Pyryssä

nayttokuva-2016-10-09-kello-12-22-46

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja (Otava, 2008)

Helsinkiläinen oikeustieteen professori lukee sanomalehdestä, että hänen nuoruuden rakastettunsa Sigrid on vapautunut vankilasta. Sigrid tuomittiin 1970-luvulla RAF-terroristina. Uutinen palauttaa miehen mieleen nuoruuden. Olisiko kaikki ollut toisin, jos hän olisi tehnyt jotain eri tavalla? Miksi kiltistä opiskelijatytöstä tuli verenhimoinen terroristi?

Joel Haahtela on yksi lempikirjailijoistani ja harvoja, joiden teoksia luen uudelleen. Muistelen, että Lumipäiväkirja ei ilmestyessään oikein iskenyt, mutta nyt se aukeni eri tavalla. Aihehan on nyt ajankohtaisempi kuin vuonna 2008, vaikka romaanissa päähenkilön tytär osallistuukin mielenosoituksiin anarkistipoikaystävänsä kanssa. Outoa, että nykynäkökulmasta G8-mellakat tuntuvat jo retrolta!

Kuten Haahtelan päähenkilöt usein, Lumipäiväkirjan nimetön professori on vähän sivussa omasta elämästään. Päähänpistosta hän ajautuu Saksaan etsimään Sigridiä. On kolkko talvi, jopa Frankfurt on lumen vallassa.

Tuntui, että nyt vasta tajusin romaanin monet tasot. Päähenkilö kohtaa useita erilaisia tarinoita, joissa pienellä sattumanvaraisella päätöksellä on kauaskantoisia seurauksia. Merkityksellisten sattumien teemaan kietoutuvat pohdinnat ajan luonteesta. Professori muistelee isoisäänsä, kelloseppää ja tämän opetuksia aikajärjestelmämme osittaisesta keinotekoisuudesta.

Romaanissa yksityinen kaipaus ja murhe lomittuvat Euroopan raakaan historiaan. Sota ja miehitykset näyttäytyvät traagisina, RAF sen sijaan veriteoista huolimatta hieman surkuhupaisana. Kun vastassa ovat kapitalismin voimat, nuorten tavat osoittaa vastarintaa kääntyvät itseään vastaan. Sigrid onnistuu vain tuhoamaan sekä oman että vanhempiensa elämän.

Lumipäiväkirjasta tuli mieleen, että pitäisi vihdoin lukea Heinrich Böllin romaani Suojaverkko (1979), joka odottaa kirjahyllyssä. Myös Böllin romaani tuntuu yhtäkkiä ajankohtaiselta.

Haahtela on huippu surumielisen tunnelman luomisessa. Sattumalta kuuntelen lukiessa tätä kappaletta, joka sopi romaaniin kuin nakutettu:

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *