Toompea

Kirjailijat voivat muiden taiteilijoiden tavoin hakea residensseihin. Residenssissä pääsee irti arkiympyröistä ja voi keskittyä täysillä omaan luovaan työhön. Perheelliselle residenssiin lähtö on vaikeaa, sillä monissa lyhyin aika on pari kuukautta. Yksinhuoltajalle kaksikin viikkoa on hankala, kun ei kotona ole toista aikuista pitämässä pikkuisista huolta.

Vanhempieni ansiosta pääsen silloin tällöin kirjoituslomalle Tallinnaan. Taas on edessä neljä päivää, jotka voin omistaa kirjoittamiselle (ja lapset saavat nauttia isovanhempiensa seurasta). Äitiyden myötä oppii todella arvostamaan sitä, kun saa tehdä rauhassa töitä! Minulle iltakirjoittaminen on tärkeää, mutta siihen ei kotona tietenkään ole mahdollisuutta. Kirjoitin seuraavaan Kirjailija-lehden numeroon äitiyden ja kirjoittamisen yhdistämisestä. Kirjailijalle yksinäisyys on tärkeää, varsinkin jos tekee romaania. Minulle romaani on oikeastaan toinen, rinnakkainen maailma, jonne siirtyminen arjen keskellä ei aina ole mutkatonta.

“Kotikatuni” on niin kaunis, että hääpari halusi tulla ikuistetuksi siellä.

Räntäsade ropisee peltikattoon ullakkohuoneessa ja kuuntelen ihanaa Lalehia.