Kesäistä haikeutta

Näyttökuva 2017-06-28 kello 11.22.26

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu (suom. Jaana Nikula, Otava, 2017)

[Arvostelukappale]

Erik ja Julia haluavat tarjota lapsilleen Alicelle ja Antonille vanhanajan kiireettömän kesän Julian suvun ränsistyneessä talossa meren rannalla. Juuri ennen kesälomaa Erik saa potkut työstään. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa asiasta vaimolleen.

Julian lapsuudessa mökkiyhdyskunnassa on vietetty vilkasta kesäelämää, lapsia on ollut vilisemällä. Nyt seutua verhoaa alakulo. Yhdessä mökissä asuu tragediasta toipuva Kati, toisessa Julian lapsuuden kesäkaveri Marika perheensä kanssa. Marikan mies Chris pyörittää maailmanloppua ennustavaa ekokommuunia, jonka teini-ikäinen poika Leo kokee vieraaksi. Leo löytää ymmärtäjän Alicesta.

Erikin veli Anders saapuu vieraaksi mökille ja lähentyy Katin kanssa. Anders on haahuilija, joka etsii elämälleen suuntaa milloin mistäkin. Erikiä hiertää, että läheisestä opiskelukaverista Martinista on tullut IT-miljönääri. Romaanin lopulla hän lähtee tapaamaan Martinia.

Philip Teirin edellinen romaani Talvisota riemastutti purevalla huumorilla. Tällä tavalla maailma loppuu on sävyltään erilainen, melakonlinen, vaikka huumorikin pilkahtelee välillä. Romaanin kesämiljöö tuntuu tutulta: ollaan arjesta ja työstä irrallaan, aikuiset kiinnostuvat naapureista ja lapset kokeilevat uudenlaisia ihmissuhteita. Kaikki ovat vähän irrallaan toisistaan, Julian muistojen kesäidylli jää toteutumatta.

Teirin romaanissa ei oikeastaan ole juonta. Lukiessa minulle tuli mieleen sarja akvarelleja. Tunnelma on kuulas ja surumielinen. Kukin henkilöhahmo käy läpi omia tunteitaan, mutta ne heijastavat toisiaan. Lapsia kuvataan erinomaisesti. Anton on älykäs pikkupoika, joka kärsii turvattomuuden tunteesta: äiti on vielä tosi tärkeä. Alice on päättäväinen 13-vuotias, joka näkee tulevaisuuden seikkailuina, varsinkin mitä poikiin tulee. Erik tuntee, että unelmat ovat luiskahtaneet käsistä, silti ekokommuunin pessimismi tuntuu vieraalta.

Apeudesta huolimatta romaanissa on imua. Toisaalta jäi vähän ristiriitainen olo. Olisin halunnut tietää henkilöhahmojen tarinoista enemmän. Loppupuolelle sijoitettu Marikan avioliittotilitys oli kiehtova, mutta jäi vain vilkaisuksi Marikan ja Chrisin elämään. Martinin tapaaminen ja hänestä kertova lehtiartikkeli herättivät kiinnostuksen hänen tarinaansa kohtaan. Olisi ollut kiinnostavaa lukea Martinista enemmänkin.

Tällä tavalla maailma loppuu oli kokonaisuudessaan erinomaista lukemista mökin vinttikamarissa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *