Kaaos järjestykseen

Olen mukana Helsingin kirjailijat ry:ssä. Eilen järjestimme kirjailijatalo Villa Kivessä koulutusillan. Yhdistyksemme puheenjohtaja Markus Leikola esitteli Scrivener-nimisen tekstinkäsittelyohjelman, joka on syntynyt nimenomaan kirjailijoiden tarpeista. Työskentelen Applen koneella ja olen jo vuosia käyttänyt NeoOffice-ohjelmiston tekstinkäsittelyä Vähän aikaa sitten ohjelma kuitenkin sai jonkin uhmakohtauksen: se ei enää suostu tallentamaan. Olo on aika avuton, kun koneella on auki romaanikäsikirjoitus, jota ei saa tallennettua kovalevylle eikä muistitikulle!

Isäpuoleni lahjoitti minulle hienon muistitikun.

Latasin netistä ilmaisen LibreOffice-ohjelman ja kopioin koko romaanin siihen. LibreOffice on ihan hyvä tekstinkäsittelyyn, jos ei tarvitse mitään hienouksia. Eilisen esitelmän jälkeen innostuin kuitenkin Scriveneristä. Ohjelman etu tavalliseen tekstinkäsittelyohjelmaan nähden on, että siihen saa mukaan kaiken romaanimateriaalin: taustat, suunnitelmat, synopiksikset, poistetut kohdat tms. Ei siis enää pähkäilyjä sen kanssa, millä tiedostonimellä on sattunut tallentamaan romaanista poistetun kohtauksen, jonka haluaa sittenkin mukaan. (Tiedostoillani on toki selkeät nimet, kuten ”romaanipoistot1”, ”romaanipoistot2” ja niin edelleen!) Puhumattakaan siitä, että muistilappujen merestä ei löydykään juuri sitä tarvittavaa lappusta.

Scrivenerissä aukeaa selkeä näkymä, jossa on ikäänkuin kirjoituspöydällä lukujen tai kohtausten nimet, miten kirjoittaja vain haluaa. Ilmoitustaululle voi järjestellä arkistokortteja, jos haluaa vekslata kohtauksia tai lukuja. Tavallaan kyllä pidän siitäkin, että oikeat arkistokortit levitellään olohuoneen lattialle, koska sen konkreettista. Ne pitää kuitenkin siivota pois, kun taas Scrivenerissä kortit voi jättää paikoilleen.

Romaaniin liittyvä mappikasa sen kun kasvaa.

Ohjelmasta löytyy omat toiminnot myös esimerkiksi näytelmätekstille ja sarjakuvakäsikirjoitukselle. Yleisössäkin oli muutama Scrivenerin käyttäjä ja heidän kokemuksensa olivat myönteisiä. Scriveneriä voi kuulemma käyttää jopa runojen kirjoittamiseen. Leikolan mukaan ohjelman vahvuus on, että jos ei ole innostunut perehtymään sen hienouksiin, siitä saa silti paljon irti – jos taas on sellainen henkilö, joka tykkää tutkia ohjelman kaikkia jippoja, niitä löytyy Scriveneristä pilvin pimein.

En ole sellainen romaanikirjailija, joka hioo kokonaisuuden päässään ja sitten kirjoittaa. Kirjoitan romaanista monta eri versiota, ensin käsin ja sitten koneella. Nyt työn alla olevaa romaania varten olen kirjoittanut näitä eri versioita satoja liuskoja. Olen tehnyt kullekin henkilölle elämäntarinan ja määritellyt heille luonteenpiirteet ja muut taustaseikat eräästä kirjoitusoppaasta löytyneen ”kyselykaavakkeen” mukaisesti. Olen kirjoittanut paljon vapaata assosiaatiota, olen kerännyt taustatietoja, jopa sanoja eri henkilöille. Olen tehnyt jo lukuisia rakennesuunnitelmia. Kaikki materiaali on muistikirjoissa ja mapeissa. Eräänä iltana vanhempani olivat meillä syömässä, mutta emme mahtuneet olohuoneen pöydän ääreen syömään, koska se oli mappien, vihkojen ja lappusten peitossa! Kaiken tämän siis saisi Scriveneriin käden ulottuville.

Scriveneriä saa koekäyttää ilmaiseksi, sen jälkeen voi päättää haluaako lunastaa ohjelman omaksi. Ainoana miinuksena nähtiin, ettei Scrivenerissä ole suomalaista oikolukutoimintoa – eri kielien oikolukutoiminnot ovat syntyneet talkoovoimin. Itse en oikolukua juuri käytä, koska se ei tunnista vanhoja sanoja, slangia eikä murretta, enkä jaksa koko ajan painella ”ohita”-painiketta.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *