Kohtaamisia

Kuvankaappaus 2015-9-3 kello 14.23.37

 

Olin viime lauantaina esiintymässä Työväenkirjallisuuden päivillä Tampereen työväenmuseo Werstaassa. Osallistuin köyhyyaiheiseen paneelikeskusteluun yhdessä kirjailija Mathias Rosenlundin ja tutkija Anna-Maria Isolan kanssa. Keskustelua johdatteli kansanedustaja Anna Kontula. Yllätyin iloisesti siitä, että museon auditorio oli tupaten täynnä kansaa, vaikka ulkosalla oli mitä kaunein ilma. Tuntui todella ihanalta, että kirjallisuus kiinnostaa niin paljon.

Anna Kontula oli erinomainen vetäjä, hän oli perehtynyt kunnolla meidän kaikkien tuotantoon ja tekemisiin. Mathias Rosenlund on kirjoittanut lapsiperheköyhyyttä kuvaavan romaanin Vaskivuorentie 20 ja Anna-Maria Isola on tutkinut suomalaista köyhyyttä. Itse olin mukana varmaan kirjani Nuukaillen takia – sanoin kyllä heti, että siitä ei ole lääkkeeksi oikeaan köyhyyteen, enkä väitä tietäväni mitä on oikea köyhyys, vaikka teinkin kirjaa varten paljon taustatutkimusta.

Rosenlund tarttui tähän: hän kritisoi sitä ajattelua, että on olemassa ”oikeaa köyhyyttä” ja jonkun toisen köyhyys on jollain tavoin vääränlaista. Pitäisi hyväksyä, että ihminen on köyhä, jos hän kokee itsensä köyhäksi. Huomautin, että suomalaista köyhyyskeskustelua vaivaakin usein kinastelu siitä, kuka on köyhä. Esimerkiksi Facebookin Kuka kuuntelee köyhää -ryhmässä on ihmisiä, joiden on mahdotonta käsittää, että jollakulla voi olla akateeminen koulutus ja hän voi silti olla tosi köyhä. Suomessa köyhä joutuu perustelemaan kaiken: että kännykkä on kaverin vanha ja läppäri kirppikseltä. Köyhällä ei saisi myöskään olla paheita, on ennenkuulumatonta, jos köyhä tupakoi.

Anna Kontula huomautti, että köyhiltä vaaditaan usein myös enemmän osallistumista kuin varakkailta. Köyhä ei saisi olla passiivisena kotona, vaan hänen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan asioihinsa. Anna-Maria Isola muistutti, miten tehokkaasti työttömyys ja varattomuus tuhoavat ihmisen itsetunnon.

Kuvankaappaus 2015-9-3 kello 14.23.02

 

Tällä viikolla minulla oli ihan erilainen kohtaaminen lukijoiden kanssa: menin vieraaksi kirjapiiriin, joka kokoontui kauniissa omakotitalossa Espoossa. Tapaamisesta jäi todella lämmin ja piristynyt olo. On olemassa ihmisiä, jotka eivät työskentele kulttuurialalla, mutta suhtautuvat silti kaunokirjallisuuteen intohimoisesti. Sain niin ihanaa palautetta romaanistani, että pää meni pyörälle.

Anna-Maria Isolan blogi.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *