Mieskirjailija eksyy suolle

Kuvankaappaus 2015-9-1 kello 8.16.30

 

Aki Ollikainen: Musta satu (Siltala, 2015)

Aki Ollikaisen esikoisromaani Nälkävuosi (2012) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Pidin Nälkävuodesta paljon. Ollikaisen toinen romaani Musta satu ei kuitenkaan sytyttänyt. Olisin kovasti halunnut pitää romaanista, mutta en päässyt sitä lähelle. Musta satu jäi kylmäksi ja etäiseksi.

Pääosassa on haahuileva kirjailija, joka polttaa paljon tupakkaa ja kanniskelee käsikirjoitustaan muovikassissa (läppäriä ei mainita.) Miehen mieltä painaa Tattarisuon murhamysteeri vuodelta 1931 sekä oman suvun miesten kohtalot. Lomittain nykytason kanssa kulkee Tattarisuohon liittyvä menneisyyden taso.

Romaanin puolivälissä aloin pohtia, miksi en päässyt tarinaan sisään. Suurin syy oli romaanin miespainotteisuus. Päähenkilö on perinteinen itsekeskeinen renttukirjailija, joka ei jaksa välittää edes lapsestaan, vaimosta puhumattakaan. Läpi kirjan hän pyörittelee mielessään nuorena kuollutta koulutoveria Joonaa. Joonan rooli tarinassa jäi minulle vähän epäselväksi. Kirjailija on tietysti pettänyt vaimoaan, mutta pettämisen motiivi jää hämäräksi.

Naiset ja lapset vilahtavat romaanissa etäisinä taustalla. Keskiössä on Mieskirjailija. Ainoa konkreettinen kuvaus vaimosta on se, että lauantaisaunan jälkeisen seksin jälkeen hänen vulvansa päästää samanlaisen plopsahtavan äänen kuin miehen saapas irrotessaan suoturpeesta. Päähenkilö mainitsee useassa kohdassa olleensa joskus vaimon kanssa onnellinen, mutta onnesta ei anneta konkreettisia esimerkkejä. Jos kuvataan hajoavaa liittoa, olisi kiva lukea edes jokin kohtaus pariskunnasta yhdessä, eikä vain toisen osapuolen harhailua.

Muut henkilöhahmot kuin päähenkilö jäivät etäisiksi ja ohuiksi. Päähenkilö taas oli varsinkin kirjan loppua kohti äärimmäisen rasittava. Minulle ei oikein selvinnyt, miksi aikuinen mies yhtäkkiä märehtii ajat sitten menehtynyttä lapsuudentoveria. Päähenkilö teki lapsellisen vaikutelman, enkä oikein jaksanut välittää, miten hänen kävi. Olisin toivonut, että jokin olisi ravistanut päähenkilön hereille omasta itsekeskeisestä todellisuudestaan ja saanut hänet aikuistumaan.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *