Verisiä ruumiita värityskirjassa

Kuvankaappaus 2015-10-6 kello 9.35.18

Yllä Suomi lukee -tietokirjalistan kärkeä, vaikka lukemisestahan ei ole kyse. Ymmärrän, jos tietokirjailijoita ottaa pannuun. Tuntuu, että ainakin omassa tuttavapiirissäni ihm… naiset jakautuvat kahteen joukkoon, niihin jotka ovat hurahtaneet värittämisen ihanuuteen ja niihin, joita koko kuvio hämmentää, kuten kollegaani Miina Supista. (Supisen kolumni sai monet värittäjät kiihtymään siihen malliin, että täydellistä mielenrauhaa ei vielä olla saavutettu.) Minusta kaikki luovuus arjessa on hyvä juttu, varsinkin jos se on ihan hyödytöntä – mutta onhan värityskirjavillitys toki vähän häkellyttävää.

Kuvankaappaus 2015-10-6 kello 9.45.08

Jenn Ski: Mid-Century Modern Patterns (Rockport Publishers, 2014)

Éric Marson & Clara Catalan: Dessins Magiques (Les cahiers/Harmonie/Solar, 2014)

Omistan kaksi värityskirjaa, joista, kröhöm, ei ole väritetty yhtäkään kuvaa. Pienenä en saanut käyttää värityskirjoja, koska äidin mielestä ne tappoivat luovuuden. Kun sitten joskus jossain lehdessä sattui olemaan värityskuva, en tietenkään raatsinut värittää sitä, sittenhän se olisi ollut mennyttä. Vähän sama nykyään! Mid-Century Modern Patterns -kirjan ostin tarkoituksena kirjailla, maalata tai painaa kangasväreillä. En halua värittää kirjan kuvia, vaan säilyttää sen mallikirjana, josta voin kopioida sapluunoita tai kirjontamalleja. Sarjaan kuuluu muitakin kirjoja, kuten 1950-luvun eläimet. Maagiset kuviot -kirjassa on kaikenlaisia optisia harhoja, mutta sitäkään en ole raatsinut värittää, eikä ole ollut oikein aikaakaan.

Moni on tietysti jo ehtinyt polttaa päreensä markettien tarjoamien zen-värityskirjojen äärellä. Maailmalla värityskirjoja ilmestyy vaikka mistä aiheista: on juopottelijan värityskirja, erilaisia seksiasentoja -kirja, bondage- ja kinkyiliteemaisia, Bill Murray -värityskuvien kokoelma, Hollywoodin legendoja ja niin edelleen. Suomessa Like julkaisee tänä syksynä zombie- ja sokerikallot-värityskirjat.

Johtuisikohan osa värityskirjojen suosiosta siitä, että kännykän roplaaminen ja työn tekeminen näyttöpäätteen ääressä on kovin aineetonta? Värittäjä saa aikaan jotain käsinkosketeltavaa. Minua viivojen sisällä pysyminen on aina vähän ahdistanut ja viime päivinä olenkin haaveillut, että värittäisin jonkin hienostuneen värityskuvan taaperotyylin, suttaamalla Caran d’Ache -vahaliiduilla ääriviivoista piittaamatta.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *