Tosi-tv:tä kirjallisuudessa

Näyttökuva 2016-05-26 kello 23.05.12

Kevään viimeisellä kirjaklubilla Dubrovnikissa esiteltiin uutuuksia. Kiinnostukseni herätti erityisesti esikoiskirjailija Piia Leinon romaani Ruma kassa (Johnny Kniga). Romaani kertoo Sariannasta, joka päätyy Thaimaassa kuvattavaan tosi-tv-sarjaan Kaunottaret ja hirviöt. Olen jo pitempään miettinyt, että tosi-tv-maailma sopisi hyvin romaanin aiheeksi. Kirjailija kertoi aiheestaan kiinnostavasti: tosi-tv kiehtoo, koska siinä käsitellään oikeita tunteita ja autetaan miettimään niitä, kuten Ensitreffit alttarilla -sarjassa, jossa on mukana asiantuntijoita. Tosi-tv perustuu osallistujien oikeiden tunteiden hyödyntämiselle.

Näyttökuva 2016-05-27 kello 9.04.30

Johnny Knigan Jaakko Pietiläinen haastattelee Piia Leinoa

Olen samaa mieltä Piia Leinon kanssa siitä, että tosi-tv ei sinällään ole kelvotonta. On hassua, että lajityyppiä edelleen kauhistellaan ja paheksutaan. On myös kiehtovaa, että meillä on julkkiksia, jotka ovat oikeastaan aikuistuneet erilaisiin ohjelmiin osallistuessaan, he ovat siis eläneet osan elämästään televisiossa. Miltähän tuntuu, kun omista tekemisistä on olemassa samaan aikaan oikea versio ja televisioon käsikirjoitettu versio?

Rumaa kassaa kehuttiin tosi hauskaksi – Suomessa ei ole koskaan liikaa huumorikirjallisuutta!

Myös Laura Lähteenmäen romaani Korkea aika herätti mielenkiinnon. Kirjailija kertoi, että romaani käsittelee mm. auttamista, auttajan uupumista, omasta vähästä antamista ja huolehtimista.

Näyttökuva 2016-05-27 kello 9.43.32

Pauliina Vanhatalo kertoo kirjastaan, Tammen Hannu Harju haastattelee

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, chicklit-kirjailija. Uutuus Kevyesti kipsissä (Tammi) kertoo lukutoukasta, joka joutuu kohtaamaan oikean maailman. Teos kuulosti hauskalta. Kirjailijan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla: Vanhatalo on kirjoittanut vakavia romaaneja esimerksi kohtukuolemasta, omakohtaisen masennuskertomuksen Keskivaikea vuosi ja siinä sivussa tipukirjallisuutta!

Näyttökuva 2016-05-27 kello 9.45.22

Suomalaisten chicklit-kirjojen kannet kyllä vähän harmittavat. Miksi niissä on aina kuvapankkikuva? Angloamerikkalaisen chicklitin tunnistaa hauskoista piirroskansista – ehkä Suomessa pelätään, että ne ovat lastenkirjamaisia? Lapsekkaita piirroskansia on alkanut esiintyä vakavimmissakin romaaneissa, ainakin Britanniassa.

Näyttökuva 2016-05-27 kello 9.46.35

Hauskaa, että tilaisuudessa esiteltiin myös aivan erilainen teos, Kai Vaalion sarjakuvamatkapäiväkirja Zombailut – tummaa paahtoa (Johnny Kniga). Tekijä kertoi harrastavansa rinkkamatkailua yksin, koska silloin tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee paremmin sisälle kulttuuriin.

Taustalla näkyvä Inga Röningin Unisammakko on humoristinen kuvaus vauva-arjesta.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *