Pakolaislapsen silmin

Näyttökuva 2016-08-13 kello 12.02.09

Irmgard Keun: Child of All Nations (The Overlook Press, 2008, alunperin 1938)

Luin kesällä Irmgard Keunin esikoisromaanin Gilgi, joka kertoo nuoren naisen elämästä ennen toista maailmansotaa. Sodan varjo häilyy myös Child of All Nations romaanin yhdeksänvuotiaan päähenkilön Kullyn elämässä. Kullyn isä on kuuluisa kirjailija ja perhe joutuu pakenemaan Saksasta isän arvosteltua natsihallintoa. Alkaa ajelehtiva, epävarma elämä. Kumpikaan vanhemmista ei saa otetta mistään, rahat ovat kaiken aikaa loppu ja Kullykin näkee nälkää. Silti isä vaatii, että vaimo ja tytär asuvat hienoimmissa hotelleissa.

Romaanin vanhemmat ovat ärsyttäviä: isä on boheemi, joka ei osaa ottaa mistään vastuuta. Hän kulkee maasta toiseen ja yrittää pummata rahaa. Äiti on heikko persoona ja kokonaan isän vallassa. Isä ei halua, että äiti menee töihin tai että perhe hankkii kunnollisen asunnon. Hän ei myöskään halua, että Kully käy koulua, koska äitikin on pärjännyt elämässä ilman koulutusta – ajatus on irvokas, koska äiti ei näytä pärjäävän kovinkaan hyvin. Hän on hermoheikko ja masentunut, ja odottelee passiivisena, että mies tuo rahaa. Kully joutuu huolehtimaan äidistään.

Kully on sijaton kaikkialla. Juutalaiset pakolaislapset sanovat häntä luksuspakolaiseksi, koska hän ei ole juutalainen. Kully viettää aikaa lähinnä aikuisten seurassa. Kiinnekohta ovat eläimet, esimerkiksi lemmikkikilpikonnia raahataan maasta ja hotellista toiseen. Lapsi on tietysti uskollinen vanhemmilleen, mutta lukija näkee heidät sellaisina kuin he ovat. Vanhemmat eivät kykene päästämään irti aiemmasta yhteiskunnallisesta asemastaan ja hankkimaan töitä. Varsinkin isä näkee itsensä suurena intellektuellina, jota muiden pitää elättää.

Keun tavoittaa taitavasti lapsen näkökulman. Kully on toisaalta pikkuvanha ja toisaalta lapsellinen. Hänellä on herkullisia huomioita, ja joissakin kohdissa hänen harteilleen sysätty taakka tekee riipaisevan vaikutelman.

Lapsinäkökulman lisäksi pakolaisten aseman käsittely tekee romaanista kiinnostavan: rahattomuus, kodittomuus, loputon hermoileminen viisumeista, passeista ja oleskeluluvista. Moni pakolainen tekee itsemurhan tai haaveilee siitä. Kullyllekin on selvää, että mikään maa ei halua häntä, eikä hänellä ole missään paikkaa.

Rakenteellisesti Keunin romaani jätti turhautuneen olon. Kiinnostavat tapahtumat seuraavat toisiaan yhtenä pötkönä, vailla minkäänlaista kaarta ja kehitystä. Kukaan henkilöhahmoista ei muutu, eikä olosuhteissakaan tapahdu muutosta. Child of All Nations oli silti kiinnostava lukukokemus.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *