Nainen, joka oksensi ektoplasmaa

Näyttökuva 2015-11-13 kello 9.31.58

Taitavat huijarit ovat kiehtovia. Viehätyin huijareista jo pienenä, kun luin mummolassa Valittujen Palojen outoja tapauksia käsitteleviä teoksia, esimerkiksi Tiedon rajamailla -kirjaa. Jutut pelottivat älyttömästi, mutta silti niitä oli pakko lukea. Serkun kanssa mentiin sitten yhdessä huussiin mökillä pimeän tultua, yksin ei olisi ikipäivinä uskaltanut. Samaan aikaan toivoin kiihkeästi kokevani jotain yliluonnollista tai mystistä. Olisin halunnut saada viestejä tuonpuoleisesta tai löytää salaoven. Kummituksia toivoisin edelleen kohtaavani: olen pelännyt niitä uskollisesti yli neljäkymmentä vuotta, joten olisi aika vihdoin kohdata aave, jottei pelkääminen mene ihan hukkaan!

Näyttökuva 2015-11-13 kello 9.33.32

Kuva: Wikipedia

Aikuisena aloin arvostaa huijarimeedioita enemmän kuin oikeita. Brittiläinen huijarimeedio Helen Duncan (kuvassa) osasi esimerkiksi niellä sideharsoa ja sitten oksentaa sitä spiritismi-istunnoissa – katsojat uskoivat näkevänsä ektoplasmaa. Moinen kyky on melkeinpä merkillisempi kuin se, että osaa rupatella vainajien kanssa.

Huijareissa kiehtoo heidän psykologinen silmänsä ja eläytymiskykynsä. He vaistoavat, mitä kanssaihmiset toivovat, ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Eilen luin sattumalta kaksi artikkelia huijareista. Britanniassa nuori nainen sai kahdeksan vuoden kakun tekeydyttyään mieheksi, joka vietteli naisia netissä. Kokemus oli takuulla uhrille traaginen, mutta silti hänen hyväuskoisuutensa hämmentää. Kuka suostuu nykyaikana tapaamaan nettituttavansa side silmillä? Eikä huomaa, että kumppanilla on tekopenis?

Auervaarat porskuttavat aina vain. Naiset janoavat rakkautta, vilunkiveikot käyttävät tarvetta hyväkseen. Molemmissa tapauksissa kiehtoo se, miten paljon vaivaa huijari on valmis näkemään. Brittitytön tapauksessa hän jopa lähetteli eri liittymistä viestejä, jotka olivat muka miehen sukulaisilta. Tytön kohdalla tosin herää väkisinkin ajatus, että psykiatrinen osasto voisi hänelle tällä hetkellä parempi paikka kuin vankila.

Sarah Watersin romaani Affinity (ylinnä) on erittäin kiehtova ja jännittävä tarina meediosta ja hänen hyväuskoisesta uhristaan. Waters kuvaa tarkan psykologisesti uhrin lankeamista.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *