Facebookissa.


Asiaan liittyvät artikkelit uusimmasta vanhimpaan
Muuta aiheesta
Puolustusvoimat, Puolustusministeriö ja muut virallislähteet