Varo, sinua katsellaan!

Näyttökuva 2015-12-27 kello 13.29.53

Caroline Kepnes: You (Simon & Schuster, 2104)

[Kiitokset ystävälleni Martalle, joka länttäsi tämän kirjan käteeni!]

Luovan kirjoittamisen opiskelija Guinever Beck sattuu pistäytymään kirjakaupassa, jossa työskentelee maaninen Joe. Mies päättää lähes ensisilmäyksellä, että Beck on hänen elämänsä nainen. Lukijalle selviää heti kättelyssä, että Joe ei lähesty naisia tavanomaiseen tapaan. Hän alkaa seurata Beckiä, tarkkailee tätä erilaisissa valepuvuissa kadun toiselta puolelta (suojellakseen tietysti) sekä murtautuu naisen tietoliikenteeseen saadakseen tietää tästä ihan kaiken. Joen omistushaluisuus on psykopaattista, mutta hän perustelee kaiken itselleen (ja lukijalle) kuin Humbert Humbert konsanaan.

Beckiä kiinnostuksen kohteena oleminen imartelee ja parin välille syntyy on/off-suhde. Joe stalkkaa myös Beckin poikaystävää ja bestistä, kohtalokkain seurauksin. Kukaan ei saa tulla hänen ja hänen suuren rakkautensa väliin. Joe uskoo tietävänsä kaikki Beckin ajatukset ja tunteet. Miehen pakkomielteisyys kerää kierroksia ja samalla lukijalle selviää, ettei Beck ole ihan niin ihana ja älyllinen kuin Joe uskottelee.

You on parhaita trillereitä, joita olen lukenut. Kepnes kuvaa stalkkerin sielunelämää todella uskottavasti. Lukijaa etoo ja silti on pakko jatkaa. Joen hahmosta tulevat mieleen nykyajan naisvihaajat: naisia halveksitaan pohjattomasti ja silti heidät halutaan omistaa. Naiset ovat säälittäviä lutkia, mutta silti heitä pitää päästä panemaan. Joe uskoo olevansa ylivertainen rakastaja ja palvoo omaa penistään – naisille on etuoikeus saada elin sisäänsä. Joen suhtautuminen seksuaalisuuteen on karkea ja aggressiivinen, ja hän uskoo vakaasti, että juuri sitä naiset ovat vailla. Raju seksi on merkki todellisesta rakkaudesta.

Näyttökuva 2015-12-27 kello 13.27.39

Kuva lainattu Goodreadsista

Romaani ei kuitenkaan ole kuvaus sovinistisiasta ja hänen uhristaan, sillä Beck on omalla tavallaan yhtä epämiellyttävä kuin Joe. Toisaalta kumpikaan ei ole yksioikoisesti pahis, vaan heidän persoonansa kuvataan ristiriitaisiksi. Päähenkilöitä yhdistää egoismi ja narsismi. Joessa se ilmenee uskona omaan yli-ihmisyyteen: kaikki muut ovat tyhmempiä, Joella on oikeus päättää jopa muiden elämästä ja kuolemasta. Beck toteuttaa narsismiaan vamppaamalla miehiä. Joe halveksii Beckin sotkuisuutta ja laiskuutta ja lutkamaisuutta, mutta tuntee silti polttavaa tarvetta omistaa ja alistaa hänet.

Romaanissa kuvataan tarkasti ihmissuhteita ja niihin kytkeytyvää vallankäyttöä. Pidin myös siitä, että vallankäyttö yhdistetään yhteiskunnalliseen asemaan: Joe ei ole opiskellut yliopistossa, minkä takia Beckin akateemiset ystävät halveksivat häntä. Joe taas halveksii heidän perittyä varallisuuttaan ja lellipentumaisuuttaan. Hän tuntee samanaikaisesti alemmuuden- ja ylemmyydentunteita. Osa Beckin rikkaista kavereista on niin ärsyttäviä, että Joen tunteisiin on helppo samastua.

Hauskaa ja ärsyttävää on myös, että Joe on kirjahullu. Hän rakastaa kirjoja enemmän kuin ihmisiä, ja lukee mielestään paljon hienompia kirjoja kuin muut. Jos joku kertoo lukeneensa Pynchonia, hän on Joen silmissä säälittävä valehtelija, joka yrittää esittää älykkäämpää kuin on.

Ensimmäisillä sivuilla vierastin sitä, että tarina kerrotaan yksikön toisessa persoonassa. Vierastan kikkailua persoonamuodoilla ja jätin vastikään väliin romaanin The Wives of Los Alamos luettuani Goodreadsista, että tarina kerrotaan kokonaan me-muodossa (atomikaupunkiaihe olisi kovasti kiinnostanut). Youssa erikoinen kerrontamuoto toimii kuitenkin todella hyvin.

You on väkivaltainen ja karkea. Sen kieroutunut maailma on kiehtova ja tuo mieleen Bret Easton Ellisin, Patricia Highsmithin ja Lolitan, jossain määrin myös Stephen Kingin Miseryn. Jännitys ei jää pinnalliseksi, tarina saa todella miettimään ihmissielun varjoja ja pakkomielteitä.

Romaani on ilmestynyt ruotsiksi, suomennoksesta en tiedä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *