Puutavaraa pakkotyöllä

Katson ja luen kaiken Pohjois-Koreaa käsittelevän, mitä sattuu tulemaan vastaan. Eilen katsoin Yle Areenasta dokumentin pohjoiskorealaisista, jotka viedään Siperian korpiin metsähommiin. Palkkaa ei juuri makseta ja työkomennus kestää viidestä kymmeneen vuotta. Venäjä maksaa orjatyövoimasta Pohjois-Korean valtiolle ja ainakin Britannia ostaa täten tuotettua puutavaraa.

Tällaiset markkinatalouden hämäräalueet tyrmistyttävät aina. Menetelmä on verrannollinen Uzbekistanin puuvillaorjiin, jotka tosin ovat alaikäisiä. Natsi-Saksan into käyttää orjatyövoimaa on ollut pitkään tiedossa, jokin aina sitten kävi ilmi, että esimerkiksi Ikea on hyötynyt itäsaksalaisten poliittisten vankien pakkotyöpanoksesta ja samalla lihottanut DDR:n kassaa.

Näyttökuva 2016-04-24 kello 15.09.45

Kuluttajalle paljastukset jättävät avuttoman olon. Kurjuuden aallonpohja eivät siis olekaan hikipajat ja tekstiilitehtaiden tulipaloissa kuolevat halpatyöläiset, vaan orjatyövoima. Miten oikein voi taistella sitä vastaan, ettei itse tukisi pakkotyöjärjestelmiä?

Dokumentin jälkeen monikin asia jäi mietittymään: Ikea käyttää paljon siperialaista puutavaraa, mistä voin tietää, ettei meillekin myytäviin tuotteisiin ole käytetty pohjoiskorealaisten metsuriorjien työpanosta? Jos useampikin kansainvälinen yritys hyötyi DDR:n poliittisten vankien pakkotyöpanoksesta, ovatko suomalaisetkin firmat hyötyneet?

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *