Hellettä Helsingissä ja Botswanassa

Kuvankaappaus 2015-10-16 kello 20.42.19

 

Tess Gerritsen: Salametsästäjä (suom. Ilkka Rekiaro, Otava, 2015)

Outi Pakkanen: Helle (Otava, 2015)

[Kustantajalta saadut arvostelukappaleet]

Kansainvälinen matkailijaryhmä on safarilla Botswanassa oppaanaan kokenut Johnny. Kun ryhmän jäsenet alkavat kupsahdella, retkeilijät epäilevät syylliseksi Johnnya. Ryhmästä jää henkiin vain englantilainen Millie – mutta mitä oikeastaan tapahtui?

Myöhemmin Bostonissa Jane Rizzoli ja Maura Isles törmäävät villieläinten täyttäjän ja keräilijän raakaan murhaan. Botswanan tapahtumia ja bostonilaista veritekoa tuntuu yhdistävän jokin, mutta mikä?

Pidän Tess Gerritsenin dekkareista. Rizzoli ja Isles ovat sympaattisia hahmoja ja romaanit ovat aina jännittäviä. Gerritsen tarjoilee usein uutta tietoa lukijalle, tällä kertaa isoista kissaeläimistä ja salametsästyksen maailmasta. Gerritsenin romaanit ovat jännittäviä, mutta eivät puhdasta hömppää. Salametsästäjää lukiessa mietin myös, miten kiva on lukea romaania, joka keskittyy päähenkilöiden työelämään, eikä ihmissuhteisiin. Rizzoli ja Isles suhtautuvat työhönsä intohimoisesti ja yksityiskohdat ovat kiinnostavia. Tässä romaanissa on tosin sen verran verta ja sisälmyksiä, että heikkohermoisia saattaa hirvittää. Ainakaan Salametsästäjää ei kannata lukea syödessä. Ainoa pettymys oli, että lopussa tuli liikaakin harhaanjohtavia johtolankoja.

Outi Pakkasen uudessa dekkarissa ollaan Töölössä. Anna Laine ja Justus joutuvat evakkoon vesivahingon takia ja päätyvät sattuman kauppaa iäkkään neiti-ihmisen yksiöön, joka sijaitsee varsin yhteisöllisessä töölöläistalossa. Asukkaat tuntevat toisensa ja taloyhtiön pakollinen juorumummo Kerttu pitää kaikki asioiden tasalla. Painostavan helteen myötä tunnelmat kiristyvät.

Romaanin tunnelma on taattua Pakkasta. On persoonallisia tyyppejä, Helsingin urbaania meininkiä ja Anna Laineen herkkuja. Petyin vähän siihen, että romaanissa ei yritetä ratkaista rikosta, vaikka kerronta vei mukanaan ilman sitäkin. Romaanissa myös tiputeltiin vihjeitä, jotka eivät johtaneetkaan mihinkään. Anna Laine pihkaantuu upeaan ja ihanaan Jyriin. Odotin, että mies joka on melkein liian hyvä ollakseen totta, olisi ollut vähintäänkin sarjamurhaaja.

Britanniassa on hauska termi cozy crime, joka tarkoittaa dekkareita, joissa ei ole liikaa väkivaltaa ja kurjuutta, vaan lukijalla on kodikas olo. Pakkasen dekkareita termi kuvaa oikein hyvin. Niitä lukiessa olo on kotoisa kuin torkkupeiton alla.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *