Eksyneitä

nayttokuva-2016-10-25-kello-10-16-59

Antti Ritvanen: Miten muistat minut (Otava, 2016)

Kolmikymppinen Jesse Vuorinen saa tietää äitinsä kuolleen hämärissä oloissa. Poika lähtee kerimään auki omaa ja äitinsä elämää. Äiti Marjatta Aalto on tunnustettu ja palkittu kirjailija, joka on myös lukijoiden suosiossa. Menestys ei kuitenkaan ole tuonut kirjailijan elämään tasapainoa, päinvastoin. Ennen kuolemaansa Marjatta on palannut yhteen nuoruudenrakkauden, rokkitähti Linden kanssa. Linde on valloittanut ensin yhtyeineen muun maailman, palannut sitten Suomeen ja ryhtynyt koko kansan trubaduuriksi. Pariskunta on juorulehtien suosikkisaalis.

Jesse on jäänyt äidittömäksi jo lapsena, kun taiteilijaelämä on vienyt kirjailijan mennessään. Muusikkoisän ja äitipuolen tasapainoinen vaikutus arjessa ei riitä. Jessestä kasvaa hapuileva nuori mies, joka ei oikein onnistu ihmissuhteissa, työssä eikä isyydessäkään, vaikka poika Oscar onkin hänelle kaikki kaikessa.

Antti Ritvasen esikoisromaani on väkevä, kiihkeä ja rönsyilevä tiiliskivi. Kerronta etenee välillä Jessen kokemusten kautta, välillä Marjatan fiktion, lehtihaastattelujen, kirjeiden ja muisteloiden välityksellä. Lopussa on vielä sanelulaitteesta löytyneitä äänitteitä, jotka paljastavat Marjatan viimeiset päivät.

Kutkuttavaa on, että dokaava, kaoottinen kirjailijanero on tällä kertaa nainen ja äiti. Marjatta Aallon elämänkaari, ura ja mediavastaanotto on kuvattu uskottavasti, samoin Linden tähteys. Kaikki haluavat rokkitähdestä osansa.

Isää ja äitipuolta lukuunottamatta romaanin henkilöt eivät ole kovin sympaattisia. Jesse ei saa omaa elämäänsä raiteilleen, puoliso Sara on tiukka suorittaja, jonka mielestä Jessen pitäisi olla ihan toinen ihminen. Marjatta on läheisilleen tikittävä pommi, Linde vaikuttaa henkisesti ikiteiniltä. Taiteellinen menestys ja biletys houkuttavat puoleensa hännystelijöitä. Vaikka henkilöhahmot välillä ärsyttävät, heidän kokemuksensa ja kipunsa tulevat lähelle.

Romaani on kiihkeä, runsas, pursuileva ja rönsyilevä – siis hyvässä mielessä. Yksityiskohtaiset kuvaukset 90-luvun Helsingissä sykähdyttävät. Ritvanen kuvailee tarkkaan arjen yksityiskohtia, joista henkilöhahmojen maailma rakentuu. Välillä runsaus sekä päähenkilöiden töttöily tosin hieman uuvuttavat. Marjatan elämä noudattaa alkoholistien läheisille tuttua kaavaa: välillä menee hyvin, tulevaisuus näyttää valoisalta, kunnes joko voitto tai vastoinkäyminen syöksee taas alkoholin orjaksi, alkoholisti suorittaa katoamistemppuja tai muita yllättäviä vetoja.

Romaanista tulee välillä mieleen Kjell Westön Leijat Helsingin yllä (1996), vaikka Ritvasen tarina ei tarjoakaan yhtä laajaa panoraamaa. Miten muistat minut jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään, romaanin maailmasta on vaikea irrottautua.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *