Täydellinen tasa-arvo

Näyttökuva 2016-08-24 kello 13.13.07

Teen taustatutkimusta romaania varten. Turun lehdestä 17. helmikuuta 1910 löytyi naisasianainen Ellen Keyn hauska kirjoitus. (Suomentaja tuntematon.)

Ellen Key

Nainen v:na 2009

Kuuluisa ja nerokas kirjailijatar Ellen Key julkaisi tänä vuonna kevätpuolella erään saksalaisen lehden pyynnöstä kirjoituksen, missä lennokkaan mielikuvituksensa avulla kuvaa varsin vilkkaalla tavalla naisasiaa ja sen kehitystä tulevan sadan vuoden aikana. Kirjoitus on puettu satiirin muotoon ja kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Sadan vuoden kuluttua ovat kaikki uuden ajat suuret keksinnöt loppuun suoritetut, ja tuon ajan molemmat suuret ilmaukset – naisasia ja työväenasia – ovat saavuttaneet päämääränsä.

Suurilla mukavuuksilla varustetut ilmalaivat ja lentokoneet vievät alppimatkailijat kuuhun tekemään vuoriretkeilyjään. Kaikki silloin käytännössä olevat kesähuvitukset rajottuvat merenalaisiin huvilakaupunkeihin, sillä kaikki luonnonkauneus on hävinnyt maan päältä, osaksi teollisuuden vaikutuksesta, osaksi aina keskiväliin kahdettakymmenettä vuosisataa käydyn ilmalaivasodan takia. ”Maanviljelystä” harjoitetaan enää vain kemiallisissa tehtaissa, ja niissä toimitetaan työ, kuten kaikkialla muuallakin, painamalla sähkönappuloita. Samalla lailla ruokitaan ja puetaan hoidokkaat tulevissa lastenkodeissa, joihin ne heti syntymän jälkeen viedään. Ihmiskunnan lisääntyminen tapahtuu sillä lailla, että vapaaehtoisia – yhteiskunnallisesta innostuksesta – ilmoittautuu tuohon tehtävään. Heidän joukostaan valitaan tarpeeksi suuri lääketieteeseen perehtynyt toimikunta, mikä taas ohjaa toisilleen sopivat lähempään tuttavuuteen. Luonnontieteen suurena problemina on sellaisen välineen keksiminen, mikä tekisi mahdolliseksi ihmiskunnan lisääntymisen keinotekoisesti. 21:en vuosisadan ensimmäisenä vuonna ilostuttaa maailmaa – vaikka valitettavasti liian aikaisin – tieto, että eräs tiedemies todellakin on keksinyt tuon kauan uneksitun metodin ja että siten on viimeinen naisten vapautta rajoittava kysymys saatu poistettua maailmasta. Mutta pettyneenä eli lopullisen voiton toivo järkähtämättömänä, sitäkin suuremmalla syyllä, kun viimein vuonna 2006 ratkaistiin melkein yhtä monimutkainen problemi; keksittiin näet seerumi, jonka avulla tuo kamala tauti, jota vastaan yhteiskunta huolimatta lukuisista terveysopillisista ohjesäännöistään oli turhaan taistellut, nimittäin ihmiskunnan lisäämishimo täydellisesti sammutettiin, Terveysopillisen lain 123, 456, 789 pykälä, joka julistettiin vuonna 2008. määräsivät näet, että tuolla seerumilla oli pantava toimeen yleinen pakkorokotus, joten yhteiskunta olisi ainaiseksi tuon taudin kauhuista vapaa.

Kaikkien miesten ja naisten työpäivä on jaettu neljään yhtä suureen osaan; kuusi tuntia nukkumista, kuusi tuntia työtä sähkönappuloiden ääressä, kuusi tuntia lainsäädäntötyötä parlamentissa ja kuusi tuntia seuraelämää. Parlamentti toimii alituisesti. Yhteiskunnalliset esitelmät vastaavat entisiä jumalanpalveluksia. Ja arkipäiväistunnoissa päätetään kaikenlaisista asioista: nuppineulan nupin suuruudesta ja ruokapillerien kokoonpanosta, siitä, mitenkä paljon yhteiskunnan edut vaativat lasten lukumäärää lisättäväksi seuraavan vuoden aikana sekä muista yhteishyvää koskevista kysymyksistä. Päättyneen pakollisen kouluajan loputtua astuvat kaikki parlamenttiin, heikkomielisetkin, mikä on suoranainen seuraus ihmisyyden ja ihmisoikeuksien voimaanpääsemisestä. Ainoastaan tuomituilla rikollisilla ei ole paikkaa parlamentissa, mutta tämä maallinen rajoitus ei ollenkaan riistä heiltä heidän ihmisoikeuksiaan. Heidän lähetetään nimittäin Marsiin, tuonne maan vasta valloittamaan siirtolaan. Ja siellä voivat he vapaasti harjoittaa heille edelliseltä vuosisadalta tuttua siirtomaapolitiikkaansa.

Koulun ensimmäisellä luokalla oppivat lapset – uuden metodin mukaan – käyttämään hampaita, kävelemään ja puhumaan. Opetustaitoiset, jotka kaikki työskentelevät saman opetussuunnitelman mukaan, pitävät lapsia työssä kaksitoista tuntia päivässä aina 30:teen ikävuoteen saakka. Mutta opetusvuosien lisäämistä on pidetty ehdottoman välttämättömänä. Sillä koulun on hyvin vaikea ehtiä opettaa kasvateilleen tuossa ajassa kaikkia noita 55 käytännöllistä ja 111 tietopuolista ainetta, joita sivityneeltä ihmiseltä vaaditaan, ja joista jokaisesta kuluu tutkinnon suorittamiseen vähintään kolme kuukautta. Yliopistoluvut vaarallisine vapauspyrintöineen ovat sitä vastoin lopetetut. Lukujen päätyttyä ei kukaan enää kajoa mihinkään kirjaan, ellei hän ole erityisesti spesialisti jollain tieteen alalla. Sentakia on olemassa yleisiä lukusaleja ilman kirjoja. Sitä vastoin jaetaan kolme kertaa päivässä taskukirjakokoon painettuja, kuvallisilla ilmoituksilla varustettuja sanomalehtiä, joista kirjailijoille tietysti hyvin ahtaissa rajoissa myönnetään vielä jonkinverran mielikuvituksen vapautta. Kaikki yleiset rakennukset – toisin sanoen kaikki rakennukset – ovat koristetut taideteoksilla, joista erityinen [epäselvää] toimikunta myöhemmin päättää.

Sana ”tori” on saanut kokonaan toisen merkityksen ja sillä käsitetään samaa kuin sanalla makuupaikka.

Seuraelämää pidetään velvollisuutena ja jokaista yksikseen eläjää katsotaan anarkististen murhayritysten sunnittelijaksi. Aikaa vietetään urheilu- ja keksusteluklubeissa, joissa minkäänlaiset aineelliset nautinnot eivät tule kysymykseen. Ruokapillerit säilyttää jokainen omassa erityisessä lippaassaan. Ainoastaan hyvin vanhat ihmiset, jotka 20:ltä vuosisadalta ovat perineet alkoholivapaiden viinten, nikotinivapaiden sikarien ja koffeinivapaan kahvin himon – ainoat muodot, missä nautintoaineita vielä on olemassa – hiipivät salaisten automaattien luo, jotta nuorempi sukupolvi halveksuu. Kun nuo maskulinittomat miehet ja feminimittömät naiset tapaavat toisensa, ovat ainoina keskustelun aiheina yhteiskunnalliset asiat. Mies- ja naissuku ovat niin sulautuneet toisiinsa, että ne voi erottaa enää ainoastaan erityisistä turhamaisuuden takia vielä jätetyistä eroavaisuuksista puvun nähden.

Mitä muihin huveihin tulee, on yhteiskunnallinen edesvastuuntunne luonut konsertteja, joissa ei ole soittajia eikä laulajia, ja teattereita, joissa ei esiinny näyttelijöitä. Sillä sen jälkeen kuin pianolat, fonograffit, marionetit y.m. ovat saavuttaneet korkeimman täydellisyyden, ei tarvitse muuta kuin painaa sähkönappuloita, saadakseen taidenautintoa aikaan.

Keskellä tätä yleistä autuaalisuutta tapahtuu kuitenkin maailmanhistoriassa ennen kuulumaton onnettomuus uudenvuodenpäivänä v. 2009 – juuri samana vuonna, jolloin yleinen pakkorokotus oli toimeenpantava – puhkeaa yli koko maan suunnaton, kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden välissä olevan koulunuorison kapina. Vallankumouksen ensimmäinen teko on kaikkien sanomalehtimiesten lähettäminen Marsiin, toinen parlamenttien sulkeminen; kolmas, kaikkien koulujen lakkauttaminen; neljäs, kaikkien äitien toimittaminen lastensa yhteyteen; viides… mutta miksikä luetella kaikkia noita ilkitöitä? Varmaa on, että tuo voimakkain kaikista kumousliikkeistä asettaa maan päälle jälleen sen tilan, missä elämä vielä oli väkivaltaista, vaivalloista, surullista, rikasta ja ihanan uuvuttavaa. Mitä sitte tapahtuu, on helposti edeltäpäin arvattavissa. Yhtä mahtava vastavaikutus syntyy. Vasta vuonna 2100 saavuttaa ihmiskunta jälleen entisen tasapainonsa ja se on varmasti saavuttanut silloin jälleen suurimman osan siitä, mikä teki edellisille polville elämän todella elämisen arvoiseksi.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *